Kevättä hakemaan Kreikasta
Onko muilla se sama fiilis että kevät ei tule koskaan. Nyt ollaan jo pitkällä huhtikuuta ja ainakin meillä ikkunasta ulos katsoessa näkyy valtavat kinokset. Mää oon ollut monena vuonna työmatkalla Toukokuussa id hairin reissulla Kreikassa Haniassa ja sinne olis nyt myös tarkoitus lähteä. En malta odottaa reissua. Jo ihan se että nään mun ystäviä vuosien varrelta ympäri Suomea ja saan kartutettua ammattitaitoani on ajatuksena ihan super. Myös se että koko porukka tekee samaa työtä ja jakaa samanlaisia ajatuksia on vertaistuellisesti mahtavaa.
Meitä lähtee Primestä tänä vuonna isompi porukka reissuun ja sekin on ihana tapa viettää aikaa työkavereiden kanssa välillä muuallakin, kun töissä. Tiedossa on myös viikko katkeamatonta unta mikä tällä hetkellä kuulostaa ehkä parhaimmalta, jollei kampaajat innostu laulamaan karaokea altaalla :). Meillä on sama hotelli, missä ollaan oltu useamman kerran ja tutut maastot. On ihana jo ajatuksen tasolla fiilistellä sitä, että aamulla voi lähteä vaikka lenkille, mikä täällä on lähes mahdottomuus. Lomalla on niin moni asia eri, kun tässä arjen keskellä hääriessä.
Mää nautin auringosta ja lämmöstä ja eläminen Suomessa ei takaa noista kumpaakaan valitettavasti. Täällä perheessä ollaan flunssan kourissa 2/3. Olen jo jonkin aikaa pitänyt huolta vitamiinien syönnistä ja ollut siinä tarkkana, mutta ei näitä pöpöjä siltikään voi näköjään estää. Hetki sitten on tullut uusi suositus, että D vitamiinia olisi hyvä syödä ympäri vuoden, koska täällä ei sen saannista voi olla takuuvarma… ei tuo tieto ainakaan toivoa luo lämpimästä ja aurinkoisesta kesästä.
Kokoajan vain houkuttaa enemmän ja enemmän kuukausi vuodesta ulkomailla. Nää on niitä haaveita, mistä aina jaksan unelmoida. Tuntuu että sää täällä Suomessa on myös yksi asia miksi kokoajan sairastellaan. En tiedä pitääkö paikkaansa vai onko se jokin tunne. Kesällä ei ole juuri koskaan mitään, mutta auta armias kun päiväkoti alkaa syksyllä niin siinä ollaankin sitten kaikki lapset ja aikuiset vuorotellen useita kuukausia kipeänä. Lapset luttaa kuralätäköissä vaatteet märkänä tunti tolkulla päivässä. Mää en edes muista, koska mulla on ollut mahdollisuus sairastaa koska arjen on aina rullattava, eikä se katso sitä onko äiti kipeänä vai ei. Aina myös silloin kun olen kipeä sattuu joku Juuson työ reissu ja koko paletti kaatuu mun niskaan.
Vauvavuosi on kuutenkin selätetty ja siitä voi jo tuulettaa. Edessä on vielä odotettavissa uhma ja mitä kaikkia vaiheita tässä nyt on tuloillaan. Jostain ne super voimat kuitenkin aina kaivautuu esiin tän kaiken keskellä ja kunnialla niistä on selvitty vuosi toisensa jälkeen. Mää oon jotenkin itse ihan täynnä tähän Suomessa olevaan villitykseen että kokoajan pitäis olla jollain kuurilla. Mulle jo ihan arjesta selviytyminen on yks kuuri, missä omaksun kokoajan lisää hyväksi havaittuja tapoja ja asioita mitkä koitan saada pysyviksi meidän arkeen. Samoin teen liikkunan ja ravinnon suhteen. Kaikki menee hyvin niin kauan kunnes totaalisesti kieltää itseltään jotain.
Meidän pitäisi kaikkien muistaa, että meillä on vain se yksi elämä elettävänä ja välillä siihen voi heittäytyä. Mitä kukaan on sanomaan tai puuttumaan siihen sun elämään. Mulle yksi suurin elämyksiä tuottava asia on se matkustelu ja panostan siihen. Se on mun tapa rentoutua ja nautin siitä myös lapsien kanssa. Suosittelen kokeilemaan ihan jokaiselle.
Juhannus me vietetään perheen kanssa Turkisaa, koska oon/ollaan lopun kyllästyneitä istumaan perse jäässä sielä mökin grillikatoksessa vuodesta toiseen rukoillen, että olisi edes +10 astetta. Haaveena olisi se että kun tässä paiskii töitä hullunraivolla niin joskus tulisi se hetki että työn määrää voisi vähentää puoleen nykyisestä ja tehdä enemmän asioita rennolla fiiliksellä. Kannattaa unelmoida, koska ilman unelmia ei ne ainakaan toteudu.
Lue edellinen postaus: Hammasremotti on vihdoin valmis
Kuvaus Noora Näppilä
Asu HM
-Umppu