Hae
Prime Life by Umppu

Kenenkä parisuhdetta halitsee kännykkä?

 

Se pieni pirulainen, mikä nykypäivänä hallitsee lähestulkoon meidän jokaisen elämää…. Se huutaa hep kuka haluaisi mennä ajassa taaksepäin ja elää aikaa kun älypuhelimia ei ollut olemassakaan. Varmaan yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteessa on  nykypäivänä puhelin. Voin ainakin omalaa kohdallani sanoa, että mua ärsyttää jos puhun jollekkin joka näprää puhelinta ja varsinkin kun huomaan että se ei kuuntele mua ollenkaan.

Mää oon koittanut monta kertaa ehdottaa, että voitaisiinko kotona varsinkin ilataisin pitää puhelimia vaikka keittiössä, koska ilta on kuitenkin niin lyhyt kun koko perhe on samaan aikaan kotona. Aina sitä tuppaa joku rikkomaan. Vaikka käytän itsekkin paljon puhelinta (hoidan sillä myös lähes kaikki työasiat) niin pystyn olemaan helposti myös ilman sitä.

Sanon Juusolle vähintään kerran päivässä sen puhelimen käytöstä ja mua ottaa se pannuun niin paljon, että joku päivä vielä nappaan sen ja heitän sen ulos tosta takapihan ovesta. Voiko joku helvetin turha peli olla tärkeämpi, kun aika perheen kanssa?

 

 

Mua ärsyttää käydä esimerkiksi juhlissa, missä porukka istuu olohuoneessa ja kaikilla on puhelin kourassa. Mitenkä sitä ei voi olla hetkeäkään ilman selaamatta instagramia tai facea, missä ei juuri koskaan ole mitään niin tärkeää että päivän poissaolon aikana tapahtuisi jotain mitä ilman et voisi elää.

Osataanko men nauttia enää hetkestä tai hetkistä? Kinnitin kerran ravintolassa yhteen pariskuntaan huomioo.  Aluksi katsoin heitä ihailevasti, kun he pitivät toisiaan käsistä kiinni ja näyttivät todella onnellisilta. Sitten tuli ruoka ja siitä se alkoi. Yli tuntiin kummatkaan ei puhunut toisilleen sanaakaan, vaan molemmat näpräs puhelimiaan.. Jotenkin tosi sääli…

Se miksi itse oon ollut niin sitä snäppiä vastaan on juurikin se, että kun puoli elämää pitää kuvata ja päivittää eri some kanaviin, niin se että pitäis vielä videoida koko elämä on mulle ainakin jo liikaa. Se mitä oon snäppiä seurannut on se jotenkin joillain mulle aivan liian henkilökohtaisen tiedon jakamista. Vaikka sieltä kaikki poistuukin tietyssä ajassa, niin silti..

 

Ennen sitä riideltiin ihan eri asioista ja asiat selvitettiin puhumalla. Nyt kadotaan kun pieru saharaan ja ehkä keskustellaa what`s upin välityksellä. Mää sanon edelleen joka päivä siitä puhelimesta Juusolle joka päivä ja musta se on todella törkeetä, kun hän ei tee asialle mitään. Tiedän että en ole asian kanssa yksin.

Mää pyrin itse kokoajan olemaan vähemmän ja vähemmän kiinni älylaitteissa ja koitan sitä kehoittaa muillekkin. Hassua että ihailen ihmisiä kenellä ei ole mitään sometilejä, mutta silti en pystyisi itse kuitenkaan olemaan ilman niitä. En tiedä oonko liian utelias vai mikä on sitten se syy.

Mun viikonloppu meni kokonaan töissä ja nyt tulee jopa viiden päivän putki, josta siirryn suoraan lomalle. Mulla on ollu sijaisena Vilma jolle on vielä toukokuun ajan mahdollisuus (mun asiakkaiden) käyttää -40% alennus parturi-kampaamo palveluista (ei koske pidennyksiä.) Kesäkuusta alkaen kaikilla meistä on normaalit hinnat. Äkkiä se aika vaan vierii.

Töissä on ihanaa ja aika menee sielä todella kuin siivillä. On myös aivan mahtava saada vaihtelua kotiarkeen ja nyt vetovuorossa on Juuso muutaman viikon. Oon aina jatellut että ei se elämä saa olla ihan vaan ja ainostaan sitä perhettäkään. Välillä on hyvä päästä aikuisten ihmisten seuraan ja jutella ihan muista asioista.

Meikit NYX* House of Brandon

Lue edellinen postaus: Voiko lumisateessa ruskettua?

-Umppu

5 kommenttia

  1. Hellu kirjoitti:

    Aivan ihania kuvia! Varsinkin tuo huivi on söötti ?

  2. taika kirjoitti:

    Mua v$#@ttaa ku mies on sen lyhyen ajan, mitä se kotona iltasin on, sen ajan aina sen stanan luurin kans vaik meil on ihana pieni vauva!! Ja kun ois tarkotus et hän ees sen lyhyen ajan mitä päivässä on kotona ja vauvan kans, ois sit ihan kunnolla vauvan kaa eikä vaa sillai et tuijottaa sitä pirun luuriaan ja sanoo vauvalle et no älä nyt, mitä sä nyt itket tms. Ku vauva haluis varmasti katsoo isäänsä silmästä silmään ja seurustella. Miltä tuntuu pieneltä lapselta katella ku oma vanhempi on katse aina vaa kiinnittyneenä siihe koneeseen eikä häneen. Mikä siel on niin tärkeetä?

    Oon ite myös nyt kiinnittäny huomioo omaan näpräämiseen ja oon sitä vähentämy vauvan myötä. Somettelen lähinnä silloin ku vauva nukkuu tai on siinä tissillä torkkumas. Silloin se on mun ajanvietteenä.

    Mun mies myös aina ravintolas tai kylässä ku ollaan, plärää sitä luuriaan. Ai että kiehuu päässä silloin!! Kun silloin pitää jutella ihmisten kaa ja keskittyä siihen oikeeseen elämään.

    Kyllä mä kaipaa aikaa ku ei ollu noita vehkeitä jotka hallitsi kaikkee!!

  3. M kirjoitti:

    Täällä kans sanottu miehelle luurin käytöstä! Edes rupkapöydässä kun kahestaan syyään ni se näprää puhelinta ja ite tyydyn olemaan sitte omissa ajatuksissa siinä vaiheessa.. oon niin kyllästyny siihen näpräämiseen että oon uhannu heittää kans sen luurin nii kauas ettei sitä takasi saa. Meilläkin kun on reilu 5kk tyttö joka halauis sitä huomiota isältään, joka viettää surullisen paljon aikaa luurin tai kavereittesa kans, että lapsi ja minä ei saada sitä huomiota:( itellä sen takia kova mietintä parisuhteen kanssa että mitä sen kans tekee..

  4. Dafuck kirjoitti:

    Vähän jälkeenpäin tää kommentti, mutta voi Jeesus perkele miten tuttua. Täälläkin pieni vauva, joka vasta on oppinut ottamaan kontaktia ja sydäntä särki katsoa, kun pikkuinen yritti hapuillen hakea huomiota isältään, jolla oli huomio puhelimessa. Puhun menneessä aikamuodossa, koska nykyään mies on iltaisin jopa minua aktiivisemmin pojan kanssa. Kolmi-vuotisen suhteemme aikana en ole kertaakaan aikaisemmin huutanut ääneen (synnytys mukaan lukien) ja muutenkin olen aika tyyni, mutta nyt napsahti päässä niin lujaa, että parkuen karjuin siitä s–tanan puhelimesta ja lapsen huomioimisesta. Miehen kunniaksi on sanottava, että viesti meni perille ja käytös muuttui todella upeasti. Jotenkin vain ällistytti, että muutoin noin skarpille ja tunneälyllä varustetulle ihmiselle piti huomauttaa.

    Joo ymmärrän minä, että pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen haluaa vain lojua sohvalla nollat taulussa ja räpätä puhelintaan. Mutta on tuolla aika monta iltaa viikossa tehdä sitä keskenään, kun vauva on mukanani töissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *