Onko lapsiluku täynnä?
On tää pienten lasten kanssa eläminen yhtä vaiheiden läpikäymistä. Välillä on sellaisia hetkiä, että ei haluaisi niiden loppuvan millään ja välillä saa hakata päätä seinään miettiessään mitä tein väärin. Mää oon halunnut niin kauan kun muistan saada kolme lasta. Mietin joskus että minkähänlainen urakka se mahtaa olla ja nyt se onkin jo takanapäin. Mää saatan kuulostaa oudolta.. en siinä että rakastan vauvoja, mutta sitäkin enemmän sitä vauvan tuoksua. Voisin nuuhkia sitä pukluliinaa kyllästymiseen asti ja mun mielestä se vauvankakkakin tuoksuu ihanalle. Voisin makoilla tunti tolkulla vauva rinnalla ja olla tekemättä yhtään mitään, mutta auta armias, kun se vauva-aika on loppu ja alkaa erilaiset vaiheet.
Nuorimman kanssa on taas yöt sujunut hyvin. Ei herätyksiä yöllä ja osa kiitos siitä kuuluu Panadollille. Hampaidentulo on kai hetkeksi pysähtynyt. Paitsi lukuunottamatta viime yötä, jonka lähestulkoon kokonaan valvoin. Muut lapset nukkuu, kun tukki. Uutena vaiheena meidän perheeseen on tullut iltahulinat. Vaikka teet kaikkesi ja koitat rehellisesti uuvuttaa lapset illalla niin siinä vaiheessa, kun on se nukkumaanmeno aika niin siitä se sitten lähteekin. On iltoja, kun neiti haluaa että hipsuttelen sitä meikkisiveltimillä. Käydään pissalla ehkä 5 kertaa. On jano ja on pimeää ja sitten halutaankin ilta-satua. Kello saattaa olla puol 11 kun simahdus tapahtuu. Muistan että Vilillä pienenä oli vastaavaa ja se meni onneksi kuitenkin pian ohi. Näiden iltojen aikana sitä omaa aikaa ei ole edes kymmentä minuuttia päivässä.
Mää koitan aina välttää niitä tilanteita, missä huudetaan. Siihen on myös se syy, että en halua muiden lasten heräävän, enkä halua että nukkumaan mennään kyynelten saattamana. Siitä jää ihan aikuisellekin paha mieli. Meillä nukkuu pienet samassa huoneessa. On ihanaa ilmojen lämmetessä, että lasten kanssa voi olla iltaisellakin pitkään pihalla. Nautin myös itse siitä raittiista ilmasta, mitä saan kylminä vuodenaikoina aivan liian vähän. Mulle kolme lasta on ihan maksimi määrä. Se on sellainen, minkä pystyn juuri ja juuri hanskaan. Välillä tuntuu että kädet ja silmät ei riitä, mutta kokoajan vaikka ulkona oleminen on helpompaa.
Sitä vanhempana miettii jatkuvasti onko mulla tarpeeksi antaa aikaa jokaiselle lapselle ja se on syy miksi en halua enempää lapsia. Nyt on jo ihana seurata kun pienemmät jaksavat aina hetken leikkiä keskenään toistensa kanssa. Vivian on rakastava isosisko ja pitää huolen pikkuveljestään. Kaikki sitä sanovat että nauti kun lapset on pieniä ja niin nautinkin. Silti olen oppetellut sanomaan ääneen että olen väsynyt. äitiys pienten lasten kanssa on ainakin mulle ollut todella kuormittavaa, enkä sano tätä nyt valittaakseni vaan siksi että se on totta.
Lapset tekee sen, että elämässä ei ole hetkeäkään tylsää hetkeä. Mää aina mietin, kuka handlaa vaikka 5 lasta. Lapset on ihania, kun ne on niin avoimia ja uteliaita. Parasta on kun oma lapsi sanoo sulle, että rakastan sinua. Lasten kanssa on vähän sama, kun parisuhteessa. On niitä ylä ja alamäkiä, mutta ne jos mikään kasvattaa sua ihmisenä eteenpäin. Mää oon aina ollut hyvin kärsimätön ihminen, mutta onneksi se piirre on kehittynyt jatkuvasti eteenpäin, koska en ole sitä pitänyt koskaan vahvuutenani. Olen myös aina ollut sellainen, joka haluaa pitää narut omissa käsissä ja on aika huono delegoimaan asioita muille. Sekin piirre on hieman pehmentynyt vuosien saatossa, vaikken siitä olekkaan kokonaan päässyt irti.
Myös se että ei kannata liikaa suunnitella, koska kaikki saattaa muuttua sekunnissa ja joutuu ottamaan käyttöön varasuunnitelman on tullut tutuksi. Äidiksi tuleminen on muutenkin muuttanut mua ihmisenä todella paljon. Se tietynlainen uhoominen siitä, että mun elämän ei muutu miksikään lasten myötä on asia, mille voin jo nauraa. Koko elämähän siinä muuttuu lasten myötä.
Eihän sitä olis uskonut vielä 10 vuotta sitten, että parhaat bileviikonloput vietän lasten tapahtumissa. Myös se, että olen nyt 35-vuotias tekee sen, että en usko että jaksaisin enää ainuttakaan vauva aikaa. On ollut ihan erilaista olla äitinä siinä perinkympin tienoilla, kun nyt. Toki elämässä on muuttunut montakin asiaa. Oma yritys vie aika paljon aikaa verrattuna siihen, että on jollain muulla töissä. Ei tavallaan ole olemassa sellaista offline tilaa, milloinka voisi sulkea pois kaikki asiat ja olla vaan.
Aina on tai tulee jotain ylimääräistä eteen. Äitiys tekee aikamoisen kuorman ja vastuun ihan jokaiselle. Mikään ei ole niinsanotusti itsestään selvyys. Jos ajattelen vaikka tätä blogiani, mitä olen jo hetken kuluttua kirjoittanut lähes 10-vuotta on siinä ajassa tapahtunut kaikenlaista. Olin silloin alkuaikoina bikinifitnekseen hurahtanut ja se tais olla silloin mun elämäni tärkein asia, mikä nyt taas tuntuu aika itsekkäältä. Me ollaan muutettu tähän nykyiseen kotiin. Olen rakentanut yritykseni oikeastaan kahteen kertaan huomioiden pari vuotta sitten tapahtuneen suuren vesivahingon. Meillä on alkanut koulutaipale ja olen saanut kaksi lasta lisää. Se kuka laittaa kommenttia siitä, että tämä portaali on tarkoitettu vain treenaaville ihmiselle, ei ehkä ole sisäistänyt sitä, että elämä kuljettaa eteenpäin. Vaikka olen taas päässyt takaisin treenin makuun ei se ole kuitenkaan mun elämässä se asia numero yksi. Musta on välillä hassua lukea sellaisia kommentteja, että mun pitäisi elää jollain lukijan haluamalla tavalla.
Vaikka välillä asiat pyöriikin paljon perheen ympärillä, niin sitähän se mun arki on. Mulla ei ole aikaa tehdä niitä upeita ruoka-asetelmia ja vihersmoothieita, mutta onneksi jollain on ja niistä voi silloin lukea jonkun muun blogista.Joku kirjoitti kuinka ketään ei kiinnosta katsoa kuvia mun olohuoneesta niin siihen voin vaan vastata, että itseasiassa aika montaa ihmistä sekin kiinnostaa. Mää uskon, että lukijoissa löytyy ihmisiä jotka menee suht samanlaista polkua, kun minä ja elää samantyylisessä arjessa ja saa vertaistukea mun kirjoituksista. Mun on vaikea muuttaa blogiani johonkin tiettyyn suuntaan, jos se ei tule luonnostaan ja siksi se on mitä on.
lue edellinen postaus: Menikö vappu kännissä
Kiitos ihanista kuvista Noora Näppilä
Asu löytyy House of Brandonin* . Shoppaile TÄÄLTÄ*
-Umppu
Voii Umppu kun joka blogissasi valitat väsymystä ja yövalvomisia.Odotahan kun lapsesi tulevat menoikään ja tulevat aamuyöstä kotiin.Valvot ja mietit missä ovat ja kenen kanssa silloin huomaat että nuo pikkulasten kanssa valvomiset ovat pieni juttu.Jos lapsia tekee ja saa nämä kuuluvat asiaan.
Hei Sanna, tiesithän ettei väsymystä voi kukaan mitata. Jokainen kokee väsymyksen ihan omanlaisena. Näin itsekkin pienen lasten äitinä pystyn samaistumaan umpun väsymykseen ja mainittakoon että meillä lapset nukkuvat hyvin!
Onneks kummiskin me kaikki ollaan super äitejä, oli meillä sitten pienet tai isommat lapset jo. Nukkuvat he täysiä öitä tai ei. Se ei kummaskaan ole syy vähätellä kenenkään väsymystä, äitiyttä tai mitään muutakaan?
Mä inhoan tätä ”odotahan” vaan lausahdusta!!!! 😀 SE EI KAIKILLA MENE NOIN! Voin kuvitella, että pienen lapsen kanssa valvomiset on ihan oma lukunsa varmasti. Teinien kanssa sentään voi yrittää keskustella ja on kasvatuksessa mennyt joku pieleen, jos ei ole ees pienenmoista luottamusta.. Teini-ikään kuuluu tietynlaiset itsenäistymisen vaiheet, mut lapsi tarvitsee silloinkin rajoja. Mua niin ärsytti, kun kaikki mullekin sano raskausaikana, et odotahan vaan kohta et saa enää nukkua. Ja miten kävi… Nukuin ensimmäiset kuukaudet melkein paremmin kuin ikinä!! 🙂 Että joo-o näinkin voi käydä… 🙂 En ikinä aio sanoa kellekkään, että odotahan vain…….
On varmaan hiukan eriasia että teini liihottaa silloin tällöin viikonloppuisin kavereiden kanssa kun se että pienet lapset valvottaa pitkin viikkoa eikä ne ymmärrä millaisia kasvatuksellisia neuvoja niille jakelet. Ilmeisesti sinun lapsellasi ei ole rajoja saatikka luottamusta suhun jotta kertoisi missä menee, jos kerran viikkotolkulla olet väsynyt tästä syystä 😉
Jos juo alkoholia niin krapula kuuluu asiaan.
Jos tekee kolmivuorotöitä niin yövuorojen jälkeinen väsymys kuuluu asiaan.
Jos menee naimisiin niin kaupan päälle saa anopin ja se kuuluu asiaan .
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, sillä tuolla ajatuksella MISTÄÄN ei saisi MILLOINKAAN valittaa, sillä elämä koostuu pitkälti omista valinnoista ja niistä tulevista seurauksista.
Voi kuinka tutulta kuulostaakin! Meillä myös kolme lasta ja oman jaksamisen äärirajoilla mennään. Että kyllä meillä lapsiluku on tässä. Vaikka tunteella kun ajattelen, niin sydän puristaen mietin, että en saa enää koskaan kokea raskautta, synnytystä ja eniten sitä vastasyntynyttä pientä sylissä <3 Mutta kun järjellä ajattelee niin ei helkutissa enää! Ja mä joskus päätin, että lapset on tehty kolmekymppisenä. Nuorin syntyi kuukaus ennen kun täytin 31 🙂 Tsemppiä sinne lapsiperhe arkeen! Kyllä se joskus vielä helpottaa 🙂
Halusin vaan tulla sanomaan, että vaikean vauvavuoden jälkeen, oon saanut sun kirjoituksista ihan hirveästi kaivattua vertaistukea. En osaa millään kuvitella millainen härdelli on kasvattaa kolmea lasta ja olla samalla yrittäjä. Itselläni on vain yksi lapsi, mutta hän on ollut vastasyntyneestä asti huonouninen, pikkuvauvana kärsittiin lisäksi koliikista, joka toi oman lisämausteen valvomiselle. Sinun rehellisyytesi on monessa tilanteessa ollut kultaakin kalliimpaa, pelkästään tieto siitä että en ole ainoa äiti maailmassa joka on väsynyt. En kaikessa ole samaa mieltä kanssasi, mutta sillä ei ole väliä, sillä jokainen tekee omat valintansa lapsen kasvattamisen suhteen. Oikein hyvää kevättä ja jaksamista!
Moikka! Hyvä postaus, tästä tuli mieleen että haluaisitko tehdä postauksen siitä koska olisi sinun mielestäsi parhain ikä saada lapset? Tässä 23vuotiaana mietin sitä että pitäiskö kohta jo kun tuntuu olevan krooninen vauvakuume 😀
Mua ainakin kiinnostaa ne olohuonekuvat, onni keinutuoli piirty mun mieleen niin pahasti että on melkeen pakko saada sellanen kotiin 🙂