Menikö Vappu kännissä?
Mää muistan vielä, kun sitä oli nuori ja alkoholi kuului ihan mun jokaiseen vappuun. Se kuului myös ehkä turhankin usein viikonloppuihin ja joskus vielä pari päivää putkeen. Jos muistelen sitä aikaa niin ne on olleet mun elämästä ihan super hauskoja vuosia. Moni asia olisi jäänyt kokematta jos en olisi silloin antanut mennä.
Juon nykyään todella harvoin. Jos juon on se ehkä lasi kuohuvaa maksimissaan kerran kuussa, jos sitäkään. Siitä hommasta on mennyt jotenkin hohto. Mää oon monesti miettinyt Suomalaista juomakulttuuria ja jopa kauhistellut sitä. En tiedä miksi jokaiseen juhlaan on aina yhdistettävä alkoholi? Onko olemassa firman bileitä, missä ei vedetä kaatokännejä? Tai mitenkäs pikkujoulut, missä ne hiljaisimmatkin ihmiset ”repäisee” oikein kunnolla ja yleensä se päättyy 100% varmuudella itsensä nolaamiseen.
Mun ei oo tarkoitus tässä moralisoida kuitenkaan yhtään ketään, vaan haluan kyseenalaistaa jokaisen juomista. Onko jokainen kerta välttämätön ja onko aina tavoite päästä sellaiseen tilaan, että muisti lähtee tai yöllä oksennetaan edellisen päivän juhlaruoat ulos.
Vaikka nyt hyvänä ja ajankohtaisena esimerkkinä Vappu. Jos sitä vaikka haluaisi mennä perheen kanssa vapputorille on se melkein mahdotonta. Saat pelätä ettei joku kaadu sun päälle. Joku oksentaa suihkulähteeseen ja samalla saatat nähdä aikuisen ihmisen kusemassa kadunkulmassa. Lapsilla pitäis olla suojalasit, ettei ohikulkija vahingossa tumppaa röökiä heidän päälleen.. Parempi siis pysytellä täällä kotona.
Miks edes ylipäänsä kirjoitan tästä asiasta? Ehkä siksi, että seuratessani ihmisiä vaikka ig:ssä tuntuu musta että joka viikonloppu on sama kuva viinilasista. Mää vielä ymmärrän sen nuorilla ja oonhan sitä itsekin tehnyt (kuten ylempänä kirjoitin), mutta sitten ne mun kanssa suht samassa tilanteessa olevat?
Lasi viiniä nautiskellen.. ei se ole mun mielestä paha ollenkaan, mutta voiko parin pullollisen jälkeen sanoa nautiskellen viiniä? Mää oon ainakin huomannut että kaikki riidat yms saa alkunsa alkoholista. Ihminen muuttuu ihan erilaiseksi. Joistain tulee agressiivisia, toisista tulee hälläväliä tyyppejä. Alkoholi muuttaa jokaisen persoonaa.
Onko joku kuka ihan rehellisesti voi sanoa pitävänsä puolisosta humalassa. Mää voin sanoa, että mää en ainakaan. Koskinen on ainakin ihan super raskas ja tuskin oon itsekkään yhtään sen siistimpi. Jos sitä aikaa yhdessä todella vähän niin en jaksa sitä aikaa katsella toista humalassa. En kyllä jaksa muutenkaan (humalassa).
Mulla käy niin, että jos juon niin mun muisti pätkii pahasti. Se on tosi pelottavaa ja siks en edes halua. En halua enää niitä tunnetiloja ja morkkiksia seuraavana aamuna, että joudun miettiin että kehtaako sitä näyttää naamaansa enää missään.
Mulla on nyt sellainen elämänvaihe, että ei vaan pysty venyyn. Vapaa-aikaa on niin vähän tai sitä ei ole, enkä halua viettää sitä hirveessä hedarissa. Ei tämä kuitenkaan sitä tarkoita ettenkö voisi en vaan halua. Tai no mistä sitä tietää jos vaikka tulevalla Kreikan matkalla otankin 3 lasia viiniä? Jos vaikka oikein repäsen ja juon itseni humalaan? Viimeksi taisin sitä olla Blockfesteillä elokuussa.
Todella monissa suhteissa alkoholi varjostaa parisuhdetta ja se saatta olla asia, mistä ei puhuta. Se vaan jotenkin salaa hyväksytään. Ei aina myöskään ymmärretä, että kaikki ongelmat johtuvat usein alkoholista tai sen tuomista ilmiöistä. Jos ihan rehellisesti sanon niin mua ottaa aivoon ihan joka kerta, kun puolisoni juo. Niitä kertoja ei ole montaa, mutta joka kerta mua vituttaa. Aina tulee jotain ja yleisin on ”mää lähden ihan kohta kotiin”. Ehkä ärsyttävintä on se seuraavan päivän märehtiminen ja saamattomuus.
Voisin vaan kuvitella, mikä soppa siitä syntyis jos tulisin itse kotiin siinä 5 maissa Hesen pussin kanssa ja nousisin ylös iltapäivästä.. tai se ei edes ole mahdollista, koska kolme suuta huutaisivat äitiä ja velvollisuudet kutsuisi. Ehkä tämän postauksen idea on miettiä sitä omaa alkoholinkäyttäytymistä. Voisinko mennä juhlimaan joskus ilman alkoholia? Onko pakko juoda aina humalanhakuisesti? Voisiko joskus juomisen jättää kokonaan väliin?
On ollut hienoa elää nuoruusvuodet vapaudessa ja mennä spontaanisti, mutta onneksi ne asiat on silloin koettu ja nyt on taas eri elämänvaihe meneillään. Toivottavasti kaikilla oli hauska Vappu ja sellainen, että siitä jäi hyviä muistoja. Me ollaan tänään varmaan ihan perheen kesken ja touhutaan jotain hauskaa yhdessä. Olisihan sitä voinut olla vähän kauniimpi ilma, mutta siihen ei voi vaikuttaa, joten näillä mennään.
Ja nyt viimeistään kannattaa laittaa meidän Prime Estrada youtube kanava seurantaan. Tässä jaksossa me kokeilemme ensimäistä kertaa uutta Hybridi väriä nimeltään Trillion tones by Rebecca Taylor. Väri on täysin uusi koko maailmassa ja pääsimme testaamaan sitä ensimäisten joukossa. Löydät meidät myös instagramista @prime_estrada.
Jos muuten haluat esimerkiksi kesän juhlat taltioida, niin voin suositella lämpimästi Noora Näppilää kuvaamaan. Hän saa muistoihisi upeasti hetket. Nooraan voit ottaa yhteyttä ccnoora@gmail.com
Mun kuvissa oleva ihana mekko on House of Brandonilta* ja löytyy TÄÄLTÄ*
Näin vappuaamun kunniaksi on ihan pakko kommentoida: sinä veit kyllä taas sanat suustani, niinkuin monessa muussakin kirjoituksessasi! Itse kun olen viettänyt tässä jo melkein seitsemän vuotta oikeastaan ilman alkoholia (jos kerran vuodessa nippanappa yhden siiderin juo, niin sitä ei kai vielä kovin kovaksi alkoholinkäytöksi voi kutsua), niin samoja asioita minäkin pohdiskelen selvässä päässäni kuin sinä. Omat kännisekoiluni minäkin olen nuoruudessa kokenut ihan tarpeeksi usein, mutta nyt lähestyvänä nelikymppisenä perheenäitinä en vaan voi ymmärtää miksi ikäiseni ja vanhemmat vetävät itsensä viinalla aivan sekavaan ja surkeaan kuntoon. Ihmettelen esim. festareilla ollessani, kun aikuiset ihmiset ovat niin perseet etteivät eteensä näe, että miksi ihmeessä ovat sinne tulleet. Itse menen kuuntelemaan ja katsomaan livemusaa ja hyvää meininkiä, mutta eihän nämä kännikalat varmaan seuraavana päivänä muista yhtäkään esiintyjää. Että kylläpä siinä on kannattanut kallis festarilippu ostaa, sillä olisihan ne perseet kotonakin voinut vetää. Mutta jokainenhan saa omassa elämässään tehdä niinkuin haluaa, mutta kyllä sitä tässä iässä ja lapsiperhearkea pyörittäessä monesti vaan miettii, että eikö muka ole mitään muuta keinoa rentoutua, pitää hauskaa ja nauttia elämästä kuin viinanjuonti. Koska niinkuin kirjoitit, niin aika usein siitä ryyppäämisestä koituu jotakin ikävää, kuten pariskuntien riidat.
On tässä juomattomuudessa tosin yksi asia, mikä on melko ärsyttävää. Eli jatkuva ihmisten kysely, että miksi sinä et juo?!?!? Olen huomannut, että juomattomuuteni häiritsee paljon enemmän ympärillä olevia ihmisiä kuin minua itseäni. Minua ei haittaa mennä juhliin tai festareille selvinpäin, mutta niitä ryyppääjiä taitaa haitata se, että paikalla on joku, jolla on kontrolli paremmin hallussa kuin heillä.
Ei mennyt. Lasin kuohuviiniä otin kun lapset kilisti Pommacilla. Ystäväpariskunta oli grillaamassa. Viimeiset 13-vuotta vappu on mennyt näin: lasten kanssa selvinpäin. Meillä vappu, juhannus ja uusivuosi on lasten juhlia: ei kännijuhlia. Viimeksi olen ollut humalassa 1.5v sitten työpaikan pikkujouluissa. Viime vuonna nekin jäi väliin.
Minulla on hyvin samanlainen suhtautuminen juomiseen ja alkoholiin kuin sinulla. Saatan ottaa lasillisen silloin tällöin mutta yleensä en sitäkään. En pidä siitä millainen olen humalassa tai aamuisista oloista (ei kolmen lapsen äitinä ole aika eikä mahdollisuutta sellaisia edes potea) enkä tykkää humalaisista ihmisistä. Lisäksi oman vanhemman alkoholismi on varmasti osaltaan vaikuttanut tähän. Lasten lisäksi oma vaikea migreeni on saanut muuttamaan alkoholin käyttöä. Surullista että jokaiseen suomalaiseen juhlaan kuuluu olennaisena osana alkoholi.
Ihan samaa mieltä! nuorena sitä tuli juhlittua, mutta nykyään muut asiat menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Joskus on kiva ottaa lasi tai kaksi, mutta en kyllä itsekään ymmärrä ystäviä/tuttavia (suurin osa perheellisiä), että
se viinipullo tai useampi kuuluu lähes jokaiseen viikonloppuun. Ylipäätään jos tehdään tai mennään jonnekkin niin miksi alkoholin pitää automaattisesti liittyä kuvioon. Oon tullut siihen tulokseen, että osa ei pysty rentoutua, osa pakenee tylsää arkea tms. nauttimalla alkoholia. En millään pysty sitä tajuamaan, koska itsellä muutaman lasillisenkin jälkeen seuraavana päivänä on veltto ja tympeä olo. En myöskään halua lapsilleni opettaa tuollaista mallia, että aina pitää naukkailla jotakin, elämä on elämisen arvoista ja koostuu pienistä arjen iloista ilman alkoholiakin.
Ihan totta että kun ikää tulee lisää niin ei enää huvita niin paljon juominen ja juhliminen mutta olen kanssasi vähän ehkä eri linjalla siinä että musta on välillä tosi kiva lähteä viihteelle ja juoda pieni nousuhumala. Mutta se tärkeä juttu on just siinä että ei vedä överiksi. Sinä ehkä kirjoituksessa mainitset vaan ilman olemisen ja oksennuskaatökännit mutta onhan siinä välissä myös se ihan kohtuukäyttö? Ja yksi asia mitä ihmettelen on että miksi sinun kohdalla ei olisi ok tulla aamuviideltä hesepussin kanssa kotiin jos mies sitä satunnaisesti tekee? Eiköhän ne velvollisuudet ja lapset yhden päivän voi odottaa 😉 eri asia tietty jos ei itse halua tehdä niin mutta silloin se on oma valinta.
Joo siis nimenomaan kun en halua eikä huvita, mutta en myöskään jaksa sellaista kattella 🙂 joo onhan tossa välissä tosiaan se nousuhumala vaihtoehto, mutta ehkä koen sen samana kun lasi viiniä.
Hei Umppu:) Kertoisitko tuon mekon nimen kun en tuota linkkiä painamalla löydä?Kiitos etukäteen♥️
Olen samaa mieltä, että Suomessa ehkä liikaa korostetaan sitä että juhliminen onnistuu vain alkoholin kautta. Mutta tuo esimerkki vapputorista meni ehkä vähän överiksi. Kun oon vapputorilla käynyt (aika lailla joka vuosi ja näin Tampereella) niin en oo kyllä koskaan kokenut/nähnyt mitään suurempia ongelmia, että esimerkiksi väki olisi niin kännissä että meinaa kaatua päälle tai joku pissaisi suihkulähteeseen, niin kuin tekstissäsi mainitsit. Ja en siis halua ottaa kirjoituksiasi täysin kirjaimellisesti, vaan pointtini ehkä enemmänkin se että koen vapputorin olevan lapsiystävällisempi paikka kuin annat ymmärtää.
No meillä on eri kokemukset. Mun fiilis valitettavasti viimeisen käyntikerran jälkeen on tuo. 🙂
Olen itse (omasta mielestäni) alkoholin kohtuukäyttäjä. Silti yhtäkkiä päätin joulun aikoihin, että ensi vuoden olen täysin tipattomalla. Nyt 4kk:n jälkeen olen ollut yllättynyt (kun nyt mietin) että olen käyttänyt alkoholia aika usein, vaikka aina pieniä määriä. Mutta eihän alkoholistakaan monesti omasta mielestä käytä liikaa alkoholia. Tää vuosi laittaa mut taatusti miettimään asioita eri tavalla. Mielestäni olisi todella huolestuttavaa ollut se, etten olisi pystynyt tipattomaan vuoteen.
Mä arvostan Umppu sua todella paljon, koska uskallat ja haluat kirjoittaa suomalaisittain vaikeista asioista. Nytkin tämä kirjoitus on täyttä asiaa!!
Kiitos <3 ehkä itselläkin nämä kaksi viimeistä raskautta ja siihen perään imetystä teki sen että en edes kaipaa sitä alkoholia, kun sitä oli niin kauan ilman.
Hyvä teksti, mutta ei kannata ”tuomita” niitä jotka toimii eritavalla. Itse käyn ystävien kanssa ulkona ehkä 6 krt/vuodesa, enkä oo kertaakaan oksentanut tai menettänyt muistia. Juon itseni pikku hiprakkaan ja suuntaan kotiin. Seuraavana päivänä voinkin sitten nukkua niin pitkään kuin tahdon ja lepäillä, kyllä se mies ne lapset niinä aamuina hoitaa.
Samoin monta vuotta vapoutorilla käyneenä, tosin Helsingissä en ole kyllä joutunut sinne menemistä perumaan luettelemasi syiden takia. Nyttenkin ihmiset olivat nauravaisia ja hyväntuulisia kun käytiin kaupungilla. En sitten tiedä mitä ongelmia siellä on ollut illalla, kun olimme jo kotona.
Joo ei tässä ollutkaan tarkoituksena tuomita, kunhan laittaa ihmisiä miettiin että onko mahdollista joskus juhlia selvinpäin ja tarviiko siihen aina sitä känniä. 🙂