Hae
Prime Life by Umppu

Pieni korjaus ”maalaisjärkeen”

Meillähän on arki alkanut oikein mukavasti. Lapset on nukkunut läpi yöt, jotenka meininki kohti parempaa vuottaa on jo öiden osalta ollut aivan herkkua. Nyt pikku tauon jälkeen starttailaan fustrakin ens viikolla ja sitä on varmaan kun uus ihminen tämän jo kahden viikon överi hyvinvoinnin jälkeen. Mullahan on aina tapana vetäistä hieman mutkia suoriksi ja tällä kertaa se osuu kollegani postaukseen: Ovatko parisuhde ja lapset tekosyitä lihoa.. 

Hmmm.. mistä sitä oikein aloittaisi. No aloitanpa vaikka siitä, että on todella vaikea sanoa minkälainen ylipäänsä raskaus tai vauva-aika kenelläkään on. Siitä mitään tietämätön voi nähdä asian aivan erilailla, mitä se todellisuudessa on.  Voin ihan rehellisesti sanoa, että HEP olen lihonut sekä raskausaikana että silloin kun aloitin seurustelemaan. Ehkä siihen on aika helppo selitys: Annan aikaa muillekkin kuin itselleni, jos lause yhtään selventää fiiliksiäni. Jos ajatellaan minkälaista elämää eläisin esimerkiksi sinkkuna, kun mitä se on nyt kolmen lapsen kanssa, kahden eri työn ja ruuhkavuosien kanssa on se todellakin erilaista ja ihan sillä maalaisjärjellä ajateltuna. Mun mielestä ylipäänsä ihmisillä on muutenkin elämässään erilaisia vaiheita ja ainakaan itse en missään nimessä halua elää koko omaa elämääni noudattaen jotain ruokavaliota, treeniohjelmaa ja sitä sun tätä. Mää en missään nimessä halua syödä niistä pakastepurkeista kruunuvihannesekoitusta höystettynä jauhelihalla päivästä toiseen. Tai että mulla tiistai  on aina haukka/rinta päivä. Se voi olla jonkun unelma elämää, mutta ei mun. Mää nautin ihan muista asioista.

Olen ollut saman pituinen niin kauan kuin muistan 155cm ja painoni on vaihdellut 37kg-80kg välillä. Toki suurimmat lukemat on tullut silloin, kun olin viimeisilläni raskaana ja pienimmät kun voimistelin. Olen ollut ali sekä ylipainoinen elämäni aikana ja tällä hetkellä painoni on varmaan ihan jees..tosin en ole käynyt vaakassa mies muistiin.. Jos kengän kokoni on 35 niin hyvänä esimerkkinä keskimmäisessä raskaudessa käytin vain 37 koon crocseja viimeisen 2kk, koska jalkani oli niin helvetin iso, että se ei mahtunut mihinkään kenkään. Varmaan jokainen ymmärtää, että ei se kengän koko parissa kuukaudessa syömällä tai lihomalla muutu useaa kokoa suuremmaksi, vaan usein loppuraskaudesta saattaa kertyä esimerkiksi nestettä kehoon. Jo se, että rintaliivini oli imettäessä kokoa 85F kertoo siitä, että ne eivät todellakaan ole normaalin kokoiset ja painoivatkin kun synti. Tällä ei myöskään ole mitään tekemistä lihomisen kanssa.  Mulla tuli ensimäisestä raskaudesta 30kg, toisesta 20kg ja kolmannesta 10kg… Kaikki raskaudet oli todella erilaisia ja en voi missään määrin verrata niitä keskenään. No mutta tässä vain muutamia esimerkkejä tästä ”lihomisesta”

Musta on huvittavaa, että jos olet vaikka vähän lihonut niin sua on heti helppo syyttää laiskaksi tai että sinua ei kiinnosta pitää huolta itsestäsi. Blogiani pidempään lukeeneet tietää esimerkiksi omalla kohdallani arjen haasteista.. Jos tähän rumbaan olisin vielä lisännyt 5 kertaa viikossa liikuntaa, ruokavalion ja vielä laihduttamisen.. niin mua olisi voinut tulla morjesetelmaan Pitkäänniemeen. Sekin on myös selvä, että raskauden aikana painoa kertyy, koska kasvaahan sisälläsi ihmisen alku. SE ON TÄYSIN NORMAALIA.  Silloin kun painoin sen 80kg nousi painoni viikossa usean kilon. Syömisestä se ei voinut johtua, koska elin kaksi kuukautta lähestulkoon pelkällä juoman muodossa olevalla närästyslääkkeellä. Myöskin tämä raskaus oli sellainen, että en voinut edes kunnolla kävellä koska liitoskivut oli niin kamalat.  Jos joku ei tidä miltä se tuntuu, niin se on verrattavissa hammassärkyyn nivusissa. Lähestulkoon itkin, joka ilta koska olo oli niin karmea, enkä voinut tehdä yhtään mitään… niin se että joku sanoo siinä vaiheessa, että kokemani asiat olisi vain tekosyitä niin voi haistaa huilun. Ehkä joku saattaa kokea sanan laiskuus ja tekosyy hyvänä hempeänä haukkumasanana mutta ainakin itse koen että ajanpuute on se parempi sana. Jos nytkin joudun välillä alku yöstä tekemään tiettyjä asioita niin missä välissä sitä paistelisin niitä kanoja ja syväkyykkäisin? Sekin on ihan mahdollista, että joillan kielletään kokonaan liikunta raskausaikana.. osa on jopa vuodelevossa useita kuukausia. Ja ihan varmasti jokainen sinkku on enemmän kiinnostunut siitä omasta ulkonäöstään, kun perheessä elävät. Elämä tietenkin pyörii sen oman itsensä ympärillä sinkkuna enemmän.

On myös totta, että kroppa muuttuu toisilla raskauksien myötä. On myös totta, että asioiden merkitys ja tärkeysjärjestys muuttaa muotoaan. Jos vaikka mua väitetään laiskaksi.. menee se väittämä metsään. Se mitä kaikkea teen saattaa yllättää monenkin. Jos mietin mitenkä vaikka elin omina fitness vuosina.. heräsin aamulla 4.30 ja lähdin lenkille. Lenkin jälkeen söin sen munakkaan tai kaurapuuron mikä ikinä olikaan silloisessa ruokavaliossa. Siitä lähdin salille treenaamaan, josta  suoraan töihin 9-18.00.. joskus illalla saattoi olla vielä hieroja tai joku lajini liittyvä poseeraustreeni. Kun tulin kotiin olin aivan väsynyt. Ja huomiotavaa oli se, että olin huono äiti.  Tästä ajasta on elämä muuttunut sen verran, että itselläni on kaksi lasta lisää.. toinen työ.. suurempi koti.. lasten harrastukset.. ruoanlaitto 5:lle hengelle.. läsnä oleva äitinä oleminen.. loputon pyykkivuori.. koulutehtävien tarkistaminen. Vilman ja Helmen seuraaminen.. ja yrityksen pyörittäminen.. olen työllistetty koko hereilläolo aikani ja joskun vielä öisin. Mää en voi päättää aina itse aikataulujani, koska esimerkiksi päiväkoti on auki tiettynä aikana. Musta olisi hullua, että tarhapäivän jälkeen vien lapseni vielä lapsiparkiin toiseen hoitoon, että pääsen treenaamaan. Ei siinä… lapsiparkki on hyvä asia ja joskus pelastavakin juttu. Onhan se esimerkiksi Ikeassakin ;). Jos teistä joku seuraa Monnan blogia tai instagramia niin sielä oli hyvä esimerkki: kuinka lapsi ja koira perheessä onnistuu kotitreeni.. ”ei sitten millään”.

Mutta ihan vaan yhteenvetona tästä koko hommasta on eri asia olla vaikka 20-v sinkku, kun esimerkiksi itsellä tulee tänä vuonna 35-v mittariin ja perheen äiti. Se ei ole myöskään missään nimessä väärin, jos joku haluaa treenata vaikka ihan sen ulkonäön takia,,,, mutta kaikille se ei ole se prioriteetti numero 1. Jos vaikka tapaan uuden ihmisen niin harvoin sitä ajattelin, että onpas tolla pari kiloa vyötäröllä ylimääräistä… enemmän mua kiinnostaa ihmisten arvot ja elämä ylipäänsä. Vaikka itsekkin kirjoitan asioista, mistä mulla ei aina ole henkilökohtaista kokemusta… niin toivoisin alan ”ammattilaisten” myös huomioivan ihmiset henkilöinä ja persoonina. Siksi olen suurinta osaa nettivalmennuksia vastaan, koska siinä ei tiedetä ihmisestä muutakun laskutusosite.

Lue edellinen postaus: Mihin ilotulitteita tarvitaan?

Tai hyvin tähän asiaan liittyvä Roikkuuko röllö?

-Umppu

30 kommenttia

  1. sairaanhoitaja kirjoitti:

    Pitkäniemi ei ole hullujenhuone vaan Taysin yksikkö, jossa hoidetaan psykiatrisista sairauksista kärsiviä potilaita.

  2. 30andFab kirjoitti:

    Amen to that! Kukaan ei voi tietää kaikkea toisen elämäntilanteesta taikka mielenterveydestä. Joskus elämä tapahtuu ja vartalo muuttuu. Kaikkien voimavarat on erilaiset.

    -30&fab
    http://www.lily.fi/blogit/30-and-fabulous/en-halua-olla-lihava

  3. Salla kirjoitti:

    Ja ihan vaan jos yhtään perehtyy raskauteen liittyviin asioihin, tulee hyvin nopeesti vastaan että naisella KUULUU rasvavarastojen täydentyä, jotta hänellä on varastossa energiaa imettää, mikä kuluttaa sen 500-700 kcal/vrk (kaikki eivät imetä mutta keho ei sitä tiedä). Se ei tarkoita että kannattaisi vetää kaksin käsin epäterveellistä ruokaa joka päivä raskaana ollessa mikä olisi huono äitin ja vauvan terveydelle. Mutta kiloja voi ja saa kertyä, se on normaalia. Harvaa raskaana olevaa kiinnostaa oma ulkonäkö enemmän kuin se että lapsi saa kaikki tarvitsemansa ravintoaineet. On sitten loppuelämä aikaa pudotella niitä kiloja JOS HALUAA. 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Ja vaikka se paino nousee ei se tarkoita, että ruokavalio koostuu ranskalaisista…

    • E kirjoitti:

      Niinpä! Minulle tuli 10 kiloa toisessa raskaudessa, nyt 11 kuukautta imettäneenä painan 9 kiloa vähemmän, kuin ennen raskautta, olen aivan lommoposki.
      Saan lähes päivittäin kommentteja, miten hirveästi olen laihtunut ja kannattaisiko imetys jo lopettaa.
      Oikeastaan painonlaskuun ei ole syynä pelkästään imetys, vaan hektinen elämä kahden lapsen kanssa, univelka ja siitä johtuva stressi. En meinaa kertakaikkiaan ehtiä syömään riittävästi. Olen ottanut pähkinöitä ja myös sitä pullaa avuksi, ettei paino enää laskisi.
      En olisi varmaan enää hengissä, jos olisin vielä treenannut tavoitteellisesti, syönyt parsakaalia ja jauhelihaa.

      Olen kyllä ajatellut aloittaa treenaamisen vähitellen, kun tämä elämänvaihe helpottaa, jo ihan terveydellisistäkin syistä.
      Mutta ne suuret treenimäärät saa odottaa useamman vuoden.
      Keskityn nyt lattapeppuisena nauttimaan lapsista ja kasvattamaan heistä tasapainoisia kansalaisia.

  4. Hanna kirjoitti:

    Aivan mahtava postaus! Samaa mieltä olen sun kanssa. Itsellä ei ole lapsia ja joskus silloinkin elämä on tarpeeksi kiireistä tai tekee niitä huonoja valintoja, niin siihen vielä lapset!!! Ei monellakaan varmaan oo tekosyitä – voi olla että se tunti lapsen harrastusaikaa on sitä äidin omaa aikaa, eli eli 24stä tunnista YKSI tunti, joten ei silloin mielessä varmaankaan ole parsakaali ja bodypump! Toki lapsenki kanssa voi harrastaa, mutta onhan se erilailla ja vähemmän kuormittavaa lapsen tahdissa tallustella – toisinkuin taas arki kaikkine kohtauksineen ruuanlaittoineen ym on juurikin henkisesti kuormittavaa. Kaikille voimavarana ei toimi silloin liikunta vaan lepo.

  5. Milla kirjoitti:

    Voi jeesus sentään, luin toisen bloggaajan kirjoituksen aiheesta ja silmät pyöreenä luin kuinka perheetön ja elämänsä treenille omistava ihminen VOI MILLÄÄN JÄRJELLÄ arvostella äitien elämää. Tämä kertoo kuinka helvetin väristyny maailman kuva voi jollain ihmisellä olla. Tervemenoa sinne geenialtaan matalaan päähän.

    • primebody kirjoitti:

      Suurin ongelma on ehkä se että elämät on niin erilaisia. Kyllä itsellänikin totuus iski vasten kasvoja, että tälläistä tämä perhe-arki sitten on eikä muuksi hetkeen muutu. Elän nyt tätä vaihetta ja ehkä viiden vuoden päästä jotain muuta.. silti kyse ainakin omalla kohdallani ei ole laiskuudesta. Vaikka treenaisin sen kerran päivässä niin sen toteuttaminen ja organisointi vie niin tuhottomasti aikaa niin se vaan ei yksinkertaisesti onnistu.

  6. Mauis kirjoitti:

    AAMEN, Umppu!
    Kah kun meille fitnesskuplan ulkopuolella eläville se perseen kapeus ei ole yhtä ku elämänlaatu.
    <3 kiitos hyvästä tekstistä!

  7. Anette kirjoitti:

    Eniten mua pisti hermoon tossa se että mikä hemmetin tarve äiti/sinkku u name it statuksesta riippumatta yhtään kenenkään tarttis olla niin täydellisen fit! Miksi edes olisi pakko vetää riisi jauheliha tms ruokavalioo ja treenata niin perusteellisesti.
    Miksi lihavalla tai kurvikkaalla pitäisi olla mitään tekosyytä? Jos ei vain halua/kiinnosta. Viettää aikaa mieluummin katsoen netflxiä tai lapsen kanssa puistossa.
    Nyt on muotina ollut jo pitkään fitness ja joka toisen likan instaa katsoessa status on ”love to travel, healthy lifestyle, fitness gym addict” ja joskus kun tää muoti menee ohi niin puolet näistä on sit jo aivan muuta.
    Toki on elämäntavat ja arvot kullakin, niitä en kritisoi mutta samalla kun joku toinen on salipirkko niin joku toinen nauttii sunnuntai kävelystä koiran kanssa ja syö siihen palan kakkua. Mitä sitten! Sairaalloinen omaa terveyttä haittaava ylipaino on asia erikseen mutta itse olen rakastanut itseäni oli mitat 60/170 tai 90/170 ja taas jotain siltä väliltä ja hei eikä oo mieskään eronnut ??

    • primebody kirjoitti:

      Nimenomaan! Sairaalloinen ylipaino on erikseen, mutta pienet kurvit on todellakin jees.

  8. Anne kirjoitti:

    No kyllähän tuosta Pauliina Pakarisen kirjoituksesta paistaa lievästi läpi se, että hänellä ei ole kokemusta perhe-elämän pyörittämisestä! Siinä on se ero lapsettomien ja perheellisten välillä on, että perheellisillä on priorisoitava enemmän ajan käyttöä. Päivään kuuluu työt ja kotityöt sen jälkeen jäävä aika on jaettava perheen ja omien harrastusten kesken. Ja siinä ne erot myös tulee vanhemmissakin: toiset haluu sen ajan käyttää kokonaan omiin juttuihin, toiset kokonaan pyhittää lapsille ja osa siltä väliltä. Voimavarat ja ajatukset elämästä on jokaisella erilaiset. Musta toi Pakarisen teksti oli ehkä hieman mustavalkoinen ja osoittaa, ettei hän osaa asettua ja nähdä elämän kaikkia laitoja ja puolia.

  9. Anna kirjoitti:

    Luin ko.postauksen. Huomaa ettei hänellä ole lapsia 🙂 Eiköhän asenne ja asioiden tärkeysjärjestys muutu jos lapsen joskus saa. (Toivottavasti ainakin)

  10. Jenni kirjoitti:

    Voi luoja mitä PASKAA tuon toisen bloggaajan kirjoittama postaus oli!
    Kyllä se on kumma homma että lapsettomilta ihmisiltä löytyy aina parhaat vinkit siihen arjessa selviämiseen ja itsestä huolehtimiseen lapsikatraan keskellä, kun heillä itsellä ei ole harmainta hajua mistä puhuvat!
    Hyvä Umppu, kun kirjoitit tuolle skeidalle vastineen!

  11. A kirjoitti:

    Luitko tämän Pauliinan kommentin:

    ” On hassua, että monella unohtuu, että minä olen yrittäjä, opiskelija ja bloggaaja ja kuvitellaan, että mulla olis yhtään sen enempää aikaa treenata kuin äideilläkään. Yhtä lailla se vaatii multa järjestelyä. On vaan niin helppo piiloutua äitikortin taakse ?”

    En jaksa edes kommentoida tätä sen enempää, jätän sen vain tähän.. Mutta huh!

  12. k kirjoitti:

    Luin aikaisemmin tänään Pauliinan postauksen aiheesta ja mun tuli vähän huono mieli siitä.
    Lapset ja perhe on ihan oikea syy elämäntapojen muuttumiseen eikä mikään tekosyy.
    Kiitos Umppu tästä postauksesta sillä se pelasti todella mun illan.

  13. Julia kirjoitti:

    Ei ne oo mitään tekosyitä, vaan ihan oikeita syitä, jolloin äiti-ihminen on laittanut asiat tärkeysjärjestykseen 🙂 toki koitan itse pitää mielessä, että hyvinvoivana pystyn ja jaksan olla parempi äiti. Joskus tai useimmiten tekee mieli mennä salille tai jumpalle ottaan omaa aikaa ja joskus tekee mieli mennä vaikka vaan kaupungille pyöriin. Melkein joka pv oma hengähdystauko on kun lapsi nukkuu päikkäreitä, ah kuinka ihanaa keittää kuppi kahvia ja syödä PULLA tai SUKLAATA ja palkita itsensä että jaksoi tänäänkin esim siivota itse syömään opettelevat taaperon sotkut noin miljoona kertaa 😀 mutta toki sitä itsekin ajatteli nuorempana sinkkuihmisenä että ”miten niin ei kerkee treenaan jos on lapsi/perhe tms” Pääasia että itse tiedostaa omat motiivinsa 🙂
    Kiitos Umppu, että ääneen puolustat meitä ”laiskoja ja lihavia” äitejä! ❤️?

  14. Äiti kirjoitti:

    Ihan huippu teksti ja niin allekirjoitan 🙂 Se on helppo sanoa kun ei tiedä mitä todellisuus on pienen lapsen/lapsien kanssa. Eikä heti ole suotavaakaan treenata sata lasissa. Toki täysi liikkumattomuus ei ole hyvästä, kultainen keskitie kaikessa eikä je .

  15. Hms kirjoitti:

    Voin kertoa esimerkin elämästäni.
    Oli aika, jolloin olin Pauliinan mainitsema sinkkuäiti. Lapsi vuoroviikoin isällään niin helppoko siinä oli himourheilla salin ja lenkkien merkeissä. Mittailla itseään peilistä epävarmana naisena, joka janosi viikonloppuisin huomiota miehiltä yöelämässä. Vähänkö oli helppoo olla tikissä! Yhden viikon elit itseäsi varten ja toisella raahasit lasta väkisin lapsiparkkiin etkä nauttinut paskan vertaa treenaamisesta, koska omatunto huusi prioriteetin nurinkurisuutta.

    Nyt kolmen lapsen äitinä, avioliitossa onnellisesti eläen on hieeeeeman eri prioriteetit. Enemmän mua kiinnostaa liikuttaa mun lapsia, tehdä niistä fiksuja ja terveitä ihmisiä kuin miettiä voinko itse syödä makaronilaatikkoa vai olisko ne kruunuvihannekset tänään kanan vai jauhelihan kanssa. Ja mites se mun päivittäinen liikunnantarve?! Eilenkin suhasin milloin missäkin kolmen tunnin ajan viemässä ja hakemassa, ja taas viemässä ja hakemassa lapsia treeneistä. Kaunis ajatus oli laittaa nuorin kolmeksi vartiksi pulkkaan istumaan ja vetää perässä kuntoilun muodossa. Mut minkäs teit kun 20 min jaksoin kuunnella sitä äiti äiti huutoraivaria kun lapsi ei halunnut ulkoilla ja rauhoittui vasta kun pääsi sisätiloihin leikkimään pikkuautoilla ja istuttiin siinä sitten perseillämme odottamassa toisen lapsen treenien loppumista.

    Ja joo olen lihonnut sinkkuvuosistani 15 kg, mutta entäs sitten?! Arvostan nykyään eri asioita…

    Eka ajatus Pauliinan tekstistä oli, että onpas huomionhakuista ja nyt pitää tarttua lukijoiden toivossa taas tähän ikuisuusaiheeseen. Toinen ajatus oli, että olisi kiva kuulla just sun mielipide tähän asiaan 😀 Ah kiitti kun annoit sen!

  16. Outi Karita kirjoitti:

    WORD!
    Todella hyvä kirjoitus!
    Omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää, mutta niin myös armollisuus itseään kohtaan ❤

    Itsellä kans nyt pyörinyt eilisestä illasta asti tämä aihe päässä ja pakko varmaan sauhuttaa ajatukset näppiksellä. Olisi niitä aika paljon ja hyvin samansuuntaisia sun kanssa 😉

  17. nounounou kirjoitti:

    Hauskaa kun tämä Pauliina painottaa koko ajan vaunulenkkejä ja vaunuilua ja ofc ehtii tuore mamma mennä ees vaunulenkille… Ja koska hänen niin moni äitikaveri on just tällainen fit mama, niin SIKSI hän tietää että siihen pystyy kuka vaan?

    Olin minäkin ennen lapsia ehkä noin naiivi ja ajattelin että sitten perheellisenä jo mammalomalla käyn salilla ja lenkillä niin kuin ennenkin, sama jatkuu kun palaan töihin ja ruoka on yhtä terveellistä kaikkina elämän eri vaiheina.

    Raskausaika jo pompahti niin hyvin pahoinvointeineen että salaatti, riisi ja kana oli ehdoton ei, oksensin. Kaurapuuro aamulla ja pitkin päivää leipää, oli ainoat mitkä maistui. Totta helvetissä tiesin mikä olisi ravintoarvollisesti parempaa mutta sitä pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta ei voinut käsittää ennenkuin omalle kohdalle sattui. Myöhemmin loppuraskaudesta söin kyllä hyvin mutta liitoskivut ja selkävaivat ei antaneet liikkua.
    Pienen vauvan kanssa selkäkivut edelleen vaivasivat toisinaan ja liikkuminen rajoittui, kävely välillä onnistui ja välillä ei, mutta kas kun vauva ei ollut mikään vaunutyyppi, niin se niistä vaunulenkeistä. Jossain vaiheessa olin niin väsynyt kaikkiin hulinoihin ja kasvukausiin että se aika kun sain sen vauvan nukkumaan, minä MAKASIN sohvassa koska ihan totta, se vauvavuoden (ja tämä aika nyt taaperon kanssa) on niin väsyttävää etten ikinä olisi uskonut ennen kuin itse koen. Sitten meninkin jo töihin ja oli pakko supistaa niitä omia harrastushaaveita entisestään koska muuten vuorotyöläisenä nipistän joko yöunista NOT, tai siitä muutaman tunnin perheajasta, NOT. Treenit siis jatkui mutta hyvin hyvin vähäisempänä.

    Tietenkin kuntoilin edelleen paristi viikossa, niinkuin edelleen. Ja syön terveellisesti, mutten niin hikarina kuin ennen lapsia. MUTTA, tässä on se ero mitä kaikki me perheellliset painotetaan,tärkeysjärjestys elämässä muuttuu koska sen haluaakin muuttuvan. Toki me pidetään huoli äiteinä itsestämme mutta se etttä pitäisi miettiä jatkuvana toistona että hei nyt sinne vaunulenkille, ei saakeli eihän se lapsi viihdy siellä. No sit kun mies on kotona, no joo eihän joka päivä viitsi (enkähalua!!) lähteä johonkin koska perhe. Ainiin ja ne työhommat, pyykinpesu, ruuanlaitto, siivous, neuvolat, omat menot, ystävien tapaaminen, lapsen harrastukset ja lapsen leikkikaverit, parisuhde….

    Eli yksinkertaisuudessaan, äitinä maailman ei pitäisi kaatua vaikka yhdellä viikolla jää ne omat harrastukset väliin, tai jos toisella viikolla et ehdi syödä ihan niin optimaalisen fitisti. Se on ihan okei, koska sulla on jotain niin mittaamattoman arvokasta siellä kotona että et koskaan vertaa niitä niin mustavalkeasti ruokaan ja urheiluun.

  18. Jenna kirjoitti:

    Kommentoin tämän tännekin, mitä jo Pauliinan blogiinkin laitoin. Kaikki takertuu ainoastaan tuohon treenaamiseen, mutta mun mielestä olisi syytä takertua ravintopuoleen ja niihin pieniin valintoihin kaupassa 😉 Suklaapatukan ottaminen hyllystä vie ihan yhtä paljon aikaa kuin banaanien punnitseminen.

    Näin siis laitoin Pauliinalle:

    ”Mä ensin tätä lukiessani mietin, että onpa kärkäs ajattelutapa. Hetken sulattelun jälkeen tajusin homman pointin, mitä ehkä hait tällä takaa: se, että joku lihoo pikkulapsiaikana +20kg normaalipainoisesta ylipainoiseksi ei ole sen lapsen vika. Se, onko joku ihan parhaimmassa tikissä heti synnytyksen jälkeen, ei ollut pointtina. Kaikkien ei tarvitse olla fitnessharrastajia nyt eikä tulevaisuudessa.

    Tämän ajatuksen kantava voima on se, että painoa hallitaan pääosin syömällä. Kenenkään ei tarvitse käydä viittä kertaa viikossa salilla tai juosta joka ilta tunnin juoksulenkkiä, vaan painonhallinnan pääpointti on ravintopuoli. Ja kun tätä ajatusta lähdetään jalostamaan, niin se lapsi ei pakota ketään ostamaan kaupasta suklaata tai eineshamppareita. Ja jos ajatellaan, että banaani on yhtä nopea välipala kuin suklaapatukka ja eineshampparin sijaan tehty voileipä on paljon terveellisempi vaihtoehto, niin tullaan siihen lopputulokseen, että ne pienet terveelliset arjen valinnat on ihan jokaisesta äidistä itse kiinni.

    Toinen pointti on se, etten usko jokaisen äidin olevan ihan yksin arkea pyörittämässä. Monella on taatusti mies jakamassa lapsiarkea, jolloin varmasti se isäkin osaa laittaa ruokaa tai katsoa lapsen perään. Terveellinen ruoka on parhaimmillaan tosi yksinkertaista ja nopeaa, sitä voi tehdä isoja satseja kerralla ja sulattaa annoksina pakkasesta.

    Meillä on yksi muksu, mies osaa laittaa ruokaa ja vuorotellen vastataan ruokapuolesta. Kun minä olen kotona muksun kanssa, isä käy kaupassa ja laittaa ruokaa. Kun mies on muksun kanssa, on minun vuoroni tehdä em. asiat. Harrastetaan kumpikin 3x viikossa, eikä tämä asia ole oikeasti ikinä muodostunut ongelmaksi.

    Toki meitä on kaksi aikuista ja yksi muksu ja varmasti arki on hankalampaa kolmen lapsen yh:na, mutta jos myös sen yh:n tarvitsee käydä kaupassa, miksei se ole paikka jossa tehdään ne arkea parantavat valinnat? Liikuntaa ehtii harrastamaan suuremmalla intensiteetillä sit kun muksut kasvaa, mutta ravinto on jokaiselle pakollista ja siihen panostamalla voi tehdä oman olotilan eteen jo paljon.

    Joten siis ei, kenenkään ei tarvitse olla fitness ja tikissä, mutta kyllä se äiti tekee ne valinnat edelleen kaupassa itse, vaikka kuinka olisi lapsi tai useampi.”

  19. Anni kirjoitti:

    Kiitos tästä tekstistä Umppu ja kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen ?

  20. Maisu kirjoitti:

    Kiitos Umppu! Asiantuntijoita tässä aiheessa olemme me äidit. Kirjoitin parikin vastausta tuonne Pauliinan kommenttiboxiin, sieltä voi käydä lukemassa.

    Pauliinan tekstissähän oli joitakin ihan asia virheitä, vaikka hän tuntuu kovasti painottavan olevansa terveysalan asiantuntija. Imetyksestä, ruoan suhteesta imetykseen ja sen onnistumiseen, hormonitoiminnasta ja perheen ajanhallinnasta hänellä ei kuitenkaan tunnu olevan asiantuntijuutta. Kirjoituksessaan hän esittää monta asiaa faktoina ja kun niitä lähtee tarkistamaan niin väärässähän hän on. Kirjoitus on myös harhaanjohtava, eikä kerro hänen oikeaa mielipidettään asiasta, kommenteissaan hän oikoo monta asiaa joita alunperin kirjoitti.

    Tsemppiä äidit, te tiedätte parhaiten! 🙂

  21. Tiia Pitkänen kirjoitti:

    Vihdoinkin jotain järkevää! Itselläni ei ole lapsia ja olen normaalipainoinen, mutta luin tuota toista blogia silmät pyöreinä järkytyksestä, ja oli pakko käydä kommentoimassa. Naisten pitäisi tukea toisiaan enemmän, tässä maailmassa on aivan liikaa ulkonäköön ja painoon tuijottamista. Ihana, kun kirjoitit vastineen! <3

  22. Daniella kirjoitti:

    Ahhahhahhaaa, hammassärky nivusissa! 😀 se on muuten JUST sitä!

    Ja kaikki muukin tässä tekstissä <3

  23. sandra kirjoitti:

    Oon vasta 18 ja myöskin aika syvällä tässä fitnesskuplassa, ja jopa MÄ ymmärrän, miten kohtuutonta on syyllistää äitejä painonnoususta. Nuoruutta tai fitnesskuplaa ei voi syyttää ihmisten typeryydestä tai ajattelemattomuudesta. Mulle tärkeintä äidissä on se, että se on terve ja onnellinen. Oon kiitollinen mun pyöreästä äidistä, joka asetti mun hyvinvoinnin oman ulkonäkönsä edelle. Enkä tiedä ketään, jota häiritsisi äitinsä paino tai läskin määrä. Vaikka äiti olisikin joskus ollut pyöreämmässä kunnossa, niin kyllähän läskistä pääsee eroonkin, ja mulle vaikuttaa siltä että äidin on helpompi keskittyä omaan hyvinvointiinsa nyt kun perhearki on vähän tasaisempaa. Lihominen ei onneksi ole lopullista. Kaikkien ei tietenkään tarvitse valita hoikan olemuksen ja lasten kanssa olemisen väliltä, mutta valittettavasti toisten täytyy. Tärkeämpää olisi puhua äitien hyvinvoinnista kuin niiden läskistä.

    Äidit ovat arvokkaita, olivat ne sitten ihan minkä tahansa muotoisia.

  24. Jenna kirjoitti:

    Heippa! Hyvä kirjoitus ja ’vastaus’ tähän Pauliinan kirjoittamaan postaukseen. Luin kyseisen tekstin hänen blogissaan ja ajattelin vain että huhhuh. Olen itse vasta 22 vuotias ja arkeni kuluu töiden ja kotitöiden ja koirien kanssa, siinä ohella kerkeää juuri käydä treenailemassa. En ikinä lähtisi moittimaan kenenkään elämää esimerkiksi raskausaikana tai lapsiarjessa. Sen verran olen omien kummilapsien kanssa toiminut ja hoitanut että jo pelkät hoitamiset valaisee sitä kuinka supereita kaikki äidit/vanhemmat ovat, että kyllä suuri hatunnosto jokaiselle. Raskaus ja lapsiarjen pyöritys kaiken muun ohella on varmasti asia mitä ei ennen sen kokemista voi ymmärtääkkään. Joillain on varmasti helpompi lapsi tai helpompi raskaus mutta helpoimmissakin tapauksissa se ei varmasti ole simppeliä.. ? itse onneksi ei ajattele myöskään näin mustavalkoisesti kuin toisen postauksen kirjoittaja, joten ehkä sitten kun toivottavasti lapsen/lapsia saan osaa olla armollinen muutoksille myös omassa kehossa ja lähinnä keskittyä löytämään oikeat ratkaisut sillä hetkellä lapsen sekä omaan hyvinvointiin.

  25. Jk kirjoitti:

    Niin ja oi miksi äitejä syyllistetään kun kuulemma tilastojen valossa miehet ovat ylipainoisempia kuin naiset. Argh. Ilmeisesti jokin vanha stereotypia taas taustalla, että meidän naisten pitäisi olla tikissä ja seksikkäitä, mutta miehet saa millaisia rötjäkkeitä vain.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *