Hae
Prime Life by Umppu

Sun lapses ei tarvitse mitään

Olin eilen kaupassa ja kuuntelin vanhemman pariskunnan kinastelua. Luulen, että kyse oli lapsen lapsista, mutta en voi mennä sanomaan. Nainen lappasi tavaraa kärryyn ja mies noukki hyllystä sitä mukaan kun sai ohjeita mitä vielä puuttuu. Nainen sanoi ainakin kolmesti, että katso että se on sokeritonta. Mies vastasi siihen, että sää kidutat niitä lapsia, koska kaikki sokerittomat tuotteet on pahoja.

Mua nauratti ja teki mieli sanoo sille miehelle, että sää oot ihan oikeessa. Nyky kasvatustrendin mukaan jopa lapsilla on erilaisia ruokavalioita (ja en nyt tarkoita esim allergioita, mitkä on asia aivan erikseen). En myöskään väitä, että sokeri on terveellistä tai että sitä pitäisi väkisin lapsille kaupata.

Kysyn silti mitä haittaa siitä on? Mitä haittaa siitä on jos lapsi saa silloin tällöin hieman sokeria? Viime vuosina olen lapannut alvariinsa erilaisissa lasten tapahtumissa, jossa usein saattaa olla jotain herkkuja tarjolla. Ja pakko sanoa, että välillä ei ole ilo katsoa niiden lasten surullisia ilmeitä, jotka vaikka jäävät ilman tikkaria. Tekisi mieli kysyä niiltä vanhemmilta, että uskotko että tuo kyseinen yksi  tikkari tappaa lapsesi?

Olen nähnyt muutamia tapauksia, missä lapselta on kielletty sokeri kokonaan  ja sen kerran, kun se saa siihen luvan niin auta armias. Irtokarkkeja voisi ahmia kilo tolkulla ja meno on sen näköistä. Saadaan kerrankin maistaa sitä kiellettyä ja seotaan täysin. En ole koskaan ollut totaali kieltämsen kannalla juuri tämän vuoksi. Onhan totuus kuitenkin se, että ei lapsi tarvitse sitä sokeria… Onko tämä kuitenkin taas yksi sellainen vanhemmuuden asia millä voi päteä?

Jos ajattelen että joku lapsi ei saa sokeria niin voi olla että juuri se lapsi viettää päivänsä I padiä tuoijottaen. Tai vanhemmat istuu päivät pitkät puhelin kourassa kotona ja koko perhe on riippuvaisia jostakin laitteesta. Jotenkin ajattelen että tässäkin sellainen sopiva maalaisjärki olisi ehkä se kultainen keskitie. Jonkun mielestä vauva/lapsi ei tarvi esimerkiksi tuttia niin onko oikeasti mitään muuta asiaa mitä lapsi ei tarvi muutakun rakkaus?

Ainakaan omista aikuisista ystävistäni en voi sanoa, että he olisivat jotenkin pilalla koska ovat saaneet lapsuudessa sokeria. Olen itsekkin saanut (järkevässä määrin) ja toistaiseksi kaikki on ihan hyvin. Joku ei rokota lastaan (vaikka on itse saanut lapsena rokotteet) ja sillä saattaa altistaa oman lapsensa jopa kuolemaan saattavan tautiin. En muista että omassa lapsuudessani olisi ollut tälläisiä kasvatus trendejä ollenkaan vai olenko väärässä?

Välillä ihmetyttää maailman touhu ja niinkuin olen jo aiemmin kirjoittanut, että se on jopa vähän pelottavaa. On vanhempia, jotka vaativat päiväkodissa lapsilleen vegaanista ruokaa, koska itse ovat vegaaneja. Tai sitten on näitä tapauksia että lastani ei saa kieltää.. ajatteleeko vanhemmat, että ne omat lapset ovat jotenkin oikeutettuja erilaiseen ”arvo” kohteluun? Vaikka monen mielestä päiväkoti on kallista niin todellisuudessa se on aivan puoli ilmaista. Ne aikuiset jotka lapsiamme sielä hoitaa ovat erittäin tärkeässä roolissa myös siinä kasvatuksessa. Yhdessä postauksessa kirjoitin siitä, kuinka erään ystäväni päiväkodin vanhempain illassa oli ollut kirjastonhoitaja puhumassa siitä, kun osa lapsista ei osaa ”lukea kirjaa” vaan koittaa swaipata sivuja kuten esim pädissä… siinä ollaan jo menty aika pitkälle metsään ja sinä vaiheessa ei kyllä heru niitä kasvatuspisteitä vaikka oltaisinkin kuinka sokerittomia lapsia.

Ehkä pointtini tässä on että kaikki käyttäisivät maalaisjärkeä ja ei olisi niin ehdottomia. Totaali kieltäminen tuskin johtaa muuhun, kun niihin ei toivottuihin reaktioihin. Kaikkea kohtuudella ja pieni pilke silmäkulmassa?

Kävin hetki sitten ystäväni Alonan vieraana Alona TV:ssä. Käy kuuntelemassa meidän jutustelu ja kerro mitä mieltä olit. Tässä linkki kenkusteluun: Keskustelu

 

Lue edellinen postaus: Rakastan sinua Tuomas Enbuske

-Umppu

9 kommenttia

  1. Ann-Mari kirjoitti:

    Hei pakko kysyä, vaikka ei yhtään liity aiheeseen, mutta onko sulla kuvissa yleensä ne oikomiskalvot vai ei? En meinaan ole koskaan ainakaan erottanut niitä kuvista.. Tekisitkö pian niistä jonkun välipostauksen, tyyliin että miten on sujunut ja joko huomaat eroa tms..? ?

  2. Loviisa kirjoitti:

    Aamen!
    Oon miettinyt että oonko paska mutsi kun lapsi saa tikkarin silloin tällöin ja tykkää tuc-kekseistä. Mutta eiköhän se nimenomaan ole se kultainen keskitie, ei totaalikieltämistä mutta ei myöskään joka päiväistä. Ei meissä aikuisissakaan tosiaan sitä vikaa ole vaikka varmasti ollaan lapsuudessa saatu karkkipäivämme pitää!

  3. Johanna kirjoitti:

    Huippuja pointteja oot nostanut esille! Itse olen kanssa totaalikieltäytymistä vastaan. Tuntuu ihan hullulta, että mihin tämä maailma on menossa, kun pitää viedä asioita niin äärirajoille… ite olen omassa pienessä päässäni tullut siihen tulokseen, että ihmisillä on asiat liian hyvin, kun on aikaa kieltää kieltää sokeri, laittaa lapsi vegaaniksi ym… Asiat on liian hyvin, eikä osata arvostaa sitä.

  4. Sara kirjoitti:

    Mäki kerran kuulin kaupassa isovanhempien sanovan lapsen lapselleen, että ei osteta viinirypäleitä, koska niissä on niin paljo lisäaineita!!! Olin kyllä, että huhhuh. Joo en ole itsekään sen kannalla, että jokapäivä karkkia tms, mutta kohtuus kaikessa. Yks tikkari silloin tällöin ei todellakaan haittaa. Tai vaikka muutama viinirypäle ihan päivittäin..

  5. Jaanuska kirjoitti:

    Katsoin videon ja en päässyt irti ajatuksesta, että Jutta Gustafsbergihän se siinä 😀 Tukka, puhetyyli vai stiff upper lip -ehkä kaikki vaikuttavat siihen.

  6. Sandels kirjoitti:

    Jep, kohtuus kaikessa! Sitäpaitsi, jos tuote on makea mutta siinä ei ole sokeria, se on sitten makeutettu jollain teollisella lisäaineella. Kuinka terveellisiä on aineet joita ei olisi olemassa ilman ihmistä, vai valitsenko kuitenkin luonnollisen sokerin… Itse jätän aspartaami ym tuotteet kauppaan ja ostan niin itselle kuin lapsillekin ihan aitoa sokerikamaa, niin paljon ei syödä esim jugurttia että siitä sokerista lapsi menisi pilalle. Tai siitä pillimehusta vs. esanssinen tiivistemehu jossa ei ole edes väriä. Puhumattakaan että hedelmät jäisi kaupan hyllyyn… Mutta tätä tää nykypäivä on, mitään ei saa syödäkään enää…

  7. Iiris kirjoitti:

    En tiedä mitä sanoa tähän, mutta sanonpa silti. Mun lasten isä ja isän suku on hirveitä pullamössöjä. Siellä tyrkytetään lapsille munkkeja, kakkua, vanukkaita. Yritän jotenkin ajatella, että ”mummolassa saa extraa”, mutta kyllä se on vaikuttanut siihen, että arjessa meillä mennään hyvinkin tiukasti ja sokerittomasti. Tottakai synttäreillä saa herkkuja ja joskus vien lapset kahvilaan niin siellä saavat kakkupalat, ja joskus jopa karkkiaskit kaupasta jos oikein hyvällä tuulella olen. Mutta normaali arki on sokeritonta (paitsi nyt joulun alla, silloin on suklaata kotona).

    Lapset on kans erilaisia, vaikka meillä kaikki kasvatetaan samalla tavalla, toiset on selkeästi enemmän koukkuuntuvia kuin toiset.

    • primebody kirjoitti:

      Joo siis ymmärrän ton. Jotkut lapset oikein ahmivat sokeria ja silloin sitä tulee rajoittaa mutta jos mitään ongelmaa ei ole ja kulutus on kohtuullista niin sitä en hiffaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *