Hae
Prime Life by Umppu

Saako blogaajat ilmaisia lounaita?

En olisi vielä 7 vuotta sitten aloittaessani blogaamisen voinut kuvitella, kuinka se joskus muodostuisi minulle työksi. Mulla on aina ollut paljon sanottavaa ja niitä asioita tänne purkaessa niin hyvässä kun pahassa on kasvattanut uskomattoman lukijamäärän ja näkyvyyden. On toisaalta hieno asia, että voin joissain asioissa saada ääneni kuuluville ja mahdollisesti lisätä tietoutta asioista. Toki tässäkin on se nurja kääntöpuoli, eli jos kirjoitan omia fiiliksiän joistain asioista niin usein minulle linkitetään siihen perään artikkeleita tai tutkimuksia.. ja oletetaan että olisin joku tutkija ja mun omat mielipiteet olisivat faktoja asioista.. Ei se suinkaan niin mene.

Ymmärrän ihmisten reaktiot tietyissa asioissa. Jos kirjoitan mielipiteeni, mikä poikkeaa lukijan mielipiteestä ja aihe olisi sellainen mistä kukaan ei uskalla avata suutansa niin kommenteissa lähdetään välillä asiattomuuksiin ja törkeyksiin. Mulla on lukijamäärät olleet nyt kasvussa ja se tuo tähän työhön mukaan paljon hyviä asioista. Olen halunnut alusta asti pitää blogini oman tyylisenä, enkä lähde sitä muokkaamaan trendien mukaan. Mää uskon että mun blogia luetan suurimmaksi osaksi sen sisällön vuoksi eikä niinkään kuvien tai käyttämieni käsilaukkujen (mitä en tosiin varmaan koskaan ole tänne kuvannut).

On toisaalta itsestä myös hullua miettiä kunika paljon ihmisä tavoitan blogillani ja omilla somekanavilla. Tammikuussa blogiini tuli klikkejä yli 350 000. Kirjoitan joka päivä ja suurinpiirtein voi laskea että jokaista postausta on luettu yli 10 000 kertaa. Jaan aina postaukseni instagramissa, sekä ig stroriesissa. Jos mietin että mulla on instagramissa 17 000 seuraajaa ja storieseita katsellaan noin 6000 kertaa on se jo vaikka yhdelle kuvalle tai asialle aikamoinen toistomäärä.

Jos mietitään vaikka naistenlehtiä on monella blogaajalla paljon suurempi näkyvyys kun heillä ja blogiteksti jää kuitenkin aina nettiin, mitä voidaan lukea vaikka vuosienkin päästä. Somella on nykyään aivan uskomaton vaikutus ja se on ihmisten aika vaikea jopa ymmärtää.

Blogaaja on ammatti siinä missä muutkin, vaikkei meillä mitään ammattiliittoa olekkaan. Se on monelle kokopäivätyö tai sivutyö. Paljon tulee lähes päivittäin erilaisia yhteistyöpyyntöehdotuksia missä halutaa että me testaamme erilaisia tuotteita ja kirjoitamme niistä blogiin. Jos vaikka ajttelen siihen tuotteeseen liittyvää omaa työnmäärää ja somenäkyvyyttäni niin varmasti jokainen ymmärtää ettei se ilmaista ole. Samanlailla tästä työstä maksetaan verot yms ja tietenkin se oma palkka.

Niin hullua kun se onkin niin kyllä väitän että firmat (riippuu paljolti alasta myös) joilla ei ole mitään käryä somemarkkinoinnista on jäljessä. Mää kieltäydyn usein erilaisista kamppiksista, koska jos tuote ei ole minusta kiinnostava en saa siitä millään revittyä yhtä postausta tekstiä. En myöskään halua blogini olevan pelkkä mainoskanava koska ei ihmisiä jaksa kiinnostaa jatkuvasti vain mainokset. Silti näissä yhteistöissä on paljon sellaisia asioita mitä on varmasti vaikea ihmisten ymmärtää.

Oikeastaan jos haluat saada niin sinun pitää myös antaa. Kerron esimerkkinä yhdestä minulle ehdotetusta yhteistyöstä, mitä ei koskaan tapahtunut. Sain viestin koskien  munanvalkuaistuotetta että kiinostaisiko yhteistyö. Tietenkin kysyn että minkälaista yhteistyötä olitte ajatelleet. He kertoivat että voivat toimittaa minulle tuotteen ja jos voisin kirjoittaa siitä blogissa.

Kaupalliset yhteistyöt on aina sellaisia, mistä blogaajalle maksetaan (palkkaa niinkuin missä tahansa muussakin työssä) tai siitä saa reilun tuotekorvauksen. Kerroin tämän myös heille, mutta sitten se yhteistyö ei enää kiinnostanutkaan. Se että olisin tehnyt useita tunteja töitä tämän tuotteen parissa. Ensin testannut sitä, kuvannut sen, kirjoittanut siitä ja jakanut sitä omilla kanavillani ja palkkioksi siitä olisin saanut itselleni munanvalkuaista ei ainakaan omaan korvaan kuulosta kovinkaan reilulta. He olisivat saanneet todella suuren näkyvyyden ja minä en mitään.

 

Vaikka monella on harhakuva siitä, että blogia työkseen kirjoittavat ihmiset saavat ilmaisia lounaita niin aina niissä on jokin velvoite. Tämä on työ siinä missä muutkin ja siitä kuuluu saada palkka. Moni firma koittaa aivan poskettomasti käyttää hyväkseen ”somettajia” ja se tuntuu välillä todella kurjalta. Sitä voi miettiä aina omalle kohdalle että tekisitkö 6h töitä munanvalkuaispalkalla. Kiteytettynä siinä olis ollut se mun ”ilmainen” lounas minkä olisin vielä itse jotunut valmistamaan.

Tiedän myös sen että tässä blogimaailmassa on paljon blogaajia, jotka lähettävät päivittäin yhteistyöpyyntöjä ja hamuavat kaikkea mikä on ilmaista.  Joku voi kirjoittaa rasvapurkista, mutta omalla kohdalla jos oikeasti testaan tuotetta ja teen yllämainitut toimenpiteet tuoteen kohdalla niin se on mun työtä ja se maksaa. Olen ensi kuusta hiusten parissa töissä 4 päivää viikossa ja ne loput päivät teen tätä some työtäni. Vaikka koitan itselleni hokea, että mulla on tänään vapaapäivä niin ei mulla ole sellaisia ollut kohta vuosiin. Toivon että tämä kirjoitus avasi hieman asiaa monipuolisemmin ja että ihmiset hyväksyisivät sen että some on monelle työ.

 

 

Lue edellinen postaus: Omien arvojen esille nostaminen

kuvaus: Noora Näppilä

-Umppu

3 kommenttia

  1. Cassu kirjoitti:

    Blogin kirjoittaminen olisi kyllä mukavaa, mutta tuntuu että silloin pitäisi avata paljon elämästä. Esim en halua omaa perhettäni tuoda julkisuuteen ja sitähän lukijat kuitenkin odottavat?

  2. K kirjoitti:

    Luin koko ajan, että munanvalkaisutuote ja mietin, että miten voit noin tosissasi kirjottaa aiheesta, kunnes oikein tavasin tuon sanan ja eihän se sitten ihan sitä ollutkaan, mitä ensin luin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *