Mikään muu ei määritä sua ihmisenä niin paljon kun some
Eilen oli Inspiration blog awards Helsingissä, minne suunnattiin Pajusen Piian kanssa. Meillä on muodostunut yhteiset matkat Helsinkiin jo lähestulkoon perinteeksi. Ainahan sitä toivoisi että edes joskus Tampereella olisi jotain tapahtumia, koska tällä viikolla tuli käytyä jo kahdesti Helsingissä ja kolme kertaa olisi tarvinnut. Yksi oli pakko passata.
Näissä tapahtumissa tapaa todella paljon erilaisia somevaikuttjia. Olisi mukava mennä juttelemaan, mutta ehkä vaan oon niin maito että en saa suutani auki. Sielä näkyi upeita asukokonaisuuksia ja lookkeja. Itsehän Tapani mukaan riipasin ensimmäisen koltun niskaan mikä osui käteen, koska olin aamupäivän töissä ja hirveästi ei ollut taaskaan aikaa valmistautua.
Oli suuri kunnia olla ehdolla vuoden kannanottaja kategoriassa. Voitto ei osunut kohdalle tälläkään kertaa, mutta ehkä joskus jonain päivänä voi itsekin käydä nappamassa jonkun palkinnon. Onhan se aina hienoa saada kovasta työstä jotain tunnustusta. Ehdokkuuksia on tullut, mutta ei koskaan palkintoa 🙂
Niinkuin eilen sanoin että oon ihan loppu ja seuraava vapaapäivä siintää jossain hamassa tulevaisuudessa, niin tänään olen entistä väsyneempi. Ehkä ehdin edes hetken lepäämään. Meidän olisi tänään tarkoitus mennä Hannan kanssa yhdessä seuraamaan kuinka ympäri maailmaa tulevilta influenssereilta syntyy upeita TRILLION TONES hybridi värejä ja päästään kurkkaamaan hieman kulissien taakse.
Näillä some tähdillä on yhteensä yli 2 miljoonaa seuraajaa somessa ja he toteuttavat kuvaukset uusilla trillion tones väreillä yhteistyössä SIM:in kanssa. Tälläistä tilaisuutta tuskin koskaan tulee eteen ja jos siihen on mahdollisuus niin ehdottomasti se on käytettävä. Kuvaamme samalla meidän youtube kanavalle vähän materiaalia, joka on sitten myöhemmin nähtävissä.
Just eilen mietin ylipäänsä somea ja mitä se oikeasti on. Toisaalta se on aivan uskomattoman kiehtova paikka, mutta taas toisaalta hyvinkin pelottava. Mulla on itsellä kova halu kasvattaa näkyvyyttä ammatillisesti, mutta taas ehkä vähän vetäytyä henkilökohtaisesti. Syys siihen on vain yksinkertaisesti se, että täällä Suomessa mielipiteen sanominen ääneen on raskasta. Kaikilla niitä on… ja kaikilla on jotain sanottavaa, mutta se ihmisten nimettömänä netissä esiintyminen ja törkeät henkilökohtaisuuksiin menemiset on välillä ihan liikaa.
Some antaa valtavan ja jopa rajattoman mahdollisuuden kiusaamiselle. Ihmiset kirjoittaa asioita mitä ei koskaan sanoisi ihmisille kasvotusten. Netissä voi myös näppärästi purkaa omaa pahaa oloa ihmisiin kenellä ei ole mitään osuutta eikä arpaa asiaan. Itseäni se jaksaa edelleen päivä päivältä ihmetyttää ja mietin aina että mitä se sille ihmiselle antaa.
Itse tiedän jo tietyt asiat mistä kirjoittaessa syntyy aina hirveä haloo. Valitettavasti niitä asioita on niin paljon nykyään, että ei sitä uskalla kohta kirjoittaa enää mistään. En ymmärrä erilaisia keskustelufoorumeita ollenkaan tai jotain face ryhmiä, missä oikein joukkolynkataan ihmisiä, vaikka ihan ulkonäön perusteella. Sielä saatetaan kyseenalaistaa esimerkiksi jonkun ihmisen äitiyttä tietämättä hevon hoota asian totuudesta. Joku on ruma läski ja jollain on liian isot huulet ja sitä rataa.
Itse tykkään somekanavissa ehdottomasti eniten instagramista, koska sen henki on ainakin vielä toistaiseksi positiivinen.
Mikään muu ei nykypäivänä määritä sua ihmisenä niin paljon kun some. Kaikki mitä sinne julkaiset luo susta tietynlaisen kuvan. Vaikka totuus olisi jotain ihan muuta. En itsekkään halua jakaa somessa kaikkia asioita ja se tarkoittaa sitä, että se antaa musta tietynlaisen kuvan ihmisenä.
Kukaan teistä ei oikeasti tiedä minkälainen ihminen ole vaikka äitinä, pomona, ystävänä, vaimona tai vaikka iso-siskona. Ja jos oon rehellinen niin en ehkä haluakaan. Ne on mun yksityisiä asioita eikä koko kansalle jaettavia tai päiviteltäviä asioita. Jossain menee aina se raja.
Mää tiedän että mun lukijat arvostaa mun rehellisyyttä ja asioiden kaunistelemattomuutta, mutta sellaiset kirjoituksen on mulle henkilökohtaisesti aina niin raskaita käsitellä. Ihmisten sisälukutaito puuttuu usein ja halutaan provosoitua ja tahallaan ymmärtää väärin, että päästään sanomaan mitä sylki suuhun tuo. Jos ei ymmärretä sanomaa niin ei kysytä: mitä mahdoit tällä tarkoittaa, vaan annetaan palaa tuutin täydeltä vaikka rumia asioita koskien ulkonäköön tai johonkin muuhun. mua on syytetty mm orjatyövoiman kannattajana, naisten alistajana, seksuaalivähemmistöjen pilkaajana ja ties minä. Näistä en allekirjoita ainuttakaan.
Vähän tuli nyt hevi setti näin aamutuimaan, mutta tulkoot. Mää alan valmistautuun tän päivän työsessioon, mutta ensin nappaan lapset kainaloon ja otan ihan chiliä
Kuvat Noora Näppilä
Tässä vielä loppuun video, missä opetetaan nopeat ja ennenkaikkea seksikkäät laineet ja niiden teko. Pian on taas tulossa mallihaku meidän ig tilillä jotenka kannattaa laittaa seurantaan @prime_estrada ja tietty tilata meidän tubekanava.
Lue edellinen postaus: Kun peilistä tuijottaa lihava nainen
-Umppu
Olipa kiva kun tuon videon alkuun ei oltu laitettu sitä ”mainosvideota” mikä on aiemmin katsomissani videoissa ollut. Mitähän ainetta hiuksiin lisättiin videolla? Minulla on värjäämättömät, pitkät ja suht.paksut hiukset ja vaikka mitä kikkoja kokeilen niin kiharruksen jälkeen jos harjaan, hiukset ovat lähes suorat..
Kihartamisessa tärkeintä on juuri se mitä tuotetta sinne pohjalle laittaa. Tässä käytettiin Balmainin suolasuihketta
Koska some tosiaan määrittää ihmistä aika paljon ja hyvin helposti, tulisikin miettiä mitä sinne someen kirjoittaa. Siksi on mielestäni välillä hyvä törmätä vaikka facebookissa niihin kuviin/teksteihin, joiden avulla esimerkiksi kouluissa lapsille näytetään miten nopeasti ja miten laajalle jokin kuva tai teksti leviää kaikkien nähtäväksi.
Eli mieti mitä sinne someen kirjoitat tai mitä kuvia sinne laitat.
En ole haukkumisen puolella, mutta oikeastikaan kaikki negatiiviselta kuulostavat viestit eivät ole haukkumista.
Jos johonkin blogitekstiin tulee kymmeniä viestejä siitä, että asia on ymmärretty eri tavalla kuin alunperin kirjoittaja oli tarkoittanut, tulisi bloggaajan miettiä menikö omassa ilmaisussa jotain pieleen. Vastuu ei aina ole lukijalla, vaan vastuu on myös sillä kirjoittajalla.
Luen aina sekä someen että sähköpostiin kirjoittamani tekstit useasti juuri siksi, että vältyttäisiin väärinymmärryksiltä puolin jos toisin. Sähköinen viestintä on nopeudestaan huolimatta hitaampaa kuin puhuttu viestintä ja antaa enemmän mahdollisuuksia väärinymmärryksille.
Ja ylläoleva tapa koskee siis sekä itse someen kirjoittamaani että vaikka näitä kommentteja.