Hae
Prime Life by Umppu

Lisääntyminen on luonnollinen asia

Mulle on ollut aina selvää että haluan perheen. Olen tiennyt jo nuorena että minusta tulee äiti. Toki perheen perustamiseen tarvitaan muutakin kun päätös. Siihen tarvitaan kumppani kenenkä kanssa se perhe halutaan perustaa tai voihan perheen perustaa yksinkin.  Onneksi tässäkin on erilaisia vaihtoehtoja ja paljon. Mää tiedän paljon ihmisiä jotka on sanonut että ei halua koskaan lapsia. Mää ihmettelen sitä aina, mutta en koskaan tuomitse kenenkään päätöstä. Jokainen tekee niin mikä tuntuu itsestä parhaalta. Mää silti aina puolustan sitä perhe-elämää mikä nyt ainakin tähän päivään asti on ollut luonnollista.

Kun ihminen saa lapsen niin ihan jokainen muuttuu. Vaikka sitä aina niin uhotaan että ei se lapsi vaikuta mun elämään mitenkään niin kyllä se vaikuttaa. Se on ihanaa että suurimman osan elämään kuitenkin positiivisesti. Kun se oma lapsi syntyy on maailmassa ainakin yksi ihminen ketä rakastaa enemmän kun itseensä. Sää oot valmis tekeen ihan mitä vaan sen pienokaisen puolesta. Tää on juurikin se vaihe kun usein kaikki muuttuu. Mitä enemmän niitä lapsia on sitä enemmän on rakastettavia ihmisiä ja kaikki muuttuu entistä enemmän. Itsekkyys katoaa kummasti. Joskus tuntuu hassulta, kun vaikka joku perheellinen sanoo, että ”jouduin tänään heräämään jo seitsemältä. Meillä herätään silloin kun lapset herää. Mää en voisi edes kuvitella tilannetta, että nukkuisin kotona ja oletan että kyllä ne lapset kouluun selviää. En muista omasta lapsuudestani ainuttakaan aamua, että mun vanhemmat olisi nukkuneet eikä huolehtinut että lähden kouluun.

Meillä on kotona käytännössä kaksi taaperoa. Ihan niiden perässä pysyminen on jo sellaista suhaamista että en tarvitse yhtään mitään muuta. Mulla ei ole aikaa lukea kirjaa ja jos on luen niitä lapsilleni. Mun viikonloput menee talvisin pulkkamäessä, lasten harrastuksissa  baarin sijaan, mutta oon ihan tyytyväinen tähän, koska perhe on mulle se tärkein asia. Elämän tietyt vaiheet on menneet ja uusia tullut tilalle.

Mulla tulee ajoittain kutsuja erilaisiin kekkereihin joissa usein alkoholi näyttelee suurta roolia. Meen nykyään autolla lähes joka paikkaan, koska en jaksa valvoa tai saati sitten juoda. Vielä pari vuotta takaperin tykkäsin viikonloppuisin hakea hyvää viiniä ja nautiskeltiin sitä joko kaksin Juuson kanssa tai joskus ystävien. Ei me silloinkaan juuri baarissa käyty tai humalahakuisesti juotu.

Nyt mulla vanhenee se viini kaappiin. Mua ei enää oikeastaan huvita juoda. Siihen on selvä selitys. Humallun todella pienestä määrästä enkä pidä itsestäni siinä tilassa. Mulle tulee aivan karsea pääkipu vaikka ihan yhdestä lasista. Mua alkaa nukuttaa ja mua kutenkin lähes poikkeuksetta joka aamu kutsuu ne äidin tehtävät. Mulla tulee myös ihan älytön morkkis mitä en kestä ollenkaan ja siksi olen jättänyt alkoholin lähes kokonaan. Olen viime vuosina juonut ihan yhden käden sormilla ja sekin tuntuu jo liialta. Tässä tilanteessa en voi käsittää ihmistä jonka jokaiseen viikonloppuun kuuluu se alkoholi. Viittaan nyt samassa elämäntilanteessa kanssani olevia tai no en ymmärrä sitä muutenkaan.

Musta olis ihan kamala edes ajatuksena aamulla kun lapset tulee  herättään äitiä tai isää että sielä maattaisiin krapulassa ja koko makkari käryäis vanhalle viinalle. On joskus vaikea selittää tätä asiaa jollekin kenellä vaikka ei ole lapsia tai sellaiselle joka juo paljon. Usein tulee kommenttia että kai sää nyt saat ne johonkin hoitoon ( no mihin mää ne nyt saisin) tai tekis sullekkin ihan hyvää päästä vähän tuulettuun ja rentoutuun. Koska alkoholi on sama kuin rentoutuminen? Mulle se ainakin tarkoittaa ihan muuta. Kun aiemmin kirjoitin meidän saamastamme joululahjasta niin sitten kun sen käytämme en todellakaan aio olla humalassa.

Mää äitinä kannan vastuun lapsistani. Sen päivän kun joku lapseton viettää krapulassa peiton alla siipiä syöden ( tätä tehdään Tampereella) ja Netflixiä katsellen saatan mää olla sählyturnauksessa hevonkuusessa tai sitten vaikka uimassa uimahallissa lasten kanssa. Ne mun kotihommat ei siitä miksikään muutu, vaikka olisin jossain ollut.  En sano nyt sitä että aina on näin lapseton/vanhempi mutta sitä kokonaiskuvaa perhe-elämästä on aina aika vaikea selittää jos siitä ei ole harmainta hajua.

Musta olis aivan sairaan siistiä että kaikilla maailmassa  olis lapsia. Ihmiset ei olis niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita. Ne lapsien  vihaajatkin ymmärtäisivät että kun he vanhenevat he eivät jää yksin vaan olisi sitä jälkikasvua pitämässä seuraa ja huolehtimassa. Siinä vaiheessa voi kiittää niitä muita ketkä lisääntyivät että onneksi mullakin on hoitaja. Kuulemma niiden lapsenlapsien saanti on vielä ihanampaa kun lapsen saanti ja toivon itsekin että musta vielä joskus tulee mummo.

Mä vielä sanon että mulle on fine jos joku ei halua lapsia. Mää ymmärrän myös että niitä ei vaan ihan tosta noin saada. Mää tiedän että moni ei saa edes vuosien yrittämisen jälkeen enkä halua myöskään että kukaan näistä  kokee tätä mitenkään loukkauksena, koska se ei ole missään nimessä tarkoitus. Kannattaa muuten tutustua munasolujen luovutukseen. Se on ainakin yksi tapa millä voi auttaa lapsettomuudesta kärsiviä. Mun oli tarkoitus tähän myös ryhtyä mutta olin jo liian vanha…

 

Kuvan asu: Paita ja korvikset Zara, musta paita* ja housut*  House of Brnadon*,

Kuvat Noora Näppilä

Lisääntyminen on kuitenkin todella luonnollinen asia ja me tarvitsemme sitä tai muuten homma ei toimi. Me tarvitsemme ihmisiä lisää tänne maapallolle. Suomessa äidiksi tulemisen ikä tuntuu nousevan kokoajan ja lapsia tehdään vähemmän. Musta tuntuu edelleen hullulta että meidän perhe luokitellaan nyt suurperheeksi, vaikka meillä on vaan kolme lasta. Toki siinä riittää ainakin meille ihan tarpeeksi työtä jotenka enempään ei pystyisi millään, eikä se ole kyllä suunnittellakaan. Onko ihmiset liian urakeskeisiä ja siirtävät lapsen tekoa myöhempään vaiheeseen, vai onko meillä nyt vaan niin paljon ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti vaan halua lapsia?

Ja nyt jos koskaan kannattaa suunnata Biancaneven* sivuille. Koodilla UMPPUTAMMI* saat kaikista tuotteista, myös jo alennetuista -20%. (Ei koske erikoistuotteita kuten tiimitakkeja). Biancaneven vaatteet on Suomessa valmistettu ja on erittäin laadukkaita materialeiltaan. Itse en käytä muita, koska haluan että niissä värit ja muoto säilyy pesuista huolimatta. Ne ei nukkaannu ja näyttävät aina kuin usilta. Shoppaileen TÄÄLTÄ*

Ja kannattaa myös käydä Fit lehden IG sivuilla. Vielä kuun loppuun on mahdollisuus osallistua Fit lehden kansimalli kilpailuun, missä Biancaneve on mukana. Voittaja pääsee fitin kanteen ja saa Dr.Hauschkan kosmetiikkaa, Biancaneven treenivaateita ja saa Palkinnoksi Polar A370-fitnessmittarin.

Lue edellinen postaus: Julkinen pyyntö Postille!

-Umppu

70 kommenttia

  1. Maija84 kirjoitti:

    =) Taas postaus yhdestä todella tärkeästä aiheesta, juttu olisi voinut olla täysin myös omasta ”kynästäni”.
    Kiitos Umppu sinulle ihanasta blogista, kirjoitustesi seuraaminen on minulle äitiyslomalla olevalle kahden pienen lapsen äidille aamuisin kahvin lisäksi toinen henkireikäni.

    Olet huippu!

  2. aak kirjoitti:

    Mä aina takerrun tuohon, että lapsia ”pitäisi” olla sen takia että vanhempana on joku auttamassa ja tukemassa. Tottakai läheinen perhe on ihana asia, mutta voihan olla että lapset eivät asu lähimaillakaan tai eivät ole niin läheisiä/riitaannutaan (mikä ei tietenkään ole toiveissani). Oon pohtinut tätä aika paljon, ainoana lapsena olen saanut paljon kommentteja että voi kun oot ainoa lapsi ja joudut yksin huolehtimaan vanhemmistasi. No, jos minulla olisi pino sisaruksia, olisiko jotenkin ”varmaa” että he asuisivat lähiseudulla ja huolehtisivat? Minä huolehdin nyt kyllä, kun lähellä asun.

    Itse taas olen täysin eri mieltä siitä, että olisi siistiä että kaikilla olisi lapsia. Kaikista ihmisistä ei vaan saa itsekkyyttä poistettua lapsia tekemällä ja siinä kärsii vain se lapsi sitten. Kaikkia ei vain ole luotu vanhemmiksi ja hyvä niin. Ja mielestäni on erittäin fiksuakin harkita lapsien tekoa, omaan mieleeni lapsia taas tehdään ihan liian herkästi ja nopeiden tuttavuuksien kanssa. Kun katsoo omaa taaperoa, niin ei voi kun sääliä niitä pieniä raukkoja jotka syntyvät esim. alkoholi ja -huumeperheisiin. Tiedän, ettet nyt tarkoittanut että huumeongelmat parannetaan lapsia tekemällä, mutta noin esimerkkinä siitä että on ihan hyväkin jos suurin osa meistä miettisi pitkäänkin, että kannattaako lapsia tehdä. Hyvä lapsuus kun on pohja sille lopulle elämälle!

  3. Jenna Könönen kirjoitti:

    Puit mun ajatukset sanoiksi! Tuntuu et välillä joutuu selittämään asiaa ystäville, et miks ei aina pääse juhlimaan mukaan tai jos pääsee, niin ei vaan tee mieli juoda kun se pari siideriä ja lähteä jo hyvissä ajoin kotiin. Syynä juurikin se, että vaikka lapselle on hoitaja illaksi, niin aamulla oon taas äiti ja haluan olla skarppina lapseni läsnäollessa, enkä maata sängyn pohjalla krapulaisena (kun se ei ole edes vaihtoehto). Tuntuu, ettei kaikki aina ymmärrä mun muuttunutta elämäntilannetta varsinkaan, kun suurimmalla osalla kavereista ei vielä lapsia ole. Ikää mulla 22 vuotta ja pojalla 10kk. 🙂

  4. Lotta kirjoitti:

    Ihan hitsin hyvä juttu tää ”lisääntyminen on luonnollinen asia”! Näinhän se on! Itse kerkesin just täyttää 24, kun sain mun tyttären. Nyt mulle moni kauhistelee ”ootpa sä ollu nuori”. Itse ajattelen, että what?! Varmaan toki jos peilaa nykyiseen menoon niin saisin hänet vasta korkeintaa nyt ku olen jo tänä vuonna kolkyt. Tästä huomaa miten meno muuttuu ja ihmiset on oikeasti jotenki itsekkäitä. Itse en vaihtais päivääkään, vaikka olenkin yksin nykyään tyttäreni kanssa 🙂 Ennemminki toivoisin, et tästä maailmasta löytyis vielä niitäkin ihania, ei itsekkäitä ihmisiä, joiden mielestä on iha luonnollista et kolmekymppisellä leidillä on lapsi, härregyyyd ? Ite pystyn kans samaistuu tohon, et nautin nii paljon enemmän siitä ku touhutaa yhdessä, urheillaan ja matkustellaan. Lapsi muuttaa elämää, joo, mut vielä vaan parempaan suuntaan sua!

  5. Maria kirjoitti:

    Plääh. Olen tykänny lukea sinun blogia yleensä, olen nuori sinkkunainen enkä halua lapsia. Huomaatko miten ristiriitaisesti kirjoitat? Sulle on ihan fine että joku ei halua lapsia, mutta samalla sinun täytyy kuitenkin iiihan vähän arvostella heitä, esimerkiksi sanomalla että lapsettomat ihmiset ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottajia. MIKSI aina täytyy arvottaa toisten valintoja, tai olla niistä jotain mieltä?

    • Terhi kirjoitti:

      Minäkin koin että tuossa oli hieman ristirtiitaisuutta. Itsestäni voin sanoa, että en ole todellakaan itsekäs ihminen vaikka en lapsia haluakaan. Olen 36-vuotias ja ollut naimisissa 10 vuotta ihanan miehen kanssa ja meistä varmasti tulisi hyvät vanhemmat, mutta emme vaan tahdo hankkia lapsia. Meidän elämämme on juuri täydellistä näin. Mielestäni on tärkeää ymmärtää, että ihmiset nauttivat ja saavat merkityksiä elämäänsä erilaisista asioista, minäkin ymmärrän täysin miksi lapsia halutaan tehdä. Jälkikasvun ajatteleminen vanhuuden seurana on aika epävarmaa, sillä on hyvin mahdollista, että lapsi asuu kaukana vanhemmistaan (minä näen vanhempiani 4 kertaa vuodessa) tai jopa toisessa maassa.

  6. Riina kirjoitti:

    ”Ne lapsien vihaajatkin ymmärtäisivät että kun he vanhenevat he eivät jää yksin vaan olisi sitä jälkikasvua pitämässä seuraa ja huolehtimassa”

    Minusta ei kannata olettaa, että lapset automaattisesti huolehtisivat, kun tulee vanhaksi. Nykyään moni muuttaa opiskelujen ja töiden perässä. Itse olen t’ätä asiaa monesti miettinyt, kun asun 350km päässä vanhemmistani ja veljeni 120km päässä. Kieltämättä omien vanhempien vanheneminen jännittää, mitä sitten jos he sairastuvat tms. Itse ei pääse nopeasti apuun, kun asuu niin kaukana.

    Itselläni on neutraali suhtautuminen lapsiin eikä minulla oskaan ole ollut vauvakuumetta. Haluan itse ehkä joskus lapsia, mutta etukäteen toki ei voi tietää tulenko niitä saamaan. uskon, että elämäni voi olla rikasta ilman niitä lapsiakin.

    Vanhempani eivät juoneet itseään humalaan, kun olimme pieniä, mutta nyt kotona käydessä on hauska juoda äidin kanssa viiniä ja juoruilla 😀

  7. Maria kirjoitti:

    Nyt on valitettavasti sinulla Umppu mennyt puurot ja vellit sekaisin. Kirjoitit että maapallo tarvitsee lisää ihmisiä, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Suomi maana ehkä tarvitsee, että ikärakenne ja työkykyisten määrä pysyy vaaditulla tasolla, mutta maapallo itsessään ei todellakaan tarvitse enempää ihmisiä. Päinvastoin, täällä on jo moninkertainen määrä ihmisiä verrattuna siihen mitä maapallon kantokyky kestäisi.

    • primebody kirjoitti:

      Mitenkä on se sisälukutaito? Varmaan tajusit että tarkoitan ja puhun tässä Suomesta niin miksi pitää viisastella??

    • nana kirjoitti:

      Juuri samaa ajattelin sanoa,kun luki että maapallo tarvitsee lisää ihmisiä. Että huonosti käy jos ei saada syntyvyyttä tietyissä maissa laskemaan. Suomessa tosiaan tilanne toinen. Toisaalta ajattelen, että suomeenkaan ei tarvitse räjähdysmäistä lisääntymistä, sillä pallo ei sitä kestä ja jos haluaa miettiä lastensa tulevaisuutta… Maahanmuutto tulee korjaamaan paljon suomen väestömäärää kun katastrofit vievät asumistilaa ja väestö liikkuu tähän suuntaan. Eu velvoittaa Suomenkin majoitustalkoisiin.

    • Maria kirjoitti:

      Umppu hyvä, viitaten vastaukseesi edelliseen kommenttiini – Koska emme voi nähdä toistemme päiden sisään emme voi tietää mitä toinen ajattelee, ja varsinkin kun kyseessä ei ole face-to-face-keskustelu olemme täysin toisen verbaalisen ulosannin armoilla.
      Koska kirjoitit asian juuri tuossa muodossa, oletin kyseessä olevan puhdas väärinymmärrys jonka halusin korjata. Et olisi ollut ensimmäinen jolla tuo virhekäsitys on yhä tänäkin päivänä. Mistään veetuilusta ei ollut siis kyse.

    • Kata kirjoitti:

      Sama osui omaan silmään. Ja vaikka puhuttaisiin vain Suomestakin niin siltikin: Suomi tarvitsee lisää ihmisiä vain ihmisten itsensä takia. Suomen luonto ja ekosysteemi eivät millään tavalla tarvitse lisää ihmisiä vaan nimenomaan me ollaan jo nyt tehty hyvin paljon vahinkoa Suomen luonnolle. Ja maahanmuutolla saa tuon Suomen väkiluvun tasattua paljon ekologisemmin kuin lisääntymällä itse.

  8. Riikka kirjoitti:

    Kiitos hyvästä blogista 🙂
    Tämä postaus ehkä hieman ihmetyttää..ja tuli sellainen fiilis että sellaiset jotka ei halua lapsia ovat itsekkäitä, ”Musta olis aivan sairaan siistiä että kaikilla maailmassa olis lapsia. Ihmiset ei olis niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita.” aika kärjisteysti sanottu.
    Olen 33 vuotta, en ole ikinä halunnut lapsia, mutta en mä niitä vihaakaan. Mulla on mies, kolme koiraa ja omistusasunto. Olen yrittäjä liikunta-alalla, joten varmaankin aika stereoptypia sellaisesta naisesta joka ei lapsia halua.
    Mulla nousee karvat pystyyn samantien kun meidät jotka ei haluta lapsia, leimataan itsekkäiksi tms. Se suututtaakin. Koen itse, kuten kaikki mun läheisetkin, että olen kaikkea muuta kuin itsekäs. Teen paljon hyväntekeväisyystyötä, välitän oikeasti läheisistäni, ja jopa puolituntemattomien vastoinkäymiset tai sairastumiset saattavat tulla uniin…juuri autoin puolituntematonta miestä ja hänen koiraansa kun ei ollut rahaa ruokaan koiran sairastumisen takia, mutta koira haluttiin hoitaa.
    Ja tuo että kaikilla maailmassa pitäis olla lapsia, niin ei kyllä ehkä pitäisi 😀 tiedän monia joiden olisi kannattanut se muksu jättää tekemättä.. Mutta tällaistahan tää on. Ei aina niin reilua. Ne jotka yrittää vuodesta toiseen lasta ja olisivat hyviä vanhempia, eivät sitä välttämättä koskaan saa. Kun taas joku narkkari synnyttää 5 lasta tuosta noin vaan ja joko hoitaa ne niin ja näin, tai ne otetaan suoraan huostaan.. tai miksi raiskaajat ja rikolliset ei saa niitä syöpiä ja kuole pois,vaan viattomat lapset, niinkuin minun veljeni.

    Anyway, kiitos loistavasta blogista, tykkään sun suorasta tyylistä kirjoittaa, ehkä siksi kun omani on yhtä suora 😀

    • primebody kirjoitti:

      Joo koskaan ei voi yleistää. Aina on poikkeuksia. Mulla on ehkä vähän huonona tapana aina kirjoittaessa ”ajatella jotain tiettyä tyyppiä” ja unohdan laittaa ne tietyt lauseet ”ei saa yleistää tai en tarkoita kaikkia yms.

    • Tk kirjoitti:

      Vau Umppu, olipa tökerö postaus. Rinnastat siis vapaaehtoisesti lapsettomat ihmiset itsekkäiksi ihmisiksi. Millä perusteella? Et millään. Toteat vain, että vapaaehtoisesti lapsettomat makaavat krapulassa syömässä sipsiä ajatellen vain itseään. News flash, arvon mamma: tunnen heti lähipiiristä kaksi nuorta lääkäriä, jotka tekevät vapaaehtoistyötä eri puolilla maailmaa ja auttavat työkseen muita ihmisiä. Siitä on itsekkyys kaukana.

      • primebody kirjoitti:

        Juuri sitähän tarkoitin että kaikki ihmiset kenellä ei ole lapsia on itsekkäitä??? Ei tsiisus mitä jengi oikein kuvittelee.

  9. Heidi kirjoitti:

    Niin samaa mieltä! Tuntuu välillä, että lapsettomat ystävät eivät ymmärrä, että lapset ja niiden hyvinvointi on vanhemmille se tärkein asia.

  10. Manduca kirjoitti:

    Meillä olisi tässä lähiaikoina lapsen vieminen hoitoon ensimmäistä kertaa yökylään henkilölle joka on siis lapselle hyvinkin tuttu, niin että lähdetään kaksistaan reissuun mieheni kanssa ystävien juhliin. Ja niissä juhlissahan on ihan varmasti alkoholia mukana, mitä niistä tiedän etukäteen. Itse en ole juonut alkoholia nyt pariin vuoteen ja lapsikin on ollut aina minulla mukana meninpä melkein mihin tahansa. Niin tekee kyllä oikeinkin hyvää lähteä tuulettumaan, mutta silti kyllä aidon pysyä siinä muutamassa. Sillä tiedän että seuraavana päivänä kohtuu aikaisin on lapsen haku kotiin ja olen muutenkin krapulakammoinen ihminen, ihan vaikka tietäisinkin saavani viettää seuraavan päivän peiton alla siipiä syöden. 😀 Että samoilla ajatuksilla mennään, en juo humalaa ihan siksi, koska seuraavana päivänä Taaperoralli jatkuu samaan malliin, enkä kyllä sitä viuhtomista jaksaisi krapulassa!

  11. Peter kirjoitti:

    ”Me tarvitsemme ihmisiä lisää tänne maapallolle.”, voisitko hieman perustella tätä?
    Oletko koskaan kuullut ylikansoituksesta? Ylikulutuksesta? Elinympäristön kantokyvystä jne.
    Nykyinen väestönkasvu, lisääntyvä resurssien käyttäminen ja niiden aiheuttamat ympäristöongelmat ovat vakava uhka maapallon luonnontaloudelle.

  12. Jennikki kirjoitti:

    Maailmalla väestönkasvu on myös ongelma. On vähän nurinkuriselta että täällä, jossa olosuhteet lasten saantiin olisi hyvät, syntyvyys vähenee, ja kehittyvissä ja kehitysmaissa syntyvyys (ja myös lapsikuolleisuus) on suurempaa, vaikka olosuhteet ovatkin heikommat. Kehittyvien maiden syntyvyys pitäisi saada kuriin ja täällä hienoiseen nousuun. Eikä tämän planeetan ongelmat ehkä siihen ratkeaisi, sillä ihmiset elää yhä pidempään joten vanhoista pitäisi päästä vielä samalla eroon, että väestönkasvun tasaantuisi. Kyllä ymmärrän heitä, jotka eivät lasta tähän maailmaan halua, vaikka itse halusinkin ja sellaisen ihanan lahjan olen saanut. Tuon oman lahjani puolesta vain huolettaa joskus, mihin tämä maailma on menossa ja muutaman kerran olen katunut tuon pienen ihmisen tuomista tähän maailmaan, jossa kaikki tuntuu välillä olevan menossa huonompaan suuntaan. Toisaalta tuo on asia jota ei arjessa (onneksi) ehdi monesti ajatella, joten pääsääntöisesti olen tyytyväinen siihen että lapsen pystyin saamaan ja saan elää perhe-elämää, ehkä joskus tulevaisuudessa kahdenkin lapsen äitinä jos hyvä tuuri käy.

    Hyvä ja ajatuksia herättävä teksti!

  13. miltsu kirjoitti:

    mä väitin aina että en haluu lapsia, en tiedä mistä se ajatus oli lähtösin mutta niin mä vaan intin. kunnes kävi hupsista ja olinki raskaana. ja nyt oon ajatellu et helskutti miksei näitä hommattu jo aiemmin, että niin ihana vauva ja olin tosi itsekäs ajatellessani etten haluais elämääni jotain näin ihanaa. mä kans toivon et jokainen sais lapsen, tää on niin parasta aikaa olla vauvan kanssa kotona ja rakastaa pientä ihmistä enemmän kun ketään <3

  14. Mami kirjoitti:

    Aamen. Ite jätin alkoholin kokonaan pois pari vuotta sitten. Enkä enää pysty ymmärtämään,kun jonkun pitää päästä ”tuulettuun” yäelämään lastrn luota 😀 parasta tuulettumista on urheilu tai vaikka nukkuminen tai tv:n katsominen kun muut lähtee ulos!

  15. Henna kirjoitti:

    Hmm itse olen 26 vuotias, ilmeisen hedelmällinen nainen, koska tällä hetkellä olen kolmatta kertaa raskaana tahattomasti. Luonnollisesti lapsen pitämistä on myös jokaisella raskauskerralla tullut pohdittua, vaikka keskeytys on ollut ensimmäinen automaattinen valinta.
    Pohdit kirjoituksessasi näin:
    ”Onko ihmiset liian urakeskeisiä ja siirtävät lapsen tekoa myöhempään vaiheeseen, vai onko meillä nyt vaan niin paljon ihmisiä jotka eivät yksinkertaisesti vaan halua lapsia?”
    Ihmisolennolle, kuten muillekin eläimillä on halu lisääntyä, koska kuten sanoit ilman sitä ei homma toimi.” Homma” ei myöskään toimi niin, että kaikki tekee kolme lasta, koska se tarkoittaa sitä, että maapallon kapasiteetti loppuu. Tällä hetkellä keskiarvo ihminen maapallolla ei elä mitään hyvää ihmisarvoista elämää. Ihmiset, jotka päättää pitäytyä lastenteosta tekevät siinä palveluksen myös sinun jo syntyneille lapsille ja jopa sinulle. Voisin väittää, että suurin osa vapaaehtoisesti lapsettomista ei jätä lapsia tekemättä uran tai halun tai itsekkyyden takia, vaan sen takia, että niillä ketkä elää olisi parempi elää. Mahdollista on, että itse katsot vanhana, kun lapsesi taistelevat puhtaasta vedestä ja elintilasta. Jos lapsia joku päivä teen, niin voin puolison kanssa yhden tehdä itse, itsekkäistä syistä, omaksi kuvaksemme elämää jatkamaan, toinen on adoptio, koska maailma on jo täynnä lapsia, joita kukaan ei halua.

    • Mikaela kirjoitti:

      Miten tullaan kolmesti vahingossa raskaaksi?

    • Henna kirjoitti:

      Hyvin keskitytty olennaiseen. Mutta esimerkiksi siten, että ei haluta tai voida käyttää hormonaalista ehkäisyä.

    • Sairaanhoitaja kirjoitti:

      Onhan se aika olennaista jos viattomia lapsenalkuja murhaat sillä perusteella ettet osaa käyttää ehkäisyä tai vaihtoehtoisesti osaa pitää jalkoja ristissä? Huom, abortti ei ole ehkäisykeino! Ehkäisykeinoja on myös muita kuin hormonaalisia jos sellaiset ei sovi.. Ja jos se on halusta kiinni ettei käytä ehkäisyä. Voi luoja miten typeriä ja itsekkäitä ihmisiä maa päällään kantaa!

  16. Seffe kirjoitti:

    Lässyn lässyn lässyn lää, mikähän tämänkin kirjoituksen pointti oli?

    • Anonyymi kirjoitti:

      Jos et tiedä eikä kiinnosta niin mitä tulet tänne lässyttämään!

  17. SM kirjoitti:

    Mä niin ymmärrän ton alkoholittomuuden äitinä. En voi ymmärtää miten joku haluaisi hukata vaikka ainoon vapaailtansa johonkin viinan huuruisen baari-iltaan… Mä en tajua miten se voi rentouttaa, saati sitten se seuraava päivä kun lapset on kotona ja ite oot väsynyt eilisestä.
    Mä mieluummin siivoan kodin, syön jotain spesiaalia,
    katson leffan (mitä ei ikinä muuten kerkeä katsomaan) ja nukun hyvin 🙂

  18. Lisbeth kirjoitti:

    Voisin kertoa tähän oman tarinani. Lapsena, nuorena ja suurimman osan aikuisikää ajattelin, että en halua lapsia. Lasten hankkiminen tuntui suurinpiirtein huonoimmalta päätökseltä jonka voisin tehdä. Entä jos hänelle tapahtuu jotain todella ikävää? Kannan surua ja syyllisyyttä mukanani koko elämäni. Entä jos omasta lapsestani kasvaa ihminen joka tekee hirveitä asioita. Sitä riskiä en halunnut ottaa. Sitten, lähempänä 35 ikävuotta, tunsin yllättäen oloni tyhjäksi ja tajusin hiljalleen, että lapsi ja hyvä parisuhde johon se syntyisi, tekisi minut kokonaiseksi. Olin todella ymmälläni tästä täydellisestä muutoksesta jota en osaa selittää muuten kuin biologisella tarpeella. Jos joskus lapsen saan, se tapahtuu täysin itsekkäästä syystä. En siis ole hankkinut lasta, koska en vilpittömästi ole aiemmin halunnut ja jo pelkkä ajatus on ahdistanut. Jos olisin halunnut lapsen, tuskin olisin lykännyt sitä uran vuoksi, koska sellaista minulla ei oikeastaan vieläkään ole. En tiedä miten usein tämä on ”korkealla iällä” lisääntymisen syy. Luulisin, että yksi melko yleinen on myös sopivan kumppanin puute. Lisäksi vanhemmuudesta puhutaan joskus sävyyn joka voi tuntua negatiiviselta. ”Mulla ei ole aikaa lukea kirjaa ja jos on luen niitä lapsilleni.” ”…saatan mää olla sählyturnauksessa hevonkuusessa…” Lapseton saattaa nauttia todella paljon siitä, että voi lukea itselleen tai haluaa olla itse pelaamassa siellä sählyturnauksessa, krapulassa makaamisen sijaan. Lapsen hankkiminen on tunteella tehtävä päätös, eikä sitä tietenkään tee, jos se tunne puuttuu. Mielestäni se on aina myös jossain määrin itsekäs päätös, josta toki koituu paljon yhteiskunnallista hyvää. Ja toivottavasti kukaan, etenkään lasten vihaaja, ei tee lasta, jotta olisi joku vanhana seurana ja huolehtimassa, vaan koska haluaa rakastaa lasta ehdoitta ja pitää siitä huolta. 🙂 Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi Umppu! 🙂

  19. Outi Karita kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus Umppu ❤
    Ja ihanaa pohdintaa tuosta elämäntilanteiden ja sitä kautta kiinnostuksen kohteiden muuttumisesta. 🙂

  20. Mervi-Armi kirjoitti:

    Lapsettomien ihmisten leimaaminen itsekkäiksi on aivan naurettava väite ihmisen suusta, joka on hankkinut lapsia. Vai voiko kukaan lapsellinen väittää, että hankki lapsen täysin epäitsekkäistä syistä.

    Vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnan takana voi myös olla hyvinkin perusteltuja (epäitsekkäitä) syitä, kuten periytyvä sairaus, huono lapsuus, taloudellinen tilanne tai parisuhde, joka ei kestäisi lasta.

  21. Kaisaku kirjoitti:

    Jotenkin taas ihan käsittämätön kirjoitus.
    Miksi pitää haluta lapsia? Jos ei halua, miksi on itserakas? Ja ehkä hulluin väite: lapsienvihaaja. Whaaaaat??
    Kuinka itserakas on ihminen joka ”tekee” lapsia, jotta olisi joku joka hoitaa häntä vanhana? Todella itserakas.

    Ja ei, en ole lapseton. Mulla on kolme maailman ihaninta lasta, rakastan heitä enemmän kun mitään muuta. Ja jokainen heistä on ns. tarkoituksella tehty. Mutta silti ymmärrän enemmän kuin hyvin, että joku ei halua lapsia. Se ei todellakaan tee ihmisestä itserakasta lapsienvihaajaa. Eikä valinnaiseen lapsettomuuteen edes tarvita mitään selityksiä sairauksista tms.

    Ja vielä viimeinen juttu: maailmaan EI TODELLAKAAN TARVITA LISÄÄ IHMISIÄ: Meitä on nytkin jo aivan liikaa.

    • primebody kirjoitti:

      Mua kans ärsyttää käsittämättömän paljon ihmiset kenellä ei ole sisälukutaitoa… Sanoinko suoraan että kaikki lapsettomat ihmiset on itsekkäitä ja lastenvihhajia? EN TODELLAKAAN SANONUT vedit omat johtopäätökset. Tarkoitin lapsilukua Suomessa, mutta olisi sekin varmaan pitänyt kirjoittaa erikseen heti ettei kukaan ymmärrä väärin.

    • Hannam kirjoitti:

      Hei Umppu, mihinkään muuhun puuttumatta, niin ihan vaan teknisempiin asioihin: jos et tarkota, että tarvitsemme ihmisiä lisää tänne maapallolle, niin älä kirjoita ”tarvitsemme ihmisiä lisää tänne maapallolle”.

  22. Kaisaku kirjoitti:

    Suora lainaus: ”Me tarvitsemme ihmisiä lisää tänne maapallolle”.
    Eli en näkisi, että sisälukutaidossa on vikaa. Maapallo ei ole sama kuin Suomi.
    Ja muutenkin maapallo on isompi kokonaisuus kuin Suomi. Kokonaisuus ratkaisee. Maapalloon ei tarvita lisää ihmisiä, Suomeen ehkä. Joten tulkoon ne tarvittavat ihmiset tänne Suomeen muuttoliikkeen kautta. Kaikki voittaa.

  23. Makuro kirjoitti:

    ”Ihmiset ei olis niin itsekkäitä ja omaan napaan tuijottelijoita. Ne lapsien vihaajatkin ymmärtäisivät että kun he vanhenevat he eivät jää yksin vaan olisi sitä jälkikasvua pitämässä seuraa ja huolehtimassa.”

    – älkää olko itsekkäitä, mutta tehkää lapsia niin joku huolehtii? Tämä blogiteksti on typerin ajatusmössö mitä olen hetkeen lukenut.

  24. R kirjoitti:

    Huippu teksti! Miksi rentoutuminen tarkottaa automaattisesti viinin lipitystä? Ja tuntuu että muilla on vaikee olo jos et ite juo mitään, saa aina jotenkii selitellä..Itekseen oon kahden pienen lapsen kanssa, en silti koe että pullo viiniä+darra mua rentouttaa, ennemminkii pulkkamäessä riehuminen, ym.

    • anna kirjoitti:

      Hohhoijaa, nuo kaksi asiaa eivät edes liity toisiinsa mitenkään. Monilla alkoholisteilla ja jopa huumeidenkäyttäjillä on lapsia ja monet lapsettomat taas ovat kohtuukäyttäjiä tai absolutisteja.

  25. Jatka silti samaan malliin Umppu! kirjoitti:

    Ihan hyviä pointteja, itsekin näin reilu parikymppisenä kahden lapsen äitinä vietän ne ainokaiset vapaat mieluummin kotosalla rentoutuen kuin ryypäten, toki välillä myös sitä mutta tosiaan harvemmin! En silti näe siinäkään mitään väärää että ne lapsettomat kaverini paljon useammin ja herkemmin voivat sitä kuppia kallistaa, onhan heillä siihen oikeus ja tottakai se ”helppous” ilman samoja vastuita kuin vaikka minulla. Ihan he hyvin työnsä ja arkensa siitä huolimatta hoitavat, ehkä ne laitapuolen kulkijat on sitten se juttu erikseen.

    Niinkuin sanoit että kiinnostuksen kohteet muuttuu, niin meillä kaikilla olipa se elämäntilanne mikä tahansa ja muuttuipa se mihin tahansa 🙂 Ymmärsin tavallaan pointin tuossa lapsien hankkimisasiassakin, et tietenkään tarkoita joka ikistä narkkia sieltä kadulta. Mutta tuo että kirjoitat maapallosta ja haluat tarkoittaa sillä Suomea niin _väkisin_ kaikki ymmärtää sen väärin. Eihän ne nyt millään lailla tarkoita samaa asiaa jos et auo maapallo sanaa sen tarkemmin!

    Ja näin palvelutalossa ja kotihoidossa työskennellä pakko kyllä sanoa, että harvalla vanhuksella ne lapset käyvät tai edes hoitavat heidän asioitaan. Kaikilla ei tietenkään ole edes lapsia, osalla asuvat kaukana, osaa ei muuten vain oikeasti kiinnosta. Hoitohenkilöstö ja siihen kuuluvat muut työryhmät ja vapaaehtoistyöntekijät ovat suurimman osan ”läheisiä”. Monella myös vanhat ystävät tai naapurit. Eli vaikka sitä kuinka haluaisi niin tuota pointtia en kenenkään suusta ikinä ymmärrä että mukava kun on lapsia niiin vanhana ei tarvitse ihan yksin olla, se kun ei aina vaan toteudu.

  26. Hannis kirjoitti:

    Paljon oli omiin ajatuksiin osuvia kohtia tekstissäsi ja pidän erityisesti siitä että sanot omasta kokemuksesta miten asiat näet, et niin kuin ”pitäisi” yhteiskunnan näkökulmasta sanoa. Niinhän ei nimittäin monenkaan mielestä saa sanoa että lapset hoitavat vanhempansa mutta kyllä mä ainakin henkilökohtaisesti toivon että välit säilyvät lapsiin niin läheisinä että he käyvät luonani kun olen vanha 🙂

    Se mistä kommentoijien kohdalla en pidä että aika paljon arvostellaan ja ehkä vähän paheksutaankin sitä jos kuluttaa kallisarvoisen vapaaillan viinanhuuruisessa baarissa. Mitä sitten jos haluaa joskus ihan rehellisesti vetää kännit, ei se nyt mikään ihme naisenkaan kohdalla saisi olla 😉 Itse satunnaisesti (ehka kerran 2-3kk) tykkään käydä ulkona ja otan enemmän kun sen yhden siiderin vaikka tiedän että krapula tulee ja seuraavana päivänä väsyttää. Joskus vaan tuntuu että ihmiselle ja varsinkaan äidille ei sallita sitä lepopäivää, oli se sitten krapulamakoilua tai laiskuutta.

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos kommentista. En mää paheksu äiti ihmisen juomista muutakun jos se on aivan holtitonta. Mitä jos niille lapsille vaikka kovis jotain ja äiti on niin kännissä ettei pysty vaikka puhuin tai käveleen. Ja tuota en ole itse tajunnut että kirjoitan välillä vastaan yhteiskunnan näkökulmaa ja se onkin varmaan se syy välillä niille kohuille

  27. Lilian kirjoitti:

    Mua alkoi itkettää tämä teksti. En loukkaantunut, mutta kuvasit juuri sellaista elämää itsesi kohdalla jota haluaisin enemmän kuin mitään muuta.

    On tosi rankkaa olla lapseton vastoin tahtoaan, kolmissakymmenissä ja selitellä ihmisille joilla ei ole lapsia sitä, miksi en halua esim. juoda tai ”bilettää vielä nuoruuttani”. Ihmetellään että mikä hemmetti sua vaivaa, eihän sulla edes ole lapsia! Eiku Ahaa, ootkin varmaan paksuna!

    Haluan korostaa, että sä et tehnyt mua surulliseksi vaan ottaa myös koville tasapainoitella noiden kahden kuvaamasi ääripään välissä.

  28. Bonnis kirjoitti:

    Jos sulle olisi oikeasti fine, että kaikki eivät halua lapsia, ei sun tarvitsisi kirjoittaa tällaista tekstiä, jossa käytännössä väität lapsettomien olevan itsekkäitä ja nostat oman valintasi muiden yläpuolelle. Ihmiset, jotka oikeasti hyväksyvät toisten ihmisten elämäntavat, eivät niitä arvostele. Tiedoksesi, että itsekkyyteen vaaditaan aina joku toinen ihminen, ketä kohtaan ollaan itsekkäitä. Jos joku ei lapsia elämässään hanki, ketähän kohtaan hän mahtaa olla itsekäs? Kuka loukkaantuu tai pahoittaa mielensä, jos minä en hanki lapsia? Ei kukaan. Minun lapsettomuuteni ei ole kenenkään elämästä pois. Stereotypia itsekkäistä lapsettomista on muutenkin aika järkyttävä. Itselläni on esimerkiksi kummitytär, joka on useasti ollut luonani hoidossa ja meillä on aina ahtavaa yhdessä. Olen myös erittäin huojentunut siitä, että äitini ei ole tehnyt minua vanhuutensa turvaksi eikä siksi, että olisi joskus mummi.

    Vanhainkodit ja hoitolaitokset ovat pullollaan yksinäisiä vanhuksia. Voit varmaan arvata, ovatko he kaikki lapsettomia?? Eivät todellakaan. Lapsen tekeminen ei turvaa vanhuuttasi millään tavalla eikä takaa sinulle mitään seuranpitoa.

    Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi aidosti ymmärtää, että kaikki eivät halua elämältään samoja asioita. Se, mikä sinulle on ihanaaparastaikinä, voi jollekin toiselle olla kauhistus. Muutenkin täysin turhaa tämä lapsettomien ja lapsellisten vastakkainasettelu. Voisitko nähdä ihmiset ihmisinä, eikä joko vanhempina tai lapsettomina.

  29. Johanna kirjoitti:

    Mä yleinsä pidän sun kirjoituksista, mutta nyt täytyy kyllä.sanoa, että oon niin eri mieltä. Itsestäni ei ole tullut yhtään epäitsekkäämpää lapsen saannin myötä, melkein päinvastoin. Lisäksi mielestäni useamman ihmisen tulisi tarkemmin harkita haluaako niitä lapsia oikeasti vai tekeekö vaan sen takia kun se edelleenkin vähän niinkuin kuuluu asiaan. Liikaa näen työssäni sitä että lapsia tehdään, mutta niiden kanssa ei oikeasti haluta viettää aikaa.

    • primebody kirjoitti:

      Sekin on totta…… siksi mietinkin juuri sitä että onko ihmiset esimerkiksi liian urakeskeisiä.. ura on tärkeämpi kun ne lapset?

  30. Onnellinen lapseton kirjoitti:

    Olipa typerä juttu. Just sellaseen sävyyn kirjotettu, että kun minä olen äiti niin olen joku muita parempi yli ihminen. Etenkin toi kohta missä puhuit et lapsettomat makaa aamulla krapulassa ja sä oot lasten kanssa. Ihan kun se tekis susta jotenkin paremman ihmisen. Eiköhän se ihan niin mee et jokainen määrittää itse millainen elämä on hyvää elämää.

    Lapsettomana eläminen on sille lapsettomalle ihan yhtä hyvää elämää kun sulle sun elämä lasten kanssa. Itse esim. en ikinä halua lapsia. En pidä lapsista, haluan elää vapaata elämää ja tehdä asioita sen mukaan miten itselleen parhaaksi näkee, en jonkun nyytin mukaan. Lisäksi lapsien omaaminen ei tee kenestäkkään sen enempää tai vähempää itsekästä kuin lapsettomana oleminen. On paljon muitakin asioita jotka mittaa mm. epäitsekkyyttä, kun vaikka se et pyhitätkö elämän läheisillesi. Esim. Itse olen vapaaehtois työtä väliajoin harrastava, ympäristö tietoinen ihminen. Pyrin jatkuvasti päätöksiin jotka vahingoittaisivat mahdollisimman vähän planeettaamme joka on ylikansoittunut ja resurssi väheessä. Siksi muun muuassa olen vapaa ehtoisesti lapseton ja siinä ei ole minusta mitään itsekästä.

    Sitä paits. Mistä syystä niitä lapsia tehdään? ITSEKKÄISTÄ. Se on ihmisen oma mieli halu. Koskee vain häntä itseään. Se ei palvele suoranaisesti ketään saatika luontoa joka kärsii jo nyt ihmispaljoudesta. Jos naapurin Marjatta päättä lisääntyä, se muuttaa Marjatan ja hänen läheisten elämän. Siinä kaikki. Minusta maailmaalla on paljon arvokkaampia ja solidaarisempiakin tehtäviä kuten vaikka eläin ja ihmis- oikeus työ, maapallon elinkelpoisuude turvaaminen jne. Kiva jos lapset tuo sulle iloa, mutta ei pidä katsoa pitkin nenänvartta toisin ajattelijoita saati leimata heitä pelkästään itsekkäiksi.

    • Mirre kirjoitti:

      Joo totta, en keksi montaa itsekkäämpää tekoa kuin hankkia lapsia! Itsekin siis lapsia haluaisin mutta olen pohtinut paljon miksi lapsettomat leimataan usein itsekkäiksi, ja aina yleensä lapsellisten toimesta. Kukaan lapsi ei pyydä päästä tähän maailmaan vaan ne hankitaan koska itse halutaan nähdä miltä se rakkauden hedelmä näyttää, kun lapset on niin söpöjä, koska niin kuuluu tehdä, koska halutaan olla perhe…..ja sitten valitetaan kun on niin kamala väsy eikä ikinä aikaa itselle ? Adoptio sen sijaan olisi nykymaailmassa se järkevin ratkaisu…..

  31. Elli kirjoitti:

    Tätähän on kyllä ihan tutkittukin, että mistä se johtuu ettei ihmisellä ole lapsia. Ja ylivoimaisesti suurimpana syynä oli se, ettei ollut puolisoa tai sellaista puolisoa, jonka kanssa tuntuisi turvalliselta hankkia lapsia. Kaukana perässä tuli ura, matkustelu ja henkistyminen Goalla.

    En tiedä Sinun tuttavapiiristäsi, mutta omassani kyllä kaikilla, joilla on jonkinlainen ura, on yleensä myös lapsia ja perhe. Tietysti on myös niin että jos on tahattomasti lapseton ja kutakuinkin kyvykäs, niin jää aika paljon aikaa luoda sitä uraa. Plus että on niin paljon v***utusta (ja toki myös surua ja pettymystä) siitä ettei se lisääntyminen todellakaan ole itselle luonnollista, että sillä raivolla saa jo aika hyvin puskettua työelämässä eteenpäin

  32. Elli kirjoitti:

    Ja piti siis vielä lisätä että omissa tutuissani on ainakin yleistä että jos ollaan kunnianhimoisia uran suhteen ollaan sitä myös vanhemmuuden. Eli ei ole niin että uran takia lapset jää heitteille. Varmaan sellaistakin maailmassa tapahtuu.

    Itse ajattelen että vanhemmaksi ”soveltumattomia” ovat emotionaalisesti ”liian” rikki olevat ihmiset. Että ollaan jatkuvasti ilkeitä lapsille, tai ei tosiaan yhtään pystytä omia esim päihteiden käytön tarpeita laittamaan sivuun, ja lapsen tarpeita edelle. Tai että omat siisteys-, käytös- tai mitkä vaan standardit on niin tiukat ja tärkeät ettei pysty aidosti kohtaamaan lasta ja olemaan tälle emotionaalisesti läsnä. Kaikista näistäkin asioista ihminen voi ”toipua” ja kehittyä ihan hyväksi vanhemmaksi, mutta kyllä itseä aina jotenkin säälittää kuulla kun vanhemmat ilkeilee lapsilleen

  33. Eva kirjoitti:

    Tai sitten kaikki ei vaan lapsia halua. Syitä tähän löytyy varmasti yhtä monta, kuin niitä haluavilla. 🙂 Itse olen 27v, vakituisessa työsuhteessa ja parisuhteessa elävä nainen. Jonkun mielestä e.m seikkojen pohjalta ajankohta perheen perustamiselle voi olla ”täydellinen”. Toistaiseksi en kuitenkaan ole elämäni aikana kokenut kertaakaan tunnetta, että haluaisin lasta kontilleni kasvatettavaksi. Nautin elämästäni
    ja panostan elämäni ihmisiin, enkä koe halukkuuteni riittävän tekemään maapallolle lisää ihmisiä vain ”koska biologia”. Olen onnellinen, että sinä ja muut perhe-elämästä selvästi pitävät saatte nauttia tuosta osuudesta! Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä seurauksia esim. tällä ”kaikille lapsia” -toiveellasi seuraisi? 🙂

  34. 2 pienen lapsen äiti kirjoitti:

    Lapsettomat ei tiedä ennen lapsen saantia mitä on epäitsekkyys. Piste.

  35. Ida kirjoitti:

    Ihmisiä on erilaisia. Itse en halua lapsia ja koen sen todella painostavana, että joka suunnasta sanotaan, että kyllä sun mieli muuttuu kun lähenet kolmeekymppiä. Siis aivan todella ärsyttävää, koska ei se muutu ja mä tiedän sen jo nyt. En ole yhtään lapsirakas ja tunnen oloni todella vaivaantuneeksi niiden seurassa, koska en vain osaa toimia/tiedä miten niille puhua. Mun mielestä, jokainen lapsi ansaitsee rakastavat, huolehtivat ja huomiota antavat vanhemmat. Lapsen pitää tuntea itsensa tärkeeks ja saada kasvaa kehistystään tukevassa ympöristössä. En koe, että musta olis siihen. Mä en koe mitään intohimoa siihe, että haluaisin kasvattaa jostain hyvää ihmistä tai pyörittää perhe-arkea. Musta on myös rauhoittavaa ymmärtää, ettei mun tarvii ja voin löytää monia muita iloja tästä elämästä. Mulla on ystäviä, jotka on ollu niinsanottuja ’ei toivottuja vanhinkolapsia’ ja nyt tälleen kahenkympin puolivälissä ne oikeesti joutuu käymään läpi tätä asiaa, et ne ei oo ollu rakastettuja ja haluttuja lapsuudessa ja yhdenkään ihmisen ei kuuluis käydä sitä läpi. Mulla on elämässä ihan muita haaveita, kuin perhe-arki. Lisäks tuun valmistuu lopullisesti ammattii vasta yli kolmekymppisenä, kun tässä nyt töiden ohessa päätin koulunpenkille palata ja vaihtaa alaa (koulutus kestää kauan). Elämä on tässä muutenkin stressaavaa ja kiireistä, niin tähän vielä vauva-arki päälle. Huh nostan hattua niille ketkä siihen pystyy. Mä ihan oikeesti arvostan niitä, ketkä jaksaa pyörittää sitä vauva ja lapsiperhearkea, koska se on ihan hirvittävän rankkaa ja ainakaan mulle ei tuottais mitään iloa (ymmärrän kyllä sen, että toiset nauttii ja lapset on sen arvosia joistakin ja ne tuottaa iloa yms). Mä nään itteni hyvässäkunnossa olevana kissamummona, joka pärjää mahdollisimman pitkään omillaan. Ehkä saan senverran säästettyä, että sitten kun ei pärjää voi palkata kotihoitajan tai päästä hyvään palvelutaloon. Mut voihan se taas olla et päädyn makaamaan loppuelinvuosiksi kakkavaipoissa puhekyvyttömänä sairaalasänkyyn kiireisten hoitajien kiusaksi kun kukaan ei oo huolehtimassa. (eikä musta välttämättä kannata laskea sen varaan, että ne lapset huolehtii. Ei voi tietää huolehtiiko ne vai ei kun oot vanha). Mut näitä asioita ei kyllä kannata nyt miettiä, vaan elää nyt sellaista omannäköistä elämää, joka tekee onnelliseksi. Ehkä ne hyvät muistot tuo sitten ees jotain iloa niihin hetkiin, kun mataan yksin vanhana kakkavaipoissa ja kukaan ei välitä. Se on sit sen ajan murhe. Mut musta on kuitenkin hienoa, että sä oot saavuttannu sellaisen perhe-elämän, jossa voit sanoa olevasi onnellinen 🙂

    Se on myös todellinen ongelma, että maapallo ei kestä tätä väestönkasvua ja kulutusta. Jos me tuhotaan meijän kotiplaneetta, niin tulevisuudessa kukaan ei tee enään lapsia, koska meitä ei ole. Siinä mittakaavassa suomen väestökadolla, ei oo enää merkitystä. Maihin, joissa väestönkasvu on suurta ja kaikille lapsille ei riitä ruokaa, eikä kotia pitäs löytää kyllä jokin ratkaisu ja vaikeaatahan siitä tekee just kulttuurierot ja köyhyys vaikka miten valistettais ehkäsystä. Yks ratkasuhan olis, että näistä maista adoptoitais enemmän lapsia tänne suomeen. Sillä voitais ees hieman auttaa molempien maiden tila nnetta. Tiedän, et mulla on tässä suhteessa, ehkö hieman karkeahko näkökulma ja monet ottaa nokkiinsa siitä. Tais mennä ehkä vähän aiheenkin yli.

    Mut mun täytyy kuitenkin sanoa viel lopuks, et vaikka oon monesta asiasta sun kanssa erimieltä, niin toimit todella hyvänä vahvan naisen esikuvana. Itse olen löytäny paljon inspiraatiota itsetuntoni kohottamiseen, kiitos.

  36. Emma kirjoitti:

    Sun blogia lukeneena on kaikkista kivointa lukea sun ja perheesi arjesta, sekä varsinkin matkoista. Palautat uskoa siihen, että perheellisenä todellakin on kivaa ja se rankkuus on vain arkea joka joskus myös helpottaa, ja kaikki vaivan arvoista lopulta.

    Minulla on eräs kaveri jolla on myös kolme lasta, kaksi pienintä niistä hiukan pidemmällä välillä kuin teillä, ja en saa koskaan kuulla muuta kuin miten kamalan rankkaa kaikki on. Aina on raskasta ja väsyttää ja aina on jokin asia huonosti. Kun lapset on vauvoja, on ilmeisesti elämä ihanaa koska vauvat ovat ihania, mutta sen jälkeen kaikki ilm onkin kaikkien mukavuusalueiden ulkopuolella (omin sanoin). Kaverilla hyvätuloinen mies, omakotitalo pihoineen, eikä käy itse töissä. Silti lapset ovat useita kertoja kuukaudessa hoidossa, välillä jopa yli viikon putkeen. Kaverini myös käy itse yksin (siis ystäviensä) kanssa ulkomaanmatkoilla ”jotta jaksaisi arkea” ja siksi koska ”vain todella harvat perheet voivat matkustaa ulkomaille yhdessä” ja muut perheenjäsenet jäävät kotiin. En käsitä tällaista itsekkyyttä alkuunkaan. Jos arki on täyttä paskaa, kannattaisi itseni mielestä miettiä MIKSI, ja korjata avun kanssa niitä ongelmia, eikä sysätä hoitoon tai paeta itse tilanteesta. En myöskään käsitä miksi joku ihminen kehtaa joka ikinen kerta valittaa arjestaan, kun on kolme tervettä lasta, oma koti ja hyvä talous. On ihmisiä jolla on sairaita ja eritystarpeen omaavia lapsia, tai mitä pahempaa, eivät saa lapsia ollenkaan vaikka niin sitä toivoisivat.

    Minulla itselläni on yksi lapsi tällä hetkellä ja toista emme ole vielä hankkineet koska taloudellisesti ja jaksamisen kannalta ei ole ollut järkevää. Halusin antaa kaiken aikani pikkulapsivaiheessa esikoiselle ja nyt alan kaipaamaan taas sitä aikaa, eli toinen saisi tulla. Minulla on varmasti tuhat kertaa helpompaa juuri tämän takia, mutta itsepä olen päätökseni tehnyt, niin kuin jokainen meistä. On se silti vittumaista kuunnella toisen ihmisen valitusta, kun itse joutuu lykkäämään lapsentekoa rahallisista syistä. Teet kaksi ja kolmivuorotyötä ja asut vuokralla ja kuuntelet samalla ihmisen valitusta, ihmisen joka ei tee ongelmilleen mitää, eikä myöskään ymmärrä miten onnellinen onkaan.

    Minä rakastan lasten kanssa touhuamista, matkustamista ja ihan sitä perus arkea. Ei tulisi mieleenikään lähteä yksin reissuun ja siellä sitten ihailla kaikkea ja miettiä ”kunha noi kaksi muutakin tämän näkisivät” 😀

    Joten kiitos että toimit minulle näin netitse henkisenä tukena, ja näytät että kyllä äidit jumalauta jaksavat vaikka rankkaa onkin, ja että arjessa on aika paljon ihanaa jos vaan tajuaa katsoa 😉

  37. sdfasdf kirjoitti:

    Tää alkoi niin lupaavasti. ”En tuomitse lapsettomia ja kaikki saa tehdä niin kuin haluaa”, joo, olen samaa mieltä. Ja sitten jo syöksytäänkin kummallisten stereotypioiden ja ihan suoraan faktavirheiden syövereihin, ja sitten kommenteissa vielä vänistään että ”hei pitää hei olla sisälukutaitoo, jos olen kirjoittanut näin niin pitää tajuta mitä oikeasti tarkoitin.”

    • primebody kirjoitti:

      Koska ihmiset ymmärtää että blogi on yhden ihmisen ajatuksia ja mielipiteitä. En kirjoita mitään tutkimuksia vaan omia ajatuksia….

  38. Anniina kirjoitti:

    Pystyn niin samaistua sun kirjoitukseen! Arvostan sua entistä enemmän, oot hyvä mamma!z❤

  39. Nainen24 kirjoitti:

    Tuntuu, että tämä koko kirjoitus kumpuaa siitä etteivät ihmiset puolin eikä toisin ymmärrä toisten elämäntilanteita. Ymmärrän tarpeen kirjoittaa aiheesta, koska saat ihmettelyä ja kyseenalaistusta osaksesi, kun et esimerkiksi lähde juomaan tmvs. Tämä teksti kuitenkin asettaa paineita taas toiseen suuntaan. Lapsia tulisi hankkia, se on luonnollista tai muuten on itsekäs.

    Olisi tärkeää havaita, että jos ei ole samassa elämäntilanteessa ei voi tietää miltä se toisesta tuntuu tai miten toinen sen kokee. En voi sanoa tietäväni miltä tuntuu saada lapsia ja millaista äitiys on. Ehkä joku päivä tiedän ehkä en koskaan. Samalla tavalla et sinäkään voi aidosti tietää lapsettomien elämästä. Se mikä tekee sinut onnelliseksi saattaa tehdä toisen todella onnettomaksi.

    Itse olen aina haaveillut lapsista, mutta mielestäni kaikkien ei todellakaan tule hankkia lapsia. Itsekkäät syyt ovat mielestäni enemmän kuin ymmärrettäviä syitä olla hankkimatta lapsia. Ne kun usein ovat samalla myös epäitsekkäitä lasten kannalta. (oma sairaus, parisuhteen tilanne, taloudellinen tilanne)

  40. Satu kirjoitti:

    Mun mielestä lapsien hankkiminen tai hankkimatta jättäminen on molemmat yhtälailla itsekkäitä päätöksiä. Päätös kun molemmissa tapauksissa johdattaa kohti sitä itse kunkin kokemaa onnellista elämää. Siksi ajatus siitä, että lapseton olisi jotenkin itsekkäämpi kuin lapsellinen, on jotenkin käsittämätön. Toki lapsen saaminen voi monelle opettaa epäitsekkyyttä, mutta on jokseenkin absurdia ajatella että se olisi ainoa tapa oppia ja siksi jokainen lapseton on automaattisesti itsekäs, ja tuskin sitä niin tarkoititkaan. Jännä vaan miten toi itsekkyys ja lapsettomuus vielä kulkee monien mielessä yhdessä, vaikka kyseessä on kuitenkin se, että jokainen ihminen määrittää onnellisuutensa niin eri tavoin. Lapsellinen lienee näkee itsekkäänä sen, että ajattelee että lapseton haluaa mennä omien aikataulujen suhteen ja ajatella vain itseään, vaikka todellisuudessa lapseton vain määrittää onnellisuutensa tulevan muista asioista kuin lapsista ja perinteisestä perhe-elämästä. Siihen ei liityne lähtökohtaisesti se ettei halua mennä muiden aikataulujen mukaan tai asettaa muita etusijalle, vaan puhtaasti se seikka että haluaa elämältään muunlaista seikkailua. Yhtälailla seikkailuhan se elämä on kaikille, antaa kaikkien kukkien kukkia!

  41. JK kirjoitti:

    Ikävä kyllä vaikka on lapsia, ei voi tietää ovatko he huolehtimassa vanhemmistaan. Voi olla ns. normaali huolehtiva vanhempi ja silti jokin lapsissa kasvaa kieroon, jotain tapahtuu, välit menevät eikä olla kontaktissa. Tätä näkee paljon, ikävän paljon. Ei voi yleistää, mutta monesti tuntuu siltä että vanhemmilla on odotuksia millainen lapsen pitäisi olla ja hups kun niistä lapsista ei kasvakaan vanhempiensa kopioita. SItten ollaan sukset ristissä. Ja näitä voi tulla kenelle vaan ja konflikteja syntyy etenkin jos joko vanhempi tai lapsi on kovin mustavalkoinen. Esim. näkemykset vähemmistöistä ihan vaan yhtenä esimerkkinä, voi aiheuttaa pysyvän välirikon. Tai lapsen sukupuolinen suuntautuneisuus. Lapsen mielipiteitä ei voi valita eikä juuri paljon muutakaan. Minusta monen vanhemmaksi tulevan pitäisi sisäistää tämä ennen kuin ryhtyy miettimään äidin tai isän uraa. Jos ei ole valmis hyväksymään, että lapsesta voi tulla itsensä vastakohta, ei kannata edes miettiä. Enkä tässä tarkoita, että lapsesta voi hyvästä hoivasta huolimatta tulla rikollinen vaan ihan arkisia asioita.

    Umppua haukutaan räväköistä mielipiteistä, niitä ON kyllä aika monella, ne eivät vaan tule välttämättä tuolla turuilla ja toreilla ilmi. Lapsi-vanhempi -suhteessa kylläkin ennen pitkää.

    Sitten lopuksi, että vanhemmuudella tai lapsettomuudella ei ole mitään tekemistä itsekyyden kanssa. Ihminen voi olla itsekäs sekä vanhempana että ”lapsellisena”. Ei se persoona mihinkään muutu lapsen saatua. Jos olet itsekäs paska ilman lapsia niin ne lapset ei yleensä TODELLAKAAN muuta sitä ihmistä siinä määrin. Liekö tässä se erehdys mihin jotkut lankeavat: tekemään vielä yhden lapsen jotta parisuhde pelastuisi. En tajua siinä tapauksessa tätä logiikkaa. Jos jonkun kumppani on paska ja itsekäs, en missään nimessä koettaisi lapsen ”hankkimista” sen asian katsomiseen, että josko hänestä kuoriutuisi ihana ihminen. Joo näinkin voi käydä, mutta kyllä se harvinaista on. Huonot merkit on monessakin olleet näkyvissä jo ennen lapsia ja pahemmaksi on vaan mennyt kun jälkikasvua on tullut.

    Tottakai lapset kasvattavat, mutta eivät ne perusluonnetta muuta. Mä olen aivan sama ihminen kuin ennenkin, tiettyjä tekemisiä lapset rajoittaa koska kaikenikäiset eivät kuulu joka paikkaan eikä tähän nyt tarvitse liittää alkoholia. Esim. teatteri, leffat – ei voi voi lähteä tuosta noin vaan jos on vauva kotona. Mutta muuten oon sama tyyppi ja niin on sanottukin, että ei lapset sua muuttaneet. Muuttuminen on ihan ok, mutta minusta on aina vähän kumma että sen pitäisi olla jokin itsestäänselvyys. Ei kaikki vietä alkoholinhuuruisia vapaa-aikoja ja vaikka olisi viettänytkin niin jos se muuttuu, niin se muuttuu, persoonaa se ei muuta (ellet ole ollut alkoholisti). Minusta lapset vain tuovat erilaisia näkökulmia elämään, persoona säilyy mikäli se ylipäätään on säilyäkseen. Pelkästään elämä muuttaa ihmistä, oli sulla lapsia tai ei. Riippuu millaista elämää olet kokenut. Moni kovan myllyn läpikäynyt on enemmän jalostunut kuin pumpulissa kasvanut vanhempi. Ei nämä(kään) ole mustavalkoisia asioita.

    Vanhempien ja lapsien riidoista vaan kun on kokemusta. Mulla on kivat vanhemmat, mut oon kokenut, että mulla on vääriä mielipiteitä ja välirikko on ollut lähellä. Ja minusta se on väärin, koska mulla on oikeus mun mielipiteisiin koska ne eivät ole vääriä. Lähipiiristä myös huomaan, että nämä eivät ole helppoja asioita, monetkin rikkovat välinsä eivätkä käy katsomassa vanhempiaan vanhainkodissa. Ja ihan typeristä syistä. Ei voi kuin sanoa, että ihminen on heikko ja älkää vaan ikinä ”tehkö” lapsia siinä toivossa, että ne on vanhuuden turvana. Se on vihoviimeinen syy. Eikä edes bonussyy. Sen ei pitäisi olla syy ollenkaan.

    Läheisiä ystävyyssuhteita pitäisi olla kaikilla ja sekin voi olla vanhuuden turva. Ei pelkästään oma suku, joka voi joskus olla pahin vihollisesi.

  42. JK kirjoitti:

    Ja eikö lapsen Haluaminen ole itsekästä, olkoonkin, että on vietti. Länsimainen lapsi ns. tuhoaa enemmän maapalloa, joten näin katsoen itsekästä on hankkia lapsia – maapallo tuhoutuu nopeammin eikä niille lapsia hankkineiden jälkipolville jää niin hehkeää maapalloa 🙁 Nämä on aina niin mistä vinkkelistä näitä katsoo. Terveisin yhden lapsen äiti, joka on sielultaan ollut aina lapseton. Mä en ole kummallakaan puolella täysin, otan omat rusinat kummastakin ”puolesta” ja jokaisessa on omat hyvät sekä huonot puolet. Ja huono sanavalinta tuo ”puoli” mutta ei tässä tähän aikaan jaksa parempia sanavalintoja jäädä miettimään 🙂 Mä en omaa valintaa oikein ehtinyt miettiä kun kävi miten kävi, mutta ajattelen sen niin, että en tiedä teinkö oikein kun tähän maailman lapsen saatoin 🙁 No onneksi lapsi on onnellinen, vain äitiä painaa nämä maalliset murheet mistä lapset ovat tiettyyn ikään saakka vapaita. Nyt jo on nuorilla vaikeaa (ei ole töitä, iso osa on ja tuntee olevansa syrjäytynyt osa yhteiskuntaa) niin tällaiset vaan murhettaa. Vanhempien kanssa juuri juteltiin, että heidän nuoruudessa sai aina töitä kun meni kysymään ja sama mulla 80-90 -luvun taitteessa tai olin jo vakiduunissa 92 vaikka olinkin tosi nuori. Työ on kyllä hyvän elämän perusta. Toisaalta onneksi nykyään maailma on avoin, että pitää koittaa kannustaa siihen suuntaan että kielitaitoa yms. löytyisi. No nyt menee poliittiseksi jo kohta 😀

  43. JK kirjoitti:

    Vielä yksi kommentti kun joku kysyi mikä on epäitsekäs syy ”hankkia” lapsia. Minusta se on jo sitä kun synnyttäisi lapsen jollekin kuka sitä lasta ei voi saada. Siinä epäitsekäs teko. Toki sitä Suomessa ei voi tehdä. Olen itse luovuttanut munasoluja monta kertaa ennen omaa lasta, koska pystyin ymmärtämään sen musertavan toiveen saada lapsi vaikka mulla sitä tunnetta ei koskaan ollut. Siinä ei mielestäni ollut mitään epäitsekästä koska, no hei, lahjoitin vain munasolujani pois joita en tarvitse, mutta joku muu tarvitsee. Eikä se ollut mitenkään ihmeellistäkään, koska tapana on vain ollut auttaa jos voi olla avuksi. Eikä lapseton voi olla lähtökohtaisesti itsekäs, olisihan se kauhea ajatus. Meillä Suomessa lapset saadaan melko vanhoina, niin sehän vain tarkoittaa, että lähes kaikki 20-25 -vuotiaat ovat lähes järjestään itsekkäitä. Minusta se on lähinnä luonteenpiirre, josta ei välttämättä pääse koskaan eroon vaikka olisi kymmenen lasta. Siitä ainakin kertoo valtaisa ja ilmeisesti yhä kasvava huostaanotettujen määrä puhumattakaan lievemmistä lastensuojelun toimenpiteistä.

  44. Jossie kirjoitti:

    Hei, hyvä kirjotus vaikka en kaikesta ookaan samaa mieltä. Kirjottelinkin tästä omaan blogiini. Mun mielestä kaikkien ei pitäis saada hankkia lapsia, just sen lapsen edun takia.
    http://www.lily.fi/blogit/mamofoni/vanhemmuustesti

  45. a kirjoitti:

    lapsia hankkivat ihmiset ovat ihan yhtä itsekkäitä kuin ihmiset jotka eivät halua lapsia: molemmat haluavat elää sellaista elämää, jota _itse_ haluavat ja toteuttaa _omia_ unelmiaan. tämä oli varsinaisen lapsellinen kirjoitus aikuiselta ihmiseltä.

  46. Jenni kirjoitti:

    En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta mieleeni nousi heti kysymys. Jos lapsettomat ihmiset ovat ”itsekkäitä, omaan napaan tuijottelijoita”, niin mitkä on niitä epäitsekkäitä syitä ”hankkia” lapsia? Mua oikeesti kiinnostaa tämä tosi paljon, koska näin äkkiseltään mulle ei tule mitään mieleen. Päättääkö joku oikeasti perustaa perheen siksi, että Suomi tarvitsee lisää veronmaksajia? Suomihan ehkä tarvitseekin lisää ihmisiä, mutta maailma ei.

    Miksi en itse välttämättä halua lapsia? En tiedä, olisinko tarpeeksi hyvä äiti ja vanhempi. En tiedä, onko minulla tarjota lapselle kaikkea mitä hän tarvitsee, niin taloudellisesti kuin muutenkin. Tiedostan, miten moni asia voi mennä kasvatuksessa pieleen ja millaisia seurauksia sillä voi olla lapsen tulevaisuuteen. Tiedän myös olevani introvertti, joka nauttii rauhasta ja tarvitsee omaa aikaa, vaikka parisuhteessa onkin. Tottakai myös ilmastonmuutos ja maapallon kantokyky mietityttää, vaikka helppohan se olisi ajatella, että asia ei koske minua, koska en tule täällä enää sillon elämään. Jos nämä ovat itsekkäitä syitä olla perustamatta perhettä, niin ok. Minusta kun joskus tuntuu, että osa ihmisistä ei mieti näitä asioita ollenkaan.

    • Jenni kirjoitti:

      Se vielä, että vaikka ollaan lapseton pariskunta ja alle 30v, niin ei meitä kumpaakaan mikään biletys kiinnosta. Hyvin usein vapaaehtoinen lapsettomuus yhdistetään haluun bilettää ja olla koko ajan menossa, mutta itse en pysty kyllä siihen samaistumaan.

  47. s kirjoitti:

    Tämä oli koko blogisi lapsellisin, typerin ja omaa kilpeäsi kiillottavin kirjoitus koskaan.
    Kirjoitat käyttäväsi kaiken vapaa-aikasi lapsiisi, edes kirjoja et ehdi lukea kuin lapsille. Ehkäpä kannattaisi tinkiä vaikkapa siitä kuinka kauan käytät aikaa kuvataksesi ja kuvauttaaksesi itseäsi, jotta saat mahdollisimman monta liki identtistä kuvaa itsestäsi yhteen ainoaan postaukseen. Sillä ajalla, joka sulla menee itsesi puunaamiseen ja kuvien valitsemiseen, ehtisit lukea lukuisia kirjoja. Se saattaisi olla muutenkin kehittävämpää ja avata niitä silmiä sen verran, että et jatkossa enää päästäisi näppäimistöltäsi ihan tämän kaltaisia hengentuotoksia.

    • primebody kirjoitti:

      Mulla menee kuviin 2:ssa viikossa noin 15 minuuttia aikaa jos mulla on kuvaaja. Sama aika kun tavallinen ihminen istuu paskalla! #lol

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *