Hae
Prime Life by Umppu

Kuset ja paskat

Perjantai oli sellainen päivä, että kokoajan vaan toivoin sen loppuvan. Juuso oli normaalisti töissä ja siitä lähti suoraan työpaikan menoihin koko illaksi. Meillä herättiin tuttuun tapaan jo kuuden hujakoilla ja siitä se päivä käynnistyikin. Kun aiemmin jo kirjoitin näistä kaikista väsymyksen oireista niin tämä päivä sai mut todella ymmärtämään vielä konkreettisesti sen, että nyt on viimeinen hetki ottaa sitä aikaa itselle.

Vaikka meinasin jo seota laskuissa, mutta yhden päivän aikana vaihdoin 12 vaippaa. laitoin 13 erilaista ruoka-annosta lapsille. Pyöritin kaks koneellista tiskiä ettei astiat lopu kesken. Imuroin (mitä teen joka päivä). Pesin koneellisen pyykkiä ja viikkasin koneellisen kaappiin. Siivosin rappusten alla olevan varaston, mikä oli kun paskaläävä ja heitin taas jätesäkin tavaraa roskiin. Pistin Viken vaateita kiertoon. Siivosin olohuoneen kolme kertaa. Pyyhin ruokapöydän 3 kertaa. Vastailin sähköposteihin. Kävin töissä viemässä kukkia mun pitkäaikaiselle työkaverille joka oli meillä viimeistä päivää töissä <3. Pyyhin pölyjä. Meikattiin Vivianin kanssa ehkä 7 kertaa. Pyyhin pillunpäreiks hajonneen poskipunan meidän valkoiselta lattilta ja hinkkasin punaisia pikku jalanjälkiä pitkin kämppää. Putsasin vanukasta tuolilta. Vaihdoin lapsille yhteensä viidet eri vaatteet. Lauloin kaikki lastenlaulut mitä osasin. Leikin koiraa, kissaa, lehmää, norsua, majavaa, hiirtä. Olin läsnä lapsille koko päivän.

Kun sain kaikki lapset nukkumaan illalla yhdeksään ennessä ja istahdin sohvalle niin poruhan siinä tuli. Olin aivan finaalissa. Mun jalat ei enää kantaneet ja tuijotin vaan seinää.

Kuvan paita TÄÄLTÄ* housut Biancaneve*

 

Tajusin, että ollut muistanut edes pestä hampaita. Mun ystävä kävi meillä kylässä ja mun päivän aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala koostui yhdestä hillomunkista minkä hän toi. Kaiken tän jälkeen kelasin, että ei stiisus mitä hommaa. Mä tiedän, että normaalisti energisenä ihmisenä tää päivä olis mulle helppo ja jaksaisin vielä hymyillä illalla. Mutta se että olet nukkunut vain muutaman tunnin pätkiä tekee musta aivan monsterin. Mää nautin ajasta lasteni kanssa, mutta väsyneenä se tuntuu välillä painajaiselta.

Mää odotan kun kuuta nousevaa, että saan  järjestämääni apua tähän ja saan ihan hyvillä mielin nukkua edes jotain univelkoja pois. Nyt kun on kolme lasta niin tuntuu että haasteita on, mutta mietin niitä kenellä lapsia on vielä enemmän että kuinka he jaksaa? Omaan korvaan aina särähtää kun joku kenellä on yksi lapsi valittaa väsymystä, niin samalta varmasti kuulostaa mun tilitys sellaisen korvaan kenellä niitä on vaikka se seitsemän. Kaikki on aina suhteellista.

Musta tuntuu että tää blogi on nyt yksi asia mikä pitää mulla edes jonkun järjen päässä. Se kuuntelee mitä mulla on asiaa ja se ei katso aikaa eikä paikkaa.

 

Tänään oli ihana olla töissä ja sen jälkeen menin Biancaneve kuvauksiin. Se rauha oli jotain niin ihanaa ja kaipasin jotain ihan muuta kun kotia. Kun pääsin sieltä kotiin niin oli aivan ihana saada lapsen syliin ja leikkiä niiden kanssa loppuilta. Kun hetkeksi pääsee pois on sitä taas energiaa täynnä. Jos joku kehtaa väittää että äitiysloma on kotona löffimistä ja netflixin selailua niin on väärässä.

Huomenna taas töihin ”lomalle” ja voin taas aloittaa ens viikon energisempänä äitinä <3

Biancanevelle on tullut kaikkia uusia ja ihania vaatteita. Kannattaa käydä tsekkaan TÄÄLTÄ*

House of Brnadonilla on myös vielä viimeiset alet meneillä ja ne on voimasssa 1.5 asti. Käy tsekkaan ne TÄÄLTÄ*

Lue edellinen postaus: Onko äitiys uhrautumista?

-umppu

31 kommenttia

  1. Faijahommia kirjoitti:

    Huh! Kuulostaa aika rankalta! Te äidit ootte kyllä upeampia supersankareita, kuin Batman ja Superman yhteensä!
    (Deadpool on paras, sitä upeempi ei ole kukaan)

    Tsemppiä ja voimia! 🙂

    https://faijahommia.fi/

  2. Petra kirjoitti:

    En löytänyt noita housuja nettisivulta. Olisko jo loppuneet?

    • primebody kirjoitti:

      Nää housut oli sellaista special edition mitä on vaan muutamat kappaleet.

  3. Kati kirjoitti:

    Apua miten raskaalta kuulostaa… Voimia ja tsemppiä kovasti, onneksi puhuit neuvolassa väsymyksestäsi niin saat toivottavasti pian apua! Tuo on supervaativa paketti, jota päivittäin handlaat, joten nostan hattua! Kyllä tuossa tilanteessa aika supermama pitää olla ❤

    Pakko kuitenkin hieman tarttua tuohon, että särähtää korviin jos joku yhden lapsen äiti valittaa väsymystä… Kuten tiedät, lapset voi olla hyvinkin erilaisia (sairaudet erikseen, ulkopuolinen harvoin voi niistä asioista tietää jos kokemusta ei ole) ja yhdenkin lapsen kanssa voi olla todella raskasta. Itse (terveen) 2-vuotiaan kanssa en ole nukkunut yhtään yötä lapsen saamisen jälkeen ilman useita yöheräilyjä. Hän heräilee vähintään 5-10 kertaa yössä ja univelka & oman vapaa-ajan puute on viedä järjen välillä. Lapsi on päivisin Vivianin tyyppinen energiapommi, mutta nukkuminen on ihan käsittämättömän haasteellista.

    Pointti oli siis, että yksikin lapsi voi haasteellisuudensa vuoksi tehdä vanhemmista väsyneen ja niin paljon kuin toisen lapsen haluaisimme, emme uskalla hankkia, koska emme vieläkään saa nukkua.

    En siis vertaa itseäni sinuun, koska toki yksi on ihan eri asia kuin kolme, mutta samaistun silti siihen, että voi kun edes joskus saisi hetken levätä!!

    • primebody kirjoitti:

      Joo ei voi koskaan yleistää. Yhden lapsen kanssa voi olla todellakin vaikeita haasteita, mutta siinä on aina se mahdollisuus että voi nukkua kun vauva nukkuu, mistä kolmen kanssa voi vaan haaveilla. Toki sitten jos ollaan työelämässä ja öitä ei saa nukuttua niin se on ihan sama onko niitä yksi vai miljoona 🙂 väsymys on aina väsymys.

    • JK kirjoitti:

      Niin eikä mene kyllä niinkään, että voi nukkua kun se ainokainen nukkuu!! 🙁 Olisin todellakin vaihtanut osani jonkun kanssa, jos se nukkuminen olisi noin helppoa. Mulla on aina ollut hyvät unenlahjat ja on edelleen kun lapsi on jo iso ja nukkuu nyt yhtä sikeästi kuin äitinsä. Vaan eipä nukkunut noin vuoteen ja uni oli katkonaista, joten en saanut nukuttua. Sitten se unettomuuden ja stressin kierre jatkui, joten kun vauva ehkä jo vähän nukkuikin, en saanut itse unta, vaan valvoin (yrittäen nukkua sängyssä) sinne aamuseiskaan ,jolloin vauva jo heräsikin. Kyllä ne mun unenlahjat varmaan jossain oli, mutta joku stressi/psykologinen juttu, joka oli ajaa mut hulluuden partaalle, koska tarviin unta tosi paljon selvitäkseni järjissäni. Siksi en uskaltanut toista lasta hankkia, koska tuo unettomuuden juttu oli todella karmaiseva.

      Että kyllä näissä asioissa on monta puolta, ei koskaan voi tietää miten jollain toisella on. Lisäksi olen tavannut paljon pienituloisia, jotka joutuvat tekemään pitkää päivää, että saa leivän pöytään joten uskon kyllä että sekin on rankkaa vaikkakin yhden lapsen kanssa. Elämä heittelee, moni ei edes välttämättä ajattele itselleen jotain elämäntilannetta, mutta elämä vie minne se vie. Sitten on sairauksia ja muita tilanteita, ei yhden lapsen äidit suojassa ole väsymykseltä. Tässä omassa iässäni alkaa isovanhemmat hiipua, joten monella on heissäkin hoidettavaa. Ja ne omat sairaudet, kyllä uuvuttaa, jos oman kropan saati mielen kanssa joutuu taistelemaan. Voisin luetella lisää, sen verran on ihmiskohtaloita tullut nähtyä vaikkei onneksi ole omalle kohdalle osuneet.

      Ei pidä väheksyä kenenkään ongelmia. Ei voi tietää niistä ennenkuin joutuu kulkemaan sen toisen kengissä. Toki on pienistä valittajia joukossa, mut yleensä suomalaiset vetää sisulla eteenpäin ihan pienistä valittamatta. Kaadutaan sit vaikka saappaat jalassa. Siksi esim. en tykkää asenteesta, että yhden lapsen äiti ei sais valittaa, koska se tekee hänelle avun hakemisesta vaikeampaa -pelkää muiden asenteita tms. ja ehkä sitten saamme lukea surulliset uutiset lööpeistä. Tosiaan nämä on hlökohtaisia, kyllähän monet suurperheelliset pärjäävät hyvin yli neljänkin kanssa ja joillain voi olla haluja monelle lisää. Joskus kauan sitten oli helpompaa, koska sisarukset auttoivat paljon, eli äiti ei todellakaan tehnyt yksin kaikkea. Sukulaiseni päiväkirjasta lukenut miten itse asiassa sisaruksilla oli paljon vastuuta lasten hoitamisessa, navetan asioissa yms. Nykyään ainakin lähipiirissäni näyttää siltä, että lasten ei paljon tarvitse osallistua mihinkään, mutta vanhemmat kyllä ’uuvuttaa’ itsensä juostessa harrastuksesta toiseen (no juu, kaikki eivät siitä uuvu) ja passatessa edestä ja takaa.

    • JK kirjoitti:

      Edelliseen…ei varmaan maailmassa olis unettomuuttakaan jos ne ois helppo ratkaista…työkaverilla on ja on kaikkensa koittanut sen ratkaisemiseksi. Ei auta ei… (ei ole lapsia).

  4. Kajsa kirjoitti:

  5. viiden äiti kirjoitti:

    Laiska töitän luettelee,niinkös se vanha sananlasku menikään.
    Asenne ratkasee,tuotahan samaa se on kaikilla useamman lasten vanhemmilla.Hienoa muuten että nykyään on jo kotiisiäkin. Itse olin myös usean vuoden kotona joten tunnistan kyllä väsymyksen,turhautumisen. Kuitenkin olen tosi ylpeä että lapset tuli hoidettua kotona,ei tarvinut lähteä hoitorumbaan.saivat kasvaa kiireettä. Aika aikansa kutakin,jaksamista arkeen,hyvä että saat apua.

  6. Pauliina kirjoitti:

    Tsemppiä!
    Tosiaan ei tilanteita voi verrata. Jokainen lapsi ja perhe on erilainen. Myös äidit on erilaisia.

    Meillä on myös kolme lasta ja vaikka välillä on kiireisiäkin päiviä, niin niitä on kyllä harvemmin. mä ehdin syödä ja katsoa myös sitä netflixiä. Nämä kaksi nuorinta 2v ja 5kk ei oo mitään kauhean vaativia lapsia vaan ihan tavallisia. Välillä rauhallisia, välillä vähän vähemmän rauhallisia. Ja pienin nukkuu hyviä päiväunia.
    Enemminkin mulla on usein tylsää kotona ollessa. Koen että mun parhaita puolia on arjen organisointi ja tosi harvoin meillä on kotona minkäänlaista kaaosta.
    Joskus toki katkeaa se kamelin selkä minullakin ja silloin tietää että täytyy ottaa hetki omaa aikaa.

    • Pauliina kirjoitti:

      Jäi vähän kesken. Niin minulla oli aikoinaan yhden lapsen kanssa paljon raskaampaa entä nyt kolmen kanssa. Koska meidän esikoinen oli koliikkivauva ja sairasteli todella paljon ensimmäiset 3-vuotta. Sairauksien vuoksi valvottiin joka yö.:(

      Muutenkin se elämänmuutos oli niin suuri ensimmäisen lapsen kohdalla että tunsin silloin arjen aivan todell paljon raskaammaksi mitä nyt kolmen lapsen äitinä. Nämä kaksi nuorempaa ovat olleet ensimmäiseen verrattuna niin helppoa kauraa. 😀 eikä elämäkään ole enää muuttunut kuten ensimmäisen kohdalla teki. Niin omat voimavarat tähän arjen pyöritykseen on ihan erilaiset tällä hetkellä.:)

      Hyvä että oot hankkinu apua lastenhoitoon, se univajeessa eläminen on kyllä ihan järkkyä !!

  7. Maliso kirjoitti:

    Kaikella rakkaudella, rauhoitu! Opettele ottamaan rennommin ja tekemään päivän aikana vain ne kotityöt mitkä ovat pakollisia, varsinkin silloin kun olet väsynyt. Ne ei katoa minnekkään ja muruset lattioilla tai epäjärjestys ei lapsiperheessä pysy pitkään poissa vaikka imuroisit ja järkkäilisit kymmenen kertaa päivässä ? tärkeintä on ettei ole oikeasti paskasta. Olisiko vaikka varaston siivouksen tai viken vaatteiden kiertoon laiton tehdä silloin kun olet saanut lastenhoitoavun? Olen itse yksitoista lapsisesta perheestä ja olen myös itse 9kk lapsen äiti. Meillä kotona siivottiin perusteellisemmin kerran pari viikossa. Toki perus järkkäilyä, keittiön siivouksia, tahrojen luutuamista, pyykkäilyä yms päivittäin mutta kyllä meillä vallitsi semmoinen lapsiperheelle ominainen epäjärjestys eikä kotimme todellakaan ollut kuin sisustuslehdestä, enemmänkin kuin huvikumpu mutta meistä lapsista on ollut kyllä ihanaa kun äiti ei oo jaksanu ressata turhista, sitä arvostan äidissä edelleen. ?

    • primebody kirjoitti:

      En vaan voisi millään elää ”huvikummussa” se on jo ajatuksena mulle aivan kamala :). Mun koti on mielummin juuri se ”sisustuslehdestä” Tässä juuri huomaa kuinka ihmiset on erilaisia. Toiset sietää enemmän epäjärjestystä mutta mulle se on todella vaikeaa. Toki haluaisin siitä päästä eroon ja hellittää mutta sotku on vaan jotenkin sietämätöntä tietyn pisteen jälkeen

  8. Sussu kirjoitti:

    Toivottavasti saat pian sitä apua ja hyvä kun hait sitä ☺ meille myös neuvolasta sitä mainostettiin, mutta minulla on kotona vain yksi kai aika helpohko vauva, niin en sitä edes harkinnut. Parempi, että niille riittää apua, ketkä sitä oikeesti tarttee ❤

    Välillä elämä yhden helpohkonkin vauvan kanssa tuntuu raskaalta, mutta lähinnä siksi, että kyseessä on esikoinen ja elämä on muuttunut niin paljon verrattuna aikaisempaan. Pikkuhiljaa tähän on tottunut ja on tullut sinuiksi eri taisteluiden kanssa pään sisällä (imetys/korvike, perhepeti/pinnasänky..) ja tullut itsevarmemmaksi.☺

    Arvostan kyllä paljon teitä äitejä, joilla on useita lapsia ja jaksatte silti olla läsnä ja mahtavia äitejä❤

  9. Paula kirjoitti:

    Voi että… onko todella niin että tuollaisena päivänä kun tiedät olevasi yksin lasten kanssa, koet välttämättömäksi tehdä ylimääräisiä siivouksia ja muita hommia? Esim sen kustannuksella että olisit itsekin vaikka syönyt muutaman kerran päivässä. Kun ruokaa kerta talossa on lapsillekin. Tai lasket kaikki vaipat ja tehdyt hommat, siihenkin menee energiaa. Kun olet jo noin piipussa, onneksi olet saamassa pian apua, ehkä pitäis vaan tehdä ne tärkeimmät….

  10. Anu kirjoitti:

    Mulla on kohta 2-vuotias lapsi, jolla on refluksi ja allergioita. Vauvavuonna valvottiin melkein puoli vuotta niin että lapsi heräili yöllä puolen tunnin välein huutamaan ja sitä huutoa kesti aina ikuisuudelta tuntuva aika. Päivisinkään ei voinut levätä sillä meidän lapsi ei kipeän olonsa vuoksi nukkunut kuin 15-30 minuutin pätkiä, usein sylissä. Ikinä ei voinut tietää miten nopeasti herää. Silloin keskityin vain syömään ja juomaan kahvia vaikka keittiö oli räjähtänyt kuinka likaisista astioista. Nyt on lapselle löytynyt oikeat lääkkeet mutta tähän asti takana vain yksi kokonainen 9 tunnin mittainen yö. Ehkä sitten joskus nukutaan.

    Mutta ole ikinä kokenut kateutta jos muiden lapset nukkuu hyvin tai vähätellyt toisen äidin väsymystä jos vauva herännyt kerran yöllä. Tää oli se meidän polku jota piti taivaltaa, ei mistään helpoimmasta päästä vieläkään. Väsymyskin on niin omakohtainen kokemus ja mihin tilanteeseen on tottunut. Mutta kyllä joskus havahdun miettimään sitä kuinka asiat on ennen olleet,kun tuskailen että koti on niin räjähtänyt ja pitäis siivota kaiken muun ohella. Nykyään ladot ne astiat koneeseen ja painat nappia niin kone pesee, imurilla saat pölyt ja roskat nopeasti pois, koneet pesee ja kuivaa pyykit, sähköliedellä valmistuu ruuat. Ei tarvii raahata pyykkejä avantoon jotta saat pestyä ne talvella, ei tarvitse pilkkoa puita jotta saat tulen hellaan ruuan laittoa varten yms. Ihan vaan välillä muistutuksena ja kunnioituksena omia isoäitejäni kohtaan jotka hoitivat maatilan työ ( lypsämiset, karjat yms), kodinhoidon sekä lapset siinä sivussa niissä alkeellisissa oloissa. Että onneksi jotkut asiat on tehty nykyäidin elämässä helpommiksi 😀

    • Äiti maalta kirjoitti:

      Nyt täytyy kyllä kommentoida sen verran, että eipä ne kaikki perheet nykyaikanakaan elä välttämättä niinkuin valtaväestö. Itse olen kolmen pienen lapsen kotiäiti, ja me asumme vedettömässä talossa. Meillä ei ole vesivessaa eikä suihkua, ei sähköliettä, astianpesu- eikä pyykinpesukonetta. Sähköt sentään on, mutta puulämmityksellä mennään suurimmaksi osaksi. Vesivessan tilalla on käymälätyyppinen ratkaisu, pihassa puulämmitteinen sauna ja peseydytään ihan saavien ja ämpäreiden avulla. Ruoka tehdään nimenomaan puuhellalla, astiat tiskataan vadeissa ja pyykit hoidetaan pesulassa kauppareissujen yhteydessä. Näin ollaan eletty nyt useampi vuosi. Ja ollaan ihan tavallisia, hyvin toimeentulevia ihmisiä. Tämä on vain elämäntapa. On kummasti oppinut arvostamaan joitakin asioita vähän erilailla nykyään kuin ennen. 😉 Oli vain pakko kertoa kun ei varmaan jotkut tiedä, että näin voi nykypäivänäkin joku elää ja vielä vapaaehtoisesti.

  11. Samppaliini kirjoitti:

    No eipä ihmekään, että kuulostat sekoamispisteessä olevalta, jos kodin pitää näyttää sisustuslehdessä olevalta!
    Yleensä siinä kolmen lapsen perheessä itsessään on rastia jo ihan tarpeeksi saati siihen töissäkäymiset, blogin kirjoittamiset ja ne kymmenet selfieiden otot. Eikö miehesikään ymmärrä puhaltaa peliä poikki? Tuo ei voi tehdä hyvää parisuhteellekaan.

  12. Mirmurmar kirjoitti:

    Tämän blogin lukeminen on parempaa ehkäisyä kun mikään muu! ? Vaikka kuinka sinä tai joku muu vannottaisi, että lapsen rakastaminen voittaa kaiken, niin kyllähän toi ihan totta kuulostaa aivan _paskalta_. Lapset vielä isolla ikäerolla, niin kymmenen vuotta elämästä on ihan sumua ja kurjuutta. No thänks!

    • primebody kirjoitti:

      Ei mun elämä suinkaan 10 vuotta ole ollut kurjuutta hahahaha 😉 Yksittäisiä hieman raskaampia päiviä sielä sun tällä muten elämä lasten kanssa on kuitenkin ihanaa

    • Anna kirjoitti:

      Itse ajattelin ennen lasten saamista, etten koskaan halua omia lapsia. Nyt niitä on kaksi ja välillä on sellaisia päiviä, että miettii mihin sitä on ryhtynyt. Mutta sitä ei voi koskaan kukaan tajuta millaista vanhempien ja lasten välinen rakkaus voi olla jos sitä ei itse koe. Jokaisen oma valintahan se on haluaako lapsia vai ei, mutta oma elämäni oli ainakin paljon ”köyhempää” ilman lapsia. He opettavat meille aikuisille paljon!

  13. Ninnukka kirjoitti:

    Voimia sinne, väsymys on suoraan sanoen bebasta. Jos se sua yhtään lohduttaa niin sä oot mun mielestä aikamoinen superlady. Sä oot läsnä lapsille ja jaksat vielä itseäsikin laittaa kaiken muun hässäkän keskellä. Itse kun olin pahimmassa unenvajeessa niin näytin vuoden ihan kammottavalta raadolta. Nauti sitten rauhassa siitä pienestä hetkestä kun saat vapaata ja käytä se lepäämiseen.

  14. Larissa /Kupla kirjoitti:

    Heissan! Älä suotta häpeile lasten lukumäärää, siinä vaiheessa kun niitä on ”muutama” (vaikka just kolme) on työnmäärä jollain tapaa (mun mielestä) sama kuin muutaman enemmän kanssa, varsinkin kun sakissa on isompaa ja pienempää lasta. Itse koin just 3 lapsen kanssa elon hektisimpänä (mulla siis 8 ), en tiedä mistä johtui. Mulla oli myös esikoinen muutaman vuoden vanhempi ennenkuin 2 pikkusisarusta tuli vuoden ikäerolla, muistan kyllä sen ajan. Klo 9 aamulla olin jo ollut monta tuntia hereillä, kun kaverit perheineen heräili vasta! Sen haluaisin kuitenkin vinkata, että vaikka kuinka on kiire ja kaikkien muiden asiat menee sen äidin edelle (ymmärrän kyllä…) niin muistaisit syödä (kunnolla ja säännöllisesti). Sillä on niin suuri merkitys myös mieleen – saati jaksamiseen. Ei mulla muuta, koitahan jaksaa. Näytät kuvissa kyllä tosi tyylikkäältä että jos yhtään lohduttaa niin väsy ei näy päällepäin!

  15. Tiisu kirjoitti:

    Hmm… Mulla hiukan kanssa särähtää korvaan se, kun joku sanoo ettei yhden lapsen vanhempi voi valittaa väsymystä. Kun tässä on juuri se, ettei koskaan voi yleistää.Olen itse oppinut äitiyden myötä yhtenä isona asiana sen, ettei kannata koskaan arvostella toisten ihmisten elämää. Harvoinpa me muut tiedämme, mitä se arki oikeasti toisilla on.

    On lapsiperheitä, missä on vain yksi lapsi, mutta arki on raskasta. Lapsi voi nukkua huonosti, olla vaativa lapsi muuten tai vaikka sairastaa. Se voi olla hyvinkin rankkaa silloin sen yhden lapsen kanssa. On myös lapsiperheitä, joissa on useampi lapsi, mutta lapset ovat helppoja, nukkuvat hyvin ja ovat terveitä. Eli siis aina se lapsien lukumäärä ei oikeasti kerro sitä, miten rankkaa arki on.

    Olen itse perussairas ihminen. Olen jaksamisen tasolla lähinnä sellaisen eläkeläisen luokkaa, lepo ei palauta voimia koskaan. Olen aina väsynyt, eikä siihen väsymykseen auta edes uni, koska sairaus ja lääkkeet. Minulla on yksi, todella rakas lapsi. Vaativa ja temperamenttinen, energinen ja vähäuninen – ihana, toivottu lapsi. Lapsikin on sairastanut todella paljon, vaikka vasta pieni taapero onkin. On ollut rankkoja sairausjaksoja, sekä minulla että hänellä. Oma sairauteni ei näy ulospäin eikä lapsenkaan kaikki vaivat aina näy ulkopuolisille. Tuleekin joskus sitten melkoisen paha mieli, kun jos vahingossa satun sanomaan, että olen väsynyt ja joku, jolla on useampi lapsi pyörittelee silmiään sillä tavalla, että ”No mutta helppohan yhden kanssa on.”

    Tykkään blogistasi, ymmärrän väsymyksesi. Mutta haastan tässä vain samalla kaikki ihmiset siihen ajattelumalliin, että ei arvostella toisia tai ihmetellä muiden väsymystä tms. Harvoinpa me oikeasti tiedetään, mitä muiden elämässä oikeasti on meneillään.

    • primebody kirjoitti:

      Joo totta puhut ei voi koskaan yleistää.. Itse tarkoitan oikeastaan näillä tilanteilla aina sitä normaalia tilanetta enkä mitään poikkeavuuksia. Aina jos kuvioissa on sairauksia tms tilanne on ihan toinen.

    • JK kirjoitti:

      Suomalaisissa on paljon heitä, jotka voi näyttää päälle päin normaaleilta, mutta kukaan ei tiedä mitä pään sisällä tai neljän seinän sisällä tapahtuu. Ikävä kyllä. Eikös tämä ole vähän meidän kansanluonnekin. Ainakin meidän sukuhaaroissa huomaan selvästi. Mä olen itse sellainen, en todellakaan toitottele vaikeuksiani tutuille, töissä yms. MUTTA osaan pyytää apua kun tarvitaan, ettei napsahda viimeisen kerran – jos tällainen tilanne sattuisi. Mä en vaan jaksa jauhaa muille ongelmista, koska sitten tulee olo, että ne pyörii liikaa ympärillä. Kun tuttuja tavataan, puhun iloisista asioista. Rankkaa on ollut mullakin ja tiedän, että sitä ei päälle päin kukaan näe. Varmasti olisivat hämmästyneitä jos tietäisivät. Kun elämä koettelee, olen kotona yksin erakoitumassa, itken iltaisin ja sitten taas mennään. Se helpottaa.

      Varmasti meitä on enemmänkin ja osa ei osaa pyytää apua. Lööpeistä se nähdään, naapurit hämmästelevät, että oli avoin ja kiva tyyppi, mutta näin kävi…Toisen ihmisen sisimpään ja elämään ei vain voi nähdä päälipuolelta!!!

    • Anna kirjoitti:

      Joku kymmenen tai viidentoista lapsen äiti voisi sanoa, että mitä ihmeen väsymystä kolmen lapsen kanssa voi kokea ?.

  16. Jenni kirjoitti:

    käsittelet toisinaan hyviä ja ajankohtaisia asioita blogissasi. Yksi minkä olen kuitenkin huomannut, oli aihe mikä tahansa niin kuvat koostuvat yksinomaan sinusta ja sinun kasvoista. Jatkossa olisi mukavaa kun panostaisit kuviin hieman enemmän.

    Mukaa kevättä!

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos palautteesta 🙂 Tässä on vähän sellainen tilanne että kaikki tehdään ajan puitteissa. Joskus on aikaa panostaa ja joskus sitä aikaa ei ole.. Tiedän itsekin tämän asian, mutta koen silti tärkeämpänä blogin sisällön. Aika tuntuu olevan vaan niin kortilla kokoajan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *