Pala nostalgiaa. Spice Girls
Lontooseen avattiin samana viikonloppuna, kun olimme siellä Spice Girls näyttely. Pikkusiskoni on ollut nuoruuteensa oikein todellinen Spice Girls fani ja lupauduin menemään hänen seuraksi näyttelyyn. Kun pääsimme paikalle se oli ensimmäistä päivää auki. Muistan itsekin silloin nuoruudesta kun ihailin heidän upeita vaatteita ja kampauksia. Kaikki esiintymisasut olivat niin hienoja ja jotenkin uniikkeja ja kuvittelin kuinka mahtavaa olisi olla supertähti, jolle ommellaan kaikki vaatteet mittatilauksen mukaan. Kun pääsimme näyttelyyn, niin tietyllä tapaa minua jopa hieman huvitti. Kun näki vaatteet läheltä ja palasi parikymmentä vuotta taaksepäin, rehellisesti sanottuna ne kaikki vaatteet olivat aivan kamalia. Sellaista 90 luvun muotia, mitä en tällä hetkellä mistään hinnasta pukisi päälle.
Sen muistan omasta nuoruudesta niin, että saan halusin samanlaiset hiukset kun Gerillä. Kävin ostamassa kaupasta pari purkkia hiusväriä ja värjäsin tietenkin ne itse. Ei silloin kuka on värjännyt hiuksiaan kampaajalla. Se oli siihen aikaan niin kallista ja olimmehan lama-ajan lapsia. Hiuksistani ihan tuli rehellisesti sanottuna aivan kamalat. Äidilläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kun tilata minulle kampaaja, minne menin ne korjauttamaan. Kaikista hauskinta oli ehkä katsella niitä erilaisia kenkiä. Nekin näytti aina niin hienoilta, mutta nyt läheltä katsottuna ainakin suurin osa oli jotain aivan järkyttävää. Siskoni oli sen verta kova fani, että itsekin muistan lähes jokaisen laulun ulkoa. Oikeastaan siinä hetkessä vasta ymmärsi kuinka kovassa suosiossa he ovat joskus olleet.
Nähtävillä oli jos jonkinlaista fani tuotetta. Pikkusiskollani oli niistäkin varmaan puolet. Muistan kun hän leikkasi joka ikisen kuvan Spice Girlseistä ja liimasi sen sinitarralla oman huoneen seinään kiinni. Niin että seinästä ei näkynyt juurikaan tapettia vaan koko huone oli vuorattu Spassareiden kuvilla.
Kun pääsimme näyttelyn oli siellä tv kamerat kuvaamassa. Kuuntelin siinä sivukorvalla ja kuulin kuinka he sanoivat että näyttelyyn oli myyty ennakkoon lähes 10.000 lippua. Suurimmaksi osaksi siellä oli vain heidän esiintymis vaatteita ja ulkona oli bussi mitä on käytetty Spice Girls elokuvassa. Siskoni oli buukannut meille myös näyttelyn jälkeen kiertoajelun. Kertoajelun oli tarkoitus ajaa reitti Britti lipulla varustulla tulla bussilla ja siellä piti käydä läpi erilaisia Spice Girlseihin liittyviä asioita. Olimme kuvitelleet että kiertoajelun vetää joku oikein todellinen fani, joka osaa kertoa meille sellaisia asioita, mitä me emme tiedä vielä ja joka näyttäisi nostalgisia paikkoja liittyen Lontooseen ja Spice Girlseihin. Koko kiertoajelu oli täysin floppi.
Kun pääsimme bussiin niin yllättäen siellä jotain paikallisia joilla oli omat viinipullot mukana. Bussissa soi Spice Girls musiikki ja siinä se sitten oikeastaan olikin. Kiertoajelun vetäjä luki Spice Girls käsikirjasta muutamia juttuja, jotka olivat jo valmiiksi kaikkien tiedossa. Paikalla oli jopa Australiasta asti porukkaa ja kertoajelun lopussa ihmiset vaativat rahojaan takaisin. Minusta kiertoajelu oli osittain niin tylsää, että nukuin nojaten bussin kaiteeseen.
Näkihän siinä mukavasti Lontoon keskustaa, sillä se on niin iso että ihan joka paikkaan ei ehtinyt. Peri kaunista valokuvaakin sain otettua, mutta se siitä. Olihan se tavallaan ihan hauskaa, mutta sitä en suosittele kenellekkään. Kun mää oon tässä vähän fiilistellyt Lontoota, niin olihan se kaupunkina tietyllä tapaa aika vaikuttava. Ehkä sinne voisi mennä vaikka joskus uudelleen.
-Umppu