Hae
Prime Life by Umppu

Perhepeti ilman omaa tahtoa

Olen lukenut paljon erilaisia juttuja ja artikkeleita perhepedistä. En ole koskaan kokenut sitä omakseni edes ajatuksen tasolla, vaikka moni sitä hehkuttaakin. Mulla ei ole siihen oikein mitään muuta syytä, kun oma herkkäunisuus ja se, että kun tässä parisuhteelle on muutenkin ihan liian vähän aikaa, niin se että saa edes nukkua sen toisen vieressä on ainakin mulle todella tärkeää. Mua kiinnostaa kamalasti kuitenkin tämä asia ja olisi kiva kuulla ihmisiltä mitenkä on päätynyt perhepeti ratkaisuun. Mitenkä vanhemmat saa siinä nukuttua kunnolla ja onko heillä kenties 3m leveä sänky? Mitenkä parisuhde?

Musta tuntuu välillä että meidän sänky on ihan meille kahdelle liian ahdas ja pakko sanoa, että en kaipaa lapsia sinne. Edes joku paikka missä saa olla edes hetken ihan omissa oloissa. Tai no niin olen kuvitellut. Meillä Vikke sai rokkotteiden toisen satsin ja siitä on ollut paljon harmia. On kuumetta ja kitinää ja vatsakaan ei toimi ihan normaalisti.

Alkuyö menee aina ihan hyvin, mutta siinä vaiheessa kun aikuiset menee nukkuun niin se show vasta alkaa. Oon napannut Viken mun viereen, koska en vaan jaksa näillä univeloilla jäädä sängynviereen seisoskelemaan ja odottelemaan josko se sattuisi nukahtamaan. Siinä vaiheessa kun sägyssä on jo kolme henkilöä, niin se tuntuu jo todella ahtaalta ja nukkuma-asento on mitä on. Siitä johtuen mun koko kroppa on aamulla ihan jökissä. Kun aamuyö koittaa niin pukkuiset läpsyttävät askeleet kuuluu toisesta huoneesta ja Vivian saattaa tulla vielä sinne neljänneksi. Tässä vaiheessa nappaan usein Viken kainaloon ja siirryn alakerran sohvalle..

 

Kokoajan huonossa sennossa nukkuminen ei todellakaan tee hyvää ja todella mietin mitenkä jotkut siitä selviää tai jopa nauttii siitä. Nyt kun tämä on taas vaihe niin heittäkää kaikki vinkki vitoset kehiin mitenkä pääsen eroon tästä perhepedistä mikä ei ole mun juttu ollenkaan tai jos siihen väsitämättä joudun niin mitenkä helvetissä siinä nukutaan muutenkun sielä jalkopäässä Koskisen hikisiä kinttuja haistellen.?

Me käytiin tänään tunnistautumassa Viken passia varten ja taas tuli sellainen fiilis että jumantsuikka se loma ihan oikeesti kohta on ihan totta. Aurinko on se mun juttu ja se kiireettömyys <3.  Jo ajatus siitä, että voin vaan sanoa että menisin mielelläni päiväunille ja tiedän että se on Juusolle ok. Oon jo fiilistellyt aamulenkkejä merenrannalla ja jospa sitä innostuisi käydä muutaman kerran jopa treenamassa? Kreikassa on jo aika hyvät ilmat ja lämmintä ja ruoka on sielä aina todella hyvää.

 

 

Jo mielessä kuvitelma mahdollisesta lämpimästä lounaasta ja lisä tunneista nukkumiseen JOKO MENNÄÄN.? Tänään pääsi jo vähän kesän makuun kun pihalla oli lämmin ja aurinko paistoi. Mulla on muutenkin tosi hyvä fiilis kaikesta tulevasta ja siitä, että olen pyytänyt rohkeasti apua ja ihan konkreettisesti saan sitä. Kun sitä on joskus ollut ihan loppunpalamisen äärirajoilla niin sitä oppii tunnistamaan niitä omia oireita pikkuhiljaa. Mää tiedän että mun vahvimpia piirteitä ei ole se himmaaminen eikä avun pyytäminen mutta nyt pakotan itseni siihen. Mulla on kaikkia hyviä juttuja tulossa mitkä auttaa mua tässä asiassa. Oon silti joka päivä niin kiitollinen mun perheestä ja mun lapsista. Ne on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut <3

 

Muistattehan hyödyntää alekoodin UMPPU millä saa -20% Biancaneven* verkkokaupasta. alennus koskee myös jo alennettuja tuotteita. Koodi on voimassa 1-5.5.2017 shoppaile

TÄÄLTÄ*

 

Lue edellinen postaus: Äitimalli

-Umppu

17 kommenttia

  1. Äiti x 3 kirjoitti:

    Hei, kiva kuulla että olet saanut apua tilanteeseesi. Rankalta kuulostaa arkesi ajoittain, vaikka tuskin on sitä koko ajan. Tiedän omasta kokemuksesta (lapset nyt 12,10 ja 9v) että kun pieniä olivat, suhinaa riitti vuorokauden ympäri. Ja siihen kun päälle oma tiukka kontrolli kodin siisteyden, urheilun ja ”pullanleipomisen” kans, niin yhtälö oli välillä hurja. Tiesin ja ymmärsin,että nipottaa ei tarvisi ja mieskin toppuutteli, mutta oma mielikuva ja unelma täydellisestä kotiäitiydestä oli tämä.
    Minä kestin nämä vuodet ja perhe kesti, ü, nyt on helppoa jo, mutta hyvä on pyytää apua ettei homma katkea muutaman liian rankan vuoden takia. Itsekin maksoin hoitoapua, jotta pääsin esim urheileen ja se kannatti panostaa. Tsemppiä vaan, kaikki on vain väliaikaista!!

  2. Henu kirjoitti:

    Meillä esikoinen 2v3kk ja kuopus 3kk ja molempien kans alusta asti perhepedissä nukuttu täysin siitä syystä että näin kaikkien yöunet on taattu. Meidän lapset kun ei vaan suostu nukkumaan vauvana omas sängys. Tai jos yritän sinne nukkuvat puolen tunnin pätkissä ja siihen en ala. Esikoinen on nyt n. puoli vuotta nukkunut omassa sängyssä yönsä ja aamulla 7 mais kiipeää väliin herättämään tai jatkamaan uniaan. Kuopus nukkuu nyt mun ja pinnasängyn laidan välissä joten saan nukkua mieheni vieressä. Parisuhdetta hoidetaan muualla kuin meidän sängyssä joiltain osin? Meillä 160cm sänky ja mies lihaksikas ja harteikas ja vie tilansa kyllä mutta hyvin mahdutaan välillä kaikki 4 sinne. ?

  3. Äiti x 3 kirjoitti:

    Niin ja vielä, sulla on maailman suloisin poikavauva, Vikkekö nimi oli…Jos ei olis itellä ollu maailman suloisimpia pieniä vauvoja aikanaan, halkeaisin kateudesta. En varmaan pystyis noita lapsikuvia ees katsoon! En tiedä lohduttaako/kannustaako nämä mun sanat sinua väsymyksen keskellä, mutta moni ”maksaisi maltaita” saadakseen tuollaisen ihanan pienen pojan.

  4. Pauliina kirjoitti:

    Meillä on lähes koko seitsemänvuotisen parisuhteen ajan nukuttu tosi paljon eri sängyissä ja huoneissa johtuen miehen yötyöstä (ja itse olen päivätyössä).
    Ensimmäisen vuoden ajan kaipasin enemmän sitä kainalopaikkaa, mutta nykyään jos nukutaan yhdessä joskus, niin miehen kuorsaus ja liian leveät hartiat häiritsee mua 😀
    Joten meillä lapset mahtuu hyvin nukkumaan minun kanssa aina tarvittaessa. Mä nukun myös ihan hyvin lasten kanssa. Ja olen ajatellut että nukkukoon lähellä niin kauan kun tarvii koska oma uneni ei siitä kärsi. Ymmärrän kyllä ettei kaikilla se nukkuminen onnistu niin hyvin lasten kanssa. Meillä mieskään ei ole halunnut vauvan kanssa koskaan nukkua kun pelkää kääntyvänsä päälle.

    Mutta meillä ei yhdessä nukkumisen puuttumisesta ole rakkauselämä kärsinyt. Ehkä jopa helpompi, kun miehellä on tuo oma huone mihin voidaan hiippailla kun lapset nukkuu 😀 mies tulee myös vapaapäivinä usein halimaan ja silittelemään minua sänkyyn vaikkei tule itse vielä nukkumaan. Jos siis ne lapset vaan nukkuu xD

  5. Teresa kirjoitti:

    Meillä vauva 4kk nukahtaa iltaisin useimmiten omaan sänkyynsä, kitinä ja tutin pudottaminen alkaa yleensä jossain vaiheessa. Hyvinä öinä n. kello viiden aikaan ja huonoina 1-2 aikaan, josta usein parin kerran tutin laittamisen jälkeen nostan viereeni ja nukutaan hyvin aamu 6-8 saakka. On se jännä miten pieni vaistoaa ja tiedostaa että ollaanko sitä omassa sängyssä yksin vai ei :D.. Rakastan nukkua vauvani vieressä mutta niskat jumiin siinä kyllä saa, joten toivon jossain vaiheessa että vauvva nukkuisi omassa sängyssä sen koko yön ..saa nähdä 🙂 Perhepedissä on ne omat hyvät ja huonot puolet

  6. taika kirjoitti:

    Mulla oli ennen vauvan tuloo valmiina niin hienoksi laitettu pinnasänky ja mielipide et meillähän ei perhepedissä nukuta. Toisi kävi! Tässä sitä nyt ollaan. Kaikki nukutaan niinku sillit suolassa 160cm levees sängys. Vauva ei vaan suostu nukkuu yksin omassa sängyssään. Hänen täytyy saada nukkua ihan liimaantuneena muhun. Toki jos en haluais nukkua vaan rääkätä itteeni yökaudet, laittaisin hänet omaan sänkyynsä ja kuuntelisin huutoa.

    Eli meillä ei ollut mikään muu kuin pakon sanelema tilanne tää perhepeti ja todella unelmoin et tyttö jonain päivänä nukkuis omassa sängyssään… ehkä sit joskus viimeistäön 18v päästä…

    Jos jollain vaan on vinkkejä siihen miten saada vauva nukkuu omassa sängyssä niin ois kiinnostava kuulla. Sivuvaunuksi ei saada myöskään tota sänkyä 🙁 Tai ehkä meen vaan ite nukkuu pinnikseen.

  7. Anna kirjoitti:

    Niin hauska tuo Viken ilme viimeisessä kuvassa kun hän katsoo Viliä! 😀 Niin koominen kuva ;D

  8. Ansku kirjoitti:

    Meillä neljä lasta, enemmän ja vähemmän kaikkien kohdalla nukuttu perhepedissä.

    Esikoiselle ostettiin pinnasänky, ilman laitaa oli tarkoitus pitää sivuvaununa, mutta tyttö nukkui tiiviisti vieressä. Refluksi- ja allergiaitkut alkoivat, joten nukkumisesta ei voinut ekaan puoleen vuoteen puhua, ainut yli vartin pätkä tuli kantoliinassa päivällä. Onneksi laajat allergiat vähitellen alkoi selviämään ja tyttö nukkui kainalossa. Neuvolasta painostettiin, että pitäs nukkua jo omassa sängyssä ja omassa huoneessa, typeräähän se silloin parikymppisenä oli ottaa tuommoiset neuvot todesta ja öisin ravata toisen sängyn vierellä ties kuin monta kertaa, kun oltais vaan kaikki voitu nukkua. Taisin pari kk jaksaa ja tyttö sai sen jälkeen nukkua vieressä.

    Tokalle muksulle ei edes pinnasänkyä laitettu, mut kappas, hänpä ei halunnutkaan vieressä nukkua, vaan potki ja ähisi. Kaivettiin pinnasänky sivuvaunuksi, mut sekään ei hajuraoksi riittänyt, joten laita paikalleen ja kauemmaksi meidän sängystä. Kuukauden iästä nukkui poika täysiä öitä. Isosiskonsa edelleen meidän vieressä ja parin kk päästä siirrettiin heidät yhdessä omaan huoneeseen ilman ongelmia. Näillä ikäeroa 2v 2kk.

    Kolmannelle taas sivuvaunu valmiiksi, mutta vieressä sit nukkui. Itse saatoin imettäessä nukahtaa ja en väkisin alkanutkaan valvoa. Kahden kuukauden iästä alkoi täydet yöt, joten iltaisin aloin nukuttaa sivuvaunuun siten, että tyttö hereillä sinne laskettaessa. Itsekseen nukahti tyytyväisenä. Noin vuoden iässä siirtyi lasten huoneeseen omaan sänkyyn kun osasi itse tulla sängystä alas. Ikäeroa isoveljeen 4v 5kk.

    Neljännelle kans sivuvaunu valmiiksi. Aluksi imetin istualteen ja laitoin nukkumaan sivuvaunuun, mutta en kokenut turvalliseksi sitä kun aloin torkahdella, joten taas vauva nukkuu kainalossa ja itse nukahdan lähes heti kun tissi suussa. Ikää tytöllä nyt 1,5kk ja melkeen kuutta tuntia alkaa olemaan ensimmäinen unipätkä, yhden-kaksi kertaa saa yöllä hamuiluun herätä. Ikäeroa isosiskoonsa 1v 3kk.

    Esikoisen kohdalla tein virheen ja yöllä sytyttelin valoja, koin huonoa omatuntoa kun tyttö nukkui vieressä jne. No kolmen seuraavan kohdalla menty sieltä mistä aita matalin, eli alusta asti erotettu yö ja päivä. Makkarissa punainen hämärävalo koko yön, jotta näkee suunnistaa tissin suuhun ja tarvittaessa vaihtaa vaipan. Yöllä toimii tasan syöttö- ja vaippapalvelu vähin elein. Meillä toiminut hyvin! En mitenkään jaksaisi keikkua yöllä hereillä, joten se vähä uni otettava sieltä mistä pystyy.

    Sänkynä perus 120cm ja pinnasänky sivuvaununa siis, vaikka tavaran säilytykseen se tällä hetkellä on pyhitetty 😀 Silloin kun esikoinen nukkui vielä samassa sängyssä ja toka syntyi, oli meillä 240cm leveä sänky kolmesta runkopatjasängystä, mutta ei sitä pitkään tarvittu.

    Parisuhde voi mainiosti! Lapset menevät nukkumaan kahdeksaan mennessä ja sitten siinä on aikaa olla yhdessä työvuoroista riippuen pari-kolme tuntia. Nyt vauva-aikana tosin mun ilta menee imetysmaratooneissa vielä toistaiseksi ja siinä vaiheessa kun vauva täysin unessa, ei itse enää jaksa sängystä ylös… Hetken nuo ovat näin pieniä ja vaativia, joten se parisuhdeaika jää hivenen vähemmälle kun ei edes saunaan toistaiseksi yhdessä päästä, enkä kyllä oikeastaan yksinkään kun vauva huutaa pää punaisena kunnes saa tissin suuhun 😀 Seksi menee pikasuorituksena illalla sängyssä kun vauva nukkuu, tai sitten millon missäkin tilaisuuden tultua. Lähinnä oma asenne vaikuttanut kaikkeen, vauva-aika on niin lyhyt, että jos mä esikoisen kanssa kestin sen valvoa, niin terveen lapsen kanssa se on helppoa! Tiukalla rutiinilla menee päivät ja ennakointia joka asiassa niin luistaa meidän arki 🙂 Toki jokainen perhe etsii sen oman parhaan ratkaisun nukkumisille, mutta kuten tiedät, niin se uni on todella tärkeää, joten muutama kuukausi sinne tai tänne ei pitkässä parisuhteessa ole niin justiinsa ja sen oman kullan kans ehtii peuhaamaan tarpeeksi kun muksut isompia 😉 Itse olen ajatellut, että pienestä pitäen kun lapsi tottuu öisin nukkumaan turvallisessa paikassa, on helpompi sitten isompana siirtyä omaan sänkyyn/huoneeseen.

    Tämmösillä meillä siis mennään. Tsemppiä teidän arkeen ja toivottavasti väsymyksesi alkaa pian helpottaa! 🙂

  9. Manduca kirjoitti:

    Meillä kohta 6 kk poika nukkuu meidän sängyssä. Alussa nukkui pinnasängyssä, mikä oli ihan meidän vuoteessa kiinni ehkä noin viikon ajan. Mutta imettäessä nukahti rinnalle, eikä minulla ollut voimia ruveta nostelemaan joka syötön jälkeen omaan pinnikseen ( varsinkaan, kun normisynnytyksen jälkeen kävin läpi leikkaussalin ja eho-osaston ja sen jälkeen pitkä toipuminen koko hommasta ja siihen vielä ensinnäkin imetyksen onnistumisesta kamppailu). Jossakin vaiheessa kun kokeilin pinnikseen nukuttamista, ei suostunut siellä nukkumaan, vaan rääkyi päästä viereen ja vieressäkin nukkuu mieluiten just liimaantuneena minuun. Eli olosuhteet vei meidät perhepetiläisiksi, vaikka ennen lapsen syntymää toitotin pinniksen nimeen. Noh, sitten se perhepedissä nukkuminen… itsehän saan siinä hyvin nukuttua, herään oikeastaan vaan vauvan heräilyihin, mitä tapahtuu kuitenkin usein. Sänky on 160 cm leveä. Mieskin siinä välillä nukkuu, mutta välillä kyllä myös toisessa huoneessa. Riippuu miten aikainen nousu on seuraavana aamuna. Mutta me ei oteta siitä stressiä, jos välillä joudutaankin nukkumaan eri huoneissa. Tätä kestää aikansa ja ei meillä ainakaan parisuhde kariudu tämän takia. Ei se vauva kauaa vauva ole. Mutta se että vauva nukahtaa ihan kiinni, laittaa kyllä iteltä niskat jumiin. Eilen illallakin oli sitten sen takia hirveä päänsärky. Krapulat saa täällä muutenkin, kuin alkoholia juomalla. Sellaiset olot tekee kun on niin kamala jyskytys päässä että ihan oksettaa!

  10. Maija kirjoitti:

    Lapset 6v,4v,2v ja 6kk. Isommat nukkunu aina hyvin, jo vauva-aikana useamman tunnin pätkissä ja n 10kk täydet yöt eri huoneessa. Kuopus ei nuku kuin 15min-1h pätkissä ja tää oma väsymys on aivan tolkuton. Arjen kun on pyörittävä ja aamuihin on noustava muiden lasten tarpeiden mukaan. Itellä kans rima (liian) korkealla kun kodin on oltava siisti ja ruuat on tehtävä itse, koiran on saatava kunnon lenkit ja parisudettakin pitäs kai hoitaa (kohta hoidetaan tätä akkaa jossain lataamassa 😀 )
    Mä todella usein nään itseni noissa sun teksteissä! Tsemppiä!

  11. Mutsi*5 kirjoitti:

    Tuttua pohdintaa, meillä 6. syntyy tässä kuussa, vanhin 9. Tilattiin viime viikolla 210×210 sänky ton 160cm tilalle, kun meidän lapset nyt vaan tulee joku joka yö meidän sänkyyn, yleensä 2 nuorinta siellä on joka aamu. Hotelleissa ollaan tykätty tosta isosta sängystä kun saa nukkua rauhassa vaikka pari lasta viereen tuliskin!

    Neuvolalääkäri suositteli kirjaa nimeltä Unihiekkaa etsimässä, se oli mun mielestä hyvä ja valaiseva perheen uniongelmiin. Lainaapa kirjastosta!

  12. Iina kirjoitti:

    Meidän tyty on nukkunu aina meidän välissä. Ja nukkuu edelleen, menee kouluun syksyllä ?

    • Meri kirjoitti:

      Meillä lapset nukkuivat sikeämmin vieressä, eli itsekin sai nukuttua silloin paremmin ja enemmän. Hankimme kaksi 120 cm sänkyä vierekkäin, se riitti hyvin. Parisuhdekin voi paljon paremmin, kun kumpikaan ei ole ihan rättiväsynyt.

  13. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Meillä tyttö nukkui noin puoli vuotta sängyssä meidän keskellä. Meillä 180cm sänky. Nukahdin itse jo imettäessä niin en kokenut ongelmaksi ja siinähän se meni ihan helposti. Välillä käytettiin unipussia kun sätki öisin kuin mikäkin. Puolen vuoden iässä aloitettiin unikoulu ja tyttö siirtyi omaan sänkyyn nukkumaan 🙂 Kyllähän hän vieläkin reilun 5-vuoden iässä mielellään tulisi viereen nukkumaan, mutta mies kantaa hänet aina jonkin ajan kuluttua omaan sänkyynsä….

  14. Nekkutyttoe kirjoitti:

    Meillä ajauduttiin puoliksi perhepetiin vähän vahingossa. Vauva on nyt reilun 4kk ja on alusta saakka ollut tosi kova syömään. 2,5kk iässä alkoi vaihe että hän syö lähes vuorokauden ympäri tunnin välein. Yöllä on max kaksi kahden tunnin unipätkää. Oon öisin imettänyt sängyssä maaten (nostanut siis vauvan omasta sängystään viereen) ja tässä univeloissa alkoi käydä niin että mä nukahdan imettäessä ennen vauvaa! Eli hän nukkuu suunnilleen puolet yöstä omassa pedissään ja sit jää meidän kanssa perhepetiin.

    Ahdasta on kuin mikä ja tää ei oo mikään ideaali ratkaisu, mut tällä varmaan mennään kunnes vauva on sen puoli vuotta ja mies saa hoitaa unikoulut. Minusta ei oo näin väsyneenä siihen että yrittäisin imettää tuolissa tai muuten hyssytellä uneen, on vaan pakko maksimoida lepo jonka saan ite että kansan päivällä olla äiti ja hoitaa kotohommat. Kun vauva nukkuu päiväuniakin max 30-45min ja se pitää olla joko sylissä tai liikkuvissa vaunuissa/kantoliinassa.

    Kaikki kunnia sulle Umppu kun jaksat kolmen lapsen arkea ja lisäksi siihen työt päälle, mä oon jo tän yhden kanssa ihan finaalissa 😀 Noh onneksi meilläkin siintää lomareissu edessä ja päästään sukulaisten luokse etelään, toivottavasti saadaan tädistä lastenhoitoapua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *