Hae
Prime Life by Umppu

Lama-ajan lapsi

Kun olen elänyt lapsuuttani vallitsi Suomessa lama. Vaikka meillä oli aina ruokaa kotona ja muutenkin asiat kunnossa, niin muistan kuinka se on vaikuttanut moniin asioihin. Nykypäivänä kaikki asiat on tarjolla ja kaikkien on kaikki saatava. Silloin oli aivan huippuhetki kun saatiin uudet vaatteet joulu ja kevätjuhliin tai kun joskus sait jotain omaa ettei kaikki ollut aina siskon vanhaa. Kaikki piti niinsanotusti ansaita. Musta on aina välillä aivan hullua kuunnella, kun omille lapsille annetaan asunto ja auto ja kaikki elektroniikka on viimeisen päälle. Mietinkin että laittaako osa vanhemmista kaiken oman rahansa lapsilleen, vai pönkitetäänkö sillä esille omaa varallisuutta?. Ajatellaanko asiaa niin että no nyt häntä ei ainakaan kiusata vai mikä siinä on taustalla 🙂 :). Mun mielestä jo lapsena rahan arvo pitää opettaa ja pitää kertoa mistä se tulee. Ei se vaan voi mennä niin, että äiti mä haluun i phone seiskan ja sit painellaan kauppaan se ostaan. Yhä nuoremmilla on välillä aivan käsittämättömiä määriä rahaa käytettävänä, mikä on tavallaan pelottavaa… Miten sitä pystytään edes itsenäistymään, kun on totuttu siihen että kaikki saadan?

Mekko  House of Brandonilta *

Ehkä mulla on itselläni sen vuoksi aina ollut se ”töitä pitää tehdä” asenne, koska se on ollut mulle lapsesta asti ihan itsestään selvyys että niin tässä elämässä pärjätään. Tekemällä työtä saa rahaa, millä sitten eletään. Kaikki asiat muuttuu ja välillä on jopa itse vaikeaa pysyä perässä. Silloin kun itse opiskelin ammattikoulussa, niin olin muutamalle luokkakaverille niin kateellinen siitä, kun he asuivan ”omassa” asunnossa. Ne asunnot oli siihenaikaan pahamaineisen Hervannan ehkä ”kamalimpia” taloja, joissa asuttiin samassa huoneistoissa ventovieraiden kanssa. Niitä kutsuttiinkin nimellä betonihelvetti. Vuokra oli muutaman satamarkkaa.. Olisin itsekkin halunnut itsenäistyä, mutta tiesin että mulla ei olisi ollut siihen rahaa. Nykyään (Tampereella) opiskelijat asuvat yhdessä kalleimmassa kaupunginosassa Tampellassa aivan tuliterässä upeassa talossa, keskeisellä paikalla eikä niissä ole kämppiksiä. Eihän siinä mitään vikaa ole ja mahtavaa, kun näin on mutta todellakin ne ajat on muuttuneet.

Käydään kahviloissa ja brunseilla ja vietetään aivan erilaista elämää kuin silloin. Toki nyt on enemmän rahaa käytettävissä ja sitä on helpompi saada, mutta itse jotenkin pelkään ajatella asioita että mun olisi vanhempana huolehdittava asioista noin. Enää ei kelpuuteta mitään vanhaa, vaan mietitään ensikodin sisustusta ja jos kaikki ei miellytä niin teetetään remontti. Silloin kun itse muutin pois kotoa, niin nimenomaan keräiltiin sukulaisilta kaikki vanhat huonekalut ja tavarat, koska rahaa ei ollut. Ehkä pääpointtina tässä on juurikin se, että annammenko me lapsiemme päättää mitenkä perheessä eletään ja mihin rahat käytetään? Onko vanhemmat liian lepsuja nykypäivänä? Onko kaikilla oltava aina kaikki uusinta uutta? Kuvitellaanko ihan oikeasti että se materia tuo sitä onnellisuutta? Korvaammeko me ajanpuutetta kiireen keskellä erilaisilla tavaroilla?

Lue edellinen postaus: kaikilla asioilla on seuraukset

-Umppu

 

12 kommenttia

  1. ansku kirjoitti:

    Mikä ihana farkkua paita sulla on päällä kuvissa ? ? mistä ostanut

  2. Johanna kirjoitti:

    Annat kirjoituksessasi sellaisen kuvan, että kaikki opiskelijat, jotka asuvat uusissa hienoissa asunnoissa arvoalueilla ja nauttivat elämästä silloin tällöin, elävät vanhempiensa kustannuksella. Asun hyvällä alueella, asunto ei ole 22 neliö koppi ja suurin osa kalusteista on hankittu uusina – juuri sellaisina kuin minä haluan. Ja vanhempani eivät ole makseneet menoistani penniäkään sitten vanhojen tanssien (nyt ikää siis 23), rahoitan itse elämäni tekemällä töitä perse ruvella opintojen ohella ympäri vuoden.

    Mutta kirjoituksessasi on hyvä pointti, jota olen monesti itsekkin ihmetellyt, miten ihmisillä, jotka eivät tee töitä (tai ylipäätään mitään, edes opiskele), on asiat niin hyvin ja varaa elää leveähkösti En meinannut uskoa korviani, kun kuulin että ystäväni saa veronpalautuksia TYÖTTÖMYYSKORVAUKSISTA!? Että ensin ihminen saa rahaa tekemättä mitään ja sitten siitä on otettukin liian paljon veroa ja kas vaan, oleppa hyvä tässä palautuksia… Lisää rahaa tekemättä yhtään mitään. Voisin kirjoittaa näistä sosiaalietuuksista sekä niiden muuttamisesta vastikkeellisiksi ja työntekemisen tärkeydestä sormet verille, mutta tyydyn sanomaan että olen kanssasi täysin samaa mieltä: rahan arvon oppii ainoastaan työtä tekemällä ja itse rahaa ansaitsemalla, ei siten että sitä tippuu syliin tekemättä mitään, oli sitten antajana vanhemmat ja yhteiskunta. Olen puhunut, tämä aihe tuppaa aina menemään tunteisiin! 😀

    • primebody kirjoitti:

      Joo eihän senkin mee että kaikki ja moni tekeekin töitä niska limassa, mutta sitten on se tietty ryhmä… juuri ne ketkä ei ymmärrä sitä rahan arvoa

    • minea_ kirjoitti:

      Mua vähän kyllä naurattaa tän kommentin järjenjuoksu ottamatta sitten muuhun kantaa. Työtön saa työttömyyskorvausta -> siitä pidätetään veroa -> veroa tulee pidätettyä liikaa -> veronpalautusta loppuvuodesta. Niin se on sitten ilmaista rahaa lisää? 😀 Eikös se siitä työttömyyskorvauksesta alunperin pidätetty? Kuitenkin valitettavasti samat säännöt verotuksen suhteen koskee täällä kaikkia, työttömiltäkään ei ihan huvin vuoksi vaan voi alkaa pidättämään lisää veroja, vaikka mieli tekisi.

  3. Ennen oli kaikki paremmin? kirjoitti:

    Nyt oli kyllä sellaista menneiden aikojen ja kurjuuden ihannointia, että en tiedä mistä tätä lähtisi purkamaan. Ensinnäkin 90-luvun laman aikaa oli perheitä, joilla meni huonosti ja niitä, joilla meni hyvin. Sama juttu nykyään. En tiedä huomasitko, mutta käytiin varsin syvässä lamassa tuossa muutamia vuosia sitten 2000-luvun lopussa. Suomessa on yli 100K lasta, jotka elää köyhyydessä. Heillä ei ole varaa vaatia uusinta ja hienointa. Uskon, että itse asiassa nykyään on paljon vaikeampaa olla lapsi tai nuori, koska varustekilpailu on kovaa, eikä näiden köyhien perheiden pääse osaksi sitä sosiaalista piiriä, missä IPhone on kova sana.

    Ja sitten yksi juttu mikä nauratti. Ei se varmaan ole opiskelijan vika, jos TOAS rakentaa Tampellaan asuntoja. Ja Hervannasta löytyy edelleen soluasuntoja, mutta vuokra valitettavasti on enemmän kuin ”parisataa markkaa”, koska yleinen vuokrataso on noussut. Saattaapi myös olla, että ne Tampellassa asuvat opiskelijat tekee kovasti töitä opiskeluiden ohella, että pystyvät asumaan siellä.

  4. Ivy kirjoitti:

    Tekstissä on pieniä ristiriitoja. Olen itse yksi näistä pahamaineisista Tampellassa asuvista opiskelijoista. Uskoisin väittää, että 90-luvun alussa syntyneenä olen myös näitä ”lama-ajan lapsia”. Ainakin ensimmäiset elinvuoteni Suomi oli syvässä lamassa.

    Muutin Tampellaan opiskelujeni 5. vuotena pois Hervannan kimppakämpästä. En rahoita asumistani 250 euron asumistuella, vaan rahalla, joita saan työnteosta, jota myös palkaksi kutsutaan. Eivät vanhempani ole kustantaneet elämääni opiskeluaikana. Kun kerroin haaveistani muuttaa keskustaan, kannustivat he muuttamaan tänne vasta kuin minulla on varaa siihen työnteon myötä.

    Lapsena ja nuorena käytimme aina sisarusten ja serkkujen vanhoja vaatteita. Maailma on kuitenkin muuttunut 90-luvun jälkeen ja esimerkiksi vaatteita saa halvemmalla kuin ennen. Uskon ja toivon, että kasvavien lasten vaatteita kierrätetään samalla tavalla kuin aiemmin, ettei maapallomme huku tekstiilijätteeseen. Se on kuitenkin oma tarinansa. Kuitenkin myös huonekaluja saa entistä halvemmalla esimerkiksi Ikean tulon myötä ja siksi oma kalustukseni onkin sekoitus kierrätettyä ja Ikean tuotantoa.

  5. jep kirjoitti:

    Se on kyllä niin kuin joku ylempi kommentoija sanoi. Yhtälailla 2000-luvulla on ollut paha lama ja moni perhe ostelee vaatteet vain joulu- ja keväjuhliin ja uudesta iphone 7 saa vain nähdä päiväunia. Mutta olet saman ikäinen kun äitini joka eli vielä laveammin kun minä nyt opiskelijana, lainalla. Ja vaikka käytti lainn uusiin benettonin vaatteisiin ja ulkona syömiseen väitän että rahan arvon hän silti tiesi ja sitä arvosti. Itse olen käynyt koulun ohella töissä niin kauan kun muistan ja asun hyvällä alueella uudehkossa kaksiossa ja käyn brunsseilla ja fine dining ravintoloissa syömässä. Se että välillä tykkää käyttää rahojaa pieneen luksukseen arjen keskellä ei oo mitenkään väärin. Ei kaikki eläneet samalailla siihen aikaan ku sä olit nuori, niin kuin ei kaikki opiskelijat nytkään asu tammelassa ja käy brunsseilla ?

  6. Opiskelija, 20 kirjoitti:

    Olen lukenu sun blogia jo pidemmän aikaa, käsittelet hyviä ja ajankohtaisia aiheita omasta näkökulmastasi, yleensä kuitenkin erittäin kärjistetysti. Tämä postaus meni niin sanotusti tunteisiin ja koen ensimmäistä kertaa tarpeelliseksi kommentoida.

    Mielestäni monelle lapselle ja nuorelle opetetaan rahan arvo jo nuorena, toki poikkeuksiakin löytyy. Minulle ja sisaruksilleni on aina jankutettu, että mikään ei ole ilmaista ja kaiken eteen pitää tehdä töitä.

    Tukiasiat muuttuvat elokuussa, kun opiskelijat liittyvät asumistuen piiriin, mutta tällä hetkellä opiskelijat saavat kuukaudessa parhaimmillaan 500€ opintotukea ja lainaa voi lisäksi nostaa 400€. Lisäksi suurin osa opiskelijoista tekee töitä kesäisin, jotkut myös opiskeluiden ohessa. Opiskelijoille on myös asetettu tuloraja tukikuukausien mukaan, esim jos nostaa 9kk tuet niin saa tienata vuoden aikana maksimissaan noin 12 000€.

    Itse esimerkiksi saan tukia+laina 900€/kk ja tästä menee noin 400€ vuokraan (voi kyllä TOASin yksiö), käyttörahaa jää siis noin 500€. Tällä käyttörahalla pystyn maksamaan muita pakollisia (esim ruoka, bussikortti, ASP, vakuutus) ja yllättäviä (esim lääkäri, lääkkeet, uudet farkut jos vanhat menevät rikki) menoja, silti rahaa jää kuukauden lopussa käteen.

    Vaikka olenkin opiskelija en silti koe, että minun tarvitsisi kituuttaa köyhyysrajalla ja olla käymättä brunssilla, jos minulla siihen varaa on. Painan kesäisin töitä niska limassa, jotta voin ostaa liput festareille tai lähteä ulkomaille, jos siltä tuntuu. En kuitenkaan koe tuhlaavani rahaa turhuuksiin, vaan rahaa menee kuukausittain säästöönkin (myös opiskeluaikana, jolloin en tee töitä).

    Entä tukevatko vanhempani minua rahallisesti? Eivät oikeastaan. Silloin tällöin äiti saattaa haluta käydä ruokaostoksilla kanssani tai iskä yllättäen maksaa bussikorttini. Huonekaluni ovat pitkälti vanhoja, uusia olen ostanut itse ansaitulla rahalla. Välillä saan vanhemmiltani auton käyttöön pidemmille matkoille tai kesäksi töiden takia ja silloin luonnollisesti minun pitää itse maksaa auton kustannukset.

    Entä sitten ne joiden vanhemmat ovat ostaneet lapselleen omistusasunnon, uuden mersun tai säästäneet hänelle pesämunaa tulevaisuutta varten? Siinä ei kukaan häviä mitään! Heidän vanhempansa ovat vain halunneet lapselleen paremman tulevaisuuden ja osanneet säästää häntä varten. Haluan, että nekin nuoret ymmärtävät, että kaikkea ei ojenneta heille kultalusikalla, vaan asioiden eteen on oikeasti tehtävä töitä. Tiedän muutamia tällaisia henkilöitä ja he joutuvat itse maksamaan esim yhtiövastikkeet ja vakuutukset, lisäksi heidän pitää itse käydä yhtiökokouksissa.

    All in all meille aina sanottiin, että köyhät esittää rikkaita ja ne joilla on rahaa on niitä ”taviksia”, fiksu ei kerskaile rahoillaan.

  7. Kjk kirjoitti:

    Ennen oli kaikki paremmin – asiaa. Pointti ei nyt joillain muilla osunut kohdalleen. Mutta elämäniloa kaikille 🙂

  8. Maikki kirjoitti:

    Hyviä kommentteja!
    Itse vauvan äitinä ajattelen näistä Umpun kärjekkäistä avauksista, että näistä näkee, että hän on väsynyt. Väsyneenä hän näyttää olevan helposti hermostuva, äkkipikainen ja suutahtaa kommenteista.

    Toivon Umppu sinulle voimia ja jaksamista!
    Uskon, että kun elämäsi hiukan tasoittuu kirjoitustenkin sävy muuttuu positiiviseksi.

    Hyvää kevättä kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *