Hae
Prime Life by Umppu

Seksuaalinen häirintä

Nyt on paljon mediassa keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. Jotenkin kuvittelisin että varmasti jokainen on jossainvaiheessa elämäänsä joutunut kokemaan jonkinlaista seksuaalista häirintää (en sano varmaksi, mutta kuvittelisin). Jos mulle joku on joskus tokaissut, että kivat tissit, tai jotain vastaavaa vähän kevytmielistä niin en ole kokenut sitä niin että  se olisi musta tuntunut seksuaaliselta häirinnältä, vaan ennemmin idooottimaiselta kommentilta. Toki meitä ihmisiä on erilaisia ja tiedän että en kuitenkaan ole itse siitä herkimmästä päästä. Jollekkin tuollainen ”letkautus” saattaa olla vaikka ihan omasta mielestä hyvä iskuyritys ja pakko todeta samaan lauseeseen, että todella huono sellainen.. Toiset saattavat kuitenkin kokea sen voimakkaastikkin ja sitä tunnetta ei saa missään nimessä vähätellä.

 

Hesarissa oli mielestäni hyvä artikkeli tähän liittyen, jonka voit lukea TÄÄLTÄ

Juttu on lastenpsyaktri Jari Sinkkosen mietteitä ja ainakin itse koen, että hänellä on aina hyviä kirjoituksia ja niissä on hyvät ja järkevät perustelut. Kun usein kirjotan perheeseen liittyvistä asioista niin tässä oli hyviä asioita siihen liittyen.

”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

Vanhemmuuteen jokainen  tutustuu pikkuhiljaa. Harva voi sanoa että kaikki asiat on ihan handelissa heti alkuun.  Vanhemmilla on erilaisia kasvatustyylejä ja periaatteita mitä kukin noudattaa. Jotkun on omaan mieleen jopa hieman kummallisia ja olenkin peräänkuuluttanut sitä ihan tavallista maalaisjärkeä. Itse en allekirjoita sitä, että lapsi on esimerkiksi päivän päiväkodissa ja kotiintullessa törkätään pädi kouraan. On todella tärkeää olla läsnä lapsen elämässä ja arjessa ne yhteiset hetket saattavat olla vuorokaudessa vain muutaman tunnin ja silloin koen hyvin tärkeänä, että älylaitteet on poissa niistä hetkistä. Niitä ehtii sitten räplätä, kun lapset nukkuu tai joskus on ihan hyvä olla räpläämättäkin.

Tuttuni kertoi että heidän päiväkodin vanhempainillassa oli ollut puhumassa kirjaston täti (henkilö ;), joka kertoi kuinka tärkeää on lukea lapsen kanssa kirjoja.. Kuulemma nykypäivän yhdeksi ongelmaksi on muodostunut sellainen, että pienet lapset yrittävät swaipata kirjan sivuja, mikä kuulosti omaan korvaan ihan kamalalta. Mun mielestä on ihan itsestäänselvyys, että lapselle luetaan kirjoja ja sehän on ihana herkkä hetki lapsen ja aikuisen kanssa.

 

Pitäisikö nykypäivänä alkaa järjestämään tuleville vanhemmilla kursseja, missä kerrotaan mitenkä kasvatat normaalin ja hyvinvoivan lapsen. Lapsen kuuluu saada olla lapsi ja lapsen kehitystä kuuluu tukea. Mikään muu ei ole lapselle parempi paikka, kun vanhemman syli, jota itse todellakin peräänkuulutan. Koitan pitää lapsia aina aamuisin ja heti kun tulen töistä niin paljon sylissä kun ehdin. Me luetaan kirjoja ja leikitään. Meillä esimerkiksi pädi ei ole arjessa mukana, koska huomaan heti sen haittavaikutuksia lapsissa. Ensinnäkin sen pois saaminen on pelkkää huutoa ja musta tuntuu että lapsi on ihan transsissa tuijottaessaan ruutua. Toki reissuissa se on meillä esimerkiksi lentokoneessa usein mukana, koska sielä ei ole tilaa leikkiä ja lapset turhautuvat liian kauan paikoillaan istumisesta.

Lasten kanssa ylipäänsä tulee olla läsnä. Lapsia voi ottaa mukaan ihan niihin arkisiin asioihin. Pesukoneen täyttö on aina mukavaa touhua ja keittiössä äidin apulaisena oleminen on ainakin meillä hauskaa (ainakin lapsen mielestä). Ei se sen kummempaa tarvitse olla. Mää itse uskon siihen, että jokaisella ihmisellä, jokin poikkeavuus liittyy jossain määrin lapsuuteen ja lapsuudessa kokemiin asioihin ja jopa niihin draumoihin. (En puhu nyt kuitenkaan erityislapsista tai esimerkiksi vammaisista). Lapsen ei kuulu joutua sanomaan kymmenen kertaa kato äiti, vaan äidin pitäisi reagoida siihen heti. Olisihan se helppoa töiden jälkeen rojahtaa sohvalle ja ottaa puhelin kouraan ja somettaa ja lukea uutisia, mutta niin se ei saisi mennä.

Jotenkin pitäisi saada kasvatettua poika niin, että poika tuntee olevansa hyvä ja kelpaava juuri sellaisena kuin hän on. Että hänen ei tarvitse kompensoida mitään alistamalla muita.

Vaikka itsekkin olen tehnyt vanhempana varmasti virheitä niin asia minkä olen tehnyt oikein on se, että olen aina pitänyt lapsia sylissä ja pidän edelleen. Kyllä se 9-v poikakin sitä syliä tarvitsee ihan yhtälailla, kun ne pienemmät. Lapsella pitää olla turvallinen olo vanhemman sylissä ja se pitää olla paikka, minne lapsi on aina tervetullut. Lapsia pitää kannustaa elämässä ja tukea. Opettaa mikä on oikein ja mikä väärin ja ennenkaikkea rakastaa

lue edellinen postaus: Hormonaalinen hiustenlähtö

-Umppu

8 kommenttia

  1. Aada kirjoitti:

    Hyvä kirjotus! Luin kans tämmösen kirjotuksen tohon häirintä juttuun liittyen, aika hyvä http://ruutlehti.fi/metoo-ei-lopeta-ahdistelua/ . ? Mukavaa syksyä – tai jo talvea kohta – teille!

  2. Niina kirjoitti:

    Mua ehkä vähän ärsyttää että tässä metoo-”kampanjassa” puhutaan lähinnä naisiin kohdistuneesta häirinnästä… että vaan pojat/miehet ahdistelee? Kyllä naisetkin sitä tekee. Ja ihan yhtä räikeästi ja häikäilettömästi kuin miehetkin.

    • primebody kirjoitti:

      Joo niin tekee. Ei ne aina ole miehiä, mutta ehkä yleisemmin ja asia on vaan yleistetty

  3. Äiti kirjoitti:

    Tosi hyvä kirjoitus ja hyviä mielipiteitä ja periaatteita sinulla kasvatuksesta. Olla läsnä aidosti ei vaan pelkkä kuori.

  4. Niina kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus. Pakko kysyä, mikä tää ihana paita on?! 🙂

  5. Tanja kirjoitti:

    Asiaa kirjoitit taas! 🙂 Itse olen aika sanavalmis nainen, ja vaikka kaikenlaisia kommentteja olen elämäni aikana saanut, en ole kokenut niitä seksuaalisena häirintänä. Mutta kukin kokee asiat toki omalla tavallaan. Ihan pakko kysyä tällaisena huulipunafriikkinä, että mitä huulipunaa sulla on noissa kuvissa, koska näyttää tosi kivalta! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *