Hae
Prime Life by Umppu

Äiti jonka elämä on täydellistä.

Varmasti jokainen kohtaa elämässä epäreiluutta päivittäin. Se alkaa usein jo lapsuudesta. Päiväkodissa ja koulussa on joku opettajan suosikki ja vaikka kuinka yrittäisit niin joudut välillä tekemään kaksinkertaisen työn johonkin toiseen verrattuna. Sellaista se elämä vaan on. Musta on monesti tuntunut siltä että joku toinen on jossain asiassa paljon etuoikeutetumpi, kun vaikka itse olen. Sille vaan en itse voi mitään. En voi kun yrittää enemmän tai olla välittämättä epäoikeudenmukaisuudesta.

Meillä on kuitenkin varmasti jokaisella jokin asia missä olemme hyviä ja kun se löytää niin jokainen voi joskus kokea niitä onnistumisen fiiliksiä. Olisi tärkeää oppia jo nuorena tiedostamaan niitä omia vahvuuksia ja hyödyntämään niitä elämässä. Yhtä tärkeää on oppia tuntemaan niitä heikkouksia ja opetella kehittämään niitä.

Mää aina välillä mietin sellaista asiaa että mikä siinä toisessa ihmisessä on niin erilaista, kun vaikka mussa että se saa tietyt asiat sormia napauttamalla ja itse teet tuplasti duunia saman asian eteen, enkä pääse samaan lopputulokseen millään. Miksi joskus joku on vaikka selkeästi sinua huonompi ja saa paremmat edut  työelämässä?

Elämä ei koskaan ole reilua ja sen kanssa on vain opittava tulla toimeen. Olen ainakin itse joutunut opettelemaan niin monta asiaa kantapään kautta että ylipäänsä olen tässä pisteessä.

Ainakin itseäni elämän tietynlainen helppous viehättää ja joudun edelleenkin lähes päivittäin muistuttelemaan itseäni siitä, että ei se raha tuo onnea.

Mulla on usein alkuviikko ma-ke sellaista suhaamista että. Herätys on 5-6.00 ja  oon liikenteessä 8.00-20.30. Ensin on työpäivä ja sen jälkeen reeneistä haku. Jos pikkuset ei ole vielä nukkumassa niin ehdin hetken leikkiin lasten kanssa vielä illalla. Iltaisella ei juuri ehdi mitään tekemään ja oon jo niin poikki että usein lässähdän sohvalle sarjan pariin. Meidän uusin suosikki on  muuten Downsiftaajat.  Siinä on hyvät näyttelijät ja pystyn samaistumaan moneen eri tilanteeseen. Huumori sarjassa uppoo muhun täysin. Mää oon antanut itselleni luvan alkuviikon tekemättömyyteen ja torstaista alkaen kun en ole töissä (vielä helmikuun) niin teen kaikken muun kotihomman ja hallinnolliset hommat. Saan joskus jopa olla tunnin tai kaksi yksin kotona.  Ei sen elämän tarvi kovin kummallista olla ja ainakin itselläni on niin paljon parempi olla kun kotona on kaikki hyvin.

Välillä mua stressaa päivittäinen tiedontulo joka tuutista, mutta siitä ei tule vielä hetkeen pääsemään eroon ja sen kanssa on vain elettävä. Oon oppinut antamaan itselleni mahdollisuuden välillä vaan olla ja se on  oikeastaan aika kivaa. Mun stressitaso on laskenut aivan käsittämättömän paljon, koska lapset on alkanut nukkumaan tammikuusta lähtien yönsä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Mää en tajua mitenkä edes selvisin sillä unenmäärällä viimevuoden… ja sitä edellisen… ja sitä edellisen. Mää olin välillä todella ankara itselleni. Olin niin ylistressaantunut että en pystynyt kunnolla edes nukkumaan, mutta onneksi tilanne on nyt toinen.  Oon päättänyt että elämän epäreiluus ei haittaa mua. Joku saa perintönä firman ja minä taas itse luon sen firman. Näen, opin ja koen matkan varrella ja opin arvostamaan tiettyjä asioita ehkä eri tavalla, kun joku toinen.

 

Ja kyllä pakko myöntää että valvoessa lasten kanssa olisin voinut hirttää jokaisen ”täydellisen äidin” jonka lapsi on nukkunut syntymästä asti kaikki yöt. Sen äidin kenekä lapsi on puettu sävy sävyyn lastenhuoneen sisustuksen kanssa. Sen äidin kenenkä pöydällä on aina tuoreita kukkia ja juuri leivottu raakakakku. Sen äidin jonka aamu alkoi aina lauseella: elämä on ihanaa.  Koin todella suurta epäreiluutta tässä asiassa. Välillä ajatukseni harhaili niin että toivoin mielessäni että toivottavasti heille tulee vaikea murrosikä.. Mää mielessäni putin sitä omaa pahaa oloa muihin… toki ihan vain omassa päässäni.  Musta on hienoa että me äidit saamme sanoa jos olemme uupuneita ja jos tarvitsemme apua.

Tuskin silti kenenkään äidin elämä on täydellistä vai onko?

Lue edellinen postaus: Sallittu huume helvetti

Vaatteet Gina Tricot

Kuvat Noora Näppilä

-Umppu

7 kommenttia

  1. Manduca kirjoitti:

    Miten saitte Viken nukkumaan yöt läpeensä? Oliko hänellä ennen tätä maitopullo yöllä käytössä ja monelta menee nukkumaan ja monelta herää? Tarkkaan kyselen, kun oma poika samoja ikiä. Ja nukkuuko eri huoneessa, kuin vanhemmat?

    • primebody kirjoitti:

      Olin viikon reissussa Vilin kanssa ja sen jälkeen yöt alkoi sujumaan. Vikke menee nukkuun puol8-puol9 ja nukahtaa maidon kanssa. Pikkuset nukkuu yhdessä eri huoneessa kun me. Herääminen tapahtuu 5.30-7.00

  2. Hv76 kirjoitti:

    Upeat vaatteet ja korvikset !

  3. Sini kirjoitti:

    Aivan ihanat vaatteet! Mitkä kengät sulla on jalassa noiden housujen kanssa? Itsellä dilemma, kun en keksi mihin talvikenkiin noi sopis??

  4. :) kirjoitti:

    On kiva huomata, että nykyään vanhemmat viettävät lastensa kanssa aikaa ja leikkivät näiden kanssa!

    Meidän kanssa ei vanhemmat silläalailla leikkineet, kontaktia toki otetiin muuten. Mutta pääosin me lapset leikittiin keskenään (meitä oli 5, vanhimman ja nuorimmaisten välillä 8v).

  5. Sini kirjoitti:

    Ihanat housut! Mikähän tuo malli on tarkalleen?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *