Hae
Prime Life by Umppu

No voihan aktiivimalli!

Mitä aktiivimalli tarkoittaa?

Aktiivimalli tarkoittaa sitä, että työttömän työnhakijan on 65 työttömyysetuuden maksupäivän tarkastelujakson aikana täytettävä niin sanottu aktiivisuusedellytys, jotta etuutta maksetaan täysimääräisenä myös tarkastelujaksoa seuraavat 65 maksupäivää (noin kolme kuukautta). Mikäli aktiivisuusedellytys ei täyty, niin työttömyysetuus pienenee seuraavan tarkastelujakson ajaksi 4,65 prosenttia. Leikkaus vastaa yhtä korvauksetonta päivää kuukaudessa.

Aktiivimalli on varmaan kansalaisten korvaan sana mikä nostaa tunteita pintaan. Tässä on monta puolta ja jokaisella on varmasti oma mielipiteensä asiaan sanottavana. Tiedostan hyvin työllisyystilanteen ja sen että on ihimisä, jotka ovat hakeneet kymmeniä jopa satoja työpaikkoja pääsemättä edes haastatteluun. Tiedostan sen että meillä on Suomessa ihmisiä jotka eivät ole kykeneväisiä työntekoon. Näissä asioissa ei koskaan voi yleistää, sillä kaikilla ei ole samanlaiset lähtökohdat. En ole ollut koskaan itse työttömänä, enkä voi tavallaan tietää miltä se tuntuu mutta olen ollut useitakin kertoja työssäkäyvänä niin huonossa rahatilanteessa että fiilis on ollut kun voittajalla, jos olen löytänyt 5euroa maasta. On ollut viikkoja ettei mulla ole ollut yhtään rahaa, mutta siitä on selvitty.

Jos ajattelen omaa työtäni ja mistä sitä on lähdetty on tie ollut todella pitkä. Kun valmistuin Parturi-Kampaajaksi pääsin heti töihin. Silloin (en tiedä onko sitä enää) sai maksaa valmistuneelle alkupalkkaa ensimäiset 6kk. Mun käteen jäävä osuus oli 865e, josta maksoin vuokran 570e, bussikortin 40e, puhelinlaskun, sähkön, ruoat ja kaiken muun. Mulla jäi usein palkasta ”käteen” se noin 100e kuukaudeksi. Ja pakko sanoa että kyllä se silloin tuntui todella hyväksikäytetyltä ja ilmaiselta työvoimalta. Nyt taas ymmärrän asian toisen puolen. Meidän alalla Parturi-kampaajana jos sinulla ei ole asiakkaita tuotat yritykseen pelkää tappiota, eli työnantaja jää miinukselle joka kuukausi.

Alkupalkka mahdollisti työnantajalle ylipäänsä palkata mut silloin. Ei siinä ollut mitään mahdollisuutta säästää edes euroa kuukaudessa. Siinä vaan joka helvetin aamu vedettin hymy pyllyyn ja jatkettiin kohti oman liikkeen unelmaa. Nyt 16 vuoden jälkeen mulla on sellainen ja asiat hyvin ettei tarvitse jännittää tai stressata. En saanut heti valmistuttuani sitä johtajan paikka, enkä 5000e/kk palkkaa vaan tein vuosia töitä aivan surkealla palkalla, mutta se tie vei mun tähän pisteeseen missä nyt olen. Se että sain ”huonoa” palkkaa oli näin jälkeenpäin ajateltuna ainut mahdollisuus, koska eihän kukaan voi pitää yrityksessä työntekijää tappiolllisesti.. tai ainakaan  pienyrityksessä. On eri asia olla töissä vaikka kaupassa, missä ihmisten on pakko käydä ostamassa ruokaa, kun taas kampaamossa missä asiakkaat tuo sen rahan liikkeeseen. Selvennän vielä, että jos olet kampaamossa eikä sinulla ole yhtään asiakasta niin jokainen tunti on miinusta firmalle.

Ilse koen aktiivimallissa sekä hyviä, että huonoja puolia. Varmasti jokainen tiedostaa sen, että ei työttömyys tarkoita sitä että makoillaan sohvalla ja räitään katoon. Niitä systeemin hyväksikäytäjiä on kuitenkin aika pieni osa, mutta se ei silti tarkoita etteikö niitä olisi  ollenkaan ja tällä varmasti halutaan aktivoida juuri niitä. Uskon että tällä koitetaan saada ihmiset aktivoitumaan ja saamaan parempaa elintasoa töitä tekemällä ja välttää sitä syrjäytymistä työelämästä.  Systeemissä on todella monia porsaanreikiä ja sen kuuluisi aina olla kannustava ottamaan vastaan vaikka muutaman päivän pätkätyöt. Olen lukenut aiheesta paljonkin ja huomionut sellaisen pointi, että perhe missä on lapsia ja lapset ovat vaikka kotona on vanhemman välillä väkisinkin kieltäydyttyvä työstä koska lapsia ei saa päivän varoajalla päiväkotiin tai muita hullunkurisia tilanteita.

Lause: kyllä töitä löytyy töitä tekevälle on myös sellainen mikä saa osan ihmisistä raivon partaalle. Haluan kertoa tähän oman esimerkin. Mulla on ollut ihana työharjoittelija ykkösvuodesta asti työharjoittelussa. Vilma on myös ollut mulla kesätöissä kouluaikana. Kun olen ollut äitiyslomalla niin Vilma tuli silloin sijaistaan minua ja siinä välissä valmistui ammattiin. Mulla ei ollut avointa työpaikkaa missään kohtaa. Hän teki hommansa niin hyvin ja sai hankittua oman asiakaskunnan itselleen, jolloinka me tehtiin hänelle työpaikka. Vilmalla on aina ollut halu kehittyä ja hän on hoitanut työnsä hyvin. En hyväksy sitä että osa firmoista käyttää hyväkseen ihmisiä työkokeilussa ja teettää heillä sellaisin duuneja, mihinkä voisi myös palkata työntekijän. Se on väärin ja sitä saisi hävetä. Se ei kuitenkaan tarkoita myöskään sitä, että kaikki firmat tekisi niin. Työttömyys ei aina ole oma valinta ja se repii ihmistä riekaleiksi. Pienikin leikkaus tuntuu silloin suurelta vääryydeltä..

Mää oon ollut aina ennen sitä mieltä, että meillä kaikilla on samat lähtökohdat elämässä mutta en ole enää. Ei meillä ole, mutta mahdollisuuksia meillä kaikilla on, vaikka niihinkin pitää ponnistaa erilailla eri lähtökohdista. Tässä alla on ystäväni Lindan blogikirjoitus 

Me ollaan tunnettu lapsuudesta asti ja hän on ihminen kenelle voin nostaa hattua.

Elämä on epäreilua ja todella epäoikeudenmukaista – deal with it

Kyllä! Vastaan siis omaan otsikkooni. Kyllä. Deal with it. Jos luulet, että elämä on oikeudenmukaista ja varsinkin jos loukkaannut, petyt tai suutut kun koet epäreilua tai epäoikeudenmukaista kohtelua niin sori, raskasta tulee olemaan. 

Mua on aina kummastuttanut puheet siitä, että meillä kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet. Ja nyt siis Suomessa. Mä en ota tähän tekstiin mukaan nyt elämän epäoikeudenmukaisuutta maailmassa. Kävin just erittäin köyhässä maassa ja tiedostan hyvin kuinka erilaisia kohtaloita ja tarinoita maailma on täynnä. Mut nyt pysyn Suomessa. 

Eli… Tämä. Meillä ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia. Tiedän, että tämä on puolueiden lempitaisteluaiheita ja nyt mut varmaan leimataan johonkin väriin ? mut ei hei ole. Sillä on iso vaikutus, että millaiseen perheeseen syntyy, mitkä on perheen arvot, varallisuus tms. Miten kasvatatetaan ja mitä uskomuksia sulle luodaan… Niillä on iso vaikutus. 

Toisekseen. Sä et tuu saamaan koulussa, urheilussa tai töissä tasavertaisia mahdollisuuksia. Jotain kähmintää on aina. Sä et saa läheskään aina haluamaasi ellet kuulu just oikeaan sukuun ? Et voi tietää, et mitkä asiat vaikuttaa mihinkin valintoihin ja ne ei aina ole oikeudenmukaisia. Joskus sua myös viilataan linssiin, käytetään hyväksi, syytetään väärin perustein tai kohdellaan kaltoin. Joskus sulle voidaan tehdä vahinkoa toisen oman edun vuoksi ja no.. Joskus vaan jäät jonkun hullun jyrän alle. 

Deal with it. Jos tätä elämää elää niin, että luulee meillä olevan tasavertaiset mahdollisuudet tai luulee, että ei kokisi epäoikeudenmukaisuutta niin huonosti käy. Mä tajusin yllättävän äkkiä lapsena, että mun nallekarkit ei oo läheskään yhtä hyvät kun muiden kavereiden. Mä oikeasti päätin, että se ei tuu estää mua, vaan tuun tekee kaikkeni, et pääsen eteenpäin ja mihin haluan. Mä tiesin aika pienenä mitä haluan. 

Oon kokenut niin paljon epäoikeudenmukaisuutta sekä vääryyttä ja vaikka olenkin hetken niissä saattanut märehtiä niin lopulta tiedostan että ihan sama. Uusi yritys. Uusi tie. Uusi keino. Uudelleen. Kaikista mä itseasiassa oon aina saanut virtaa. Oon aina kääntänyt sen voiton energiaksi, enkä koskaan ole jäänyt syyttelemään ketään. Ainakaan pitkäksi aikaa ? Muiden syyttäminen on tosi huono energian lähde ja silloin ei varmasti tee itselleen oikein tai oikeita valintoja.

Eli… Jos sulla ei ole huippulähtökohdat niin on tehtävä enemmän töitä kuin niiden kenellä ne on. Jos koet vääryyttä niin vaihda paikkaa/ihmistä/ympäristöä.. Mitä se nyt vaatiikaan. Elämä on oikeasti pitkälti 10% mitä sulle tapahtuu ja 90% miten siihen reagoit. Mutta älä hyvä ihminen koskaan jää syyttelemään, märehtimään, itkemään ja potkimaan. Mene eteenpäin. Elämän epäreiluuden hyväksyminen vie paljon voimavaroja siihen mihin niitä oikeasti tarvitsee. 

Eteenpäin menemiseen.Rakkaudella,Linda ?

Kun tilanne on tämä niin on pakko tehdä muutoksia. Ei olekkaan sellaista päätöstä, että se koskaan miellyttäisi kaikkia. Loputtomiin ei voi verojakaan kiristää, koska silloin loppuu kulutus. Mää koitan itse jatkuvasti tehdä parempia valintoja ja tukea kotimaista. Se lisää Suomessa tuotettavien tuotteiden myyntiä ja ehkä joskus niitä työpaikkoja. Jos mulla olisi varaa niin varmasti palkkaisin lisää kampaajia, mutta pienyrittäjän palkkakulut on niin suuret sekä riskit. Jos palkkaamiseen saataisiin kuluja pienemmäksi lisäisi se varmasti työpaikkoja. Maksan nykyään ihan mielelläni verot, mutta verotus saisi olla hieman kevyempi. Jos verotus nousee kokoajan, niin kulutus pienenee ja sillä ei ole millään tapaa positiivinen merkitys kulutukseen eikä työpaikkojen lisääntymiseen. Kun möyhötään päättäjistä niin pitää aina muistaa että me olemme sen sinne itse äänestänyt. Mää todella toivoisin että jatkuva valitus ja syyttely koitettaisiin kääntää positiivisempaan energiaan ja mahdollisuuksiin.

Itse olen toiminut yrittäjänä yli 10 vuotta. Se on ollut todella opettavaista niin hyvässä, kun pahassa. On ollut kuukausia milloin on tehty 12h työpäivää 6-7 päivää viikossa ja siitä ei ole jäänyt käteen edes sitä lämmintä kättä. Yrittäjyys on myös mahdollisuus työllistää itsensä. Se on valinta ja vaikka se on epävarmaa niin siinä olet itsesi valtija.

Lue edellinen postaus: Kuka helvetti kysyy mieheltä?

-Umppu

 

 

12 kommenttia

  1. Marika kirjoitti:

    Aktiivimallin suurin ongelma on työkyvyttömät. Eli nämä ihmiset, jotka useampi lääkäri on todennut työkyvyttömiksi, mutta vakuutuslääkäri (kela ja työelälekelaitosten lääkärit) toteavat työkykyisiksi vaikka eivät koskaan asiakasta ole tavanneet tai tule tapaamaan. Nykypäivänä työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy on jo suoranainen ihme. Näitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat työkyvyttömiä,on iso osa pitkäaikaistyöttömistä. Miten ihmeessä nämä ihmiset voivat suoritua velvoitteista, kun suuri osa heistä ovat täysin yhteiskunnan tukiverkoston varassa?

    Työskentelen itse juurikin näiden ihmisten parissa, joten tiedän varsin hyvin tilastot ja mikä on todellisuus näiden työttömien kohdalla. Osa on esimerkiksi saanut aivovamman, eivätkä osaa enää kirjoittaa omaa nimeä, silti heidät on Kelan lääkäri todennut työkykyiseksi vaikka eivät ole henkilöä koskaan nähneet. Tämä on valitettavasti todellisuutta ja näitä ihmisiä aktiivimalli eniten rankaisee. Tämä taas tulee kuormittamaan entistä enemmän sosiaalipuolta, kun henkilöt tarvitsevat enemmän apua ja pahimmillaan ovat nälässä toimeentulonsa leikkauksen vuoksi.

    • primebody kirjoitti:

      Toi on todella karua. Ei se noin saisi olla missään tapauksessa.

    • Anonyymi ehdotus kirjoitti:

      Suurin ongelma eli työkyvyttömät on hieman isompi asia kuin pelkät ”työkyvyttömät”. Työnhakijoina on ihmisiä, joille maistuu työ, mutta joita ei palkkaa työnantaja. Tietenkin työttömänä on myös ihmisiä, joilla on jokin sairaus tai vamma, joka heidän ja/tai lääkärin mielestä estää tai heikentää työkykyä. Kuitenkin, syy työttömyyteen voi olla se että työnantajan mielestä hakija ei ole ”työkykyinen”, tai ”sopiva”. Jos meillä olisi eläkeautomaatti, suurinosa työttömistä todennäköisesti joutuisi eläkkeelle. Jos sitten vaadittaisiin esim. osallistuvan sosiaaliturvan mallin mukaisesti aktivointi/osallistamistoimia näihin ”eläkeläisiin”, olisi hyvä kysyä että miksi heidän sitten pitää tehdä työtä, jos kerta ovat työkyvyttömiä. Tässä aktiivimallissa toki ongelma kohdistuu näihin ”työkyvyttömiin”, mutta selvästi se ei voi ratketa nykyisillä työnantajavetoisilla työmarkkinoilla. Vastineeksi ehdotetut mallit monesti lähtevät ylhäältäpäin ohjatuista toimenpiteistä. Se, että olisikin perustulo, jonka saa myös yrittäjä, ja mikä maksetaan takaisin tulojen noustessa, voisi tarkoittaa sitä että moni työtön perustaisi yrityksen. Entinen työtön voisi ottaa vastaan tunteja, keikkoja tai etsiä itse niitä. Hän olisi siis itseohjautuva eikä ylhäältä ohjattu. Esim. ”yrittäjätyöläinen” parturi laskuttaa ”pääyrittäjältä” ainoastaan asiakaskohtaisesti. Jos on tyhjä väli, ei saa palkkaa, mutta saa istua takahuoneessa. Kun kuun alussa tilille napsahtanut perustulo riittää peruskulutukseen, joutuu yrittäjätyöläinen maksamaan esim. suojaosuuden yli menevästä tulosta 50 % takaisin perustulon saajalle. Selkeissä tuntihommissa, yrit.työl. joutuu siis pakosta maksamaan itselleen palkkaa mihin nämä eläkemaksut ym sekä perustulon takaisinmaksu kohdistuu. Urakkahommissa maksetaan vain siitä määrästä minkä maksaa itselleen palkkaa. Asia on hieman monimutkaisempi, mutta en voi esittää sitä tässä. Mielestäni siis ratkaisu on perustulo, jossa työtön perustaakin oman yrityksen eikä menetä korvausta, jonka mukaan on aina käytettävissä työmarkkinoilla.

  2. Ninnuli kirjoitti:

    Muuten Lindan blogikirjoitus oli hyvä, ei kannata jäädä märehtimään epäoikeudenmukaisuuteen, mutta näin vammaisen lapsen työssäkäyvänä omaishoitajana, leskiäitinä on vaan rankkaa tai välillä mahdotonta lähteä ja jättää vaikka työpaikka missä kokee epäoikeudenmukaisuuteen. Pakko saada rahaa jostain.

    • primebody kirjoitti:

      Varmasti tiedostat että tilanteesi on todella poikkeuksellinen..

  3. Kaisaku kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Sen verran pakko korjata, että jokaisessa firmassa työntekijä on pelkkä kuluerä jos se ei saa aikaan tuloksia. Kampaamo ei siis eroa mitenkään sillä saralla esim kaupoista. Jos tuotteet/palvelu jää myymättä, ei silloin ole työntekijöistä muutankuin miinusta.

    • primebody kirjoitti:

      Joo lähinnä ehkä tarkoitin että sama määrä sielä Prismassa käy porukkaa oli sielä 10 vai 11 ihmistä töissä.

  4. Heippa kirjoitti:

    No ei siellä Prismassakaan ole kannattavaa pitää esim 100 myyjää töissä, vaan ne suhteutetaan kävijämäärään. Aika usein myös säästetään ja ajatellaan, että jokainen pinnistää vähän enemmän niin pärjätään 6:lla myyjällä tuon 11 tai 10 sijaan. Tästähän tässä on kyse, miten paljon voidaan pinnistellä, missä kulkee raja? Sitä en ole ikinä ymmärtänyt, miksi he, jotka saavat kaikkesta vähiten, joutuu pinnistelemään kaikkesta eniten? Siis tavallaan ymmärrän ja olen sama mieltä Umpun kaa, että tokihan se loikka on iso sieltä lattiantasolta, siis ylös, ja elämä kuntoon. Mutta että ikävässä tilanteessa olevilta otetaan vielä pois! Ja vielä niin, että heidän toimesta, jotka ei ikimaailmassa ole päivääkään sitä realiteettia nähneet. Että miksei ajatella, että ne, joilla on enemmän, hekin voisi pinnistellä enemmän – ei sen pinnistelyn kuulu ikinä loppua kokonaan. En tiedä, kovin sekava on maailma <3

  5. Erika kirjoitti:

    Samaa mieltä kanssasi. Kummastuttaa kuitenkin päätöksessä se että mikäli aktiivisuusedellytys ei täyty niin he saavat saman summan toimeentulotuesta kuitenkin koska toimeentulotukea ei pysty leikkaamaan 😀 Ministeriö on näin linjannut…

    https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000005531835.html

    • Anonyymi kirjoitti:

      Toimeentulotuessa lasketaan tuloksi kaikki helposti realisoitavissa oleva omaisuus. Työttömyysturvassa ei. Periaatteessa on tapauksia missä hakija on joutunut luopumaan esim. autostaan. Silloin sellainen työtön ei voi ottaa vastan työtä, jossa tarvitsee oman auton. Kela tai te-toimisto ei osta toista tilalle. Idea on siinä että toimeentuloa maksettaessa työtön joutuu luopumaan omaisuudesta. Ehkä toisille pelote, toisille mahdollisuus. Jos haluaa hakea autollista työtä joutuu sen ostamaan toisen kerran. Kun omaisuus on hävinnyt, työtön saa täyden tt-tuen. Periaatteessa, ainakin ennen, päätöksen yhteydessä annetaan päätös peritäänkö tt-tukea takaisin. Lain mukaan (ainakin aikaisemmin) tukea voi periä takaisin 6 vuoden ajalta. Jos työtön katsoo tätä kohtaa, ei hänen kannata tehdä enää koskaan työtä, koska palkka voi mennä tt-tuen takaisinmaksuun. Näin kannustus häviää ja työt jäävät jo työssä oleville ja vasta työmarkkinoille tuleville 🙂 Näin syntyy ihmisjoukko, joka elää aina tuilla, ja nyt heitä aletaan patistamaan (aktiivinen sosiaaliturva) ilmaisiin töihin. Siis on luotu joukko ihmisiä, joilla voidaan teettä työt mitkä ei muille kelpaa (käytännössä palkatta). Tämä on visioni. Toteutuuko?

  6. - kirjoitti:

    Sitten jos se aktiivimalli osa 2 menee läpi niin ei ole työnantajillakaan enää kivaa. Silloin velvoitetaan työtön hakemaan uutta työpaikkaa joka viikko. Eli siinä tilanteessa alkaa työnantajienkin sähköpostit täyttymään ns. roskapostista, sillä hakemuksia tulee kokoajan vaikka ei olisi mahdollista edes palkata ketään. Jos hakemuksia tulee hurjat määrät niin myös rekrytointi prosessit vaikeutuu.

  7. Getu kirjoitti:

    Niin hyvä ja inspiroiva kirjoitus. Kiitos. Olet esimerkkinä minulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *