Hae
Prime Life by Umppu

Tuli suru puseroon lastensuojelusta

Luin aamulla todella surullista tekstiä lastensuojelusta. Jotenkin olen ehkä elänyt jossain hyvän elämän kuplassa ja ajatellut, että meillä täällä Suomessa olisi asiat hyvin… On näköjään hyvinkin, jopa liian yleistä, että moni lapsi joutuu elämään perheessä, missä vanhempien alkoholinkäyttö on lähtenyt käsistä puhumattakaan muista päihteistä.. Siihen kun vielä lisätään perheväkivalta niin jo ajatus siitä kuulostaa niin kamalalta, että haluaisin pelastaa jokaisen lapsen niistä perheistä.

Tiedän että alkoholismi on sairaus ja siihen ei tavallaan ole lääkettä. Siitä paraneminen voi lähteä ainoastaan sitä sairastavasta ihmisestä ja tie ei ole ihan niin yksinkertainen… Jotenkin äitinä en voisi kuvitella edes tilannetta, että lapset eläisi keskellä päihde helvettiä.. Se on kuitenkin hyvin yleistä. Jutussa kerrottiin, kuinka lapset elävät äidin kanssa, kuka on alkoholisoitunut ja koko asunto oli täynnä roskia ja käytettyjä vaippoja.. Se sai mulle ihan kyyneleet silmään.

 

 

Voimmeko me jotenkin auttaa näitä perheitä? Varmasti yksi asia on tehdä lastensuojeluilmoitus, jos näemme että sille olisi aihetta. Alkoholisti usein kieltää asian eikä näe omaa alkoholinkäyttöään ongelmana. Huumeet on myös meillä kasvava ongelma, mikä varjostaa aika monenkin perheen elämää. Vaikka tunnen suurta vihaa näitä ihmisiä kohtaan, niin samalla haluaisin jotenkin auttaa heitä. Monen vuoden päihteiden käyttöä tuskin kukaan voi lopettaa kuin seinään.. Uskon että siinä tarvittaisiin terapiaa yhtenä hoitomuotona, koska paluu vanhoihin tapoihin on huomattavasti helpompi, kun vietää yksi päivä selvänä.

Kun puhutaan perheistä kenellä ei ole rahaa vaikka ostaa lapsille ruokaa… puhutaan varmasti myös osittain perheistä, missä on päihdeongelmaa.. Kun on riippuvainen jostain päihteestä… löytyy siihen aina keinolla millä hyvänsä rahaa, mutta unohdetaan vaikka ostaa perheelle ruokaa.. Saati että mahdollistettaisiin vaikka niille lapsille jotain harrastuksia..

On olemassa vaikka minkälaisia hoitoja päihderiippuvaisille, mutta nekään ei aina auta. He ovat varmasti siinä pisteessä, että eivät ymmärrä satuttavansa omalla päihteiden käytöllä jopa enemmän muita, kuin itseään. Se jatkuva huoli, suru ja murhe on niille lähimmäisille todella raskasta. Tiedän montakin tapausta, kun hoito on toiminut ja monta, missä hoito on mennyt täysin metsään.. Sille tuskin on mitään selitystä, muuta kun se, että käyttäjä on ehkä koittanut tehdä parhaansa. Päihteillä saatetaan turruttaa omia ajatuksia ja kun aiemmin kirjoitin ihan omakohtaisesti ihan yhden illan juhlimisen jälkeen mikä morkkis ja masentuneisuus siitä tulee, niin en voi edes kuvitella oloa ja tuntemuksia esimerkiksi vuosien käytön jälkeen..

Varmasti moni näiden ihmiseten läheinen tuntee syyllisyyttä ja epäonnistumista, kun on kaikkensa yrittänyt auttaa, mutta se ei ole toiminut… Jotenkin tässä on vuosien varrella oppinut sen, että sitä toista ihmistä ei vaan voi muuttaa. Vanhempien päihteiden käyttö vaikuttaa heidän lapsien elämään väkisinkin.. Harva oppii minkälainen on sellainen normaali suhde vanhempiin tai minkälaista on normaalin perheen arki. On väärin, jos lapsi joutuu pitään huolta vanhemmista lapsena eikä saa elää omaa lapsuuttaan. Kenenkään lapsen ei kuuluisi pitää äitiä päästä kiinni ettei hän tukehdu omaan oksennukseen tai joutua siivoamaan olohuoneenpöydältä likaisia huumeneuloja…

Ainut asia varmaan on mitenkä kukaan voi puuttua on tehdä nitä ilmoituksia herkemmin. Jos tuntuu, että vaikka jonkun lapsesi kaverin perheessä epäilet jotain, niin en tiedä olisiko se mitenkään väärin kutsua lasta esimerkiksi leikkimään ja vähän kysellä mitenkä teidän perheessä voidaan ja mitä vanhemmille kuulluu? Ehkä lapsi voisi kokea siinä hetken, että on turvallista puhua aikuiselle ja saattaisi hieman avata tilannetta ja siitä voisi lähteä jotenkin etenemään…

Itse en esimerkiksi näyttäydy lapsilleni koskaan edes humalassa, koska koen että lapsi voi pelästyä ja oma käyttäytyminen on erilaista. Meillä saatetaan juoda ruoan kanssa esimerkiksi lasi viiniä, minkä koen ihan tavallisena ja normaalina alkoholin käyttönä, mutta siihen se sitten jää. Jos olemme juhlissa, missä lapset on mukana niin silloin me käyttädymme sen mukaisesti. Onneksi ajattelemme Juuson kanssa asiasta samalla tavalla, eikä tämä ole ollut koskaan mikään ongelma.

Vaikka asia on vakava, niin olisi ihana kuulla jos teillä jollain on henkilökohtaista kokemusta elämisestä päihdeperheessä ja kuinka se on vaikuttanut teidän omaan elämään. En voi oikein muuta sanoa kun rakkautta kaikille, jotka joutuvat tämän asian kanssa elämään.. Omat ongelmat tuntuvat todella pieniltä…

Lue edellinen postaus: Ihmiset jotka eivät pidä suorista ihmisistä

-Umppu

21 kommenttia

  1. Sanna kirjoitti:

    Mä työskentelen nuortenkodissa. Meillä on monta nuorta hoidettavana ja voisin sanoa että ne.90% materiaalista on meillä siksi että ovat lapsuutensa eläneet juurikin kodissa missä on ollut päihteitä jne. Meidän nuoret on sijoitettu meille ongelmakäyttäyttmisen vuoksi: on varustelua, pahoinpitelyitä, alkoholia ja huumeita. Psyykkisiä sairauksia jotka johtuvat hajanaisesta lapsuudesta.
    Meillä on nuoria jotka kapaloidaan nukkumaan, meillä on nuoria joille sanotaan että ei ole ok lyödä toista, meillä on nuoria jotka kysyvät leipomispäivänä että Ihanko oikeasti leipää voi tehdä itse.

    Mä koen mun työni tärkeäksi. Ja todella kaipaan lastensuojeluun enemmän varhaista puuttumista.

  2. maria kirjoitti:

    Hei, voisitko linkata tänne alkuperäistekstin, johon viittaat? olisi kiva päästä lukemaan myös se!

  3. Mira kirjoitti:

    Itse elin lapsuuden missä pelkäsin isää joka päivä raivareiden takia ja viikonloppuisin känniraivareiden takia, niissä laitettiin paikat paskaksi ja uhattiin itsemurhalla tai koko perheen murhalla, useasti puhuin isän olemaan tappamatta itseään jo alle 10 v. Korkeasti koulutettu henkilö hyvässä työpaikassa. Osin johtuen em tapahtumista olen tällä hetkellä psyykeongelmien takia työkyvytön ja mikä pahinta työtön eli yhteiskunnan pohjasakkaa, joka kuulee ja lukee tällaisista blogeistakin mikä verenimijä loinen on, kun hyvät ja hienot ihmiset käy töissä ja minä vain makaan sohvalla jne jne. Onneksi isukkikin oli sentään hyväpalkkainen veronmaksaja, ei sillä muulla niin väliä ole.

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos tästä kommentista <3 Tässä käy juuri ilmi, että tekstini on ymmärretty täysin väärin. Olen ihan aidosti ja oikeasti pahoillani sun puolesta ja siitä mitä sinulle on tapahtunut. Koitan usein kirjoittaa kuinka tärkeää lapsille heidän lapsuus on ja tarkoitan usein sillä juurikin näitä asioita. Kun puhun työttömyydestä, niin en missään tapauksessa kuuna päivänä tarkoita esimerkiksi sinua. Sinähän et voi tälle asialle mitään ja se ei ole sinun syytä, vaan joku on sen sinule aiheuttanut ja siksi on hienoa, että meillä on edes joku systeemi, että apua tarvitsevia ihmisiä kannatellaan. Olen nähnyt vierestä kuinka esimerkiksi osa sairauksista vaan vie mukanaan juurikin sinne sohvalle, eikä saada aikaiseksi mitään… sekään ei ole heidän syy vaan juuri sillä hetkellä he eivät pysty parempaan. Paraneminen on pitkä prosessi ja kaikki eivät parane koskaan. Toivotan sulle kaikkea hyvää koko sydämestäni <3:lla Umppu

  4. Uusioperheenäiti kirjoitti:

    Omakohtaisen kokemuksen kautta on syntynyt ihmetys siitä kuinka paljon helpomaa ihmisillä on tehdä ilmoitus/puuttua eläimen huonoon kohteluun kuin tehdä lasten epäilyttävästä kohtelusta lastensuojeluilmoitus.

  5. c kirjoitti:

    Olen elänyt päihdeperheessä lapsuuden. On hyviä muistoja ja on huonoja muistoja, mutta tiedostan nykyään että moni asia on ollut niin väärin. Tiesin sen toki myös lapsuudessa, mutta opin salaamaan ja piilottamaan nämä asiat vähän liiankin hyvin aikuisilta.
    Oon soittanut baariin ja pyytänyt henkilökuntaa sanomaan äidilleni että tulisi kotiin. Oon miettinyt että miks meillä on viinaa muttei shampoota. Oon esittänyt nukkuvaa, ettei tarvitse kertoa mitään kun poliisit tulivat perheväkivallan takia. Oon hoitanut itseni ekaluokalla kevätjuhlaan esiintymään hymyssäsuin kun äiti on maannut kotona sammuneena yliannostuksen takia. Eli vaikka kotona olisi ollut verta ja lasinsiruja pitkin lattioita, menin kouluun hymyillen. On outoa miten lapsi saa itsensä niin ”lukkoon”. Harmillista on se, miten hätiin tulleet aikuiset yrittivät pakottaa mut puhumaan ja haukkumaan äitiä. Ei lapsi tee sellaista herkästi omalle äidilleen vaikka tilanne olisi mikä. Toivoisin että auttavat aikuiset tutustuvat ensin lapseen ja koittavat saada lapsen avautumaan näistä asioista itse ns luonnollisesti. Itse sain suuni ensimmäisen kerran auki edes vähän vasta teininä, sekin pelin lomassa ihmiselle joka ei kysellyt väkisin.

    Päädyin itse tosi huonoon seuraan teininä, mutta tajusin jossain kohtaa ettei se elämä oo mua varten. Kävin koulut ja nyt elellään ihan tavallista työssäkäyvän elämää. Äidin kanssa ollaan väleissä, mutta kyllä ajatukset aina kummittelevat takaraivossa. Ei niitä unohda.

    Kiva kun otat kantaa tämmösiin asioihin, luen aina sun postaukset vaikka kaikki jutut ei ookkaan itselle ajankohtaisia 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos kommentista <3 Olenkin aina ajtellut, että sitä kuitenkin haluaa suojella sitä omaa äitiään oli se sitten minkälainen tahansa… ja eihän sitä kukaan pakottamalla tee asioita.. <3

  6. S kirjoitti:

    Toimimme lastensuojelussa päivystävänä kriisiperheenä, meille sijoitetaan kriiseistä alle kouluikäisiä lapsia, myös ihan pieniä vauvoja. Se on surullista millaisissa oloissa ja tilanteissa ihmiset ja erityisesti lapset joutuvat elämään. Voisin kertoa vaikka kuinka monta esimerkkiä mutta kommentistani tulisi liian pitkä. Tässä työssä ei voi vihata niitä päihdeongelmaisia vanhempia, tässä pitää yrittää ymmärtää vaikka se on vaikeaa. Päihdeongelma on sairaus ja se millä tolalla Tampereella päihdehoito on, on aivan naurettavaa. Ei ole ihme että ihmiset eivät edes niin halutessaan pääse kuiville/parane. Uskon kuitenkin että suurinosa näistäkin vanhemmista rakastaa lapsiaan ja haluaa niille pelkkää hyvää, usein on kysymys siitä että ongelmat kulkevat sukupolvelta toiselle eikä osata/pystytä rakentamaan normaaleja olosuhteita. Jos olet jo lapsuudessasi tottunut siihen että kotona ravaa jengiä yötäpäivää niin ei sitä osaa ajatella etteikö se olisi aivan tavallista. Tai että itse 5 vuotiaana kokkaat oman ruokasi, eikö muka kaikki 5 vuotiaat tee niin? Se on se heille normi mitä se ei oikeasti todellakaan ole. Mutta pointtina ehkä se että yhden lehtijutun takaa on vaikea ymmärtää kuinka monisäikeinen koko lastensuojelun prosessi on ja mitä se pitää sisällään. Varhainen puuttuminen kuitenkin on tärkeintä ?

  7. LauraJ kirjoitti:

    Mun lapsuuden kokemus lastensuojelusra ei ollut kovin hyvä. ”Jouduin” lastensuojelun asiakkaaksi kun koulussa alkoi olemaan paljon selvittämättömiä poissaoloja. Tilanne kotona oli kaoottinen. Oli päihteitä ja väkivaltaa. Pyysin ja rukoilin lastensuojelun tätiä että mut huostaanotettaisiin. Eihän niin tehty. Pyrittiin aina pitämään lapsi kotona jos ei ollut hengenvaaraa ja sai ruokaa. Olen hiukan katkera tästä… kärsin nyt aikuisena edelleen lapsuuden traumojen seurauksista.

    • primebody kirjoitti:

      Voi ei….. Voiko olla, että on vain ollut resurssipula mikä tuntuu olevan näissä asioissa todella suuri ongelma? Ymmärrän sun katkeruuden, mutta toivottavasti jonain päivänä pääset siitä yli <3

    • LauraJ kirjoitti:

      Joo olen kyllä päässyt yli noista ajoista. Lähinnä se katkeroittaa välillä kun nämä tapahtumat on aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa itsessäni… jostain syystä vasta aikuisiällä oon oppinut käsittelemään noita juttuja

  8. Katja kirjoitti:

    Mikä tuon letun nimi on ?? aivan upea!

  9. Annu kirjoitti:

    Kiitos Umppu kun puhut blogissasi asioista joita meiän kaikkien ois syytä miettiä. Tää on mahtava blogi kun sulta tulee aina ajankohtaisia ja suoria avauksia. Jatka näin! Kivaa syksyä ihana! ?❤

  10. Cassu kirjoitti:

    Kysyit tekstissö kuinka voisi auttaa. Alkakaa sijaisperheeksi tai ottakaa ainakin lapsi kerran kuukaudessa viikonlopuksi. Olen jo pitkään miehelle puhunut, että mennään mukaan viikonloppuperhetoimintaan ja annetaan vaikka yksinhuoltajalle mahdollisuus levätä edes hetki. Kun teillä elämä helpottaa siinä olisi vaihtoehto. Monelle pikkupojalle miehen kanssa touhuaminen on kova juttu ja te Juuson kanssa lapsirakkaina osaisitte varmasti antaa perusturvaa. Kun meillä nuorempi vähän kasvaa vielä ja asumistilanne on vakaampi aioin yrittää toteuttaa asiaa.

    • primebody kirjoitti:

      Joo onhan sekin ollut mielessä. Nyt vaan tässä elämäntilanteessa se olisi todella haastavaa, mutta toivoisin että ne kenellä olisi mahdollisuus ottaisi tästä kopin <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *