Hae
Prime Life by Umppu

Mihin ilotulitteita tarvitaan?

 

Vaikka paljo on tullut matkusteltua, niin Dubai oli kyllä sellainen paikka että se yllätti monessakin asiassa. Täällä kaikki on vedetty jotenkin super överiks. Meidän viimeinen ilta oli aivan huippu. Oltiin ostoksilla Mall of the Emirates ostoskeskuksessa ja siitä tuli mun ihan lemppari. Oli liikkeitä supermarketista Chaneliin ja sisällä oleva hiihtokeskus oli enemmän kun humoristinen. Saatiin tuliaiset hankittua ja päätettiin vielä mennä piipahtamaan auringonlaskun jälkeen glow gardenissa. Näky oli jotain aivan käsittämätöntä. Sielä olisi voinut valojen tuikkeessa kävellä tunti tolkulla. En oo missään nähnyt vastaavaa. Puistossa oli sisällä vielä jäämaa, jonne laitettiin toppatakit päälle. Hirveät varoitukset että sielä on sitten kylmä. Mua hymyilytti ja sanoin että Ollan Suomesta ja tää on meidän normaali sää. Todellakin tämä pesi ihan 6-0 kaikki maailma ilotulitukset ja raketit, joiden ystävä en juuri koskaan ole ollut.

Olen saanut levätä ja toivon, että uusi vuosi alkaa rauhallisissa merkeissä. Juuso piti lupauksensa ja nyt lapset on nukkunut 2 yötä putkeen heräämättä. Toki edessä on vielä liikkeen tuleva laajennus remontti, jota olen myös reissulla suunnitellut. Meiltä jää kosmetologi palvelut kokonaan pois ja kaadamme yhden seinän tilasta, jolloinka saamme lisää tilaa meille kampaajille. Vaikka olin jo tosi innoissani mun uudesta työstä PompDeluxilla niin päätin kuitenkin vetäytyä siitä hommasta. Nyt ei ole sen aika ja oma jaksaminen tulee ensi sijalla. Tajusin taas että enhän minä voi kaikkeen revetä ja jos lisää töitä haluan niin voin tehdä niitä ihan omalla alallani omassa kampaamossani.  Vaikka täällä on viikko lomailtu niin ei se tuskin sitä 3:n vuoden väsymystä kokonaan poista, mutta suunta toivottavasti suunta on ylöspäin.

Oli ihana palata kotiin, kun koti oli siivottu ja pöydällä oli lappu: Tervetuloa kotiin. Oli myös ihana seuraavana aamuna ottaa molemmat pikkuiset syliin ja suukotella. Ehdittiin aamusella penkomaan tuliaisia ja vielä leikkiin niillä ennen päiväkotia. Kaikki muu sujuu, mutta päiväkotiin lähtö keskimmäisellä on hieman hankalaa. Se kun vielä menisi parempaan suuntaan, niin tämän perhe-elämä olisi ihan lasten leikkiä. Meillä on huomenna Primessä värikoulutus ja toivottavasti opimme jotain kivaa uutta.

 

Me saimme lahjaksi Juuson vanhemmilta viikonloppuhoidon perjantaista sunnuntaihin ja voishan sitä vaikka alkaa miettimään, jotain yhteistä reissua ihan vaan kaksin. En muista koska olisimme ollut viimeksi ihan kahdestaan missään ilman, ettei ole jotain tapahtumaa… juhlia tai vastaavaa. Sähköposti huutaa hoosiannaa jatkuvalla syötöllä ja olisi jos jonkinlaisia kissanristiäisiä joka päivä, mutta päätin, että passaan kaikki. Lentokoneessa tullessa oli todella huono ilma ja mulla on nyt kaksi päivää ollut kipeä olo. Dropit käyttöön ettei tauti pääse yllättämään. Istuin vielä toisiksi viimeisessä rivissä, joka on ehkä koneen surkein paikka. Takana oli kolme vessaa ja jokainen koneessa istuva kävi varmaan kolmesti, eli siinä lento menikin mukavasti ”peppuja nuuhkien”. En käsitä mitenkä matkustajat kuvittelevat, että on ihan ok tunkea oma hanuri toisen naamaan ”väistäessä” ohikulkevia. En myöskään ymmärrä, että sitä taukojumppaa on tehtävä heiluttelemalla toisen selkänojaa. Vessaan oli koko lennon ajan jono ja käytävä oli kohdaltani aivan tukkeessa. Toki huomioiden hetken kestävä turbulenssi, jolloinka matkustajien oli mentävä omille paikoilleen. Koneessa ei myöskään kaikki  perheet saanut viereisiä paikkoja, mikä on typerä systeemi. Uusi rahastuskeino varata paikat etukäteen tekee varmasti sen. Onneksi Vili on jo niin iso, että pärjää yksin, mutta jos kyse olisi ollut pienemmästä lapsesta niin se ei olisi toiminut missään muotoa. Mutta nyt takas siinä omassa arjessa ja toistaiseksi kaikki hyvin <3

Lue edellinen postaus: Törkeät Venäläiset

-Umppu