Hae
Prime Life by Umppu

Toisen tuki on otettu ensin toiselta pois.

Välillä tulee eteen niitä hetkiä kun usko on vähissä. Varsinkin yrittäjyys on sellaista, missä ollaan lähes kokoajan vähän veitsenterällä. Vaikka yritys olisi kuinka vanha ja vakaa asiakaskunta.. ei se silti takaa sitä, että yritys tuottaa aina voittoa. Koska tahansa voi sattua mitä vaan, mikä yllättää ja mihinkä ei ole varautunut. En itsekkään kuvitellut ”köyhtyväni”  useita kymmeniä tuhansia vesivahingosta. En ollut osannut varautua sellaiseen.  Vaikka itse yrittäjyydestä pidänkin niin aina tasaisin väliajoin mietin miltä tuntuisi olla palkkatyössä. Miltä tuntuisi viettää kesäloma niin että jätät työsi kokonaan kuukaudeksi jopa kahdeksi ja saat luvallisesti ajatella että joku hoitaa sun hommat.  Puhelimeen ja sähköpostiin lomatiedote päälle. Ja mikä vielä parempa että joku maksaa sulle siitä lomailusta. Miltä tuntuisi kipeänä ihan oikeasti levätä vaikka kolme päivää ja saada tauti pois. Miltä tuntuisi se kun teet jotain ylimääräistä näkyisi se aina tilinauhassa tai ylipäänsä se kun suljet oven niin avaat sen seuraavan kerran vasta seuraavan työvuoron ohessa. Tai miltä tuntuisi jäädä hyvillä mielin kotiin sairaan lapsen kanssa, joka kipeänä kaipaa äidin syliä? Vaikka on vakuutus niin se ei koskaan korvaa menetettyä liikevaihtoa. Kukaan ei tee töitä sun puolesta ja vakuutukset korvaama sairaspäiväraha on aivan olematon.

Nyt on niin paljon tapetilla erilaiset työhön ja tukiin liittyvät asiat niin väistämättä niitä itsekin miettii. En sano että olisin mitenkään katkera, koska itse olen valinnut omat tieni. Haluaisin vaan joskus hieman muistuttaa kuinka etuoikeutettu tietyissä asioissa työntekijä on esimerkiksi yrittäjään verrattuna. Voinhan toki itsekin tehdä nuo kaikki yllämainitut asiat, mutta ne ihan jokainen tekee lompakkoni aika ison loven. Kun lomailen niin silloin en saa yhtään palkkaa. Kiinteät kulut juoksevat kokoajan. Välillä on lomaltakin mentävä töihin tai hoidettava töihin liittyviä asioita.

Jos ajattelet tekeväsi töitä reilusti etukäteen, jotta voisit lomailla niin melkeinpä se menee niin että se tulos ja tulo mitä teet menee suoraan valtion pohjattomaan kassaan.

On aikaa työlle ja on aikaa rakkaudelle, mutta muuhun ei sitten olekaan aikaa

Paras väri maailmassa on se mikä näyttää päälläsi hyvältä

Kauneus alkaa siitä, kun päätät olla oma itsesi

Jos olet surullinen niin laita lisää huulipunaa ja hyökkää

luonto antoi sinulle kasvot jotka sinulla on kaksikymppisenä. Elämä muovaa kasvot mitkä sinulla on kolmekymppisenä. Mutta viisikymppisenä saat kasvot mitkä ansaitset.

Parhaimmat asiat elämässä ovat ilmaisia. Toiseksi parhaat asiat ovat hyvin hyvin kalliita

loin elämäni uskomalla että kaikella mistä en pitänyt olisi vastakohta, josta pitäisin.

Eleganssi tulee siitä että on yhtä kaunis sisältä ja ulkoa.

Kaikkein rohkein teko edelleen on se että ajattelet itseäsi ääneen.

Tytön pitäisi olla kahta asiaa: tyylikäs ja upea

tytön pitäisi olla kahta asiaa:  kuka ja mitä hän itse haluaa.

Olen tehnyt bisnestä olematta bisnesnainen ja Olen rakastanut olematta nainen, jonka ainoa tehtävä on rakastaa.

Voit olla upea 30 kymppisenä, hurmaava 40 kymppisenä ja vastustamaton koko lopunelämäsi

Nainen joka leikkaa hiuksensa on aloittamassa   Muutoksen elämässään

Coco Chanelin lausahduksia

Jos kuitenkin vain jäisin miettimään mitä muut saa ja mitä ilman itse jään niin varmasti katkeroituisin. Lähinnä haluaisin muistuttaa ihmisiä siitä kuinka hyvin moni asia meillä täällä ihan oikeasti on. Ihmiset usein tarttuvat vaan niihin epäkohtiin eivätkä ymmärrä, kuinka paljon me ihan oikeasti saamme. On totuttu liian hyvään ja aivan pienistä asioista valitetaan. Jos mietin vaikka yrittäjää joka itse luo itselleen työpaikan ei ole missään määrin samalla viivalla palkansaajan kanssa on vaan asia minkä kanssa mun on elettävä. Se ei ole missään määrin oikeudenmukaista tai tasa-arvoista. Ehkä tässä on myös yksi syy siihen miksi otan usein kantaa näihin liittyviin asioihin. Kun niistä puhutaan niin usein ajetaan vain sitä omaa etua. Ei nähdä asioita kun vain siitä omasta näkökulmasta. Kokoajan vaaditaan lisää eikä ymmärretä. Harvoin vaikka esimerkiksi ajetaan yrittäjien asioita. Kyllähän niitä aina vaalien alla lupaillaan, mutta toistaiseksi ne on jäänyt vaan lauseiksi.

Köyhiä ei voi rikastuttaa köyhdyttämällä rikkaat lainsäädännöillä.

Mitä yhdelle annetaan ilman työntekoa, sen on täytynyt jonkun muun työllä tehdä.

Valtion ei voi antaa kenellekkään mitään ennenkun se on ottanut sen pois joltain toiselta.

Varallisuutta ei voi monistaa jakamalla sitä

kun puolet ihmisistä ajattelee ettei heidän tarvitse tehdä töitä toisen puolen huolehtiessa heistä ja kun toinen puoli ajattelee ettei heidän kannata tehdä töitä, koska joku muu saa siitä hyödyn, niin se on minkä tahansa kansakunnan lopun alku.

Tässä myös aiheeseen liittyvä teksti mikä on lainattu yhdestä kuvasta

Suomessa on aika kova verotus, mutta se on oltava että tämä systeemi toimii. Moni ihminen vaan ajattelee että valtiolla on rahaa loputtomiin, mutta tällä hetkellä se on vain yksi iso velka. Tukia ei saisi vähävaraisilta leikata, mutta mitä jos se raha vaan loppuu. Mitenkä saisimme lisää työpaikkoja? Yrittäjyydessä on suuret riskit ja Suomessa se ei ole välttämättä helppoa. Usein se vaatii tupla työmäärän ja välillä tuhansia tunteja töitä ilman palkkaa. Itse kannatan yrittäjyyttä ja koen sen luonteelleni sopivaksi. Haluaisinkin että sen aloittamisesta tehtäisiin helpompaa ja riskittömäpää jolloinka se mahdollistaisi monelle luomaan oman työpaikkansa itse. Liikaa lakeja ja sääntöjä. Jos  mulla olisi mahdollista palkkaisin enemmän työntekijöitä. Kustannukset ovat kuitenkin todella suuret meidän alalla riskit huomioiden. Myös työntekijän palkkaamiseen liittyvät kustannukset pitäisi saada alas. Mun mielestä tämä on erittäin tärkeä asia. Olen ollut yrittäjä yli kymmenen vuotta. Sinä aikana ei ole tapahtunut mitään ei yrittäjyyttä tai työntekijän palkkaamista koskevaa helpottavaa asiaa. Me on mennyt vain vaikeammaksi. On erilaisia työkokeiluja, mutta moni ajattelee että en mene kenellekkään tekemään ilmaiseksi mitään.. Palkkakulut on niin suuria, että yritykset haluavat (ainakin itse haluaisin) varmistaa työnlaadun ennen palkkaamista. Ymmärrän molemmat puolet asioista ja varmasti näissäkin tapauksissa osa firmoista teettää töitä ihmisillä vain hyödyntääkseen ilmaisen työvoiman, mutta väitän että varmasti yhtä moni suhteessa ajattelee että en varmaan tee tälle firmalle yhtään ilmaista duunia. Nämä kaksi aivan väärää asennetta pilaa koko homman.

 

 

Lue viikon postaukset:

Lauantai: Saisinko olla viikon yksin?

Perjantai: Mitä on akustiikkatapetti?

Torstai: Kun perse tulee kaksi tahtia jäljessä. 

Keskiviikko: Älä komenna mun lasta!

Tiistai: Ärsyttävimmät kommentit

Maanantai: Miksi isän kanssa sujuu kaikki paremmin?

-Umppu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

23 kommenttia

  1. Imppu kirjoitti:

    Jälleen asiaa Umppu ?

    Aktiivimallista puhutaan paljon..
    Viime viikon A-studiota katsoessani en ollut uskoa korviani, kun yksi työtön vastasi, että ’no kyllä se hankalaa on työn perässä muuttaa, kun on kaksi kissaa’.. Kun puhuttiin työn vuoksi muuttamisesta. Kissaa?!?!

    Itse tein amk-opiskeluajoilla (2000-luvun alkupuolella) niin, että loppuvuodesta PERUIN opintotukikuukausia, jotta SAIN olla töissä. Ei olisi tullut mieleenkään sanoa pomolle, etten muuten tule loppuvuodesta töihin, mutta tammikuusta taas! Joo, olisi ollut 100x helpompaa vaan opiskella..

    Että on ajat muuttuneet! Kyllä minusta tuntuu, että aikas paljon odotetaan sitä valmista, kuin manulleillallista! Kun se vaan on jostakin muusta pois..

    • primebody kirjoitti:

      Itsellä ei ole kokemusta työn perässä muuttamisesta kun kesätyön. Olen ollut asuntomessuilla eri puolella Suomea. Muutto pitää nähdä myös mahdollisuutena. Jos asut vaikka pienellä paikkakunnalla mistä työt vähenee jatkuvasti niin vaihtoehtoja ei vaan ole.

  2. Minna kirjoitti:

    Valitettavasti itsellä on kokemusta monesta työpaikasta, jossa ei todellakaan saanut sairastaa, oli tilanne mikä hyvänsä. Tein pienessä perheyrityksessä fyysistä työtä ja teloin jalkani tapaturmassa, mikä tietysti esti muutamaksi viikoksi työnteon. Olin ollut työnantajan mielestä mahtava työntekijä tähän asti (mennyt töihin puolikuntoisenakin kun sijaisia ei kuulemma saatu), mutta tämän jalkasaikun jälkeen suhtautuminen oli hieman erilaista ja sairasloman palkkaa ei meinattu maksaa…sen jälkeen on ollut pieni varovaisuus pienyrittäjällä työskentelyyn. Joutsan mielelläni työntekijänä, mutta silloin odotan samaa työnantajaltanikin. Entinen ei sitä oikein toteuttanut, mutta onneksi nykyinen on aivan mahtava! Jo uskaltaa sairastaakin, jos ei ole työkykyinen 😀

  3. MiTe kirjoitti:

    Muutettiin työn perässä yli 800km vuosi sitten. Onhan tää täyttyä p*skaa kun sukulaiset ja ystävät kaukana. Aikuisena kun ei niitä ystäviä saa.
    Perheen kesken vaan ollaan, ketään ei käy kylässä,kun ketään ei tunneta jne. Omassa lapsuudessa serkut yökyläili, tuttavaperheet jne. En halua enää tällaista eristäytymistä lapsille. Ymmärrän kyllä NYT miksi ihmiset ei muuta työn perässä.
    Kesällä takaisin.

  4. Jenni kirjoitti:

    On paljon muitakin ammattiryhmiä joille ei ylitöistä makseta. Ystäväni on yliopistolla töissä tutkimuksen parissa ja hän tekee 11 h työpäiviä ja saa palkan vain 7,5 tunnista.
    Aktiivimalli on myös siinä mielessä epäreilu, että perheellisten on jopa mahdotonta muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle, tai ainakin sitä on hyvin epäreilua keneltäkään vaatia.

    • primebody kirjoitti:

      joo onhan niitä poikkeuksia varmasti, mutta pääsääntöisesti palkkatyössä maksetaan kaikki ylityötunnit ja niistä saa vielä ekstrana rahallista korvausta. Kyllä itsestäkin tuntuisi perheellisenä muutto toiseen kaupunkiin pelottavalta, mutta jos vaihtoehtona on pitkäaikaistyöttömyys niin harkitsin asiaa uudelleen. Tai jos paikkakunnalla ei vaan yksinkertaisesti olisi töitä tarjolla ja tiedostaisin että ei niitä tule olemaankaan lähitulevaisuudessa. Elämä on välillä epäreilua monessakin asiassa. Jos ei ole koskaan valmis muutokseen millään saralla niin sitten on vaan valitettavasti tyydyttävä siihen mitä on tarjolla. Ehkä nyt aika karu esimerkki mutta eihän se voi olla niin että ihmiset ajattelee että mää en ainakaan muuta mihinkään, mutta haluan lisää tukia ja rahaa perheelleni..

    • Jenni kirjoitti:

      Kyllä, halusin vain tuoda esille sen, että on tosiaan muitakin ammatteja kuin yrittäjä, jotka joutuu tekemään töitä niin ettei niistä tunneista välttämättä juuri sillä hetkellä makseta 🙂
      Ja esim. ravintola-alalla ylitöistä ei todellakaan saa mitään suurta korvausta vaan ihan sen normipalkan, joka on jo valmiiksi hyvin pieni.
      Ja itse olen sitä mieltä, että on todellakin kohtuutonta vaatia ketään muuttamaan perheen luota toiselle puolen Suomea työn perässä, mutta aktiivimallia voisi esimerkiksi koittaa soveltaa niin että töitä on haettava esim. sadan kilometrin säteeltä omasta asuinpaikkakunnasta. Näin mahdollisuudet löytää työpaikka kasvaa ja ne jotka on oikeasti työttömiä vasten tahtoaan, olisivat varmasti valmiita kuluttamaan pari tuntia päivästään työmatkaan, jos vain saisivat töitä.
      Elämä on todellakin epäreilua, mutta Suomessa, jossa on syntyvyys jo valmiiksi laskussa, ja missä kaivataan uusia veronmaksajia, ei todellakaan voida vaatia sitä että ”teepäs ensin vähintään kolme lasta ja lähde sitten perheen luota toiselle puolen Suomea töihin”. Se jos mikä on lapsiperheitä kohtaan todella epäkannustavaa.

  5. Sandraseee kirjoitti:

    Sulla on selvästi enemmän kokemusta/ystäväpiiriä ns. duunaripiireistä jos näet palkansaajan aseman tuollaisena. Siellä tasolla tosiaan varmasti maksetaan ylitöistä ja voi pitää normaalit lomat jne.
    Mutta meillä ylemmillä toimihenkilöillä valitettavan usein (eli usein yliopistokoulutuksen käyneitä ja korkeassa asemassa yrityksessä) asia menee juurikin kuin yrittäjällä. Itse jos olen lomalla, minulle ei palkata sijaista, mikä tarkoittaa sitä että kun palaan lomalta, on minulla tuplasti töitä tehtävänä. Siksi en koskaan pidä yli viikon lomaa, koska työmäärä takaisin tullessa on muuten liian valtava. Ylitöistä ei makseta koska niiden ajatellaan olevan palkan osaa. Saatan vastata puhelimeen vaikka keskellä yötä, kun asiakas Amerikasta soittaa ja jos samalle päivälle sattuu palavereita eri puolille maapalloa, voi työpäivä hyvinkin olla 06-20.
    Yrittäjä kuitenkin saa päättää itse mitä tekee ja milloin. Meillä palkansaajilla ei ole aina sitäkään etua jos haluaa työnsä pitää..

    • primebody kirjoitti:

      Joo tuota näkökulmaa en ajatellut, mutta se on ihan totta että varsinkin esimiesasemassa olevat joutuvat usein tekemään töitä vapaa-ajalla. Toki mun mielestä jos on normaali sopimus niin siitä lain mukaan kuuluu maksaa.

  6. Heidi kirjoitti:

    Olen muuttanut monta kertaa työn perässä – sekä kotimaan sisällä että ulkomaille ja takaisin. Yli kolmekymmentä vuotta kestäneen työurani aikana olen ollut puoli vuotta työttömänä. Muuttaminen on ollut ainoa keino työllistyä – en ole koskaan ajatellut, että jäänpä nököttämään johonkin yhteen tiettyyn paikkaan syyttämään yhteiskuntaa. Pienten paikkakuntien autioituminen nyt vain on todellisuutta ja siihen on pakko sopeutua. Olen itsekin vältellyt suurimpia kaupunkeja asuinpaikkana, mutta tähän asti on töitä löytynyt muualtakin. Ja kyllä – sukulaiset on ollut pakko jättää asumaan kauemmaksi. Mutta eipä ole rikasta sukua takana, joka olisi elättänyt vain siitä syystä, etten olisi lähtenyt muualle töihin.
    En kadehdi pienyrittäjän arkea ja velvollisuuksia – vähän ehkä tietynlaista vapautta kylläkin – mutta omat kommervenkkinsä on kyllä vieraalla palkkatyössä olossakin. Nykyisin työntekijöitä pidetään aivan minimimäärä, joten ei sitä niin vain palkkatöissäkikn flunssien takia ehdi sairastella palkallisesti, varailla lomia milloin sattuu tai saada ylitöistä palkkaa. Itsellänikin on tällä hetkellä mittarissa huima määrä (taitaa olla lain sallima maksimi, ainakin) ylityötunteja, joita ei ikinä tulla maksamaan rahana. Sanotaan, että no pidä joskus vapaata – vaan sitten kun pitäisi, niin ei työtilanne salli. Ja lupa pitää joka juttuun olla aina siltä työnantajalta, luonnollisesti.

    Joku mainitsi, että A-Studiossa oli henkilö maininnut, että ei voi muuttaa työn perässä, kun on kaksi kissaa! Voi herraisä näitä tekosyitä! Olisi edes yrittänyt keksiä jotakin ihan pikkaisen asiallista syytä! Joutuu sitä perheellisetkin muuttamaan ja usein arkipäiviksi jättämään koko perheensä toiselle paikkakunnalle – siis ihmisperheensä! Olisi pitänyt tuo henkilö suunsa supussa ja ollut paljastamatta, että ei vain yksinkertaisesti halua tehdä töitä!

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos kommentista. Hyviä pointteja. On surullista että palkkatyössä toimitaan noin se ei ole reilua eikä lainmukaista.

  7. Laura kirjoitti:

    Mun mielestä pitäs keskittyä nyt siihen, että pienituloisilta ei jatkuvasti oteta.. Sais eduskunta osallistua talkoisiin myös, heidän palkoistaan – 40%/50% pois.. Mikä heistä tekee sen tärkeämpiä kuin esim.kätilö,lähihoitaja, kampaaja,tehdastyöläinen tms.. Joo oot julkisessa virassa,mutta eihän kukaan oo siihen pakottanut,he nauttivat kuitenkin hyvistä loma eduista ! Sit lapsilisät pois niiltä perheiltä joiden vanhemmat tienaa ennen mitään vähennyksiä 6000-7000,-(brutto).. Toki tämä sit tarkoittaa sitä et yrittäjän tuloksi katsotaan se mitä kuukaudessa jää kulujen (palkat,vuokrat jne..) jälkeen..
    Minimi palkka suomeen 2500,- (brutto) ja työnantajalle verohelpotuksia.. Ihmisillä olis ehkä varaa ostaa jotain..
    Ja se et yrittäminen tehtäisiin paljon helpommaksi. .

  8. Ninni kirjoitti:

    Ei palkkatyö tarkoita että voi olla hyvällä omallatunnolla pois kun sairastaa, lapsi sairastaa, on vuosilomalla. Meillä ei myöskään makseta ylityökorvausta, ylityömääräyksiä kun ei tehdä.

    Olen kunnallisella työssä ja tasan tarkkaan ne hommat mitä en tee saikun, lapsen saikun tai lomani tai muun poissaoloni vuoksi odottavat minua kyllä nokkani edessä kun työhön palaan. Saman paineen se aiheuttaa että kaikki työt jää sitä kohtaa tekemättä ja NIITÄ ON. Ei ole sijaista töitäni poissaollessani tekemään.

    Eli kovin auvoista ei aina palkkatyökään näiltä osin ole.

  9. seffe kirjoitti:

    Otan nyt kantaa vertailuusi palkollisena työskentely vs yrittäjänä, kun luettelit palkkatyön etuja. Yksi ja samalla ehkä mainittavin asia on se, että työntekijänä paka:n liksa on parhaimmillaankin n. 13€/h eli parissa tonnissa pyörittäisiin kuussa brutto. Sillä rahalla et varmastikaan matkustelisi kuten nyt 😀

    • primebody kirjoitti:

      Olethan tietoinen että esimerkiksi nyt teen kahta työtä mikä esimerkiksi mahdollistaa minulle matkustamisen?

  10. Mervi kirjoitti:

    Eikä tarvitse olla edes esimiesasemassa, monet kuukausipalkalla työskentelevät eivät saa pennin latis ylitöistä, pelkästään ns. joustoka, joita ei kuitenkaan saa koskaan pidettyä, kun eihän ne työajalla käytettäväksi kuulu.

  11. seffe kirjoitti:

    Kahdesta työstä, joista toinen olisi palkollisena pakana toimiminen, huolimatta tiukkaa tekisi elintaso, jota täällä blogissasi tuot esille.

    Mutta kaikin mokomin, jos se olisi sinusta niin houkuttelevaa ja sisältäisi paljon etuja, niin ainahan voit vaihtaa aidan toiselle puolelle.

    Ja mitä tulee tukiin, niin ymmärtääkseni olet sinäkin ollut melko lailla saamapuolella lastesi myötä? En ymmärrä tätä tasaisin väliajoin esiintyvää mouhottamista yrittäjyyden nurjuudesta sekä tuilla elävistä. Jospa välillä toisit joitakin uusia näkökantoja asioihin, niin asia olisi eri.

    • primebody kirjoitti:

      Ja mistäs sinä tiedät meidän perheen elintasosta? Takerruit aivan väärään asiaan ja väen vängällä koitata vääntää. lue teksti uudelleen ja koita löytää se punainen lanka.

  12. hippaliinu kirjoitti:

    1. Ylitöistä ei makseta korvausta monessakaan työpaikassa julkisella sektorilla. Muodollinen jaksotyö tai muut vastaavat työmuodot tarkoittavat surkeimmillaan sitä, että työntekijä joutuu ”väkisin” ottamaan tunnit pois 3 viikon listalla. Näin esimerkiksi lastenhoitajalla päiväkodissa. Vaan miten lähtee lastenhoitaja töistä aiemmin, kun siellä pihassa on valvottavana 16 muksua?
    2. Joku mainitsi tuossa MINIMIpalkaksi ehdotuksena 2500 egee brutto. Mainio ehdotus. Esimerkkinä voisi mainita, että sairaanhoitajan tehtäväkohtainen palkka on n. 2300 egee. Oikein mielellään lähtisi luomaan ”uraa” 2500 eurosta, ja siitä sitten suunta vaan ylöspäin! Työ kun edellyttää SEKÄ toisen ETTÄ kolmannen asteen tutkinnon, ja pitää sisällään loputtoman itsensä kehittämisen, laatu-, vaikuttavuus- ja tulosvastuun. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita sitä vastuuta ihmisten elämästä, joskus hyvästä kuolemasta ja isolta osin terveydestä.
    3. Missä työssä enää tosiaan voi vaan siirtyä ”lomalle lompsis”? Ei ole ihan tätä päivää. Työntekijällä- erittäin monella erilaisella toimialalla- on pitkäaikainen vastuu työn tuloksista. Paljon parjatulla julkisella sektorilla on niin loppuun asti niistetyt henkilöresurssit, ettei löysiä ole yhtään. Kuten joku tuossa jo mainitsi, stressi ennen ja jälkeen loman on niin jäätävä, ettei mitään ”pitkiä lomia” kannata pitää.
    4. Julkista sektoria leimaa myös määräaikaiset työsuhteet- niiden matalien palkkojen lisäksi. Lyhyitä, epävarmoja työsuhteita on runsaasti myös palvelualoilla. Ai mites ne palkalliset lomat? Nehän palaa sijaisella säännöllisin väliajoin. Siellä ne on monetkin nuoret perheelliset naiset kahviloissa, ravintoloissa ja supermarketeissa kassoilla. Soppari voi olla niin surkea, ettei sairaiden lasten kanssa voi jäädä kotiin. Sehän voi pahimmillaan tarkoittaa sitä, ettei sopparille ole jatkoa seuraavassa huonossa lovessa.
    5. No sitten se alueellinen eriarvoisuus ja työpaikkojen sijoittuminen. Kissa- keissi oli nyt jotenkin irrallaan isommasta kuvasta. Psykososiaalisen hyvinvoinnin kannalta läheiset ihmissuhteet ovat ihan elintärkeitä. Jos vaikka olet se kahvilan kassa, ja sun lapset sairastuu, olisihan se hoitoapu kiva saada läheisverkostosta. Työ on tietysti myös merkityksellinen ja useimmille ihmisille antoisa osa elämänkaarta, mutta ilman läheisiä ihmisen mieli ei kestä kasassa. Kuten Freud totesi, ihmiselämän tarkoitus on ”rakastaa ja tehdä työtä”. Siinä järjestyksessä.
    6. Jos vaaditaan ihmisiä muuttamaan työn perässä, tulonsiirtoasiat nousevat entisestä enemmän keskiöön. On ihan absurdia, että pääkaupunkiseudulla on kasvava joukko KOKOAIKAtyössä käyviä ihmisiä, jotka eivät tule ansiotyöllä toimeen. Käyvät siis nämä ihan kelpokansalaiset vaikkapa sairaalassa hoitohommissa, mutta joutuvat nostamaan siinä rinnalla asumistukea. Ei tosiaan mene kuntien, valtion eikä kenenkään muiden kakussa siivut tasan, kun edes uuttera työ ei riitä. Tässä yhteydessä voi vielä mainita, että myös työntekijöille on siirretty riskiä sairastumisesta, koska palkasta todellakin lähtee sekä työttömyys- että sairausvakuutusmaksu. Kaikki ei siis mene työnantajan piikkiin.
    7. Ketä ne tosiaan mahtavat olla- ne työtä vieroksuvat systeemin hyväksikäyttäjät, jotka tukiaisia kärkkyvät?

  13. Manna kirjoitti:

    Yrittäjällä on mahdollista maksaa niitä vakuutuksia että kun sairastuu niin saa korvausta. Niitä vakuutuksia on on monenmoisia. Eikä ne korvaukset nyt niin pieniäkään ole. Ei pidä yleistää.

  14. Anni kirjoitti:

    Todella hyvä kirjoitus. Tykkään lukea blogiasi, koska puhut avoimesti ja kirjoitat omista mielipiteistäsi sen kummempaa kaunistelematta. Itse juuri siirryin päätoimiseksi yrittäjäksi ja työ todellakin tulee kotiin ja on koko ajan läsnä elämässä. Mutta niin tuli vanhassa työssä palkansaajanakin. Ylitöistä ei maksettu, ei saanut lomarahoja ja aina piti olla valmiina joustamaan ja venymään, jos työpaikalla oli jotain muutoksia. Mutta ainakin nyt oli kevyt siirtymä yrittäjäksi, kun vuosikaudet palkkatöissäkin joutui aina joustamaan ja menemään kipeänäkin töihin… Tällaistä tää taitaa nykyään olla aika usein sekä työelämässä, että yrittäjänäkin…

  15. Perspektiiviä kirjoitti:

    Kuvailit suorittavaa työtä tekevän duunarin palkkatyöläiselämää, joka voi vielä tänä päivänä mennä jokseenkin noin. Näin valkokaulustyöläisenä teen palkallisena n. 43-60 tuntista viikkoa, lomailen silloin kun työnantajalle ja mun asiakkaille sopii (en silloin kun itse haluaisin), vastaan puhelimeen yöllä ja lomalla asiakkaiden soittaessa, menen kipeänä duuniin koska kukaan ei sillä välin tee mun töitä (saati tiedä niistä mitään) ja samasta syystä lomailen mahdollisimman vähän.

    Samalla myyn omat työni, laskutan ne, hoidan niihin tekijät ja tunnen kunnolla palkkapussissani jos en täyttänyt ylimitoitettuja myyntitavoitteita. Jos teen 70 000 e projektin, mulle jää siitä itselle käteen 7 000 e, vaikka kate oli 50 %. Lisäksi kuuntelen pomon vittuilua ja ohjaan kädettömiä junnutason kollegoita, jotka eivät pahimmillaan edes todella ole kiinnostuneita antamaan panostaan.

    Työ on siis muuttunut. Yrittäjänä olet kuitenkin sinänsä etuoikeutettu, kun pystyt elättämään itsesi sillä, mitä ilmeisesti haluat tehdä. Minäkin elätän pari tuntematonta itseni lisäksi tuilla. En kuitenkaan voi päättää, niin kuin sinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *