Hae
Prime Life by Umppu

Varaudu eroon etukäteen!

Nykyään uutisilla iltapäivä lehdissä ei ole enää mitään järkeä. En tiedä miksi niitä edes luen, koska yleensä sielä ei ole sellaisia kirjoituksia mistä tulisin hyvälle fiilikselle, vaan päinvastoin. Nyt luin otsikon missä oli viestinä ”varaudu eroon jo siinä vaiheessa kun kaikki on vielä hyvin! Siis mitä?

Jos oon tällä hetkellä onnellinen niin pitäiskö mun alkaa nyt miettiin että kyllä määkin varmaan kohta eroon, kun kaikki muutkin? Ei todellakaan. Mää en missään tapauksessa edes haluaisi erota. Mulla ei ole siihen minkäänlaista syytä. Mua ehkä jopa ärsyttää se että joku edes  miettii, että mitä jos ja alkaisi elämään elämäänsä niin ,että mitä jos tässä erotaan. Ihan varmasti se ero tulisi ennenpitkää.

Perisuhde harvoin kenelläkään on pelkkää lovee. On niitä mahtavia hetkiä, mutta samaan syssyyn mahtuu hirveitä riitoja. Mää jopa välillä tykkään riidellä, koska sen jälkeen on parasta aina se sovinto. Riidat puhdistaa ilmaa  ja usein siinä hetkessä saa kakistettua ulos sellaisia asioita, mitkä painaa mieltä. Mun mielestä myös se riitely kuuluu hyvään parisuhteeseen.

Mun mielestä hyvässä parisuhteessa tärkeintä on luottamus. Se että voit luottaa toiseen ihmiseen täysillä. Parisuhteessa on erilaisia vaiheita ihan samalla tavalla, kun lasten kanssa. Voihan sitä vaikka jopa ihastua toiseen, vaikka rakastaisi toista. Sen totesimme jopa temppiksessä ;). Mun mielestä rakkaus on parasta silloin kun sun ei tarvitse yrittää mitään, mitä et ole. Kelpaat sellaisena kun olet. Mun ei tarvitse kotona miettiä miltä mää näytän, koska tiedän että sillä ei ole mitään merkitystä. Mää haluaisin että ihmiset uskoisivat enemmän ikuiseen rakkauteen ja sen tuomaan hyvään.

Onhan toki niitä tilanteita missä se ero saattaa olla ainut ratkaisu ja paras ratkaisu kaikille. Mun mielestä se ei saa kuitenkaan olla lähtökohta esimerkiksi avioliitossa. Jotenkin itse ajattelisi asiaa ennemmin niin, että silloin kun suhteessa on kaikki hyvin niin silloin kannattaa mennä vaikka pariterapiaan ja tehdä suhteesta entistäkin parempi… eikä siinä vaiheessa kun toiselle ei voi edes enää puhua.

Mää usein ihmettelen sitä kun pitkä avioliitto loppuu. Ihmiset lähtee eri teille niin miksi usein se mies ”nappaa itselleen” se 20-vuotta nuoremman tyttöystävän.? Asia ei sinänsä mulle kuulu, mutta ihmetyttää todella paljon. Hyvällä säkällä omat lapset on saman ikäisiä kun uusi tyttöystävä. En voi myöskään yleistää mutta yleisempi käytäntö tässä toiminnassa on miehillä, kun naisilla. . . Kunhan vaan mietin.

Kesällä hääsesonki käy kuumimmillaan ja morsiamia parveilee kirkon rappusilla. Sitä kuulee vuosi vuodelta mitä erikoisimpia hääjuhla spektaakkeleja. Me ollaan kesällä oltu 8 vuotta naimisissa. Sekin on kai jo nykypäivän mittapuulla ”pitkä avioliitto” vaikken itse sitä vielä pidä sen kummoisempana saavutuksena. Jos katson vaikka omia vanhempiani jotka ovat olleet naimisissa yli 30 vuotta niin sitä voi jo pitää saavutuksena..

Jos kesän hääpareille voi jonkun vinkin antaa niin keskittykää siihen rakkauteen sen spektaakkelin sijaan. Naimisiin ei kannata mennä väkisin tai siitä syystä että jos muutkin niin määkin tai että haluaa häät. Mitä muut on mieltä että onko jopa huvittavaa keskellä onnea miettiä: että mitä jos me erotaan?

Ja P.S mulla on teille jännittäviä uutisia kerrottavana.. ehkä jo huomenna..

ja P.P.S sen voin kertoa että EN ole raskaana 🙂

Lue viikon postaukset:

Kuinka urheilu on kasvattanut minusta vahvan?

Jos lapsi stressaa koulua

Mikä on kesän toivotuin hiustrendi?

Mitä tapahtui viikonloppuna?

Tarviiko olla hullu käydessään terapiassa

Minut nimitettiin reheväksi naiseksi

Kuvaus Noora Näppilä Kuvan asu House of Brandon*  ja koko kauppa on nyt -20%!!!!! Shoppailemaan TÄÄLTÄ*

 

8 kommenttia

  1. Jantunen /tuuletuksiajantunen.blogspot.fi kirjoitti:

    Mietin aivan samaa eilen, että onko just ennen kesähää-kautta pakko tulla sieltä pilaamaan tunnelma ja muistutella kulman takaa kurkkivasta erosta, joka voi iskeä kehen tahansa. Sen sijaan komppaan täysillä sitä, että taloudellisiin yllättäviin ja ennakoimattomiin haasteisiin kannattaa aina yrittää varautua pienellä puskurilla, jos se mitenkään vain on mahdollista. Itse on nyt tullut omakohtaisesti koettua se, että miten pienikin säästö voi olla valtaisan suureksi avuksi, kun elämä lyö yllättäen lekalla päähän. Ja pahinkaan katastrofi ei välttämättä tarkoita eroa.

    Aurinkoista sunnuntaita!

  2. Didi kirjoitti:

    Moi! Iltapäivälehtien otsikoista olen useimmiten samaa mieltä, mutta avioeron ja taloudellisen taakan sen jälkeen koin jopa ihan asialliseksi jutuksi!
    Eroja tapahtuu niin paljon, että on ihan oikeasti fiksua miettiä omaa taloudellista turvaa vaikka kuinka olisi avioliitossa yhteinen talous. Tiedän ihan sopuisia eroja, joissa molemmille ositusasia tuli ihan yllätyksenä ja avioerohakemus (~300 euroa) oli toiselle osapuolelle liikaa maksettavaksi…

    Avioehto on hyvä tehdä tosiaan siinä vaiheessa kun mennään naimisiin, lisäksi on oikeasti hyvä miettiä että miten toinen osapuoli korvaa jos toinen on hoitanut kotona parin yhteisiä lapsia useamman vuoden. Nämä kaikki on paljon helpompaa miettiä kun asiat ovat hyvin, erotilanteessa jompikumpi voi helposti katkeroitua ja silloin on hankala sopia yhtään mitään.

    Ja oma mielipiteeni on, että terve realismi on parisuhteessa ihan fiksua, myös se erotilanteen miettiminen. Olen kyllä yhtä mieltä kanssasi siitä, että jos joka hetki ajattelee että ” kumminkin jossain vaiheessa erotaan” niin ei siinä parisuhteelle jää aikaa ja on myös tärkeää suunnitella yhteistä tulevaisuutta sekä tehdä työtä parisuhteen eteen 🙂

    Valitettavan usein perheissä naispuolinen/äiti on se joka on huonommassa tilanteessa pienen palkan ja/tai kotiäitivuosien takia. Siksi mielestäni on hyvä herätellä kaikkia miettimään erotilannetta etukäteen – kun asioista on hyvissä ajoin sovittu ja tietää ettei joudu toimeentulotuella eron sattuessa on paljon helpompi myös antaa parisuhteelle sen tarvitsemaa aikaa 🙂

  3. hanski kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kanssasi. Minulle todella vieras asenne, että kun sitoudutaan johonkin niin jätetään samalla takaportti auki. Jos aina mietitään mikä voi mennä pieleen niin elämästä tulee pirujen maalailua seinille. Ei kai kukaan varaudu päivittäin työssään potkuihin? tai autoa ajaessa et mitäs jos ajan kolarin..

    en lukenut uutista, johon viittasit, mutta kuulostaa niin perus uutisoinnilta. Tietysti on hyvä pitää realiteetit mielessä eikä ikinä ottaa kumppania itsestäänselvyytenä, mutta eroon varautuminen saa kyseenalaistamaan, miksi ylipäätään olla suhteessa

  4. Henna kirjoitti:

    Just eilen puhuttiin vanhemman miespuolisen kolleegan kanssa siitä myös, miten jotkut naiset alkaa kaivata kans sitä nuorempaa miestä vanhempana. No meitä on moneen lähtöön. Yks tykkää äidistä, toinen tyttärestään ?

  5. Sebastian kirjoitti:

    Minusta koskaan ei voi olla tarpeeksi varautunut ja minusta on hienoa, että nykypäivänä kehotetaan katsomaan niiden ruusunpunaisten lasien läpi, vaikka ero kuinka tuntuisi mahdottomuudelta. Kuitenkin tilastojen mukaan ero on todennäköistä ja vaikka alttarille asteltaisiin umpirakastuneena sillä ajatuksella, että tässä sitä ollaan loppuelämän, niin silti ikinä ei voi tietää, mihin elämä kuljettaa. Suurin osa naimisiinmenijöistä varmasti lähtökohtaisesti ajattelee olevansa aina yhdessä, mutta siitä huolimatta niitä eroja tapahtuu ja paljon.

    Vaikka olemme kumppanini kanssa yhdessä ja aiomme olla jatkossakin ja talous on pääosin yhteinen, on minulla täysin omiakin säästöjä. Ei siksi, että eroamme kuitenkin ja tarvitsen pesämunan, vaan siksi, että jos yllättäviä asioita sattuu. Se yllättävä asia voi olla mitä vaan koiranpennun ostosta eroon. Ei se ole takaportti, jolla varmistan, että eron jälkeen elätän itseni, koska saatan käyttää sieltä rahaa myös yhteisiin menoihin, eikä se ole mikään salainen kumppanilta salassa olevan tili.

  6. Heidi kirjoitti:

    Sitten on näitä, jotka menevät naimisiin, koska ”on kiva olla morsiamena häissä”. Tiedän kaksikin morsmaikkua, joissa tämä ollut sitä niin sanottua sitoutumista. Toisen morsiamen isä kysyi vielä kirkon portilla tyttäreltään, että oletko nyt ihan varma, nyt voit vielä perua. ”Joo ei, haluan nyt nämä häät ja katsotaan sitten.” Muutaman kuukauden päästä ero. Mutta häät olivat hienot. Toinen pariskunta ehti olla sentään pari vuotta yhdessä, kunnes vaimo ilmoitti, että ei hän enää halua olla yhden ja saman miehen kanssa – että ei hän oikeastaan ole koskaan miestä edes rakastanut, mutta kun oli niin hienot suunnitelmat niistä häistä ja hän halusi kokea ne. Ja lähti. Miehen elämä mullistui aivan täysin. On onneksi päässyt tolpilleen.

  7. JK kirjoitti:

    No ei mun mielestä sitä asiaa tarvitse sen enempiä vatvoa, muuta kuin että jos nyt on sellaista omaisuutta mitä ei halua mahdolliselle exälle joskus antaa, niin kyllä siten on hyvä varautua. Joidenkin omaisuuskuviot eivät ole ihan simppeleitä ja kyllä ihan varmasti harmittaa ja se on tullut nähtyä ja kuultua vaikkei ihan lähipiirissä ole näitä tapauksia ollut. Meillä ei nyt oo kummoisia omaisuuksia, mutta kyllä esim. monien vanhemmat toivoo, että se mitä heiltä lapset perii ei menisi toiseen sukuun. Kuten sanottu, monilla ei välttämättä ole mitään erikoista, mutta joillain on.

    Niin ja siitä eroamisesta. Voihan sitä itse päättää ettei halua erota, mutta jos se toinen päättää haluta lähteä niin Suomessa sitä ei voi mitenkään estää. Ja niitä yllätystarinoita kyllä riittää kun ”munattomat” ihnmiset lähtevät yhtäkkiä vaikka liittoa olisi takana 30 vuotta. Että ihan siksi kannattaa miettiä. En ymmärrä mikä kauhea peikko siitä on tehty, sitä voi ajatella paperin palana ja that’s it. Vaikka unohtaa sen sitten. Toki jos on omaisuutta ja on halukas luopumaan siitä mahdollisen eron sattuessa, niin ei mitään papereita ole pakko tehdä. Jos kolmekymppisenä vaikka menee naimisiin, siis oikeasti ei voi tietää kukaan päättääkö se suhteen toinen osapuoli lähteä vaikka 10- 20- tai 30 jne. vuoden päästä – tai ei koskaan. Siinähän siitä on kysymys jos ei sitten niinkään itsestä. Tottakai suhde katsotaan ikuiseksi sitä solmittaessa, mutta en mä ainakaan koskaan ole pitänyt ketään itsestäänselvyytenä tässä maailmassa ja tiedän, että ihaninkin ihminen voi muuttua vuosien varrella ja ottaa hatkat. Minusta sekin on pelottavaa, jos joku väittää ettei se oma voi koskaan lähteä mihinkäään.

    On myös ehkä eri asia, jos yhteen mennessä ei ole mitään erikoista omaisuutta ja yhdessä kaikki hankintaan ,silloin voi varmasti laittaakin kaiken eron sattuessa puoliksi.

  8. T kirjoitti:

    Itse ajattelisin eroon varautumista ihan yleisempänäkin varautumisena kaikkeen. Kaikkein inhottavimpana ajatuksena vaikka siihen, että toinen kuolee tapaturmaisesti. Jos siinä vaiheessa ei ole mitään säästöjä tai edes omaa rahaa, saattaa elämä hetkellisesti mennä hankalaksi, perunkirjoitus kun pitää tehdä ennenkuin yhteisiä rahoja saa käyttää.

    Ja aina tätä kaikkea voi verrata vakuutuksiin. Eihän kukaan ota niitä siksi, että toivoo niitä tarvitsevansa. Vaan siksi, että ne auttavat hädän tullen. Ihan samanlaisena näen siis avioehdon ja edes pienen hätävararahan kerryttämistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *