Hae
Prime Life by Umppu

Mitä jos mää en jaksa

Kaikki on varmaan huomannut, että olen aika aktiivinen ihminen. Vaikka minusta itsestä ei siltä aina tunnu.  Oikeastaan teen aamusta iltaan aina jotain ja touhuan paljon. On reissuja, remontteja ja kaikenlaista pientä puuhaa. Touhuan paljon lasten kanssa kaikenlaista ja olen myös työelämässä aktiivinen. Vaikka kuinka sanon ääneen, että nyt en hetkeen tee mitään, niin usein siinä samalla minulla on jo päässäni seuraava idea mitä alan toteuttamaan.

Mulle sanotaan päivittäin, että kuinka sää jaksat aina touhuta kaikkea. Se onkin tietyllä tapaa aika vaikea asia, koska jos en joskus jaksa tehdä jotain, niin ihmiset eivät aina välttämättä ymmärrä sitä. Musta tuntuu, että moni ihan mun lähipiirissäkään ei ymmärrä kuinka paljon teen kaikkea. Muista myös tietyllä tapaa tuntuu välillä pahalta se, että aina oletetaan että minä jaksan, vaikka pää kainalossa. Mä oon jo aikaisemminkin sanonut, että kaipaan tietyllä tapaa välillä sellaista omaa rauhaa. Karulta kuin se tuntuukin, niin koen että mulla ei ole, tai että mulle ei anneta sellaista mahdollisuutta. Ehkä se nimenomaan johtuukin tästä mun aktiivisesta elämästäni ja oletuksista.

Mun lähipiirissä ei vieläkään ymmärretä tätä mun toista  työtä, eli bloggaamista. Siitä ajatellaan että saan koko ajan kaikkea tavaraa ja niiden eteen ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Se on oikeasti aika työllistävät työ, kun sitä tekee täyspäiväisesti ja ammatikseen.  Kuitenkin koen edelleen, että kampaamo työ on se minun päätyö ja tätä teen siinä mukamas sivussa, vaikka se vaatii lähestulkoon yhtä paljon.

Mä oon itse valinnut tämäntyylisen elämän ja siitä en voi oikeastaan ketään syyttää. Mulle sanotaan usein että sun pitäis nyt vähän himmailla, mutta kai se totuus on että en vaan halua, enkä pysty. Musta tuntuu että myöskään moni ei ymmärrä sitä, kuinka aktiivista perhe-elämään kolmen lapsen kanssa on. Mulla on ne tietyt asiat, mitä lasten kanssa teen päivittäin. Kaksi pienintä ovat vielä niin pieniä, että he eivät ole itsenäisiä. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että voin tehdä erilaisia asioita, missä lapset eivät ole mukana. Mä en jaksaisi sitä asiaa aina ihmisille selittellä, koska se tuntuu niin turhauttavalta.

Mä oon joutunut  opettelemaan elämään, sellaista päivä kerrallaan elämää. Jos miettisin kaikkea tulevaa, niin olisin varmaan niin kovassa stressitilassa, että koko hommasta ei tulisi yhtään mitään. Siksi mua välillä ärsyttää kun ihmiset, jotka miettivät tammikuussa jo suunnilleen, että mitä seuraavana jouluna syödään. Tai että suunnitellaan jotain asioita, mitkä ovat tapahtumassa vasta monen kuukauden päästä. Mä tiedän että se tapa on ehkä mussa hieman ärsyttävää, koska en jaksa lotkauttaa korviani niin kaukaisille asioille. Toiset haluaa tietää kaiken etukäteen ja olla valmiina, ja minä itse keskityn vasta seuraavana iltana seuraavaan päivään ja mietin että mitä silloin oli ohjelmassa.

Tavat mitenkä toimin on minulle parhaita. Jos haluan nauttia elämästä hetkistä ja päivistä niin jotenkin tätä palettia on jäsenneltävä. Mulle kuitenkin työ merkitse mun elämässä todella suurta roolia ja se tulee heti perheen jälkeen kakkosena. Mä tykkään tehdä töitä ja mä tykkään siitä, että työ mitä teen on luovaa työtä ja saan itse vapauden valita lähestulkoon mitä teen ja milloin teen.

Sitäkään eivät kaikki ymmärrä. Mä koitan koko ajan päästä siitä eroon, että olisin 24/7 tavoiteltavissa. Mun mielestä jokaisella ihmisellä kuuluu olla tietynlainen yksityis ja tietynlaiset hetket, milloinka saa olla ihan omissa oloissaan. Mun heikkous on myös se että delogoisin asioita muille, koska ajattelen aina niin, että itse tekisin asian paremmin. Se on ehkä minun huono luonteenpiirteen mutta joskus se on vain ihan totta.

Toisilla elämä saattaa olla ihan erilaista ja sellaista mitään itse haluaisi esimerkiksi elää. Jos kävisin joka päivä kahdeksasta neljään töissä ja sen jälkeen minulla ei olisi koskaan mitään ohjelmaa, niin kokisin elämäni todella tylsäksi ja varmaan jossain määrin lamaantuisi. Tykkään touhuta ja tehdä erilaisia asioita. Kuitenkin minullakin se raja tulee jossain vaiheessa vastaan.

Ei meistä kukaan ole mikään super ihminen. En myöskään minä, vaikka aika paljon kaikkea asioita teenkin. Ehkä myös se että teen niin paljon juttuja, tekee minussa sen että en jaksa juurikaan välittää muista. Jos joku ajattelee minusta ihmisenä jotain negatiivista niin ajatelkoon. Se on hänen murheensa ei minun. Jos joku kuvittelee, että saan kaiken helpolla niin siinä kuvittelee. Tänne voi aina tulla katsomaan minkälaista meidän arki on. Jokaisellahan pitäisi olla oikeus elää sellaista elämää kuin itse haluaa ja välillä ihan rauhassa. Joskun ne vahvatkin tyypit, voi olla jossain asioissa heikkoja, eivätkä kestä liiallista kuormitusta.

Tämä ihana mekko löytyy House of Brandonilta* Mekko saatu. 

Kuvaus: Noora Näppilä

-Umppu

4 kommenttia

  1. Jonna/Ruuhkavuosipsykoosi kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus 🙂

  2. Anna kirjoitti:

    ”Ehkä myös se että teen niin paljon juttuja, tekee minussa sen että en jaksa juurikaan välittää muista. Jos joku ajattelee minusta ihmisenä jotain negatiivista niin ajatelkoon. Se on hänen murheensa ei minun. Jos joku kuvittelee, että saan kaiken helpolla niin siinä kuvittelee.”

    Huhhuh mitä tekstiä aikuisen ihmisen suusta.

    • primebody kirjoitti:

      Et ehkä ihan tajunnut pointtia? Saan kuulla päivittäin ilkeitä asioita ja haukkumista… kuten esimerkiksi tämä kommentti, mistä en jaksa välittää 🙂 mukavaa päivää sinulle 🙂

  3. JaksaaJaksaa kirjoitti:

    Kuulosti ihan omasta kynästä kirjoitetulta! Ihan samoja asioita tunnen ja jaksamistani kehutaan ja ”ihannoidaan”.. mutta, entä kun se oma olo on että mä en jaksa,mä en halua,mä en pysty ja vihjaat lähipiirille tai sanot suoraan et nyt tarvii rauhaa ja menee liian lujaa ni kukaan ei ymmärrä.
    Itse sitten vedin liinat kiinni ja rajat ja lopulta lähipiiri usko,kun kerroin romahtaneeni ja käyväni psygologille juttelemassa.
    Onneksi taas jaloillaan ja voin ihan suoraan sanoo etten nyt jaksa tai on vähän liikaa taas pian ohjelmaa ni tässä on raja ja enempää en tee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *