Hae
Prime Life by Umppu

Anna isälle mahdollisuus

Niin se äitiysloma meni hujakassa ja eilen oli virallisesti se viimeinen päivä. Toisaalta niin haikeaa, mutta toisaalta yksi odotettua raskaampi elämänvaihe takanpäin. Meillä tapahtuu nyt vuoronvaihto ja Juuso jää kotiin lasten kanssa. Musta on aivan mahtavaa, että meillä Suomessa on tälläinen mahdollisuus. Itse koen että on vähintäänkin yhtä tärkeää, että isällä on samanlainen side lapsiin kun äideillä. En oo koskaan kokenut etteikö Juuso pärjäisi lasten kanssa siinä missä määkin. Tiedän paljon perheitä, missä  äidit laittavat kellontarkat aikataulut suunnillen siitä lähtien milloin lapsi kakkaa ja soitelee tunnin välein mikä sielä kotona on meininki.. (jos joku näin haluaa toimia niin se ei ole minulta pois)….mutta jaksan väittää, että juuri se luo kovat paineet niille iseille sielä kotona ja on sille äidillekkin todella raskasta.

Vaikka mulla itselläni on tietyt jutut lasten kanssa niin isälle ei tarvitse olla ne samat. Se tuo lapsillekkin vaihtelua ja musta on ihanaa, että on sellaisia asioita mitä tehdään vaan isin tai äidin kanssa. Usein kuulen kysyttävä, että kuinka Juuso pärjää lasten kanssa ja voin sanoa, että hyvin pärjää. En ole ehkä kertaakaan koskaan soittanut kesken päivän mitenkä menee. Jos jotain on niin silloin sieltä tulee viestiä. Vaikka se tuntuis aastavalta, niin uskokaa että se on aika helpottavaa itselle, kun ei tarvi kokoaikaa miettiä.

Me äidit luomme niille isille aivan uskomattomat paineet. Ajattelen asian niin,että eihän ne voi koskaan oppia jos niille ei anna mahdollisuutta. Vaikka meilläkin on täällä niitä lapsia 3 ja yksi on todella touhukas, niin kyllä siihen tilanteeseen tottuu. Mää luotan Juusoon ihan 100%:sti ja siihe, että kaikki lapset on hengissä kun tuun kotiin. Ehkä saatan joskus huomauttaa lasten päälle puetuista asuvalinnoista tai siitä, kun kaikki lelut on pitkin lattiaa, mutta siihen se sitten jääkin.

Toki ihan vauva-aika on eri asia, koska vauva saattaa rauhoittua vain siinä äidin sylissä, mutta jo pienestä pitäen on tärkeää, että se isänkin syli tulee tutuksi ja lapsi kokee sen yhtä turvallisena paikkana, kun äidin sylin. Toki on olemassa asioita, mitkä ei aina toimi esimerkiksi äidin puhallusta ei mikään voita :).

Musta on ihanaa, että me päästään  ensviikolla reissuun koko porukalla ilman niitä arjen askareita. Oon tehnyt aivan valtavan määrän viime viikkoina sitä kuuluisaa metatyötä ja oon aika lopussa. Oon vaihtanut toiminimen osakeyhtiöksi (mikä oli yks helvetin show) mikä kesti useita kuukausia. Siinä oli enemmän hommaa, kun osasin kuviteellakkaan. Vaihdettiin pankkia koko perheen voimin ja siinä samalla kaikki lainat sun muut, mikä vaati kanssa hieman ylimääräisiä toimenpiteitä. Tehtiin kiinteistökaupat, jonka osalta piti toimittaa jos jonkinlaista lappua ja lippua ja vieläkin se on vähän kesken. Lasten koulut ja päiväkodit alkoi ja siinäkin oli taas vähän ekstraa. Oli pientä remonttia Primessä ja kotona ja kaikenmaailman sopimuksien uusimisia. Oon käytännössä istunut koneella tai ollut puhelimessa vähintään 4h päivässä ja nyt vihdoin kaikki alkaa olemaan maalissa.

Nyt mulla alkaa duunit ja paluu siihen arkeen. Tänää olis tarkoitus aloittaa pakkaamaan. Sen homman voi hoitaa jo aika pitkälle valmiiksi, koska täällä ei paljon kesävaatteita tarvitse. Las Vegasissa ja Losissa on ollut 30-40 astetta lämmintä. Se on tosi kuuma, mutta en valita. Oon todellakin kaivannut sitä pershikeä jo kauan. Kolme matkalaukkua olisi tarkoitus ottaa mukaan ja selvitä niillä. Lisäksi matkaan lähtee uudet rattaat. Ollaan testailtu niitä nyt ja ne on ihan huiput. Lapsilla on mukava asento sekä nukkua, että istua. Rattaat on tukevat ja ihan ylivoimaisena plussana olen kokenut jatkettavan kuomun, missä on aurinkosuoja, mikä on reissussa ehdottoman tarpeellinen. (Voit lukea rattaista tarkemmin TÄÄLTÄ )Meillä lapset ei oikein suostu pitämään aurinkolaseja. Iso tavaratila on myös todettu loistavaksi, koska sinne mahtuu paljon tavaraa. Ilmatäytteiset pyörät mahdollistavat kärryttelyt vaikeammassakin maastossa. Mää olen myös tykännyt siitä, että Vikke joka istuu kasvot muhun päin on mun korkeudella. Ei tarvitse kyykistellä ja lapsellakin on turvallisempaa, kun äiti on kokoajan näköpiirissä. Olen myös huomannut, että rattaiden säilytys on jees verrattuna tupliin, missä lapset on rinnakkain. Vivian on aina niin innoissaan, kun sitä hakee päiväkodista ja huutaa kovaan ääneen minu uudet rattaat.. 

 

Ainut ongelma meillä on kentälle meno ja joudutaan turvautumaan Juuson isä apuun, että saadaan kaikki reissukamat mukaan. Ei mahdu meidän autoon ja itse en ole vieläkään hankkinut autoa.. Koitan sinnitellä mahdollisimman pitkään mun skootterilla.

Lue edellinen postaus: Lapsen iholle parasta

-Umppu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *