Hae
Prime Life by Umppu

Mitä sää oot tehnyt sun elämässä?

Kolme päivää takana ja kymmeniä asiakkaita palveltu <3. Rakastan työtäni, mikä ei koskaan ole tuntunut työltä. Kun sitä painaa tukka putkella päivästä toiseen niin joskus pitää muistella sitä aikaa, mistä kaikki on alkanut.. Mää olin vielä ala-asteella hyvä koulussa, mutta ylä-asteen puolella osa numeroista alkoi laskemaan. Keskityin urheiluun ja mua ei vaan yksinkertaisesti koulu kiinnostanut. Kuvittelin, että mun oli pakko hakea lukioon ja koko ajatus tuntui oksettavalta.. Lisää tunteja asioiden parissa, joihinka kiinnostus täysi 0. Juteltuani vanhempieni kanssa asiasta olin todella helpottunut, koska sain hakea juuri siihen kouluun minne halusin.

Aloitin Parturi-kampaajan opinnot Pyynikillä jo 90-luvulla.. Osa teistä lukijoista vasta syntyi silloin :). Kävin koulu huonolla ja hyvällä menestyksellä. Olen ihminen kuka oppii näkemällä ja tekemällä, mutta ei todellakaan lukemalla. Tein koko kouluajan töitä opiskelun ohella joka ilta ja mulla oli huima 2,85 mk/h tuntipalkka.. Luit oikein siis alle euron. Silti menin joka hiton päivä oppimaan uutta, koska halusin. Ne vuodet olivatkin opettavaisia. Mulla kävi todella hyvä säkä, kun pääsin heti koulusta töihin, mikä todellakaan ei ollut itsestäänselvyys.

Mun ensimäinen työnantaja Jampe on antanut mulle todella paljon. sielä viihdyinkin lähes 10 vuotta, kunnes halusi mennä eteenpäin ja avata oman liikkeen, mistä olin aina unelmoinut.

 

Se että olen nyt siinä pisteessä, että töitä on niin paljon kun jaksan tehdä.. ei todellakaan ole tullut, kun Manulle illallinen. Sen eteen on vuodatettu ämpäreittäin kyyneileitä… tehty tuhansia tunteja töitä. Koettu niin onnistumisia, kuin vastoinkäymisiä, mutta koskaan ei ole luovutettu. Olen välillä ollut niin pulassa, että olen joutunut pyytämään vanhemmiltani rahaa lainaan, mutta siitäkin on selvitty. Koen päivittäin aivan äärimmäistä kiitollisuutta siitä, että mulla on mahtava työ, työkaverit ja aivan ihanat asiakkaat. Mulla on vihdoin se mistä olen unelmoinut. Saako sanoa ääneen, että on onnellinen vai onko se aina jokin enne, jostain kamalasta. Yritys on kun yksi lapsista ja olen aina ollut valmis antamaan sille välillä jopa liikaakin. Se mistä on lähdetty ja missä ollaan nyt on tie ollut pitkä ja kivinen, mutta nyt kaikkineen onnellinen.

Mun työ on tavallaan tehdä ihmisistä onnellisia ja paras kiitos on aina se tyytyväinen asikas, kuka tulee uudelleen. Rakastan tehdä ihmisille hyvää ja se on työssäni ehdottomasti parasta. Olen aina kokenut tärkeäksi tehdä työtä, millä on positiivinen vaikutus ihmisiin. Joskus ihmettelen, kuinka esimerkikis joku haluaa olla Parkki-Pirkko (yhtään ammattia väheksymättä), jota tuskin kukaan koskaan kiittä sakoista. Siinä tuottaa jatkuvasti muille ärsytystä ja pahaa mieltä ;).

Tässä kuvia muutamistä tämän ja edellispäivän asiakkaista <3


Nyt painan pään pehkuun ja menen lepäämään 12h työpäivän jälkeen <3

Lue edellinen postaus: Kohta mie flippaan

-Umppu

7 kommenttia

  1. Susanna Saarinen kirjoitti:

    Olet kyllä tosi taitava kampaaja! 🙂
    Ihastelen aina näissä sun kuvissa noita kauniita laineita hiuksissa, voitko paljastaa/opastaa miten tuollaiset saisi itse loihdittua..? 🙂

  2. Westend Mum kirjoitti:

    Ihanaa kuulla, että nautit työstäsi! Silloin myös työn jälki on parempaa – puhumattakaan omasta, työkavereiden tai läheisten hyvinvoinnista.
    http://westendmum.fi

  3. Anna kirjoitti:

    Minulla taas meni niin päin, että olisin halunnut lähteä opiskelemaan parturi-kampaajaksi, mutta vanhemmat pakottivat lukioon. Siitä ei ole ollut kuin haittaa. Niin huonolla yo-todistuksella ei tee mitään ja ei ole mahdollisuuksia moneenkaan kouluun sen vuoksi. Edelleen unelma-ammattini on parturi-kampaaja, mutten oikein tiedä mitä kautta enää voisin opiskella. Yksityiskouluun en halua.

  4. Lilli kirjoitti:

    Mikähän tän kirjoituksen pointti mahtoi olla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *