Helvetillinen iltaralli!
Nostaako joku mun kanssa käden ylös ja myöntää että aina ne illat ei mee ihan putkeen. Se tunne kun tuut töistä kotiin ihan poikki ja sulla olis vielä miljoona hommaa tekemättä. Ehdit leikkiä lasten kansssa sen minkä ehdit ja siinä vaiheessa kun sanot että nyt hammaspesulle menee kaikki päin persettä.
Parhaillaan molemmat pienet makaa lattialla ja huutaa niin että tärykalvot särisee. Kun just ja just saat raahattua molemmat lapset vessaan hammaspesulle niin siitä se riemu vasta alkaa. Sitä helvetin hammastahnaa on sitten ihan joka paikassa. Hampaita ei saa harjata vaan hanan alla on lutattava sitä harjaa millä juodaan vettä imeskelemällä harjaa. Laulaa luikautat kaikki hätä pulaan keksimät laulut mutta sekään ei auta. Koitat pitää mielen positiivisena ja ehdotat vaipan vaihtoa ja yöpukua…. (virhe)
Luin Iltalehdestä unikouluttajien neuvoja, joita varmasti kokeilen ainakin itse. Tai siis olen kokeillut, mutta ilman tulosta..
1. ”Tulen katsomaan sinua 10 minuutin kuluttua.”
Vakuuta lapsi siitä, että palaat hetken kuluttua, jotta hänen ei tarvitsisi nousta etsimään sinua. Lapsi saa turvallisuudentunnetta siitä, että tietää sinun palaavan katsomaan häntä ja että on sallittua kaivata sinua – mutta hänen pitää silti pysyä sängyssä.
Voin kertoa että tätä on kokeiltu aika monta kertaa. Sanotaanko että maksimissaan 10:n sekuntin päästä ovenraosta pilkistää ensin varpaat ja sitten suuret silmät ja kuuluu että: äiti mennään alakertaan…. Ei toimi uhkailu, kiristys eikä lahjonta. Ei tuu kuuloonkaan, että sielä sängyssä pysytään.
2. ”Sinun on nyt aika nukkua sängyssäsi. Minäkin menen nukkumaan omaan sänkyyni.”
Tämä ei tarkoita, että vanhempien tulisi oikeasti mennä nukkumaan saman tien, mutta mielikuva siitä auttaa unikouluttajan mukaan lasta yhdistämään sängyn ja nukkumisen.
Tätä on kokeiltu ehkä 1000 kertaa ja sama homma kun edellä mainittu, mutta lisänä jos edes yritän poistua huoneesta tai liikahdan niin sairas huuto alkaa heti.. tai jos huudotta selviää ja menen ihan oikeasti omaan sänkyyn niin hetken päästä kuuluu pieni jalkojen teputus ja ne suuret silmät on siinä mun vieressä ja kuuluu: Mitä sinä teet?
3. ”Voin tehdä yhden palveluksen tänään, jos tarvitset jotain.”
Jokainen lapsi osaa sen tempun, että valojen sammuttamisen jälkeen alkaa erinäisten tarpeiden kirjo. Ensin on jano, sitten pissahätä, sitten lelu on hukassa… Vaikka lapsen turvallisuudentunteen vahvistaminen onkin tärkeää, jokaisen vaatimuksen täyttäminen on loputon suo. Kun lapselle antaa rajatun mahdollisuuden pyyntöihin, hän voi alkaa käyttää harkintaa siihen, miten usein niitä esittää.
Meillä ei onneks vielä pyydetä muutakun että luetaan kirjaa. Usein Vikke on jo nukkumassa ja Vivianista on kivaa lukea pimeessä. Itsehän en tunnetusti näe mitään ja koitan keksiä päästäni jotain mitä kirjassa voisi mahdollisesti lukea.. Sitten kuuluu: ei se noin mee..
4. ”Jos pysyt sängyssä tänä iltana, voimme tehdä kivan asian huomenna.”
Iltalehden taannoin haastatteleman perhepsykologin mukaan palkitseminen on hyvä vanhemmuuskeino. Nukkumaanmenoa voi hyvin harjoitella vaikkapa tarrataulun kanssa – ennalta sovittu määrä sängyssä pysyttyjä iltoja oikeuttaa tiettyyn tavaraan tai yhteiseen aktiviteettiin. Lapselle voi myös selittää, että hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa paremmin touhuta seuraavana päivänä.
Siis toimiiko nää ihan oikeesti jollain? Jos heitän ilmoille että tehdään jotain kivaa huomenna niin vastaus on: En halua tehdä kivaa huomenna. Saati jos koitan tarjota tarraa niin: ei haluu tarraa… Olen sepittänyt jos jonkinlaisia tarinoita jaksamisesta ja unen tärkeydestä, mutta ne on mennyt täysin kuuroille korville.
5. ”Voimme tehdä sängyssä pysymisestä sinun tehtäväsi, voimmeko luottaa sinuun?”
Kun lapselle antaa vastuuta, hän saattaakin osoittaa yllättävää omistautumista asialle. Vaikka asia olisi niinkin simppeli kuin sängyssä pysyminen nukkumaanmenoajan jälkeen, oma vastuualue voi tuntua lapsesta vähemmän ylitsepääsemättömältä tai pelottavalta.
Tässä vaiheessa mua alkaa jo naurattaan. Ei halua nukkumaan on se lause mikä toistuu ihan sama mitä teet…
6. ”Mitä voisin tehdä, jotta sinua ei pelottaisi?”
Eroahdistus ja erilaiset pelot ovat yleisiä lapsilla, jotka opettelevat nukahtamaan eri huoneessa kuin vanhemmat. On erittäin tärkeää antaa lapselle mahdollisuus osoittaa noita tunteita. Peloista puhuminen vanhempien kanssa voi auttaa lasta työstämään ajatuksia ja pääsemään niistä eroon. Anna lapselle lupa pyytää vanhempia avuksi, jos häntä pelottaa yöllä. Unikouluttajan mukaan lupaus on vähentänyt lasten yöllisiä liikkumisia, koska jo pelkkä tieto siitä vähentää ahdistuksen tunnetta.
Meillä tää pelko asia on mennyt ihan vitsiksi. Vivian saattaa sanoa että tuola on kova hivviö ja nauraa räkättää päälle..
LIISA LAHTI liisa.lahti@iltaleht
Eli mitä siis voimme todeta? Unikouluttajat on aivan turhia? Mää oon itse päättänyt että kunhan lapsi nukahtaa niin hyvä niin. En halua että uni tulee itkun kautta. Saatan nukuttaa välillä lapsen syliin tai keksin siinä tilanteessa helpon ja kaikille mieluisimman tavan. Vivian usein rauhoittuu kun sitä hieman silittelee ja hipsuttelee. Jos jotain mulla on omasta lapsuudesta jäänyt kaiveleen niin kumpa olisin tajunnut että silloin todellakin sai nukkua.
Koitan itse aina pyrkiä että ne tietyt rutiinit toistuisi joka päivä ja mielellään suht samoihin aikoihin. Me ollaan yleensä aina illat kotona ihan siitä syystä ettei lasten unet mee sekaisin ta kärsi väärään aikaan nukutuista päikkäreistä esim autossa. Nyt pakkasilla lapset nukkuu molemmat ulkona vapaapäivinä onneks päikkärit, jolloin on hetki aikaa vaikka ihan oikaista sohvalle. Onneks tääkin on taas sellainen vaihe ja valitsen tämän sata kertaa mielummin, kun ne unettomat yöt.
Niistä on vihdoin suurimmaksi osaksi päästy, toki sairastaessa lapset heräilee öisin. Mää alan tekemään tästä viikosta alkaen 4p viikossa kampaamolla töitä. Aikoja on enemmän nyt saatavilla ja samalla voin toivottaa tervetulleiksi niin vanhat, kuin uudet asiakkaat. En tiedä teenkö vielä hetkeen ihan täyttä viikkoa töitä, koska oma jaksaminen menee nyt etusijalle. Toki tunneissa normi viikko tunnit tulee heittämällä..
Jos muuten haluat niin käy lukemassa asikkaideni postauksia: Karoliinan Kolmistaan blogista
Tai Pajusen Piian blogista
Lue edellinen postaus: Somen väärentämä elämä
Someen väärentämä elämä
Joskus tuntuu että asiat toistaa itseään ja samoin blogikirjoitukset tietyllä tapaa. Mulla on selkeästi ollut nyt teemana somen vääristämä elämä. Seuraan itse paljon instassa Suomalaisia bloggaajia. Mua kiinnostaa mitä he puuhaavat esimerkiksi blogejensa eteen ja saatan joskus itsekin inspiroitua jostain kuvasta tai saada hyvän aasin sillan omaan tekstiin, kuten tähän. Niinkuin esimerkiksi yksi julkisuudessa oleva henkilö kertoi että yhden somekuvan takana voi olla useita tunteja töitä, niin ainakaan omalla kohdalla se ei pidä paikkaansa johonka halusin heti tarttua. Mulla on (vihdoin) ”oma kuvaaja” Noora Näppilä kenenkä kanssa otamme suurimman osan blogin kuvista. Sitä ennen otin kaikki itse, mutta mitä enemmän lukijoita on haluan että myös kuvat ovat laadullisesti parempia, kun ne itse kännykällä tai kameralla ottamat. Jos jollain menee tunteja yhteen somekuvaan niin meillä menee noin 20minuttia kahden viikon kuviin. Se pitäis joskus saada nauhalle kun vaihtelen vaatteita parinkympin pakkasessa kebab pitserian parkkiksella ;). Kuvaan esim omaan instaan ja blogiin maksimissan neljänä päivänä kuukaudessa, jollei erillisiä tuotekuvia lasketa tai niitä kännykkä otoksia. Se on ajallisesti aika vähän, mutta mulla ei olisi henkilökohtaisesti enempää aikaa. Mulla on toinen työ ja kolme lasta ja kaikki muu säätö siihen ympärille.
Mun silmään kiinnitti taannoin huomion muutama blogaaja, joilla oli molemmilla kuva kun he istuvat tyädellisessä vaahtokylvyssä. Ihanan marmoriammeen vieressä olevasta ikkunasta näkyi suurkaupungin silhuetti. Kylpyveden päälle oli ripoteltu ruusunterälehtiä. Ammeen reunalla oli valkosuklaakoristeltuja mansikoita ja kimppu (tietenkin vaaleanruskeaan käärepaperiin kiedottuna, mikä on nyt some hitti) tuoreita kukkia. Kuvissa molemmat esiintyi ammeessa yksin ja omilla sivuillaan hieman eri kuvakulmasta.. Toinen luki kirjaa ja toinen siemaili terälehtiin mätsäävää kuoharia. Kuvat oli lasvastettuja ja somistettuja. Jaksan kuitenkin uskoa että jopa kylpyvesi oli sama molemmilla kuvissa ja sen päälle ripotellut ruusunlehdet. Siinä toinen sitten vettävaluvana ruusunlehtiä persvako täynnä näpsäsee frendistä samanlaisen otoksen ja tykkäyksiä ropisee.. Jokainen saa mielikuvituksellaan miettiä loput. Ja ei siinä ole mitään vikaa eikä mitään pahaa, mutta se kertoo jo sen mitä usein kuvien eteen tehdään. Kaikki tilanteet on lavastettuja ja kaukana todellisuudesta .. hankitaan kamala kasa rekvisiittaa vain sen takia että se näyttää hyvältä somessa. Jos itse joskus kylpyyn pääsen en ota sinne kameraa mukaan vaan nautin.
Törmäsin myös toiseen kuvaan eri tilillä missä seuraaja halusi sanoa että tavallista ihmistä alkaa ahdistamaan nämä kuvat (toki jokainen päättää itse mitä seuraa, mutta ymmärrän pointin). Hän myös kyseenalaisti kuinka harhaanjohtavia blogit ylipäänsä on (senkin ymmärrän). Onko elämä pelkkää Wauta alkaen täydellisestä aamiaisesta sänkyyn ja mitenkä tällä henkilöllä on varaa matkustaa niin paljon ja mielenkiinto heräsi myös hänen työtä kohtaan.
Ymmärrän jokaisen kohdan koska itse myös välillä ihmettelen samoja asioita tiettyjen ihmisten kohdalla. Myös multa on kysytty mitenkä matkustan niin paljon ja olenkin siihen vastannut että säästöillä ja töillä (teen kahta työtä ja samanaikaisesti) mutta ainuttakaan matkaa en ole saanut ilmaiseksi mistään. En elä sellaista blogaajan wau elämää, että mut lennätettäisiin ympäri maailmaa ( se vasta hienoa olisi), jotta voisin markkinoida jotain kohdetta somessa ja ottaa niitä täydellisiä lomakuvia. Mulla ei edes juurikaan ole itsestäni lomalta kuvia, koska mun mies ottaa niin rumia kuvia, että niitä ei voi edes julkaista missään.
Sitten kyseenalaistettiin kuvissa näkyvät vaatteet. Onko ne omia ja mitenkä on varaa ostaa uusia vaateita niin paljon? Mää voi ainakin rehellisesti myöntää että saan paljon vaatteita.. muista en tiedä. Sen myös tiedän että kaikki ei saa ja osalle maksetaan että he käyttävät jotain tiettyjä vaatteita vielä rahaa niiden käytöstä. Vaatteet esim on iso osa koko somea ja sielä esiintyviä ihmisiä hyödynnetään tuotteiden markkinoinnissa. Siinä en näe mitään väärää sillä teenhän sitä itsekkin. Some on tällä hetkellä meidän suurin markkinointikanava ja on jopa vähän hassua jollei yritykset ole sitä vielä hiffanneet.
Mutta keskutelun viimeinen kommentti oli mielestäni paras ja ehdottoman konkreettinen. -Jotenkin tuntuu ettette elä itsellenne vaan kokoajan mielessä miltä tämä ja tämä näyttäisi somessa. Se vasta ahdistavaa onkin.
Mun mielestä epätäydellisyys vois olla uus trendi. Tykkään itse katsoa kauniita visuaalisesti otettuja kuvia, mutta tiedän mitä niiden eteen vaaditaan. Mää en itse koe tarvetta millään tapaa vääristellä omaa elämää tai luoda siitä jotain sellaista kuvaa lukijoilleni mitä se ei oikeasti ole. (Moni mua ig:ssä seuraava on varmaan nähnyt mun susi rumat hedelmälautaset ja ne on oikeesti lähes parasta mihin pystyn :)).Toki moni ei ehkä tiedä tai tiedosta että monet asiat on blogaajille ”ilmaisia”. Minä saan tuotteen ja yritys markkinointia. Jos en kirjoittaisi blogia en voisi matkustella niin paljon eikä mulla olisi niin paljon uusia vaatteita. En voisi tehdä lyhennettyä työviikkoa mun oikeassa työssä. Meillä ei välttämättä olisi kahta autoa tai montaa muutakaan asiaa. Silti en ainakaan itse koe eläväni somelle, mutta tiedän että moni niin tekee. Juurihan yksi julkisuudesta tuttu henkilö kertoi lopettaneensa työt, että hänelle jäisi enemmän aikaa somelle.
Vielä Suomessa ei ole ymmärretty että se some voi olla työ. Se on todella mielipiteitä jakava työ, mutta se on sitä nykypäivää ja yksi asia mikä on varmasti tullut jäädäkseen. Mää en ainakaan halua itse, että some ottaa mun elämästä vallan ja mun pitää elää kaikki tilanteet sen kautta. En edelleenkään valitse vaatteitani sillä perusteella, mikä näyttää hyvältä somessa vaan sillä mistä itse pidän. En valitse lomakohteita tai hotelleita sillä perusteella, mistä saan hyviä kuvia someen. En käy myöskään syömässä sellaisissa paikoissa että jotain tiettyä ruokaa on trendikästä syödä ja siitä saa hyviä kuvia someen. Tässä ihan jokaiselle miettimistä somen tuomaan #elänsomelle asiaan. Milloinka elämästä katosi se tietynlainen lavastamaton aitous?
Kuvan asu löytyy House of Brandonilta* Housut Täältä* Paita Täältä*
Lue edellinen postaus: Kostatko lapsellesi?
-Umppu