Hae
Prime Life by Umppu

Luulin jo että menee hyvin

Viikonlopusta selvitty! Juuso oli koko viikonlopun pois vuotuisella poikain risteilyllä ja mulla oli vetovastuu kotona. Viikonloppu sisälsi parit synttärit, vieraita, reenejä ja sählyturnauksen mitä ei sitten kuitenkaan ollut.. kaikki pitää aina ennakoida aikataulullisesti tarkkaan tai voit olla varma että myöhästyt joka paikasta. Olenko ainut kuka vihaa talvella lasten pukemista?

Meillä oli jo hetken vaihe että lapset nukku hyvin yöllä ja sain nauttia muutaman yön niin että kukaan ei herännyt ja sain jopa 6h unta putkeen. Huom nyt puhutaan ehkä maksimi kymmenestä vuoden sisään. Nyt ollaan menty taas niin paljon takapakkia, että en tiedä mitä sitä keksiä. Viimeyönä yöheräämisiä oli 8kpl ja siinä sain koko yön painaa taas ”hommia” niin että huomaa taas valvoneensa. Välillä sängyssä on 4 henkeä ja voitte varmasti kuvitella että sielä jalkopäässä ei juuri unta saa. Samalla virittelet erinäisiä tyynyvuoria ettei lapset tipu sängystä ja koitat muka torkkua. Vaikka sitä itse on kuinka väsynyt niin heräämisen jälkeen unensaanti ei tapahdu sekunnissa. Jos heräämistä on kokoajan niin yöunet jää mulla ainakin muutamaan tuntiin.

Siitä sitten vaan reippaana kahvi tippuun ja valmistautumaan alkavaan työviikkoon. Voin kertoa että ei oo hääviä hommaa. Sitä niin oppii arvostamaan yöunia eri tavalla, kun niitä ei ole mahdollista nukkua.

Moni on multa kysynyt miksei Juuso herää tai valvo lasten kanssa, niin siihen pakko sanoa että hänellä on huomattavasti paremmat unenlahjat. Myöskään itse en voi olla noteeraamatta lapsen itkua eli siitä ei ole mitään hyötyä jos lapsi itkee ja joku toinen pitää sitä sylissä. Kuulen sen vaikka olisi kuulosuojaimet korvilla. Ei siis ole kyse siitä etteikö se auttaisi ja aika usein me ollaan kaikki hereillä, jos molemmat pienistä valvoo. Myöskin se on tottumis kysymys. Ihminen kuka ei ole tottunut valvomaan saattaa olla kauhuissaan ”heräsin tänään kuudelta” kun taas itse tyyliin naureskelen että ”vasta kuudelta”.

Se mikä tässä ehkä eniten ärsyttää on että väsymys muuttaa mua eikä todellakaan positiiviseen suuntaan. Musta tulee kiukkuinen ja menetän hermot välillä vähän liiankin nopeasti. En jotenkaan kestä yhtään ”joo kohta” vaan kaiken pitäis tapahtua heti. Myös passiivinen ihminen saa mun hermot koetukselle.

Kai sitä vaan pitää kokeilla että jättää kaikki hommat itsekkin tekemättä ja menee nukkumaan ajoissa lasten kanssa samaan aikaan. Tuntuu vaan hurjalta ajatukselta, mutta nyt en muuta keksi. Jotenkaan yhtään ei helpota, kun katsoo ulos missä on todella harmaata ja märkää. Koitan vaan pitää mielen positiivisena ja ajatella, että 6kk ja sitten on taas kesä.

Sitä odottaa niitä päiviä kun pääsee yksin vessaan tai saa rauhassa föönata hiukset kuiviksi.. Joskus olisi ihana syödä rauhassa ja istahtaa sohvalle niin ettei hanurin alla ole palikoita tai kivikovaa nukkea. Joulu lähenee ja tuntuu, että joka viikonloppu on jotain tapahtumaa. Kaikki päivät on täysin aikataulutetuja, mutta minkäs teet. Onneks mulla on edes se auto, ettei tarvitse varata matkoihin tunti tolkulla aikaa. Huomenna mun olis tarkoitus tai ei tarkoitus vaan pakko mennä käräjäoikeuteen, missä käsitellään vuoden takaista pidennyskeissiä, missä asiakas lähti maksamatta ovesta. Mulla on ihan sitä tapausta varten määrätty saakouhka, jos en ilmesty paikalle. Toivon, että asia on tämän jälkeen loppuun käsitelty ja ehkä mahdollisesti joskus saan rahani takaisin tältä henkilöltä. Kaikenlaista porukkaa sitä tähän maailmaan mahtuu. Kiva maanantai avautuminen, mutta tällaset fiilikset tänään ja olo helpotti heti kun sain avautua 🙂

Lue edellinen postaus: Raha motivoi meitä kaikkia

-Umppu

8 kommenttia

  1. Linda kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus, ja totaaliyksinhuoltajana yhdyn ajatuksiisi väsymyksestä.

    Olen pöyristynyt tästä pidennyscasesta. Olen lukenut blogistasi asiasta, mutta onko tosiaan niin että asia edennyt jo käräjäoikeuteen eikä henkilö ole maksanut laskua? Voi herranenaika mitä sakkia. Sanattomaksi vetää.
    Paljon tsemppiä ja iloisia ajatuksia 🙂

  2. Hms kirjoitti:

    Kymmenen vuoden päästä ihmettelet, että miten hitossa selvisit näistä vuosista. Onneksi ihmismieli on sellainen, että kaaoksen ollessa päällä sitä ei ihan tappiin saakka tajua, kuinka paljon työtä ja päänvaivaa sillä hetkellä on.
    Tsemppiä uuteen viikkoon!

  3. Ninnu kirjoitti:

    Tsemppiä! Vuodet pienten lasten kanssa on kultaakin kalliimmat vaikka väsymys painaa. Omat lapset isoja ja nyt tuntuu, että voi kun ne olisi vielä pieniä, se oli elämän parasta aikaa.

  4. Jenni kirjoitti:

    Haha, tiiän niin ton tunteen ku miehellä on liian hyvät unenlahjat ja ite valvot lapsen kanssa! ? Meillä on nyt kuuden viikon ikäinen tyttö ja ennen hänen syntymäänsä mies oli se joka nukkui huonosti ja mä en ois heränny vaikka ois pommi räjähtäny vieressä. Nykyään mä nukutan vauvan, herään öisin syöttämään (imetän niin toki hoidanki syötöt) ja herään sit aamulla vauvan kaa heilumaan ku mies lähtee töihin. Ja kyse ei oo siitä ettei mies näkis vaivaa, lähes joka ilta hän aloittaa vauvan nukuttamisen, mutta siinä käy sitten niin että vauva nukuttaa isän ja lopulta koppaan isän vierestä yliväsyneen nyytin ja aloitan kävelyn ympäri kämppää jotta lapsi joskus puolen yön aikaan vihdoin nukahtais ? Sama juttu yöheräilyissä, jos imetyksen jälkeen vauva on vielä hereillä ja mun pitää käydä esim vessassa ja herätän miehen siksi aikaa, niin ku tuun takas niin mies nukkuu vauva sylissä ja toinen on lopunki virkistyny ku häntä ei heti yritetty aktiivisesti nukuttaa kunnolla ? Onneksi viikonloppuaamut saan nukkua kun mies hoitaa vauvaa kun heillä molemmilla loppuu uni viimeistään kahdeksalta! Enkä silleen valita, mun lapsella on paras isä, jonka unenlahjat vaan yllättäen parani heti lapsen synnyttyä ? Tsemppiä teille tähän harmaaseen syksyyn ja toivottavasti lastenne unenlahjat kokisivat myös pian ihmeparanemisen! Ovat tosi suloisia lapsia ja sinä varmasti heille paras mahdollinen äiti ?

  5. Jensku kirjoitti:

    Mä niin pystyn samaistumaan suhun… Minkä auton ostit ja oiako siitä mahdollisuutta saada pientä esittelyä äidin ja kolmen lapsen näkökulmasta. Mulla olis kanssa auton osto edessä ja suosituksia perheen autoksi kaipaisin..

  6. Anile kirjoitti:

    Olisiko teille unikoulusta apua?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *