Hae
Prime Life by Umppu

Onko vanhemmuus uhrautumista?

Voi kun sitä oli vielä hetki sitten nuori. Muistan ne aamut tai oikeastaan iltapäivät, kun katsoit kelloa siinä yhden aikaan ja päätit vain kääntää kylkeä. Sellaista ei sitten olekkaan ollut mies muistiin. Muistan ne päivät kun tulin töistä ja lösähdin sohvalle ja päätin vaan olla tekemättä yhtään mitään. Nostin jalat kohti kattoa ja hengailin. Jos ei väsyttänyt kaivoin jonkun kirjan ja uppouduin siihen. Tai ne vapaapäivät, kun katsoin mittarista, että on luvattu 28 astetta ja pakkasin kamat mukaan ja painelin biitsille. Sielä pystyi ihanasti pienessä tuulenvireessä ottaa pikku torkut ja chillailla vaikka auringon laskuun asti. Ei ollut kiire minnekkään eikä mitään aikatauluja.

Eilen töistä tullessani kotiin katsoin niitä kuivuneita kesäkukkia etupihalla.. Tuntuu että ei ole edes aikaa niitä kastella tai vaikka olisikin niin en vain muista. On niin monia asioita mitä haluaisin tehdä, mutta en vaan veny joka paikkaan. Tänä kesänä en ole edes ehtinyt kertaakaan mökille. Tai no olisin varmaan, mutta toinen vaihtoehto on ollut jäädä kotiin nukkumaan ja se on vienyt voiton. Mietin eilen kun auronko paistoi, että olispa ollut mukava piipahtaa alarannassa vaikka terassilla yhdellä jos jopa toisella, mutta tiedän että kotona odottaa kuitenkin jotain parempaa. Lapset <3

Kun astun ovesta ja näen ne onnea loistavat silmät unohtuu hetkessä kaikki muu. En silti koe että vanhemmuus on uhrautumista tai niistä omista asioista luopumista.. Ne asiat nyt tämän tilanteen vuoksi on vain vähän tauolla. Vaikka se oma aika on tärkeää, niin se on paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Se mitä ennen tein ei olisi millään mutoa mahdollista tässä elämäntilnteessa ja voi olla että ei koskaan. Elämä kuljettaa ja muuttaa muotoaan monessakin asiassa meidän vanhetessa. Nyt sitä odottaa välillä iltaisin sitä yhtä tuntia kun kaikki lapset on nukkumassa ja saat hetken vain olla omissa ajatuksissa. En tarvi siihen yhtään mitään aktiviteettiä, mutta plussaa on toki jos vaikka Koskinen intoutuu hieromaan mun jalkoja.

Vaikka se oma aika on tärkeää ja sitä pitäisi viettää, niin nyt on vain hyväksyttävä, että tämä tilanne on tämä hetken aikaa ja taas vuoden päästä se on jotain ihan muuta. Kun lapsilla alkaa koulut ja päiväkodit niin se mahdollistaa myös mulle sellaisia asioita mihinkä ei ole ollut mahdollisuutta hetkeen. Ja kyllä sanon sen äänee, että voin joskus viedä lapset tarhaan ja olla ihan vain itseni kanssa. Se nukunko koko päivän, vai käynkö vaikka villisti shoppailemassa selviää sitten myöhemmin. Lupa olla vaan edes yksi päivä kuukaudesta kuulostaa täydelliseltä.

Meillä ei edelleenkään nukuta mikä vaikuttaa kaikkeen. Yöt on taas ollut sitä muutamaa tuntia unta ja aamulla olen lähtenyt töihin. Sekin on mulle tietyllä tapaa sitä omaa aikaa ja hermolepoa ja jaksan taas ihan erilailla kotona. Toki superihminen en ole ja jossain se raja tulee aina vastaan. Vaikka en ole koskaan kuulunut kirkoon tai uskonut oikestaan mihinkään, niin joka ilta rukoilen, että saisin edes sen yhden yön unta, mikä taas herättelisi toiveita siitä normaalista elämästä..


 

Elokuussa tilanne taas muuttuu ja saan nauttia vielä äitiysloman viimeisestä kuukaudesta Viken kanssa ihan kaksistaan. Paljon on tullut opittua tässä matkan varrella niin itsestään, kuin lapsista. On vaan välillä oltava sielä jaksamisen rajamailla ja repiä huumoria pienistäkin asioista. Kuulen usein jonkun sanovan, että mitenkä jaksat, mutta kai sitä jollain pyhällä hengellä jaksaa. Jos lapset on pois kotoa tuntuu koti aivan liian tyhjältä, enkä oikeastaan siitäkään nauti. Mulla ei ole päällimmäisenä ”hengailla kavereideni kanssa”, koska monella heistä on täysin samanlainen tilanne ja tiedä, että he sen ymmärtävät. Kun saan puhua asioista avoimesti on se asia, mikä on ehkä se kantavain voima tässä koko hommassa. Oon saanut nuoruudessa mennä ihan tarpeeksi ja onneksi sellaista ei ole jäänyt hampaankoloon. Lapset on niin hetken pieniä ja vaikka sitä toisaalta toivoo, että ne vähän kasvaisi, niin samalla toivoo että ne ei koskaan kasvaisi. . Mietinkin välillä millaista se elämä sitten on kun kaikilla on harrastukset ja tietenkin eri päivinä, että istunko autossa ravaamassa ympäri Tamperetta. Siihen on onneksi vielä hetki aikaa. Olen elämässäni tehnyt niin paljon jo töitä, että nyt on se hetki kun työt on vähän sivummalla ja koitan antaa sitä aikaa lapsille, kun ne sitä eniten tarvitsee. Vaikka lapset tietyllä tapaa rajoittaa niin omia miellekkäitä tekemisiä on niiden asioiden tilalle taas tullut uusia juttuja, mitä voidaan touhuta koko perheen kanssa.

Kuvan asu on Biancaneven uusinta mallistoa ja on ehdottomasti mukavimmat urheiluvaatteet päällä, mitä olen koskaan pitänyt. Uusimmat vatteet on ihania, koska ne soveltuvat muuhunkin kuin urheiluun. Nykyään on trendikästä hegailla sporttivaateissa vaikka ihan kaupungilla. Biancanevellä on tulossa uusi siisti juttu, millä voit mitata omien mittojesi mukaan juuri sinulle sopivan vaatekoon. Itsehän olen aina kokoa xs omissa kuvitelmissani, mutta jostain kumman syystä ne tuppaa aina kinnamaan päällä. Tällä siis vältät niiden huti ostosten tekemistä ja saat selville mitä kokoa oikeasti olet. Biancaneve on nykyään vain verkossa toimiva kauppa ja kivijalkamyymälät on jäänyt kokonaan pois.  Heillä sijaitsee Hatanpäällä showroom, missä on työtilat ja välillä kaikenlaista tapahtumaa. Esimerkiksi me totetutimme meidän Men`s collectionin kuvaukset sielä.

Housut * Takki*

 

Muistattehan että saatte blogini lukijoina -20% kaikista  Biancaneven* vaatteista (myös alennetuista). Koodilla UMPPU20 joka on voimassa 16.7 asti. Kannattaa käydä nappaamassa ihanat uutuudet ja nyt valikoimiin on myös tullut lippiksiä*. 

Lue edellinen postaus: Esteettistä hammashoitoa ja ienplastia

-Umppu

5 kommenttia

  1. Nanna kirjoitti:

    Niin hyvä kirjoitus ja aivan kuin minun näppikseltäni;) Samoja asioita olen tässä kelannut viime päivinä väsymyksen ja valvottujen öiden äärellä…

  2. Pauliina kirjoitti:

    Kyllä näitä asioita tulee mietittyä, minulla vasta yksi pienokainen mutta välillä tuntuu että silti aikani ei muka riitä mihinkään. Ehkä se on vielä tätä uuden opettelua, pienen vauvan kanssa. Olisi kiva kuulla sinun yhden päivän kulku aamusta iltaan, mitä kaikkea kerkeätte tehdä ja kuinka handlaat kaiken. Tsemppiä ja kiitos ihanasta blogista <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *