Hae
Prime Life by Umppu

Kun neliöt loppuu kesken

Kun muutimme nykyiseen asuntoon tuntui se todella isolta. Vanha kotimme oli kolmio 75m2, mutta halusimme suuremman. Aluetta emme halunneet lapsen takia muuttaa, että tuttu kasvuympäristö ja päiväkoti pysyisivät samana. Olimme matkalla uimahalliin, kun karjaisin että pysähdy. Ihan meidän vanhan asunnon viereen oli ilmestynyt iso plakaati, missä luki että rakennamme tähän paritaloja. Otin heti numeron ylös ja soitin. Varasimme viisikon, jonka valmistumiseen meni kuitenkin vielä vuosi aikaa.

Talon valmistumista oli hauska seurata, koska se oli mun lenkkimatkan vieressä. Kun muutto tuli musta tuntui siltä, että tilaa on vaikka muille jakaa, koska neliömäärä oli 107m2 ja huoneita oli 2 enemmän. Tässä vuosien varrella perheemme on kasvanut ja sen myötä koti on muuttunut välillä jopa hieman ahtaaksi. Vaikka neliöt meille varmasti riittäisi, niin ongelmaksi muodostuu 2 kerrosta. Tavallaan meidän vanha asunto oli suurempi niissä neliöissä, missä vietämme aikaa. Suurimman osan ajasta vietämme olohuoneessa, mikä on aivan tuhottoman pieni. Alakerrassa on kodinhoitohuone, vessa, komero rappusten alla, leikkihuone ja keittiö/olohuone mikä on avointa tilaa. Vaikka leikkihuoneeseen saa kaikki lelut niin on asioita mitä kipeästi kaipaan. Suuri eteinen olisi tähän elämäntilanteeseen täydellinen, mutta sitä ei meillä ole. Samoin iso tilava vaatehuone. Olohuoneessa saisi olla lisää tilaa myös omaan makuun.

Valokuvaus Noora Näppilä

Valokuvaus Noora Näppilä

Vaihtoehtojahan tavallaan on asumismuotoon mutta omien periaatteiden vuoksi ne on aika rajalliset. Lähelläni on omakotitaloja paljonkin, mutta hinnat on niin poskettomia. Tässä vaiheessa elämiseen pitää jäädä rahaa eikä pistää kaikkea asumiseen. Kerrostalo ei itseäni houkuta laisinkaan. Haluan myös että lapsilla säilyy kaverit ja koulut ja päiväkodit. Itse asuin lapsuuden samassa talossa ja se olisi ollut aivan katastrofi jos vanhemmat olisi edes puhuneet muutosta. Vanhimmalla lapsella on säilynyt kaverit päiväkodista asti, mitä pidän itse tärkeänä asiana.

Ollaan puhuttu omien vanhempieni kanssa, jos mahdollisesti muutettaisiin mun omaan kotitaloon. Rakastan sitä taloa yli kaiken ja saisimme pysyä lähes samalla asuinalueella. Katsotaan mihinkä elämä kuljettaa. Siinä vaiheessa kun kaikilla lapsilla pyörii kaverit meillä niin kotimme on auttamattomasti liian pieni. Nykymuotihan kaikissa taloissa on tehdä aika pieniä huoneita ja se ei ole suunta mistä itse pidän. Olemme nykyisen asuntomme pintaremontoinut jo lähes kokonaan ja viimeinen silaus tapahtuu joulukuussa kodin rappusissa. Tykkään pitää kotia ns. ajantasalla.

Valokuvaus Noora Näppilä

Kai se niin menee että kaikki tila tuntuu jossainvaiheessa ahtaalta. Koitan pitää tavaramäärän kokoajan mahdollisimman pienenä ja annan kierrätykseen jatkuvasti tavaraa. Tykkään avarasta tilasta. Vaikka meillä sitä nytkin tavallaan on niin lasten tavarat peittää sopivasti kaiken. Onko muilla lapsiperheillä samoja ongelmia?

Laskin juuri että meillä roikkuu eteisessä lähes 10 haalari. Siihen lisäksi toppatakit, ulkohousut, pipot/hanskat ja varmaan lähes sata paria kenkiä. Vaikka olenkin uskollisesti konmarittanut niin lasten tavaroita ei vaan yksinkertaisesti voi hävittää. On oltava tarvittavat ulkovaatteet erilaisiin sääolosuhteiden takia. No ainahan sitä voi haaveilla vaikka mistä ja ehkä ne haaveet joskus toteutuu.

takki Moschino, korvikset HM, lasit Wish

Kuvat Noora Näppilä 

Lue edellinen postaus: Voiko viini vanhentua?

-Umppu

 

4 kommenttia

  1. Tuulia kirjoitti:

    Meillä on ollut ainakin niin, että ennen meidän ”iltatähteä” sitä tavaraa ei niin enää hurjasti ollut kuin vauva- ja taaperoiässä on. Asuimmekin rintamamiestalossa 5/7 henkeä ja neliöitä ehkä 80… Kun nuorimmainen syntyi, tuntui sille ettemme sovi sinne enää millään ja nyt olemme asuneet asunnossa, jossa tilaa 150 neliötä. Nyt tuntuu sille, kun palasin töihin takaisin, ettei enää yksinkertaisesti aika riitä tilojen siistinä pitämiseen, vaan elämä on yhtä siivoamista ja katselemmekin nyt hieman pienempää vähemmillä neliöillä. Joudumme varmasti ”marittamaan” tavaroita muutettaessa, mutta mieluummin se kuin, että hirvee määrä siivottavia neliöitä. Onneksi asumme vuokralla, jolloin muutto ehkä jossain määrin helpompaa. Oma tupa siintää tuolla tulevaisuudessa , mutta sekin saa olla kohtuuneliöillä varustettu 🙂 Toki nämä on makukysymyksiä, uskoisin 😉

    • primebody kirjoitti:

      Nimenomaan vauvat vie tilaa. Kaikki oheis krääsä mitä siihen liittyy ja kun niitä tavallaan on kaksi..

  2. Ulkomaille takaisin kirjoitti:

    Minä muutin ulkomaille vanhempieni kanssa ja vietin siellä suurimman osan lapsuudestani. Olihan se kriisi muuttaa takaisin kun kaikki kaverit jäi ulkomaille ja Suomen ilkeisiin ja epäsosiaalisiin luokkakavereihin ei saanut mitään kontaktia.. Lapset kuitenkin sopeutuu ajan mittaa, varsinkin jos muutto tapahtuu saman maan sisällä.

  3. Laura kirjoitti:

    Me muutimme juuri 85 neliöstä 120 neliöön (joulukuussa viisi henkeä) ja täytyy sanoa että tää tuntuu niin hulppeelta 😀 suurin ero se, että kaikki on nyt yhdessä tasossa! Me ostettiin talo juurikin silmällä pitäen sen pitkäikäisyyttä: kaikilla lapsilla omat huoneet jo nyt vaikke tarvetta olisi jotta.voidaan asua tässä niin kauan kunnes lapset muuttavat pois kotoa :p säilytystilaa tuntuu olevan nyt äärettömän paljon mutta eiköhän nämäkin kaapit tässä täyty.. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *