Hae
Prime Life by Umppu

Korkeakoulutettu kusipää

Keskittyminen hyvään elämään tuntuu olevan vaikeaa monelle ihmiselle. Aika usein kun elämässä tapahtuu jokin todella suuri asia, kuten vaikka ihmisen menetys, sairastuminen tai jokin muu niin vaikka se siinä hetkessä tuntuu kamalalta asialta niin se saattaa antaa ihan uuden suunnan elämälle. Kun ihmisillä on liikaa aikaa mietitään ja valitetaan yleisesti ihan turhasta.

Elämässä on erilaisia vaiheita niin hyviä kuin huonoja, mutta valittamalla ne ei parane. Jos kaikki ymmärtäisi ihan niinkin yksinkertaisen asia, kun se että omaan elämään voit vaikuttaa vain sinä itse niin varmasti haluaisit tehdä sen itselle mieluisammaksi. Tai vaikka ihan sellaisen että tekemällä toiselle hyvää saat myös omaan elämään hyvää.

En ole koskaan ymmärtänyt nettivouhkaamista. En sitä että sinne kirjoitellaan mitä sattuu keksittyjen nimimerkkien takaa. Itsellä on ainakin sellainen periaate että en kirjoita mitään sellaista minkä takana en voi seistä omilla kasvoillani. Elämässä asiat vaan menee niin että toisilla asiat on helpompaa kun toisilla. Toisia ihmisiä koetellaan eri tavalla kun toisia. Kyllähän sitä itsekin välillä miettii että mistä syystä juuri minulle sattuu tiettyjä asioita ja joku muu pääsee huomattavasti helpommalla asioista.

Joku voi ajatella vaikka minunkin kohdalla että voi kuinka helppoa elämää saan elää, mutta ihan meillä jokaisella on ne arjen omat haasteet. Ja kuten varmaan ymmärrätte niin en kirjoittele tänne tiettyjä asioita ollenkaan.  Ihan varmasti meistä jokainen käy läpi jopa päivittäin erilaisia tunnetiloja ilosta suruun. Tärkeintä on kuitenkin käsitellä asiat ja mennä elämässä eteenpäin.

Musta olis aina ollut hienoa, jos olisin osannut laulaa mutta sitä kaunista lauluääntä ei mulle suotu. Sulla ei tarvitse olla kun yksi asia missä olet hyvä ja jos vaan annat mahdollisuuden niin se vie sinua elämässä eteenpäin.

Joskus mua risoo asia missä korkeasti koulutettu henkilö pitää itseään muita parempana ihmisenä. Todistelee sitä kuinka hän on koulutettu ja viisaampi. En sano etteikö näin jossain tilanteessa voisi olla, mutta se ei vaikuta siihen minkälainen olet ihmisenä. Jos olet luonteeltasi täys kusipää niin siinä ei paljon korkeakoulu auta. Vaikka koulutus tekee meistä viisaampia niin aivan yhtä tärkeänä pidän montaa muuta asiaa. Itse rakastan matkustelua ja useissa eri maissa vierailu on tietyissä asioissa avartanut omaa maailmankatsomusta esimerkiksi siitä että meillä Suomessa on moni asia niin hyvin että valitammee aivan turhista asioista.

Luin eilen artikkelin koskien ikuisuus asiaa eli työttömyyttä. Vaikka kyse oli roskalehden artikkelista niin siinä oli mun mielestä yksi todella hyvä kommentti. ”Jokaisen työttömän tulisi valita haluaako työllistyä vai elää työttömänä tukien varassa. Ne jotka ihan oikeasti haluavat työllistyä olisivat etuoikeutettuja kouluttautumiseen ja ne ketkä haluavat olla työttöminä jäävät omavalintaisesti elämään tukien varaan sillä rahalla mitä siitä saa. Sinulla olisi vaihtoehto valita oletko työtön vai olisitko työllistyvä. Ne ketkä haluavat työllistyä eivät jäisi muiden varjoon ja ihan oikeasti juuri heihin panostettaisiin. Heidän motivaatio saada työtä olisi heti selvä eikä yleistämistä tapahtuisi.

On pakko myöntää että olen itsekin syyllistynyt siihen että olen osittain pitänyt työttömiä ihmisiä jotenkin aikaansaamattomina ja laiskoina. En ajattele enää niin. Ehkä tähän vaikuttaa vain ja ainoastaan se mun oma henkilökohtainen päätös, missä en ole koskaan omalle kohdalleni antanut edes sellaista vaihtoehtoa.

Mulle työnteko on aina ollut sellainen asia että se kuuluu elämään. Tiedostan myös sen että ihmisiä on erilaisia ja kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Jos kuitenkin tietoisesti tekee sen valinnan vain olla niin sitten koen että on tyydyttävä siihen mitä saa. Joskus toivoisin näiden ihmisten ajattelevan että onko se reilua että toiset paiskii niska limassa duunia ja toiset ei. Ja tarkennan vielä että tarkoitan tässä niitä ihmisiä jotka eivät halua tehdä töitä ja työnteko ei kiinnosta.

Se mikä tässä asiassa itseäni vaivaa on kiitollisuuden puute. Koska niillä omilla valinnoilla teemme asioita mitkä vaikuttaa elämäämme. Voihan sitä lottovoittoa odottaa, mutta kuinka suuri todennäköisyys on että juuri sinä sen voitat? Vaikka Suomi luokitellaan hyvinvointivaltioiksi niin eihän täällä jengi voi hyvin. Rahat on miinuksella ja tukia leikataan. Samalla palveluita karsitaan.

Mulle usein sanotaan kuinka kunnallinen sitä tai kunnallinen tätä. Mun on pakko sanoa että esimerkiksi yrittäjänä mulla ei vaan perse kestä istua koko päivää jonossa sinne kunnalliselle, vaan palvelua on saatava heti ja sitä varten maksan vakuutuksia, jotta voin käyttää maksullisia palveluita. Tässä esimerkki myös siitä kääntöpuolesta kun sanotaan kuinka tehdään asioita yhteiskunnan puolesta.

Kuvien asu House of Brandon* Paita* Housut*

House of Brandonilla* on ihan mahtavat TALVIALET* meneillään. Todella paljon takkeja ja kaikkea muuta coolia nyt alennuksessa. Kannattaa käydä tsekkaamassa ennenkuin loppuu.

Kuvat Noora Näppilä

Lue koko viikon postaukset: 

Tytöttely saa riittää

Mun suosituimmat ja kohahduttavimmat postaukset

Helvetillinen iltaralli

Somen väärentämä elämä

Kostatko lapsellesi

5 kommenttia

  1. Susan kirjoitti:

    Tuohon minäkin halusin uskoa, että jos todella haluaa työllistyä eikä olla työttömänä niin kyllä sen työn saa kun yrittää. Minä olen yrittänyt ja yrittänyt. Opiskellut useamman ammatin kun töitä en ole saanut, tehnyt ilmaiseksi töitä yhteensä yli vuoden, olen tehnyt lyhyitä pätkätöitä, hakenut ja hakenut työpaikkoja ja minulla on avoin hakemus lähes kaikissa vuokratyö firmoissa. Usein olen haastatteluihin päässyt, mutta aina on ollut joku minua parempi. Viimeksi olin töissä viime kesänä, olisin saanut jatkaa kesätauon jälkeen, mutta se työ mihin minut olisi siirretty oli niin rankkaa fyysisesti etten siihen pystynyt kun sitä työsuhteen viimeinen kuukausi koitettiin. Harmitti ihan vietävästi, mutta jos ei pysty niin ei pysty. Aika usein noiden työtehtävien aikana kävin itkemässä tauot vessassa kun oli henkisesti niin rankkaa se, että en pystynyt tuohon fyysisesti, voimat eivät vain olleet niin hyvät (suurin osa yrityksen miehistäkään eivät suostuneet tuohon hommaan, koska on niin rankkaa jopa heille).

    Muutama viikko sitten sain vihdoin töitä, sitä ihanuutta kesti peräti muutamia päiviä. Tuli ihan puskan takaa kun yhtenä päivänä viisi minuuttia ennen työpäivän loppua sanottiin, että en ole heistä tarpeeksi nopea ja työsuhde loppuu tähän. Koko ajan tein töitä enkä omasta mielestäni ollut mitenkään hidas verrattuna muihin. Menihän siinä pohja omalle varmuudelle siitä, että olen työelämään sopiva ja joskus kyllä saan pidempiaikaisen työn kunhan jaksan vain yrittää. Kerran ennenkin näin on käynyt, kun työssä ei ollut minkäänlaista perehdytystä ja yksin olisi pitänyt pärjätä. Näiden kahden työn välissä on ollut työpätkiä, joissa kaikki on mennyt hyvin. Tällä hetkellä tilanne on se, että jo ajatus johonkin työhön menosta pelottaa. Jos näin käy vielä uudestaan, ja olenko tosiaan noin huono etten pärjää missään. Jo se, että yrität kaikilla mahdollisilla tavoilla päästä töihin, teet pätkiä silloin tällöin mutta suurimman osan ajasta olet työttömänä ja sitten käy näin, ei todellakaan enää luo uskoa siihen, että halu ja yrittäminen takaa jossain välissä sen työelämään pääsyn. Ennen uskoin minäkin tuohon, en enää.

    • Mjai kirjoitti:

      Tällasia tarinoita on varmaan yllättävän paljon nykyään. Omalla kohallani suht samanlainen. Lukuisista yrityksistä huolimatta en tule valituksi mihinkään. Jonkin ajan kuluttua alat syyllistämään vain itseäsi ja menetät täysin itseluottamuksen. Sen jälkeen kaikki tuntuukin ihan mahdottomalta.

  2. Terry kirjoitti:

    primebody,thanks a lot for the article post.Much thanks again. Fantastic.

  3. voima kirjoitti:

    primebody,thanks so much for the post.Really thank you! Great.

  4. jackforde kirjoitti:

    Kiitos! 🙂write custom essays

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *