Hae
Prime Life by Umppu

Huolissani nuorista aikuisista

Missä vaiheessa meillä nykypäivänä tapahtuu aikuistuminen? Olen itse tällä hetkellä 35-vuotias ja musta tuntuu itsestäni siltä, että tämän hetken nuoret elävät aivan täysin erilaista elämää, kun mitään vaikka itse eli 18-20 vuotiaana. Toki asiat on muuttunut ja maailma on kehittynyt huimasti sinä aikana, mutta tuntuu että sellaiset ihan perus elämään liittyvät asiat on ihan hukassa. (ei kaikilla enkä yleistää, vaan kirjoitan nyt ilmiöstä).Vaikka se oli ehkä elämässäni sitä aikaa, kun mentiin eikä meinattu ja juhlittiin lähes joka viikonloppu, niin silti uskon että ikäisilläni oli ehkä hieman erilaiset elämän arvot kun nykypäivänä. Lähestulkoon tärkeimpänä asiana pidettiin kuitenkin kaiken sen biletyksen lomassa, joko opiskelupaikkaa tai työpaikkaa. Ei ollut todellakaan itsestäänselvyys, että kaikille se työpaikka löytyi. Minä ja ystäväni olemme tehneet jos jonkinlaista hanttihommaa. Työntekoa ei pelätty oli se sitten mitä vaan. Osa jokoi lehtiä ja osa myi marjoja kaupan pihassa.

Musta tuntuu että tämän hetken nuorilla on aivan epärealistinen kuva ylipäätänsä työnteosta, elämästä ja rahasta. Työnteko on oikeasti tietyllä tapaa vastuun ottamista. Vastuun ottamista omasta elämästä ja tulevaisuudesta. Se mitenkään työn hoitaa omassa elämässään, on sillä suuret vaikutukset tulevaisuuteen. Oletetaan että töissä voi käydä silloin kun huvittaa ja jos on vähän rankkaa niin pidetään vapaita. Oletetaan jotenkin tietyllä tapaa että olet ”lahja” työpaikalle. Ei voida ymmärtää vaikka sitä, että isossa työyhteisössä määrätään työvuorot. Silloin se tarkoittaa sitä että kun on helle päivä, et saa välttämättä töistä vapaata siitä syystä, että haluaisit mennä rannalle. Töistä ollaan pois vain silloin kun ollaan sairaana.

Jotenkin monelta nuorelta puuttuu tiettyllä tapaa ehkä jonkinlainen nöyryys työntekoa kohtaan. Sitä vaan kuvitellaan että raha kasvaa puissa ja elämä on yhtä hengailua. Tämä ei TIETENKÄÄN koske kaikkia, sillä meistä jokainen ihminen on erilainen. Haastattelin tähän asiaan liittyen yhtä asiakastani, joka oli 20-vuotias. Hän sanoi tunnistavansa ilmiön, mutta sanoi silti että hän on itse tehnyt 15-vuotiaasta asti töitä ja on nytkin koko kesän töissä ilman lomaa, eikä voi ymmärtää tätä ilmiöö itsekkään. Jotenkin vaan itsestä tuntuu siltä että moni vanhempi pelkää tietyllä tapaa antaa sille omalle lapselle vastuuta. Heidät paapotaan niin pilalle että he eivät selviä tästä elämästä. Olisiko tässä vaiheessa aika meidän vanhempien aika herätä tähän asiaan ja tarkastella, sitä omaa tyyliä toimia, kasvattaa ja antaa sitä vastuuta.

Kun lapsesi kasvaa kohti aikuisikä, niin hän on jo silloin vastuussa omista asioistaan. Ei silloin äidin tai isän kuulu soittaa lapsensa puolesta kaikkia asioita. Pahimmassa tapauksessa sinne työpaikkaan, että meidän Lissulla on nyt kurkku kipeä, eikä voi tulla töihin.  Omilleen muuttaminen tulee lähes kaikille ajankohtaiseksi jossain vaiheessa. Jos lapsesi ei ole koskaan pessyt pyykkiä, käynnistänyt tiskikonetta (mitä ei lähestulkoon joka talosta löydy), käynyt kaupassa, maksanut laskuja tai ylipäänsä hoitanut mitään, niin eihän silloin voi olettaa että hän pärjää.

Tuntuu että monelta nuorelta puuttuu tietynlaiset tavoitteet elämässä. Muistan kun itse pääsin yläasteelta ja mietin, että mihinkä haluan. Minulla oli hyvät hyvin selvät sävelet että haluan Parturi-kampaamo kouluun. Kaikilla ystävilläni oli myös jonkinlainen suunnitelma. Ne jotka halusivat johonkin tiettyyn ammattiin, joka vaatii enemmän opiskelua hakivat lukioon ja siitä jatko opintoihin. Lähestulkoon aina koulun ohella tehtiin töitä. Se tarkoitti käytännössä sitä, että kun koulu loppui niin työt alkoi. Vuoroja otettiin niin paljon kun niitä saatin ja kaikki kesät oltiin vain töissä. Päivät oli todella pitkiä mutta ei niistä valitettu.. Jollainhan se oma eläminen piti kustantaa ja todellakaan sen vuokran ja laskujen jälkeen ei rahaa juurikaan jäänyt mihinkään muuhun.

Rahaa laitettiin siinä samassa säästöön. Ei silloin käyty jatkuvasti ulkona syömässä, koska siihen ei ollut varaa tai tehty muutenkaan kokoajan jotain reissuja.  Kun oli vähän ylimääräistä niin mentiin Heseen postissa tulleiden kuponkien kanssa syömään. Ehkä rahaa on nykyään enemmän käytössä ja vanhemmat vauraampia, kuin silloin, silti todella tärkeänä pidän sitä asiaa, että opetetaan mistä se raha tulee. Se tulee tekemällä töitä! Kokoajan saa lukea lehdistä kuinka näitä julkkiksia yksi kerrallaan ilmestyy kertomaan, kuinka luottotiedot on mennyt ja kuinka ulosotossa on useits kymmeniä tuhansia… ne ihmiset mitä nuoret ihannoi ja tavoittelevat heidän elämäänsä.. Tietyllä tapaa asia on hyvin yksinkertainen: jos sinulla ei ole varaa, niin sinulla ei ole varaa. Lue aiempi postaukseni ”kuka sortuu feikkilaukkuihin”. Nää on mun mielestä juurikin niitä ilmiöitä, mitkä on se täydellisen some-elämän seurauksena… taas jälleen kerran..

Kuvat Noora Näppilä

Asu Berschka

-Umppu

36 kommenttia

  1. Jonna kirjoitti:

    Hei! Yleensä tykkään, kun otat kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja puhut muustakin kuin fitneksestä ja ulkonäöstä. Nyt kuitenkin kiinnostaa, mihin pohjaat väitteesi. Onko sinulla henkilökohtaista kokemusta näistä nuorista? Itselläni ei ole, mutta ehkä asiat ovat muuttuneet muutamassa vuodessa, olen nyt 24-vuotias.

    Lukion loputtua koko kaveripiirini on ollut töissä täysipäiväisesti tai osa-aikaisesti, mutta kenelläkään ei ole ollut pitkiä työttömyysjaksoja. Osa on ollut myös au pairina, armeijassa, avoimessa yliopistossa tai matkustellut omilla rahoilla. Rahaa ei ehkä aina jää säästöön matkustelun ja ravintolailtojen jälkeen, mutta elämästä pitää nauttia joka hetki eikä odottaa ”aikuisuutta”.

    Ammattiinkaan ei ole mikään kiire, sillä harvalla meistä oli ennen lukiota tai lukion jälkeenkään suurempaa näkemystä tulevaasuudesta, mutta ajatukset ovat kehittyneet vuosien myötä. Ensimmäiset valmistuvat tänä vuonna ja osa pohtiii vieläkin, mitä haluaa tehdä. Tämä ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa ihmistä tai työntekijää.

  2. Ninnuli kirjoitti:

    Kyllä tämä on osiltaan nykypäivän vanhempien aiheuttamaa. Tunnistan kyllä itsenikin tästä. Olen halunut, että lapsillani on helpompaa kun minulla on ollut. Vaikkakin pahin mitä voit lapsellesi tehdä, on siloitella elämänpolku helpoksi eteenpäin, koska maailma joskus lyö ikävät asiat kasvoille ja niistä selviytyminen on vaikeaa, jos ei ole työkaluja miten päästä eteenpäin. Mutta joo, omat lapset opiskelevat ja käyvät töissä. Tosin leskiäidin lapsina tottuneet ettei mitään saa, koska rahaa on vähän ja äiti tekee kahta työtä, että selvitään. Ainakin heistä on kasvanut tämän yhteiskunnan mittapuulla koulutettuja, työssäkäyviä, verot maksavia kansalaisia.

  3. Tiina kirjoitti:

    En tietenkään tiedä minkälaisia nuoria tunnet? Kyllä täällä ainakin lukiolaiset/yliopisto opiskelijat ovat ihan hanttihommissa ja tekevät vuoroja ihan siinä kuin muutkin.
    Tänä päivänä mennään töihin pitkälti suhteilla niin myös meidän tuntemat nuoret.
    Me ollaan sanottu pojalle ensin opiskelu paikka jonka jälkeen hoitaa armeijan pois , on lähdössä 2020 heinäkuussa .
    Kun pääsee armeijasta aloittaa opiskelun ja muuttaa OMAAN asuntoon.

  4. jokuvain kirjoitti:

    Itse olen ihmetellyt samaa ilmiötä (vaikka olen parikymppinen).
    Kesät mennyt töissä. Välillä *ituttaa kun ite raatanut paskaduuneissa koulujen ohella ja kaverit, jotka elää ”sossupummeina” saa enemmän rahaa käteen kuin minä.
    Laittanut välillä mietityttää onko tässä opiskelussa ja työnteossa mitään järkeä, kun rahaa saa kotona makaamalla.
    Tuttuni muutti omilleen, eikä hän ymmärtänyt et imuroida pitää muuton yhteydessä ja kerran puolessa vuodessa imurointi ei riitä.
    Olen niin iloinen ettei minun vanhempani ole paasannut, he opettivat että työmoraalin tulee olla korkea. Ilman heidän kasvatusta luultavammin makaisin himassa vuodesta toiseen.

    • Epe kirjoitti:

      Tämä kommentti voisi olla minun kirjoittama!!!! Kelalta saa tukia täysin turhaan ja niitä väärinkäytetään.

  5. ellipsi kirjoitti:

    Mielenkiintoinen ja ajankohtainen kirjoitus! Olen paljon keskustellut samasta aiheesta lähipiirini kanssa ja haluaisin tuoda esiin vähän toista näkökulmaa, joskin olen itse pitkälti samaa mieltä kanssasi. Olen samaa mieltä siitä, että monilta nuorilta aikuisilta puuttuu itseohjautuvuutta, toiminnanohjaus taitoja sekä oma-aloitteisuutta – kuten itsekin sanoit poikkeuksiakin on. Osa syy ovat varmasti vanhemmat, jotka eivät anna nuorilleen mahdollisuutta itse yrittää ja kantaa vastuuta – harjoitus tekee tässäkin asiassa mestarin.

    Toisaalta näkisin, että kyse on myös muuttuneesta arvomaailmasta siinä mielessä, että nuoret eivät koe työn teon määrittelevän heitä ihmisinä niin paljon kuin ennen, eli identiteetti ei rakennu enää niin paljon ’
    ”työ-minälle”, vaan elämässä arvostetaan enemmän muita asioita, kuten vapaa-aikaa. Mutta onko se huono asia?
    Omat vanhempani määrittävät itsensä pitkälti työn ja ahkeruuden kautta, nykynuoriso ei. Voisiko asiassa olla tasapaino siten, että hommat hoidetaan, mutta työ nyt ei ole vaan niin tärkeä osa elämää? Myös työmaailma on muuttunut, eikä samanlaisia uraputkia ole enää mahdollisuutta saada, vaan monet joutuvat vaihtamaan työpaikkaa ja kouluttautumaan uudelleen useaankin otteeseen – tämäkin saattaa olla osatekijänä siinä, että nuoret aikuiset eivät koe niin vahvaa sidosta työelämään.

    • Mummi kirjoitti:

      Hyvä näkökulma

    • Jaana kirjoitti:

      Todella hyvä huomio ja samaa mieltä olen. Tämän päivän nuoret eivät mielestäni koe, että mm. omakotitalo ja mahdollisimman nopeasti maksettu laina ( pitääkö lainaa edes ottakaan ?! ) ovat minkään mittareita. Elämä on tässä ja nyt, maailma on lähellä ja kaikki ovet auki. Ei haluta ehkä sitoutua mihinkään niin kovasti ? Ei myöskään uuvuttaa itseään työnteolla, koska sitä maallista mammonaakaan ei ehkä haluta kerätä ja todellakin työelämä itsessään jo alkujaan on paljon haastavampi, muuttuvampi ja vaativampi kuin ennen.
      Mutta mutta. Siltikin tämä yhteiskunta on rakennettu niin, että se pyörii työnteon ja verovarojen voimin, joten yhtälö on hankala. Kuka maksaa yhteiskunnan menot, jollei niitä tuloja ole ?

  6. Hanna kirjoitti:

    Olen osittain kanssasi samaa mieltä, mutta haluan tuoda myös toisen puolen asiasta esille. Mitä jos nuoret ovat nähneet aikaisemman sukupolven tehneen töitä liikaa (ja ei mielekästä työtä) ja kärsineen burn-outeista. Itse teen opintojen ohella töitä, mutta samalla tiedostan että työ ei ole tärkeintä elämässä. Haluan myös tehdä tulevaisuudessa mielekästä työtä missä voin ”toteuttaa” itseäni ja missä juuri minun työpanoksellani on merkitystä. Ymmärrän täysin näitä ketkä pyytävät ylinmääräistä lomaa hellepäivinä tai ulkomaanmatkoja varten. Jos tähän on mahdollisuus. Niin kuin sanoin haluan nauttia elämästä, mielekäs työ ja hieman vapaampi elämäntyyli ei poissulje ahkeraa työntekoa. Uskon, että se voi jopa parantaa työtehokkuutta ja ennaltaehkäistä työstä johtuvaa uupumusta 🙂

    Tämä on ehkä uuden sukupolven heikkous, mutta minusta myös vahvuus. Totta kai 15-vuotiaana ei voi hirveästi valita ja töitä tehdään enemminkin rahan ja kokemuksen vuoksi, mutta jo nuoret aikuiset ovat oikeutettuja saamaan vähän muutakin työnteolta.

    Samaa mieltä kanssasi olen tietynlaisesta uusavuttomuudesta, siihen voi kasvatuksella vaikuttaa.

    • primebody kirjoitti:

      Ainakaan toistaiseksi ei ole olemassa työpaikkoja, josta ollaan pois hellepäivänä ja sinne voi mennä kun huvittaa. Jos olet jollain töissä niin silloin työpaikalla on säännöt ja ehdot ja ne kertoo esimiehesi…
      mää oon aina painottanut sitä, että työ pitää olla mielekästä, mutta aika usein se vaatii ennen sitä jotain ei mielekästä. Myös aika usein tähän lauseeseen ”haluan nauttia elämästä” vaaditaan rahaa ja sitä ei saa, kun tekemällä töitä.. voin myös itse sanoa työnantajana että en palkkaisia koskaan kuvailemaasi henkilöä töihin.. näköjään ihmiset ajattelevat todella erilailla työnteosta.. mulle itselleni se on elinehto että voin myös nauttia siitä elämästä, koska töitä tekemällä mulla on siihen varaa.

    • Hanna kirjoitti:

      Miksi ei voisi ”nauttia elämästä” vaikka ei tekisi tätä 60h/viikkossa duunia ja saisi vähintään 3000e nettona kuukaudessa. Jos saa kulut katettua ja ihan vähän säästettyä sekin voi olla tarpeeksi jollekin, jollekin joka arvostaa vaikka lyhyempää työviikkoa enemmän kun muutamaa satasta enemmän palkkaa.

      Ymmärrän myös näkemyksesi esimiehenä ja työnantajana ja olet varmasti myös ahkera luonteeltasi koska olet päätynyt yrittäjäksi. Hienoa sinulle! 🙂 minun arvomaailma vaan eroaa ja en koe toista huonommaksi. Jos saan omat työni hyvin tehtyä ja sekä työnantaja että minä työntekijänä olemme molemmat tyytyväisiä en ymmärrä miten se on sinulta pois että joku ei ehkä teekkään täyttä työviikkoa tai pyyyää mahdollisuuksien mukaan vaikka ekstra palkattoman viikon vapaata töistä vuodessa (ja ymmärrän, tämä ei varmasti ole mahdollista kaikissa työpaikoissa mutta niitäkin on missä on).

      Pidän sinun postauksista, jotka käsittelevät ajankohtaisia asioita tai missä tuot mielepiteesi esille. Ne ovat mielenkiintoisoa! Halusin vain tuoda toisenlaisen näkemyksen esille ja luoda keskustelua 🙂

      • primebody kirjoitti:

        Joo en missään nimessä tarkoita että kaikkien pitää tehdä hullunraivolla töitä :). Mutta jotenkin se asenne monella on ”teen kun huvittaa” ei monissa paikoissa onnistu. Ei kaikki pidä työtä niin tärkeänä, kun vaikka itse pidän ja se on ihan fine, mutta lähinnä se että pystytään tulemaan toimeen ja elämään vaatii kuitenkin jonkilaista panostusta myös siinä työnteossa. Jos se asenne on että ei huvita, niin jälki on usein sen mukaista. Onneksi Suomessa on mahdollisuuksia valita ja kaikenlaisia työpaikkoja tarjolla.

  7. Teresa kirjoitti:

    Oon niin samaa mieltä. Musta kans tuntuu ettei enää ns. osata aikuistua tai viitsitä..
    Itse olen jo naimisissa ja meillä on lapsia, olen siis 23 vuotias. Ja minulla on eräskin ystävä 25 vuotias joka, asuu vielä kotona vanhempien kanssa. Ja juurikin elää elämää ilman huolen häivää, kaikesta huolehditaan. Ja ne omat rahat tuhlataan pääosin ulkonäköön tai hauskanpitoon.

    • Anna kirjoitti:

      Ei todellakaan automaattisesti tarkoita, että on aikuistunut, jos on nuorena mennyt naimisiin ja saanut lapsia.. Eikä se automaattisesti tarkoita, että olisi lapsellinen tai ei viitsisi aikuistua jos asuu 25-vuotiaana kotona vanhempiensa kanssa.

  8. Reetta kirjoitti:

    Samaa mieltä muuten mutta toikin että vaikka ei tiedä että mihinkä ammattiin haluaa tai ei oo niin selvät suunitelmat jatkokoulutuksesta,niin tekisi sentään asialle jotakin ja yleisesti itselle hyödyllisempää kuin jäädä laakereille lepäämään ja odottamaan valmista. Tuntuu että nykyään nuoret aikuiset odottaa että kaikki tulee tarjottimella valmiina sormia napsauttamalla. Pappa betalar ja sitärataa.

  9. Heippa kirjoitti:

    No jaa, on niitä huomattavasti vanhempiakin, joilla elämänhallinta hakusessa. Ehkä he ovat niitä ikinuoria sit. On työttömiä monessa polvessa jne, on velat ulosotossa (enkä puhu nyt niistä nuorista). On leveillä virkaperseillään eläjiä, jotka saaneet kaiken annettuna, eivät ole pätkätöitä tehneet päivääkään. En pidä tästä vastakkainasettelusta, ei nuoria ole ikinä ymmärretty, heidän valintojaan tai elämäntapojaan. Mut sinä Umppu bloggaajana elät juuri sitä samaa elämää, kuin nuoremmatkin -kuka olisi aiemmin tiennyt tai ymmärtänyt, että hömpällä voi itsensä elättää? Milloin naiset ovat ikinä tehneet yhtä paljon rahaa ja elättäneet itsensä hömpällä? Nuorilta on viety paljon: on tullut epävarma työllistyminen, pätkätyöt, ensiasuntoon ei pääse kiinni. Että en puhuisi laiskoista nuorista minään ilmiönä. Sama kuin puhuisi itsekkäistä keski-ikäisistä ilmiönä. Ja eläkeläisistä. Mikä ikäluokka on Suomessa sitä ihanaa, autuaaksi tekevää keskiluokkaa? Eläkeläiset. Elinvoivissa yhteiskunnissa ne on ne kolmikymppiset, ehkä nuoremmatkin. Ymmärrän hyvin, ettei nuoret halua tehdä lapsia.

    • primebody kirjoitti:

      Mun on pakko sanoo että aika posketon väite sulta! Onko oman yrityksen pyörittäminen hömppää? Teen jumaliste lähes ympäripyöreitä päiviä ja töitä sen 60h/viikko. Kampaamotyöllä itseni ja perheeni elätän ja meidän perheessä on toki kaksi aikuista, ketkä ovat palkansaajia! Olen tehnyt töitä 16-vuotiaasta asti, koska sitä ennen olin kilpaurheilija. Olen ihan kaiken saavuttamani tehnyt kovalla työllä, itse ja omalla rahalla. Mulle ei oo koskaan kukaan mitään antanut… älä väitä kun et tiedä!!

    • Kepa kirjoitti:

      Kerro miten nuoret ei muka pääse kiinni ensiasuntoon ?
      Mä voin kertoa että siihen pääse kiinni työnteolla. Juurikin esimerkiksi samalla työtahdilla jota Umppu tekee. Mä kuulun myös niihin ihmisiin jotka ei ole KOSKAAN tehnyt 8h työpäivää. 10h on lyhyt päivä, 12h on normaali ja siitä ylöspäin päivät ovat tasan niin pitkiä kun tarvitsee tehdä että hommat valmistuu laadukkaasti ja ajallaan.
      Se on jännä että kukaan ei ole kyllä minulta vienyt mahdollisuutta omistusasuntoon 😀 Ostin sen 19 vuotiaana.
      Turha itkeä ja syytellä muita jos itse on laiska.

  10. Heippa kirjoitti:

    En mä sitä -se bloggaaminen vain. Samalla lailla bloggaat niin kuin nuoremmatkin. Se on uusi, trendikäs ala, mitä ei aiemmin ollut. Sellaista, mitä vanhemmat nykyään ajattelee, et mitä moinenkin on.

  11. Mummi kirjoitti:

    Hyvä Umppu, tämä näkyy nykyään myös ammatillisessa koulutuksessa, ei oteta vastuuta , virheet ovat muiden virheitä, kellutaan virran mukana.

  12. Katrilli kirjoitti:

    No mutta hyvänen aika, sinähän itse otat lapsesi pois koulusta ja matkustelet jonninjoutavissa turistirysissä loma-aikojen ulkopuolella. Sillä tavalla ne herrantertut oppii, että lomaa voi pyytää ja sitä myös saa kevein perustein milloin sattuu huvittamaan.

    • primebody kirjoitti:

      Tekis mieli sanoo että HV, mutta vastaan sulle asiallisesti :). Joo me matkustetaan välillä kouluaikana. Me tehdään reissuilla joka päivä ne koulutehtävät, mitä koulusta tulee!! Voin sanoa että matkustaminen on myös todella silmiä avaavaa ja samalla näkee ja oppii eri kulttuureista. Oppii hyväksymään erilaisia ihmisiä ihan eri tavalla. Matkustaminen toiseen maahan vaikka viikoksi opettaa sinua paljon enemmän, kun viikko koulussa. Tässä kansainvälistyvässä maailmassa on myös todella tärkeä oppia muutakin, kun piharatamon mykerökukintaa. Suosittelen kokeilemaan. On aivan eri asia näkeä ja kokea, kun vaikka lukea kirjasta. Joka maasta oppii jotain uutta. Meillä ei myöskään ole lapsilla ajankohtaista vielä työnteko… siitä kuutenkin puhutaan aina välillä ja kerrotaan kuinka tärkeää se on tässä elämässä 🙂

  13. Nannu kirjoitti:

    Siis vihdoin joku kirjoittaa tästä aiheesta! Siis oon silmät pullollaan taivastellut tota ilmiötä ihan omissa siskoissani, samoin mieheni sisaruksissa. Aivan uskomatonta on huomata juurikin tuo, että jos ei ole varaa niin EI OLE! Mutta kun siltikin sitä vaan muka ”on”. Esim. Yksi siskoistani on ihan uskomaton pummi. Ajaa porukoideni autolla, ostattaa vanhemmillani kalliita erikoisruokia ja sitten hassaa omat palkkarahansa kaikenlaiseen elämän ”’kohokohtiin” mm. Ulkomaanmatkoihin. Että Ei mulla muuta 🙂

  14. Eve kirjoitti:

    Kyllä kun tässä työpaikassa missä nyt olen on tänä kesänä otettu nuoria töihin, tänä kesänä olen törmännyt ilmiöön että muutamat eivät toki kaikki jaksa tehdä edes kuukautta täällä kesätöitä. Jätetään vain yhtäkkiä tulematta töihin, ei vastata puheluihin. Esimies kävi jopa nuorten ovella eikä avata ovea. Kyllä mua raivostuttaa niiden puolesta, ketkä jäivät rannalle ruikuttamaan ilman kesätyötä kun nämä sankarit saivat paikan, mutteivat viitsi käydä kuin kaksi päivää ja ajattelee, että en jaksa/tahdo enää tulla. Kyllä mun mielestä joku moraali pitää olla, kirjoitat kuitenkin nimesi työsopimukseen ja itse nuorena olin todella otettu ja innoissani kun sain kesätöitä.

  15. M kirjoitti:

    Olen kyllä samaa mieltä! Eikä pelkästään vanhempien paapominen vaan yhteiskunnan, saat rahaa makaamalla perse hiessä kotona. Minusta täytyisi pistää kovemmat rajat sille mitä kelasta ja sossusta saa. On epäkunnioittavaa kovasti töitä tekeviä kohtaan, että ”meidän rahoilla” kustannetaan muiden vässyköiden elämää. Ymmärrän täysin että tukia saa kun opiskelee ja pitääkin saada, mutta ei silläkään pitkälle pötki, loppu summa vuokraan on jotenkin kerättävä kasaan ja se tulee töitä tekemällä + kaikki laskut yms.. muutama vuosi sitten autoin yhtä entistä kaveria etsimään töitä. Kannustin ja vein autolla jos jonkinmoisiin tapaamisiin, joista en itse mitään korvausta koskaan saanut.. Vastauksen sain lähes joka kerta ”ei kannata lähtee tekemään töitä alle 10€/h palkalla kun Kelasta saa paremmin” hohhoijaa, lopetin sen auttamisen siihen. Itse olen ollut yrittäjänä kohta 10 vuotta ja tehnyt opiskeluiden ohella töitä (3 ammattia).

  16. Kepa kirjoitti:

    TODELLA hyvin kirjoitettu postaus aiheesta, jota olen itsekin miettinyt paljon.
    Olet täysin oikeassa ja sanoo muut mitä tahansa niin tämä ilmiö on todellinen ongelma, joka etenee domino efektin lailla. Sellainen kunnon työmoraali ja työn sekä TYÖNANTAJAN arvostus tuntuu olevan tuntemattomia käsitteitä.

    Ja juurikin se, että biletetään ja haahuillaan tuolla menemään vaikka ikä lähestyy 3kymppiä, vailla mitään järkevää päämäärää. Tämähän tapahtuu vain siksi että se on mahdollista, systeemi kusee. Olot pitäisi edelleen olla sellaiset, ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin aikuistua. Hyvänä esimerkkinä omistusasunto, ennen se oli usein se ns. ensimmäinen suurempi tavoite mihin tähdättiin ja paiskittiin duunia persvako hiessä. Säästettiin rahaa ja jätettiin reissuja tekemättä sekä baarissa juoksemiset väheni automaattisesti kun tuli tärkeämpiä kohteita rahankäytölle. Vaan eipä ole enää nuorilla juurikaan edes halua omistaa vaan vuokralla on kiva kun voi olla tuuliviirinä kun aloilleen asettuminen ahdistaa.

    Itse olen jopa saanut jonkunverran kritiikkiä omasta työtahdista mikä tuntuu käsittämättömältä. Miten kova työtahti voi olla nykymaailmassa paheksuttu asia? Sen pitäisi olla täysin normaalia nuorella iällä.
    Toki näille narisijoille kelpaisi sitten ne saavutukset joita pitkät työpäivät mahdollistaa 🙂

    Oot huippu ! <3

    • miranda kirjoitti:

      Miksi pitäisi ostaa oma asunto? Itse olen harkinnut, mutten halua laittaa satojatuhansia yhteen kohteeseen, kun vuokralla on varaa asua paremmassa asunnossa. On myös paljon helpompaa muuttaa esim. ulkomaille, kun ei ole kämppää mietittävänä. Ja mikä pakko on asettua aloilleen, ainakaan koko elämäksi? Itsellä on siis vakituinen työ ja yliopistotutkinto, ikää 24. En silti välttämättä halua viettää koko ikääni samassa paikassa. Kaikki eivät halua samoja asioita.

      • primebody kirjoitti:

        Riippuu varmasti paljon paikkakunnasta. Esim Tampereella vuokrat on niin kovia Helsingistä puhumattakaan, jolloin oman asunnon hankkiminen on paljon edullisempaa. Siinä samalla kerryttää muös omaa varallisuutta

  17. Jenni kirjoitti:

    Hei!

    Mun täytyy kyllä sanoa et oon tässä asiassa ihan eri mieltä ja mun mielestä nuoret aikuiset on nykyään jopa vastuullisempia kuin ennen. Oon ite siis 24- vuotias ja mulla on jo oma perhe ja opiskelupaikka. Oon tehny töitä opiskelujen ohella 17- vuotiaasta saakka ja nyt lopetin, koska haluan keskittyä kunnolla opiskeluun ja perheeseen kun se on miehen ansiosta taloudellisesti mahdollista.
    Lähes kaikki omaan ikäluokkaani kuuluvat joita tunnen ovat opiskelleet ja tehneet ahkerasti töitä, joko jompaa kumpaa tai molempia yhtäaikaa. Myönnän toki että välillä on ärsyttänyt kun osan kavereista ei oo koskaan tarvinu tehä mitään paskaduunia kun vanhemmat sponssaa niin paljon, mutta he on sitte taas opiskellu tosi paljon ja ovat näitä tulevia ekonomeja ja lääkäreitä yms. Sitte taas lähipiirissäni on myös niitä jotka ovat päässeet näihin samoihin kouluihin samalla kun ovat tehneet täyspäiväisesti töitä.
    Toki on myös niitä jotka ovat vuosia sitten velkaantuneet eikä heillä oo mitään koulutusta ja töitä ei haluta tehä, mut näitähän on ollut aina. Yleisesti ottaen mä oon ainaki ylpee nykypäivän nuorista aikuisista, heillä on nykyään tapana opiskella, harrastaa liikuntaa ja syödä terveellisesti, eikä jatkuva ryyppääminen ja röökaaminen oo enää siistiä.
    Ite en oo ku satunnaisesti törmänny semmosiin hällä väliä- asenteisiin koskien työtä ja koulua.

  18. Sanna kirjoitti:

    Asiallinen kirjoitus. Olen itse vastikään kolmenkympin iän saavuttanut ja todennut tätä ilmiötä (kymmenisen vuotta) nuoremmissa työkavereissa. Saatetaan valittaa siitä kuinka palkka ei vastaa odotuksia. Mistään ei olla valmiita ottamaan vastuuta ja vältellään itsestään selviä työtehtäviä tai maristaan vähintään, kun näitä pitääkin suorittaa. Eli mistähän sitä palkkaa oletetaan lisää saatavan, kun ainoa tavoite on päästä mahdollisimman helpolla.

  19. Elise kirjoitti:

    Nykyään somesta annetaan ruusuinen kuva elämästä. On matkoja, kalliita laukkuja ja kelloja, silikonirinnat ja täytetyt huulet. Kun synnytetään, voidaan esitellä biksu vartaloa heti rannalla (pisteet sulle umppu että esittelet todellisen puolen asiasta) ja mitä muuta. Eletään kuin Hollywood tähdet. Nuoret kokevat paineita ulkonäöstään ja haluavat elää glamour elämää. Jokainen päivä pitäisi olla kivaa ja merkityksellistä eikä saisi stressata turhasta. Lisäksi vanhemmat hyysäävät lapsensa pilalle. Soitetaan verotoimistoon, kelaan ja opiskelutoimistoon ja hoidellaan pikku Pertin ja Pertan asiat kuntoon koska mami hoitaa. Missä on vastuu niinkuin sanoit? Itsekin joutunut lähtemään kotoa 16-vuotiaana alkoholistivanhempien takia töihin ja jokainen hankinta on pitänyt raapia omasta selkänahasta. Sitten on näitä kermaperseitä, joille vanhemmat hoitavat ja maksavat kaiken. Nuoret menevät kouluun myöhässä ja ILMAN LYIJYKYNÄÄ! Miettikää, eikö mami muistanut pakata reppua ja laittaa selkään kouluun lähtiessä. Kännykkää osataan kyllä räplätä 24/7 mutta mistään muusta ei tule mitään. Varsinkin nuoret miehet. On onneksi myös hyvin rohkeita ja toimeliaita nuoria, se on hienoa. Omassa nuoruudessani ilmiö ei ollut näin suuri. Tämä teksti oli erittäin karrikoitu tilanne mutta siitä vastuuttomasta ilmiöstä veistetty totuus. Nimimerkillä: vätyksiä eri virastoissa palvellut (myös vätyksien mameja)

  20. Liisa kirjoitti:

    En kyllä mitenkään pysty samaistumaan tekstisi väitteeseen. Olen 21-vuotias ja muutin omilleni jo 15-vuotiaana. Siitä lähtien olen joka kesä ollut töissä. Lisäksi sekä lukio että yliopisto-opintojen ohella töissä. Kaveriporukallani on korkea työmoraali, eikä kenelläkään tulisi mieleen luistaa töistä ”hellepäivän takia”. En ole omassa porukassani törmännyt tämän kaltaiseen kuvailemaasi ilmiöön lainkaan.

    Itse olen vakituisena työntekijänä ja teen vuorotyötä. Työyhteisössämme on useita nuoria työntekijöitä. Olen huomannut, että usein me nuoret saamme juurikin ne ”paskat” työvuorot ja vietämme ne viikonloput työtä tehden. Olen huomannut et vanhemmille annetaan helposti vuorotyössä ne ”paremmat” vuorot. Usein nuoria kohdellaan työelämässä alentavasti, johtuen vanhemman sukupolven asenteista. Meitä pidetään laiskoina ja saamattomia, vaikka todellisuudessa emme olisikaan. Mun mielestä myös vanhempien pitäisi muuttaa asennetta nuoria kohtaan.

    Minusta esimerkiksi vapaapäivien pyytäminen silloin tällöin, vaikkapa lomareissua varten on ihan inhimillistä (sitä tekee myös vanhempi sukupolvi – kaikki tarvitsevat joskus lomaa). On totta varmasti, että nuoret ”tuhlaavat” nykyään enemmän rahaa matkusteluun, mutta myös lentojen/matkustelun hinnat ovat laskeneet todella reippaasti siitä mitä ne ovat muinoin ollut. Ennen matkustelu oli varmasti kalliimpaa, joka teki siitä enemmän etuoikeutettua. Ainakin omat vanhempani ovat silti käyneet nuoruudessaan esimerkiksi reilaamassa. Nykyään myös ruoka ja asuminen on huomattavasti kalliimpaa. Ja ulkonasyöminen todella paljon yleisempää (varmaan itse myös niin teet joskus).

    Luettuani tekstisi aloin miettimään, että tällä hetkellä joka ikinen ystäväni iältään 19-28 on töissä. Joko koko kesän tai sitten opintojen ohella. Itse olen vakituisessa työssä ja opiskelen samaan aikaan. Se ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Annat ymmärtää tekstissäsi (vaikkakin puhut, että poikkeuksia on), että kyseessä olisi jonkinlainen ilmiö. Mä olen sitä meiltä, että tässä ilmiössä ei ole kyse vain nuorista. Ylipäätään ihmisten asenteet ovat muuttuneet ja elämässä koetaan erilaisia asioita tärkeäksi (maailma muuttuu).

    En todellakaan allekirjoita, että nykyajan nuoret olisivat laiskoja tuhlaajia, jotka eivät suostu paskahommiin. Fakta on kuitenkin se, että suurin osa ikäisistäni tekee töitä tai ainakin haluaisi tehdä niitä. Suurin osa nuorista työskentelee vieläpä alalla, joka ei ole heidän haaveammatti. Opintojen ohella on usein tehtävä työtä, joka ei vastaa ollenkaan omia kiinnostuksen kohteita. Iän, kokemusen ja opintojen karttuessa myös työtehtävät muuttuvat.

    En väitä etteikö joillain voi olla tämmöinen harhakuva työelämästä, mutta aika moni nuori on kyllä palautettu maan pinnalle. Väitän siis, ettei kyse ole kuitenkaan ilmiöstä nuorten keskuudessa.

    • primebody kirjoitti:

      Varmasti riippuu siitä missä asut. Ja tuskin olisin kirjoittanut tätä, ellen olisi törmännyt kyseiseen ilmiöön. Puhun kuitenkin nyt noin 18-20 vuotiaista. En esimerkiksi 28 vuotiaista, mihin viittasit. He ovat jo ehkä ymmärtäneet. Uskon että juuri tämän ilmiön myötä se asenne nuoria kohtaan on mitä on. Ja mitä niihin työvuoroihin tulee niin jos sinulla ei ole vakituista sopimusta ja vaikka olisikin niin aika usein se kuka viimeisenä on taloon tullut ”saa ne huonoimmat lomat ja vapaapäivät”. Ihan jokainen on ollut siinä tilanteessa. En tässä missään määrin yleistä vaan puhuin ilmiöstä sen kirjaimellisessa merkityksessä. Uskon että isommissa kaupungeissa tätä on havaittavissa, mutta taas syrjäisemmällä seuduilla asia on toinen.

  21. NN kirjoitti:

    Olen 28v ja selkeästi iällisesti sekä muutenkin elämäntilanteellisesti aika kaukana kuvaamastasi väestöstä, sillä en tunne ketään, joka lööbailisi päivät pitkät ilman vastuuta omasta elämästä. Mutta, kommentteja lukiessa tajusin että myös minussa on hieman laiskaa työpersoonaa, koska luin itseni maisteriksi, jotta saisin hyväpalkkaisen, mutta helpon työn. Minulla on vastuulla paljon, mutta koen että työkokemuksen tuoman varmuuden vuoksi se ei stressaa. Minulla ei ole sellaista työmoraalia kuin jollain kunnon duunareilla, mutta koen vastuuta työstäni ja perfektionistina teen asiat huolella. Mutta nautin myös pitkistä lounastauoista, somen selailusta ja siitä, että ei tarvii painaa liian lujaa töitä. Joku saattaisi pitää laiskana, mutta hoidan kuitenkin työni kunnialla ja saan kiitosta tekemästäni tuloksesta.

    • primebody kirjoitti:

      Kuulostaa tämäkin vaihtoehto hyvältä. Jokainen löytäköön oman tyylin ja tavan. Ehkä eniten huolettaa se ettei ymmärretä mitä mikäkin maksaa ja ajatellaan että sitä voi vaan hengailla ja tehdä työtä silloin kun huvittaa.

  22. Huolestunut kirjoitti:

    Mä oon niin vähän ollut tekemisissä viime aikoina just ton 18-20-vuotiaiden ikähaarukan kanssa, etten osaa ottaa siihen kantaa onko tää heillä ilmiö vai ei. Mutta se on tullut huomattua jo useamman vuoden työelämässä, että se mikä itselle on itsestäänselvyys (ahkeruus ja oma-aloitteisuus), ei todellakaan ole sitä toiselle. Oon kuunnellut vaikka kuinka monelta työnantajalta sitä, kuinka vaikea on löytää ihmisiä tekemään oikeasti töitä eikä vain sluibailemaan palkalla. Todella iso osa näistä tyypeistä on nuoria, mutta kyllä niitä vanhemmissakin löytyy.

    ”En suostu tekemään paskaduunia” ”Ei kuulu mun toimenkuvaan” ja ”Ei tolla palkalla”-tyyppejä löytyy aivan liikaa. Toki asia on eri jos sulla on esim kunnon koulutus ja palkkaa koitetaan polkea, mutta jostain on aloitettava eikä voi olettaa että eka työpaikka on joku 20e/h. Itse oon ajatellut että se paskaduunikin näyttää CV:ssä paremmalta kun aukko ja kyllä, olen ajanut itseni siihen pisteeseen että töitä ei tarvitse etsiä vaan ne etsii mut.

    Paras oli yks likka yhdessä fyysisesti kuormittavassa työpaikassa, kun jäi mustelmien takia saikulle muistaakseni viikoksi. Oli tätä ennen ollut ehkä kolme päivää töissä ylipäätään. Tai jossain toisenlaiset äidit-tyyppisessä sarjassa mies joka oikein kehuskeli työttömyyttään sillä että ”enköhän mä oo jo kuule työni tehnyt”. Ikää oli muistaakseni herralla 26.

    Toki nää työelämän kamaluudet tarkoittaa ahkerille sitä, että on vähemmän kilpailijoita, mutta kyllä huolestuttaa jos toi ilmiö laajenee entisestään että mitä se tarkoittaa yhdyskuntatasolla..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *