Hae
Prime Life by Umppu

Pilaako lapset urahaaveet?

Lisääntyminen Suomessa on hiipunut aikalailla. Perhe-elämä ei ole enään trendikästä. Ihmiset niin sanotusti arvostavat enemmän sitä omaa vapaa-aikaansa ja haluavat luoda uraa, eikä niinkään perustaa sitä oletettua perhe idylliä. Luin erään hauskan artikkelin missä oli kirjoitettu siitä, että kuka haluaisi enään perustaa perhettä, koska perheen arki on raskasta selviytymistä päivästä toiseen ja unettomia öitä. Toisaalta nämä asiat pitävät täysin paikkaansa. Sitähän se perhe-elämä aika ajoin on, mutta pakko sanoa että se on myös todella paljon kaikkea muuta. Voin sanoa, että mikään ei ole kasvattanut mua ihmisenä niin paljon kun perhe-elämä. Joudun olemaan vastuussa kolmesta lapsesta. Se on poistanut itseltäni hyvin paljon itsekkyyttä ja olen oppinut ymmärtämään todella monia asioita eri näkökulmasta. Se on myös lisännyt uskomattoman paljon rakkautta mun elämään. Mulle taas perhe on se juttu.

Mä oon myös itse huomannut vähän erilaisen ilmiön, mikä on ehkä jossain määrin jonkin sortin lifestyle ilmiö. Nuorilla ei ole niin kovia ura haaveita tai suunnitelmia miki sitä tullaan isona. Halutaan tietyllä tapaa vain hengailla käydä brunssieilla ja kahviloissa ja erilaisissa tapahtumissa. Päivittää somea ja hengailla. Kuitenkaan tällainen elämäntyyli ei ole oikein mahdollista jollei ole valmis tekemään töitä. Tai no toki jos on rikkaat vanhemmat, jotka ovat valmiita elättämään lapsensa vielä aikuisenakin. Jos mennään ajassa todella paljon taaksepäin meillä ei ollut käytössä samanlaisia kanavia mitä nykypäivänä on. Jos kirjoitat positiivisesti elämästäsi ja siitä kuinka lapset on ihania ja perheen arki on ihanaa, niin sinua haukutaan teeskentelijäksi. Jos taas kirjotat niitä ehkä hieman negatiivisia asioita siitä kuinka perheen arki on välillä raskasta, kun lapset kiukuttelee eivätkä nuku niin olet valittaja. Mikä olisi siis sellainen kultainen keskitie mitä tässä asiassa voisi käyttää?

Mä itse koen perhe-arjen ihanana ja se on sitä, minä olen aina toivonut. Siihen kuitenkin kuuluu tietynlaiset vaiheet ja haasteet, joita on ihan siinä tavallisessa arjessa ja yhtälailla ihmissuhteissa.  Ihmiset jotka hankkivat lapsia  eivät voi päättää etukäteen minkälaisia lapsia he saavat. Tuskin kukaan voi toivoo itselleen koliikki vauvaa, tai vaikka sellasta joka on allerginen jokaiselle ruoka aineelle.

Meillä tämän päivän vanhemmilla on todella suuri vastuu. Me kasvatamme sitä Suomen tulevaisuutta. Niitä ihmisiä jotka päättävät asioista, silloin kun me olemme vanhoja ja eläkkeellä. Koen että teemme todella todella tärkeää  ja ainutlaatuista työtä. Tällä hetkellä meitä vanhempia mahtuu tähän maailmaan ihan yhtä paljon kun lapsia. Kaikille ei ole samat asiat tärkeitä. Jotkut tekevät lapsia ihan vaan tekemisen ilosta ja toiset joutuvat käymään vuosia kestäviä hoitaja saadakseen sen lapsen. Se on hyvin epäreilua, mutta sekin on vain elämää. Mikä tässä maailmassa on nykyään enää reilua?

En olisi missään tapauksessa tehnyt kolmea lasta, jos kokisin että he ottavat minulta enemmän, kun antavat. Rakastan ihan jokaista lastani yhtä paljon ja koen että ne tuovat elämääni sellaista sisältöä, mitä haluan ja mitä en ilman niitä saa.  Tykkään touhuta lasteni kanssa ja leikkiä ja me teemme sitä päivittäin. se on myös tiettyllä tapaa sellainen asia, millä pääsen eroon siitä työstressistä mikä tänä päivänä on valtava. Se on mulle ainakin sitä elämän tasapainoa.

Ymmärrän sen että kaikki eivät halua lapsia ja se on asia mihinkä kellään ei kuuluisi olevan mitään sanottavaa. Silti haluaisin että ihmiset miettisivät perhettä ennemminkin mahdollisuutena kun uhkana. Sellaisia asioita ei voi kokea pelkässä parisuhteessa. Mulle kolmannen lapsen vauvavuosi oli ehkä elämäni raskain vuosi. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja hengissä. Toivon että voin ehkä jotenkin tällä kirjoituksella kertoa sen, että vaikka sinulla on lapsia tai suunnittelet niitä, niin se ei automaattisesti tarkoita sitä, että sun tarvii heittää urahaaveet. Juuri näinä kolmena viimeisenä vuotena, kun olen ollut osittain äitiyslomalla olen kehittänyt yritystäni eniten ja saanut aikaan hyvinkin toimivan konseptin. Vaikka olen ollut lapsien kanssa kotona, niin olen samalla voinut keskittyä myös siihen omaan uraan, mikä on myös mulle todella tärkä. Lasten tekminen voi olla muutakin,kun olla kotona monta vuotta. Ei se tarkoita että sun elämästä lähtee kaikki asiat pois, koska uusia hienompia juttuja tulee tilalle.

Muistakaa hyödyntää alekoodi UMPPU20 House of Brandonille*. Koko kauppa tällä koodilla -20% ja koodi on voimassa 30.6.2018 asti.  Kuvan haalari löytyy myös SIELTÄ*

Kuvat Noora Näppilä

Lue edellinen postaus: Pakaratreeni vai potkut?

-Umppu

 

3 kommenttia

  1. Sofia kirjoitti:

    Mä haluan monta lasta! Olin päättänyt,, että nyt meille saa lapsi tulla. Olin joka tuutista kuullut vaan siitä työstä ja vaivasta, mitä lapsi tuo tullessaan. Kun ykkönen lopulta ilmoitteli tulostaan, meinasi iskeä paniikki, selviänkö sen kanssa. Kestääkö minun pää yövalvomisia. Ajattelin kaikkea negatiivista siitä, vaikka kovasti halusin lapsen. Kun vauva vuodesta selvittiin, halusin heti toisen lapsen, ku huomasin, miten paljon iloa ja rakkautta se toi elämään! <3 toista lasta odotin aivan todella onnellisena, ku olin saanut kerran jo kokea ne kaikki ihanat asiat, mitä vauvaan ja oman lapsen syntymään liittyy. Olisi hyvä, jos me "lapselliset" jaksettais puhua ja levittää sitä iloa ja onnea, mikä lapsiin liittyy. Se todellakin jää plussan puolelle ja reilusti! Vaikka välillä kaikkia hajottaa ja elämästä ei meinaa tulla mitään! Ah, kun edes ajattelen omia kullannuppuja, räkänokkia, yövalvottajia, märkien pusujen jakelijoita, meinaa sydän pakahtua!! <3 onnellista eloa lasten kanssa! 🙂

  2. Eija KK kirjoitti:

    Sinulla Umppu on arvot kohdallaan. Ikinä en itse henkilökohtaisesti ole päivääkään katunut 4 lapseni synnyttämistä, nyt eläkeiässä minulla ja miehelläni on todella rikas elämä. Sitä sinullekin toivottelen sitten aikanaan myös tämän pesueesi myötä. Kaikkea hyvää koko perheelle?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *