Hae
Prime Life by Umppu
Kaupallinen yhteistyö

Lähtisitkö lenkille mun ja Maria Veitolan kanssa?

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Tiesittekö, että minulla on monta kirjaa hyllyssä odottamassa sitä hetkeä että voisin ne lukea. En tiedä koska siihen on mahdollisesti edes aikaa. Tällä hetkellä työ ja lapset vievät suurimman osan ajastani ja sen lopun aikaa olen yleensä niin väsynyt että en todellakaan jaksa lukea, koska silmät vaipuvat uneen. Mulla on ollut jo hetken mietinnässä se, että alan taas juoksemaan. Juoksu on asia mitä suoranaisesti vihaan ja inhoan. Olen jo hetken miettinyt, että mitenkä saisin siitä ylipäänsä mielenkiintoista ja pääsisin juoksun makuun, niin ettei joka kerta lenkille lähteminen tuntuisi niin vastenmieliseltä ja että en aina keksisi jotain tekosyytä skipata treeniä.

Varsinkin nyt, kun mun Fustra ohjaaja on äitiyslomalla olen täysin kuntoilun suhteen itseni armoilla. Sain mahdollisuuden tehdä yhteistyötä bookbeatin kanssa ja kokeilla veloituksetta äänikirjoja. Olenkin miettinyt tätä jo jonkin aikaa, sillä olen bongannut lukuisia hyviä kirjoja, mitä haluaisin lukea, mutta aika ja uneivaje on muodostunut ongelmaksi.

Nyt voin siis  hyvällä syyllä lähteä lenkille, sillä voin samalla kuunnella äänikirjoja. Esimerkiksi Maria Veitola on mielestäni erittäin kiehtova persoona ja kun näin, että häneltä tuli ulos kirja, niin mietin että koskahan pystyisin sen lukemaan ja nyt sekin on mahdollista. Lukeminen tekisi  minun lukihäiriölleni erittäin hyvää,, mutta valitettavasti kaikkeen vaan ei riitä aika tässä elämäntilanteessa. Bookbeat on äänikirjapalvelu, jossa 16,90 euron kuukausimaksulla voi kuunnella rajattomasti äänikirjoja. Kirjoja löytyy niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksi. Valinnanvaraa on joka lähtöön ja varmasti jokaiseen makuun.

Löysin myös mielenkiintoisen kirjan ”kuinka olla piittaamatta paskaakaan”, minkä haluan myös kuunnella. Nimi sopii mun huumoriin.  Ehkä kuuntelen sen mahdollisesti ensiviikolla alkavalla lomallani.  Se kuulostaa niin hyvältä, että se on pakko lukea. Mä siis nyt vieritän mun kunnon kohotuksen vastuun  aluksi täysin Maria Veitolalle hah. Kirjan on oltava niin hyvä, että oikein hingun juoksemaan. Jos en juokse en voi kuunnella sitä enempää, jotenka haastaankin myös teidät blogini lukijat lähtemään kanssani lenkille ja kuuntelemaan samalla uusia äänikirjoja. Lenkkeily tuntuu huomattavasti mukavammalta silloin, kun on tavallaan jotain tekemistä. Ei ole väliä onko vauva rattaissa, koira remmissä vai lähdetkö yksin juoksemaan. Ja siis itsehän tässä lesoilen ja kuvittelen ihan tosissani jaksavani juosta. Edellinen lenkki oli sitten toukokuun… Voin siis kertoa, että  lähden aivan rapakunnosta ja varmasti puuskutan jo 15:n minuutin jälkeen. Äänikirja toimiikin tässä pienellä porkkanana ja motivaattorina, sillä jos haluan sitä kuunnella lisää niin minun on vaan juostava eteenpäin. Mikäs sen parempaa kun kunto kohenee siinä samalla.

Uutuutena Bookbeat on lanseerannut perhetilin, jossa siis omaan käyttäjätiliin voi lisätä käyttäjän hintaan 4,90e /kk per käyttäjä. Perhetilillä voi olla maksimissaan viisi käyttäjää. Tää on ihan loistava esimerkiksi vaikka jonnekkin reissuun ja meillä se tulee heti käyttöön.  Lisätietoa perhetilistä löytyy täältä*.   Te voitte myös blogini lukijoina testata palvelua kuukauden ajan veloituksetta. Normaali kokeilujakso on yleensä 2 viikkoa. Koodilla: umppu voit lunastaa maksuttoman kokeilujakson täältä*Alekoodi koskee uusia käyttäjiä ja on voimassa 31.10. asti. Kokeilujakson jälkeen tilaus jatkuu normaalisti hintaan 16,90e/kk. (peruminen onnistuu milloin tahansa). Moni on koukussa esimerkiksi Netflixiin, mutta tää on omasta mielestäni paljon parempi vaihtoehto, sillä samalla kun kuuntelee voi tehdä jotain ihan muuta. Vaikka esimerkiksi liikkua.

Äänikirjoja voi kuunnella missä vaan. Työmatkalla, kaupassa, urheillessa tai vaikka siivotessa. Musta on ihan sairaan siistiä, että markkinoille tulee erilaisia palvelumahdollisuuksia, jotka sopii myös  niille hektisessä arjessa eläjille. Vaikka siinä kirjan lukemisessa on se oma hohtonsa, niin tässäkin asiassa lajin helppous viehättää. Ei tarvitse kanniskella kassi väärällään painavia kirjoja mukana, vaan kirja on aina mukana puhelimessasi.

-Umppu

Onko pakko jaksaa

En tiedä huomaako muut samaa asiaa, mutta nykyään nuoret ihmiset ovat hyvin uupuneita ja yhä useampi sairastuu burnoutiin. Onko maailma mennyt vaan siihen, että jatkuvasti pitää suorittaa jotain? Tietyissä asioissa kyllä on. Koti pitää olla viimeisen päälle sisustuslehdestä,missä ei saa näkyä edes elämisen merkkejä. Jokainen sohvatyyny on oltava paikoillaan. Sisustusta pitää päivittää jatkuvasti vaihtuvien trendien mukaan. Keittiössä ei ole enää varmaan edes astioita ja eihän mikään saa muutenkaan sielä olla näkyvillä. Kaapeistakin karsitaa, että keittiö on trendikäs. Pinnat on sellaisia, ettei sielä edes voi tehdä ruokaa.  Jos itse toteuttaisin nämä asiat kotona, niin varmaan sekoisin lopullisesti.

Lapsiperheissä ei saa enää leikkiä leluilla, muutakun niillä mustavalkoisilla, mitkä sopivat äidin skandinaaviseen tyyliin. Tietenkin vain yksi lelu kerralla, että sisustus, harmonia ja siisteys säilyy.. Kotona kaikki suoritetaan neuroottisen pakonomaisesti. Mitenkä sitten koulu ja päiväkoti. Lapset on puettu niihin sisustukseen sopiviin mustavalkoisiin vaatteisiin. Osa vaatteista on sellaisia, millä ei saa leikkiä, ettei vaatteet mene pilalle, sillä onhan nekin ostettu trendien mukaan eikö? Lpaet viedään päiväkotiin nahkatakeissa, pillifarkuissa ja balleriinoissa.

Mitä jos sitä vähän höllättäisiin? Ei sun eikä lapsen elämän onnellisuus riipu siitä sopiiko Lillin vaatteet olohuoneen verhoihin. Keskittyminen on silloin aivan väärässä asiassa. Tiedättekö, että aina ei ole pakko jaksaa. Moni kuvittelee että meiltä vaaditaan tiettyjä asioita, mutta vika on oikeastaan sielä omassa päässä usein somen tuoman paineen myötä.  Mää oon ihan joutunut opetteleen tämänlaisen elämänasenteen ja helppoa se ei ole ollut. Kotona voi joskus olla sekaista ja sun lapsella voi joskus olla sun mielestä kamalat vaatteet. Mieti: hän on saattanut ne itse valita ja näyttää omasta mielestään upealta, kuten tyttöni usein sanoo stailattuaa itsensä. Älä siis vie sitä riemua häneltä omien pakkomielteidesi takia.

Jos työelämässä on jatkuva paine, niin kodin on saatava olla se paikka, missä ei tarvitse yrittää olla yhtään mitään muuta, kun olet ja sielä on jokaisella oikeus lupaan höllätä. Hyvinvointiala on todella kovassa kasvussa. On jos jonkinlaista mielentasapainon ohjaajaa… järjestetään retriittejä ilman puhelimia jonnekkin hevonkuuseen, kun jengi ei osaa muuten päästää irti vaikka siitä omasta puhelimesta. Mun mielestä vihon viimeinen vehje puhelinriippuvaiselle on älykello, mikä kannattaa hankkia.. Kellohan kertoo sulle vielä kaiken muun suorittamisen lisäksi kuinka paljon sun pitää liikkua päivän aikana. Montako askelta olet ottanut ja olitko kenties ahkerampi eilen, kun tänään. Sun kello määrittelee mitenkä sun päivä on mennyt… Tunnet siitäkin huonoa omaa tuntoa, kun askeleita kertyi vähemmän, kun eilen.

Ihmisten todellakin pitäis oppia vähän relaan ja olla soimaamatta itseään. Se on asia mitä ainakin mun pitää hokea kokoajan itselleni. Jos en ota aikaa itselleni kalenterista, niin ei sitä kukaan muukaan ota. Jos siihen omaan elämään haluaa ihan tosissaan jotain muutosta, niin silloin on tehtävä jopa hieman radikaaleja päätöksiä ja LUOPUA jostain muusta. Et voi vaan haalia lisää kaikkea ja pitää kiinni kaikesta vanhasta.

Mää olen nähnyt vierestä, kun läheinen uupuu, mikä ei ole todellakaan meriitti mistään muustakun siitä, että omaa itseään ei ole pitänyt tarpeeksi tärkänä. Silloin omaa hyvinvointia on laiminlyöty ja pahasti.  Loppuunpalaminen on usein valiettavasti omaa syytä. Yks asia mikä on myös tähän liittyen hyvä opetella on opetella sanomaan EI. Joka paikkaan ei aina tarvi revetä, eikä tartsekkaan.  Mulle esimerkiksi yksi syy mun matkusteluun on se, että mun on tasaisin väliajoin päästävä ihan muihin ympyröihin nollaamaan ajatuksia. On ihan eri asia olla keskellä sykettä aikataulujen paukkuessa, kun leikkiä uima-altaassa norsua, mikä on aika vapauttavaa.

Mua itseäni ei mikään muu ärsytä niin paljon, kun ihmiset, jotka eivät keskity. Ensin he kysyvät mitä kuuluu ja sen jälkeen ollan nenä niin kiinni luurissa, että ihan sama mitä vastaat niin kuulet vaan ahaa… okei.. sama ihminen voi kysyä sulta ne samat asiat uudelleen seuraavalla kerralla kun näätte, koska ei muista edellisestä kerrasta mitään. Kaikki asiat tehdään sinnepäin, eikä mitään kunnolla loppuun. Se on jo silloin merkki siitä, että on liikaa kaikkea.

Mulle yksi hyvä asia on ollut ulkoistamisen opettelu. Siivoaminen tuntui kamalalta taakalta, niin hankin siivoojan, mikä käy meillä 2 kertaa kuukaudessa. Mun ei tarvi ottaa paineita lattian pesusta ja siitä jatkuvasta hinkuttamisesta. Hankin myös robotti-imurin, mikä imuroi mun puolesta. Yksi iso murhe vähemmän. Vaikka joskus joku asia maksaa, mutta jos se helpottaa sun elämäntilanetta ja vähentää stressiä, niin usein se on sen arvoista. Voin paremmin, kun saan yhden asian delegoitua jollekkin muulle ja samalla saan lisää aikaa, vaikka itselleni.

Olen ulkoistanut todella monta asiaa ja ne asiat, mitä olen ajatellut tekeväni itse niin olen hankkinut niihin ammattilaisen avukseni hoitamaan sen. Joskus on ihan fine että et jaksa tehdä kaikkea. Joskus on ihan inhimillistä ettet muista ulkoa kummilapses syntymäpäivää. Joskus on ihan fine jättää leipomatta ne mokkapalat päiväkodin myyjäisiin.. Aina ei oo pakko jaksaa ja se on asia mitä meidän jokaisen pitää muistuttaa itsellemme päivittäin. Mun oli rehellisesti sanottuna todella vaikea viime viikollaa vaan olla kaks päivää kotona. Mulla oli kokoajan kamalan syyllinen olo siitä, että mun pitäis tehdä sitä ja tätä, vaikkei mun oikeasti tarvinnut tehdä yhtään mitään. Mullakin on joskus ihan lupa olla vaan.

Kuvat Noora Näppilä

Asu H&M

-Umppu