Koska mulla menee hermot?
Mulla meni eilen vähän hermot ja aattelinkin, että siinä on yksi hyvä postausaihe kirjoittaa. Että meneekö mulla usein hermot? Asia oli tietyllä tapaa hyvin pieni. Olimme sopineet valokuvauksen hotellin kuvaajan kanssa. Toiveena oli että meistä otetaan muutamia kauniita perhekuvia. Itse rakastan valokuvia ja tykkään ottaa niitä paljon, niin se kenelle se on yhdentekevää eivät ymmärrä sitä ( eli muut Koskiset 😉 ). Haluan tallentaa ja ikuistaa hetkiä joita voin sitten jälkeenpäin katsella. Täällä on todella kuuma mikä hankaloitti hieman kuvien ottamista. Olimme kaikki hiestä liimautuneita toisiimme ja hiukset oli yks lima klöntti niskassa. Hän otti jos jonkinlaisia Amerikkalais tyylisiä muodostelmia. Välillä mulla petti pokka kokonaan, enkä pystynyt lopettaa nauramista. Tykkään siitä, että kuvat otetaan nopeasti, koska lapsillahan ei kauaa kestä hermot tuollaisessa hommissa. Kuvauksen jälkeen mulla ehkä meni hetkellisesti hermot ja nyt voinkin kertoa siihen syyn. Jos minulla on mielessä että jokin asia tai vaikka tapahtuma hoidetaan tietyllä tapaa ja se ei mene niin kuin olen kuvitellut niin menetän hermoni. Tässä ehkä kävi juuri niin. Jos kaksi kolmesta lapsesta kaksi juoksee karkuun niin silloin pitäisi hiffata, että homma ei toimi.
Mulla usein menee hermot silloin, jos ihmiset eivät ymmärrä ohjeita. Silloin jos on sanottu että jokin asia hoidetaan tietyllä tapaa jonkun tarvii aina lähtee soveltaan. Jos kyseessä on pieni tai ryhmä ihmisiä niin ohjeet on tehty sen takia että kaikilla olisi helpompaa ja selkeämpää. Jos sanotaan vaikka että lähdetään maanantaina kello yhdeksältä, niin minkä takia jonkun pitää kysyä että sopiiko jos minä lähden yhdeksän kolmekymmentä? Vastaus on, että ei sovi.
Tietyllä tapaa tykkään myös aikataulusta. Se on sanottu että jokin asia alkaa kello 3, niin silloin se alkaa kello 3. Ei yhtään aiemmin, eikä myöhemmin. Menetän silloin hermot jos asioita tehdään yhdessä, eikä välitetä muista. Sillä ei ole mitään merkitystä minkälainen sinun yksilösuorituksensi on, vaan sillä minkälainen sen ryhmän suoritus on. Tietyllä tapaa en kestä yhtään itsekkyyttä. Se on asia, missä mulla menee aina hermot. Ajatellaan aina minä, minä, minä, minä ei ajatella muita ihmisiä siinä ympärillä.
Mua henkilökohtaisesti ärsyttää myös myöhästelevät ihmiset. He olettavat että kun he ovat aina myöhässä se on jotenkin heille sallittua. He eivät koskaan ajattele, että se myöhästely voi sekoittaa muiden ihmisten aikataulun tai vaatia jonkinlaisia lisä järjestelyjä. Mun mielestä sitä on turha perustella sillä, että olen aina myöhässä. Mä vielä ymmärrän tietyllä tapaa esimerkiksi pienten lasten kanssa voi sattua koska vaan mitä vaan, vaikka lähtisit kuinka aikaisin. Silloin saatat myöhästyä sinusta itsestä riippumattomista syistä. voin sanoa, että itse olen ihminen, joka on aina ajoissa…. niin nyt kolmen lapsen kanssa on ollut paljon tilanteita, missä olen nipinnapin ajoissa. Joskus oon saattanut jopa myöhästyä. Se myöhästely hävettää minua jokainen kerta ja vaikka minulla onkin lapsia ei se ole siihen mikään syy. Tajuan että vaikka jotain henkilökohtaista aikaani (mistä myöhästyn) ei voi pidentää samalla aika määrällä, mitä olen myöhästynyt sillä se on jonkun muun ajasta pois.
Mulla menee usein hermot sellaisiin ihmisiin jotka jahkaa asioita, eikä osaa tehdä päätöksiä. Mietitään viikkotolkulla asioita. Käydään sovittamassa kaupassa vaatteita ja varataan niitä eikä sitten kuitenkaan osteta. En käsitä mitenkä joku ei voi päättää asioita heti. Ärsyttävä luonteenpiirteeni on ehkä jonkunmielestä juurikin tämä. Nää on kaikki ihan tyhmiä asioita, mutta uskon kun kaikki noudattaisi sääntöjä, niin moni asia helpottuisi. Kunnellaan ohjeet ja toimitaan sen mukaisesti. Ei sovelleta eikä ajatella vain itseämme.
Lue edellinen postaus: Onko Turkkiin nolo matkustaa?
Kuvan asu House of Brandon* Kaftaani TÄÄLTÄ*. Mekko* muistattehan että koodilla umppu20 saatte vielä -20% alennusta:
-umppu
En ota kantaa itse asiaan muuta kuin että ymmärrän harmituksen myöhästelystä mutta aina se vaan ei ole niin helppoa käytännössä 🙂
Se mitä tulin kirjoittamaan on että näytät tosi freesiltä noissa kuvissa! Onko sinulla vähemmän meikkiä kuin yleensä tai oletko muuttanut jotain meikissä koska tuo lookki sopii sulle todella hyvin! :)H
Mulla ei oo meikkiä ollenkaan 🙂
Samaa olin kommentoimassa lookista, todella hyvännäköinen ja fresh!
Mutta tuohon myöhästelyyn, inhoan sitä niin paljon! Miten niin ei aina ole niin helppoa käytännössä? Itse en ole myöhästynyt kertaakaan 30 vuoden aikana, en edes pienen lapsen kanssa. Poislukien ihan harvat kerrat, joissa on ollut minusta riippumattomat syyt mukana (bussin hajoaminen tms).
Lähden aina niin, että olen 10 minuuttia ajoissa, jotta pienille sattumuksillekin on tilaa. Myöhästely on niin epäkohteliasta, ja tapahtuvat aina samoille ihmisille. Jos ei osaa hahmottaa aikatauluaan, niin eikö aikuisen iässä osaisi jo heittää 30 min extraa oman saapumisen arviointiin. Myöhästyminen kertoo mielestäni pelkästään siitä, että toisen aikaa ei kunnioiteta. Paljonhan sitä on tullut tuhlattua omaa aikaa elämästään aina odottamalla näitä 15 minuuttia myöhässä olevia? Kai nämä ihmiset kuitenkin selviävät ajallaan töihinkin?
Ehkä he myöhästelevät siitä työstäkin? Ainut milloinkanitse myöhästyn on lapsen kakka eteisessä varsinkin talvella tai se ettei meinaa löytyä parkkipaikkaa.. muita syitä ei ole
Mä jäin miettimään tätä nyt… ”Jos asiat ei mene niinkuin MINÄ haluan, niin mulla menee hermot”. Tunnistan lauseesta itseni ja olen oppinut vihaamaan sitä itsessäni. Miksi menettää hermot, jos asiat ei mene juuri kun kuten päässäni kuvittelin? Tämä on ollut varmasti raskas piirre myös omille läheisilleni, katsoa kun mä kimpoilen jonkun ”mitättömän” asian kanssa.
Oikeesti, kun olen oppinut itsehillintää niin on ollut helpompaa. Mieti asiaa 🙂
Ihanat noi meikittömät kuvat!
joo tiedän, että se ei oo mikään hyvä piirre ja koitan sitä kokoajan parantaa. Lapset on opettanut tässä aikalailla. Ja kiitos
Okei! Näytät oikeasti tosi upealta! jotenkin meikittömyys pukee sua erityisen hyvin eli vahva suositus jatkaa tolla linjalla! ??
Samaa mieltä Hanniksen kanssa.
Tähän myöhästelyasiaan: On muuten tosi raivostuttavaa, kun ihmiset myöhästelevät eivätkä ymmärrä sitä, että tämä sotkee myös toisten aikataulut. Tulee sellainen fiilis, ettei arvosteta toista osapuolta tarpeeksi.
Toki ymmärrän sen, että lasten kanssa voi sattua vaikka mitä, mutta yleisesti ottaen heidänkin kanssaan pystyy olemaan ajoissa paikalla, mikäli varaa tarpeeksi aikaa. Sitä en ymmärrä, että aikuiset ihmiset ovat järjestelmällisesti myöhässä joka kerta.
Eiks oo hirveen väsyttävää menettää hermoja muitten takia (usein)? ?
Onhan se välillä 🙂 koitan kehittyä asiassa joka päivä 🙂