Hae
Prime Life by Umppu

”Tunnen yhä hampaissani miltä lapsen pehmeä iho tuntuu”

Pyydän jo etukäteen anteeksi muutamaa kirosanaa. Moni meistä äideistä kirjaimellisesti kärsii jossain määrin. Vaikka ne lapset ja vauvat niin ihania onkin, niin välillä varmasti tulee jokaiselle sellainen hetki kun pinna katkeaa. Otsikko on viitattu artikkeliin, mikä kannattaa lukea. Jutun löydät TÄÄLTÄ Siinä kaksi äitiä kertoo, kuinka pinna katkeaa ja tapahtuu jotain kamalaa.

En ole itse koskaan ollut väkivaltainen lapsiani kohtaan, mutta välillä se on asia mikä jopa pelottaa.  Toki saatan korottaa ääntä, mutta lyöminen ei ole koskaan kuulunut kuvioihin. Asia mistä kukaan ei uskalla puhua ääneen. Kun hermot palaa ja olet yksin niin mitä tehdä? Olen jo ehkä liian useaan otteeseen kirjoittanut omasta väsymyksestäni. Musta itsestä tuntuu että väsymys on jollain tapaa ”maanis-depressiivinen” jos tuota sanaa voi edes täss tilanteessa käyttää. On hetkiä kun kaikki menee ihanasti ja kaikki on hyvin.. sitää kymmenen minuttia niin tilanne saattaa olla ihan joku muu.

Se hetki kun kaikki lapset huutaa samaan aikaa ja paskaa on joka paikassa  ja olet aivan helvetin väsynyt on juuri sellainen. Mulla on ollut muutama kerta niin pinna kireellä, että oon miettinyt pari kertaa että läsäytän nyrkillä täysillä vessanoveen niin lujaa kun lähtee. En ole sitä kuitenkaan koskaan tehnyt. Se ajatus katoaa mun mielestä yhtä nopeasti kun se sinne tuleekin, jonka jälkeen tulee häpeä ja ajatus että mitenkä edes kuvittelevani tekeväni jotain tuollaista.  Et voi tietää miltä toisesta ihmisestä tuntuu, etkä voi tietää minkälaista sielä kotona on. Mulla on ollut muutama yö  puolessa vuodessa, kun olen saanut nukkua jopa 4h putkeen ja jopa sekin tekee musta aivan toisenlaisen ihmisen. Nyt on taas liian monta unetonta yötä ja se väsymys on aivan saatanasta.

Kun Vikke tytti nyt puolivuotta olen nukkunut maksimissaan kaksi kokonaista yötä  sinä aikana ja voitte siitä summailla. Mua ehkä eniten tässä tilanteessa ärsyttää ihmiset. Musta tuntuu että multa ollaan kokoajan vaatimassa jotain (vaikka niin ei aina edes ole). Ihmiset kyselee (koen ne tällä hetkellä) turhanpäiväsiä asioita ja suuttuu jos en heti vastaa. Mulle on välillä todella haastavaa osallistua mihinkään ylimääräiseen. Mää en halua mennä mihinkään juhliin, koska oon väsynyt. Mua ahdistaa kaikki ketjut missä sovitaan asioista ja sun pitäis olla 24/7 tavoitettavissa ja vastailla jatkuvasti kaikkeen. Mää en jaksa kamalasti pitää nyt yhteyttä oikeastaan kehenkään saati jutella puhelimessa, mihin mulla ei edes ole käytännössä aikaa. Se hetki kun voisin puhua on sitä aikaa, kun mulla on ehkä mahdollisesti aikaa myös levätä.

Jotenkin aivan sairaalla tavalla ymmärrän niitä äitejä ketkä on täysin kilahtanut. Väsymys on mennyt yli eikä enää pysty hallitsemaan itseään. Ne ihmiset jotka kärsii siitä väsymyksestä ei välttämättä edes jaksa enää pyytää apua tai kokee senkin todella stressaavana. Ne on myös väsyneitä siihen että kukaan ei ota asiaa tosissaan eikä reagoi siihen heti.Kuvitellaan että niillä yksillä päiväunilla on korjattu joillain jopa vuosien väsyymys.. voin kertoo: EI OLE vaan niillä selviää taas pari tuntia eteenpäin.  Paras apu tälläiselle ihmiselle on mennä hänen luokseen… ottaa lapset ja häipyä 🙂

Jos univaje on kamala ja joku sanoo sulle että mee nukkuun, niin ei ihminen ole mikään kone joka voi asettaa itsensä lepotilaan. Tilanne voi olla jo niin paha että uni ei enään tule. Makaat sängyssä ja tuijotata kattoa.  Sitten kun siihen uneen pääsee niin ainakin itse vaadin aivan täydellisen hiljaisuuden ja pienikin rasahdus saa mut hereille. Siinä kamalassa stressitilassa pahin ääni on lapsen itku. Mää oon pari kertaa mennyt vessaan ja huutanut sielä täysiä niin lujaa kun on lähtenyt ja tullut pois. Ai että kun helpotti.

Vaikka kaikilla on omat tilanteensa ja joku on saattanut nukkua huonosti niin itsellä ei aina riitä sympatia jos joku on joutunut heräämään seisemältä…. En sillä että kenenkään tilanetta vähättelisin. Otsikoon viitaten stressi ja unettomuus voi ajaa ihmisen aivan sairaisiin tekoihin. Ne saattaavat sillä hetkellä tuntua jopa oikeilta, koska mieliala ja mieli on jo niin väsynyt ja sekaisin.

En tiedä onko tämä vain nykypäivän ongelma, koska elämä on jotenkin paljon hektisempää, kuin ennen. Toki ennen ei ollut paikkaa missä valittaa, koska ei ollut somea ja oli vaan selvittävä. Siinä vaiheessa kun lyöt lastasi on montakin asiaa jo pahasti pielessä. Mää jotenkin toivoisin että äitejä ymmärrettäisiin enemmän ja heille olisi tarjolla erilaisia palveluita. Olisi ihanaa jos olemassa olisi esimerkiksi vauva hotelli. Sinne voisi viedä lapsen yöksi nukkumaan ja äiti saisi edes yhden yön viikossa nukuttua. Varmasti moni oli valmis maksamaan siitä. Musta ajatus että menisin  itse hotelliin nukkumaan tuntuu vaan jotenkin typerältä. Nukun parhaiten aina omassa sängyssä. Olen itse hankkinut apua moneltakin taholta ja sitä saanut. Vaikka menisikin joku päivä hyvin niin seuraava voikin olla jo jotain ihan muuta.

Jokainen äiti haluaa varmasti olla lapselleen hyvä esimerkki. Musta olis ihanaa touhuta vaikka mitä, mutta aina ei vain se energia riitä ja silloin se piru tulee hyppiin mun olkapäälle ja huutaa PASKA ÄITI PASKA ÄITI PASKA ÄITI. Onko joillain muulla samoja fiiliksiä, koska nää yöt ei anna armoo. Joka ilta rukoilen että edes tämä yksi yö…

Lue edellinen postaus: Pilasiko lapset vartaloni?

-Umppu

14 kommenttia

  1. Miisa kirjoitti:

    Hirveää luettavaa. Sinun ei olisi pitänyt tehdä lapsia lainkaan kun vaan valitat. Surullista luettavaa sun blogi kun vaan valitat miten paskaa sun elämä on ja miten väsynyt olet. Olet itse valinnut tiesi. Kestä se. Luulenpa vaan että ei oo miehelläsikään kivaa olla kotona, voin vaan kuvitella sun valituksen määrän. Surullista. Kiva varmaan sun läheisten lukea sun blogia kun sua myös vituttaa yhteydenotot. Mee nyt jo oikeesti itseesi. En ole ennen tavannut kaltaistasi ihmistä.

    • primebody kirjoitti:

      Ollaanko me vai kavereita? Miks sitä pitäis esittää jotain mitä ei ole. Tiedän että todella moni kamppailee väsymyksen kanssa ja siitä ei puhuta ja voi aiheuttaa vaikka mitä. Jos avaamalla asiaa voi joitain tapauksia ennaltaehkäistä niin kaikki on aina kotiinpäin.

    • 1,5 vuotta huonosti nukuttuja öitä kirjoitti:

      Vaikka väsymys johtuu ”omasta valinnasta” (lapset), niin unen vähyyden vaikutukset kehoon ja mieleen ovat samat kuin unettomuudesta kärsivällä ihmisellä. Mielestäni siis tästä asiasta pitää puhua ja suhtautua siihen yhtä vakavasti.
      Vaikka itse ennen lapsien saamista tiesi, että huonosti nukuttuja öitä on edessä, niin ei sitä olotilaa pysty oikeasti käsittämään vasta kuin kokemuksen kautta. Se on pahimmillaan jotain aivan järkyttävää. Ja kyllä, sen väsymyksen vuoksi on päiviä, kun koko elämä tuntuu ihan paskalta, vaikka järjen tasolla tietää, että elämässä on asiat hyvin.
      Kannattaa ottaa selvää, miten unettomuus ja univelka vaikuttavat ihmiseen.. etenkin jos omassa lähipiirissä on ihmisiä, jotka kärsivät siitä. ”Älä valita” ja ”Kestä se” tyyliset kommentit siinä tilanteessa osoittavat empatiakyvyn ja tiedon puutetta.

    • Sara kirjoitti:

      Uskomattoman typerä kommentti.

  2. Pippuri kirjoitti:

    Ymmärrän täysin! Ja mulla on vain yksi lapsi, joka on aina nukkunut suht hyvin, mulla vaan se oma väsymys pääsi niin pahaksi, että kun vauva alkoi nukkumaan ”täysiä öitä” niin itellä meni valvoessa vielä sen jälkeen 1,5 vuotta, ennen kun nyt vasta olen alkanut taas nukkua melko normaalisti. Osaan vaan kuvitella, että jos mahdollisia herättäjiä olisi 3 ja lisäksi mahdollinen puolison kuorsaus, ni oisin varmaan jossain hullujen huoneella :/ Oon törmänny kans siihen, että eihän sitä ymmärrä kukaan, joka ei oikeesti oo sitä kokenu. Ja noi väsyneen päivän fiilikset, osaan hyvin samaistua, sillon pitäs vaan yrittää pitää mielessä, että aina kun vaan mahdolista, ni kannattaa panostaa itseen ja omaan hyvinvointiin, kun niitä tilaisuuksia ei ole niin usein, unohtaa hetkeks kaikki muut ja muu mikä ei oo ihan pakollista, ja tehdä vaan jotain, pelkästään itseä varten ♡

    • Pippuri kirjoitti:

      Ja tuli vielä mieleen tosta vessassa huutamisesta.. ku itekkin joskus tekis mieli huutaa, mut keksin joskus hyvän tavan purkaa raivoa vahingoittamatta ketään muuta tai itseä. Ottaa sohvatyynyn ja mäiskii sillä sohvaa tai seinää, siinä saa koko kropasta purettua agressiota, mutta kukaan muu kun se tyyny ei kärsi 😉

  3. Ellipsi kirjoitti:

    Tärkeästä aiheesta kirjoitat, josta myös monesti vaietaan kun meillä Suomessa on edelleen joku ”äitien-pitää-jaksaa”-myytti. Et varmasti kaipaa mitään vinkkejä, mutta sanonpa silti, sillä jos niistä on jotain apua niin aina parempi; tunnistin itseni tuosta, että otan paineita kun ihmiset ottavat yhteyttä ja laittavat esim watsuppia, enkä ehdi ja jaksa ajantasaisesti vastata ja sitten tulee syyllinen olo. Tein jossain välissä niin, että sanoin ystävilleni ja tutuilleni että tilanne on sellainen etten päivystä puhelimella ja vastaan jos ja kun ehdin, joskus siihen voi mennä parikin päivää, eikä siitä pidä suuttua. Toinen juttu mikä on auttanut niin siivousstandardien laskeminen – ei ole järjestelmälliselle ihmiselle helppoa, mutta silloin tällöin kun sopii itsensä kanssa että tänään mun ei tarvi tehdä näitä ja näitä kotitöitä, niin helpottaa. Helppoa se ei ole kun luo oman päähän myös järjestystä kun ympäristä on järjestetyksessä mutta näiden kahden erottaminen on kyllä tärkeää. Käytät tai et näitä vinkkejä, toivon sulle helpompia ja sujuvampia päiviä ja paljon jaksamista <3

  4. Santtu kirjoitti:

    Tiedän niin tunteen! Olen huono nukkuja muutenkin ja vauva heräily kerrytti univelkaa noin vuoden. Olo tuntui monesti kireältä kuin viulunkieli ja v*tutti vaan, kun ei jaksa tehdä mitään esim. mennä ulos. Mielialat vaihtui sekunnissa hyvästä fiiliksestä huonoon. Vielä kun on voimakastahtoinen lapsi.. Päästin oman univelkani liian pahaksi. Näin jälkikäteen olisi pitänyt vaatia miestä heräämään useammin aamulla, että saisi tankattua unta. Ja ulkoilemaan pitäisi pakottaa itsensä vaikka pää kainalossa. Tsemppiä, kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, kun unet palautuu!

  5. Sara kirjoitti:

    Kiitos Umppu tästä kirjoituksesta ❤ Aihe josta ei todellakaan puhuta tarpeeksi! On liikaa ekan kommentoijan kaltaisia ihmisiä jotka eivät tiedosta ollenkaan tän ongelman laajuutta ja varsinkaan seurauksia!

  6. Standard goods kirjoitti:

    Tää on ihan niinkuin mun elämästä!!
    Väsymyksen määrää ei tunnu monetkaan ymmärtävän. Sä osut niin oikeaan kirjoituksissas. Älä välitä noista joistain ikävistä kommenteista! Ne selvästikään ei oo joutunu elää vastaavassa tilanteessa jotta osaisivat asettuu sun ja meidän monen muun asemaan. Jotenkin sun kirjoitustes lukeminen auttaa kun tietää ettei oo ihan yksin eikä ihan hullu..joku muukin käy läpi samoja tunteita ja asioita.
    Sanovat että pitää laskee siivoustasoo mutta mitä likaisempi ja sotkuisempi kämppä sitä enempi ahdistaa. *siisteysfriikki*…
    Pal ihanampu aloittaa uusi päivä jos on illalla jaksanut laittaa kämpän kondikseen.
    Tälläseen tavarasotkuun kun ei oikein siivoojankaan palvelut auta..hmm.
    Pitäis vaan opetella sietää sotkuu?

  7. Jenna kirjoitti:

    Mielettömän hyvä ja armollinen kirjoitus. Ennen lasta (niin, todellakin vain yksi lapsi saati sitten jos olis kolme) olin todella hyvä nukkumaan. Kun tämä susihuonosti nukkuva vartin välein pahimmillaan heräillyt pienihminen saatiin lopulta nukkumaan siinä reilu vuosikkaana (unikoulun avulla, lisää paskamutsipisteitä ;)) niin itsellä meni vielä lähemmäs puoli vuotta ennen kuin aloin nukkumaan edes lähelle normaalisti. Eli vauva nukkui vihdoin mutta äiti ei. Ja noi äitien napsahtelut, niistä pitäisi puhua niin paljon enemmän! Armoa äideille ja hiiteen sellaiset äidit ovat täydellisiä ja jaksavat kaiken -tabut. Kiitos kun kirjoitat rehellisesti, se on tosi rohkeeta.

  8. Sarppahei kirjoitti:

    Just tänään itkin siitä helpotuksesta kun tajusin taas että selvisin tuosta ajasta ja kuin helppoa tänä päivänä on.

    Mä olin niin s*tanan väsynyt että pahimpina öinä en jaksanut todellakaan heti reagoida lapsen hereillä oloon ja päivät meni lähinnä miettien että mihin sen huonounisen kakaran sais edes hetkeksi. Ja vihasin koko maailmaa kun olin niin yksin ja niin uupunut. Ne hetket kun olis voinut nukkua, makasin sängyssä katsellen kattoon ja itkin. Itkin itkin ja itkin. Siinäpä ne meidän ekat vuodet menikin. No, nykyään on helppoa. Vieläkin heräillään öisin jos on maha kipeä, pää kipeä, pelottaa, janottaa, mitä milloinkin. Mutta se tunne, kun ne kävelee omin jaloin omaan sänkyyn ja jatkaa unia. Aamen.

    Onhan tuo aika ihan todella raskasta.

  9. susssuuuupa kirjoitti:

    Se on aivan totta että väsymys muuttaa ihmistä, ihan jokaista, olisipa se väsymyksen ”syy” mikä tahansa.
    Tosin ei tätä lasten ”aiheuttamaa” väsymystä ymmärrä kukaan lapseton ihminen, vaan ainoastaan yleensä äiti, joka valvoo ja valvoo ja valvoo 😀 itse olen kahden pienen lapsen kanssa 5 vuorokautta viikossa yksin, joskus JOPA 6. (mieheni reissutyössä) ei juuri kukaan auta, kun ei tässä lähellä ole tuttuja. Ei pääse mihinkään yksin, ei vessaan, ei saa ajatustakaan ajateltua loppuun ilman että se keskeytetään kymmenen kertaa 😀 hoidat kaksi lasta yksin, kotityöt (omakotitalo) uunin lämmitykset ja lumityöt jnejne…. että siihen kun väsymys päälle, vuoden ajan nukuin yhden ainoan kerran 4h, muuten herännyt joka yö 2h välein. itsellä ainakin oli hermo todella kireällä ja tuntui että kaikki on paskaaaaa..miehelle valitin vain suurimman osan ajasta kun oli kotona ja isommalle uhmikselle saatoin joskus karjaista….ja se johtui VÄSYMYKSESTÄ! nyt pienempikin nukkuu yönsä 20-6, joten saan itsekkin nukuttua ja en ole enää niin hermo, tosin völillä saattaa hermoa kiristää esim maanantaina kun kaaos painaa, hommat painaa niskaan tee tuo ja tämä ja tuo ja tämä…ja pienempi ei viihdy muualla kuin sylissä ja isompi kiukkuaa joka asiasta ja miettii että noh viisi päivää ja pääsen hetkeksi jonnekin yksin tai saan pestyä edes ne pyykit 😀 hahaaaaa. ja ei muakaan kiinnosta yhtään mitkää juhliin menot tai puhelut hetkinä jollloin ne onnistuisi koska se on AINUT hetki jos/kun saam olla niin oikeasti silloin ihminen vaan haluaa olla 😀

    tää nyt varmaa kuulostaa että oon ihan valivali mutta joo myönnän on tää raskasta yksin kahden alle 3v kanssa plus kaikki muut hommat yksin. mutta silti I LOVE MY LIFE <3 <3 <3 mennään eteenpäin ni ehkä helpottaa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *