Hae
Prime Life by Umppu

Miksi inhosin fitnestä?

Kuvina on Fitness Classicissa tekemiämme lookkeja. Voit laittaa kyselyitä syksyn karsintoja tai Expoita koskien joko umppu@hotmail.com tai hanna.tyrmi@hotmail.com  Olemme Prime hair and beauty designin tiimillä molemmissa mukana!

Primen tiimi Umppu ja Hanna Tyrmi

 

Nyt on taas  fitness rupeama takana ja kivaahan se oli… itsellekin puraisi pieni fitnesskärpänen ja mietinkin että jos sitä vielä kilpailis joskus tulevaisuudessa…. VITSI VITSI.. Kun mietin niitä omia kilpailuvuosiani niin vedin aikamoisen riipasun kun kisasin kaksi vuotta putkeen kevät ja kesä. Olin silloin aivan lajin oma ja oikeastaan elin vaan sille. Kun tein sen päätöksen että ei enää koskaan niin tuntui että pikkuhiljaa se ilo ja onnelisuus palasi takaisin omaan elämään. Laji oli ottanut musta liian suuren vallan ja se ei enää lopussa antanut mulle mitään, vaan otti.  Hain sillä lajilla jotenkin vielä itseäni ja sitä kuka oikein olen. Lopettamisen jälkeen koin todella suurta inhoa ja jopa vihaa kaikkia fitnesslajeja kohtaan. Miksi? Se oli laji missä ei kilpailtu taidoilla. Olen ollut aina sääntöjen orja ja tykkään siitä, että kaikki on samalla viivalla ja peli on reilu. En kokenut noista kumpaakaan kertaakaan. Vaikka laji antoi ja opetti mulle paljon, niin jotenkin se ihmisten asettelu ja esineellistäminen raivostutti mua, enkä voinut sietää sitä.

 

Jokainen lavalle noussut tietää kuinka kovan työn takana se on. Vaikka se lava kunto jäisi kauas siitä mitä se pitäisi olla niin silti juuri se tyyppi on saattanut tehdä sen kovimman duunin. Juuri sen tyypin kroppa ei ole vastaanottanut dieettiä kunnolla ja juuri sen tyypin elämässä saattaa olla ollut juuri eniten vastoinkäymisiä dieetin aikana. Sitten ne tyypit dissataan alimpaan helvettiin kuitenkaan tietämättä tarinaa sielä taustalla. Vaikka tiedän että kilpaurheilu on kilpaurheilua niin tämä on laji missä itse koin monen asian olevan pielessä. Se lause kun joku sano mulle että sun pää ei kestä niin teki meili tirvasta sitä tyyppiiä. Oon ollut nuoruudessani huippu urheilija ja treenannut enemmän kuin yksikään kehonrakentaja. Me treenattiin joskus kesäisin  6h päivässä. Mää olin vielä lapsi silloin kun kiersin pitkin maailmaa kilpailemassa niin on huvittavaa, että joku ”tomaattikainalo” tulee sanoon mulle noin, koska ei tiedä mistä puhuu. Voin sanoa että on hieman haastavampaa käsitellä niitä voittoja ja pettymyksiä lapsena kuin aikuisena. Tässä lajissa silti koen niiden käsittelemisen äärimmäisen vaikeana.

 

Jos mun ”pää ei kestäis niin se olisi hajonnut jo vuosia sitten. Mää en vaan kestä sitä ajatusta että välillä tuloksista näkyi kenellä on kavereita tuomaristossa tai kenellä on eniten julkisuusarvoa. Jotkut kusetti pituusluokissa kaikkien nähden eikä siihen puuttunut kukaan.  Moni näistä olikin sellaisia tähdenlentoja, jotka leijuivat ne yhdet kisat ja se olikin sitten siinä. Eli käytännössä vaikka harjoittelit kuinka paljon tahansa ja kehitit sun omia heikkouksia niin sillä ei välttämättä ollut paskankaan merkitystä. Vaikka laji on ollut nyt näkyvissä julkisuudessa niin silti se todella monien kilpailijoiden asenne ”eksä tiiä kuka mää oon” oli vaan mulle jotenkin ylitsepääsemätöntä. En kestänyt niitä ihmisiä joita pyöri joka paikassa, jotka kuvitteli varmaan mielessään että ovat parempia kuin muut. Koin tämän lajin hyvin itsekeskeisenä.

En myöskään halunnut antaa elämästäni lajille enää yhtään tuntia tai edes minuttia sillä se oli lähellä viedä mun avioliiton ja rikkoa mun perheen. Kaikki vaan sen takia miltä minä näytin. Mulle piste I:n päälle oli seurata vierestä Juuson valmistautumista kisoihin. Me oltiin perhe  ja vaikka Juuso aika lievässä määrin eli omaa fitness elämäänsä niin jumalauta se oli ärsyttävää.. Mun treenit, mun ruoka, mun lenkki ja ne saakelin pakastepurkit. Oltiin menossa perheen kanssa linnanmäelle ja Juuso veteli viimeisiä viikkoja ennen kisoja. Ensiksi hirvee perheriita siitä, kun olin vienyt töihin kylmälaukun ja hän nyt ei voi ajaa sitä 2h ilman sitä saatanan laukkua… sitten seuraava Lintsin parkkiksella kun meidän olisi pitänyt kököttää tulikuumassa autossa sen aikaa kun se syö sen pierulle haisevan ateriansa… Kokoajan vaan kaikki tuntui vaan pahenevan ja mietin siinä samalla että kuinka helvetin ärsyttävä oon itse ollut silloin.

Aina joku on liian löysä tai liian kiree eikä koskaan ollut hyvin. En oo varmaan koskaan kuullut että jonkun kunto olis ollut täys kymppi. Sitten se kisojen jälkeinen helvetillinen spekuloiniti siitä mitä sielä haetaan ja ”en ollut sitä mitä haetaan”. Ihmiset sokaistuu täysin itselleen. Ei sielä haeta mitään tiettyä vaan se lineup on mikä on ja sieltä koitetaan katsoa se paras. Mulle vaan koko laji oli liian pinnallinen ja siinä tuijoteltiin liikaa peiliin. Kaikki treeni tapahtui peilin edessä ja kyllästyin vaan tuijottelemaan itseäni.

Oon  jo pääsyt asian yli ja voin elää asian kanssa. Mielestäni lajien suuri suosio on myös muuttanut kilpailun luonnetta parempaan suuntaa. Nyt sitä vieruskaveri tsempataan, kun ennen yritrttiin myrkyttään sen maustamattomat kanat 😉 Meillä oli huippu viikonloppu ja oli OIKEASTI ilo seurata kilpailijoita. Pystyn samaistumaan moneen fiilikseen ja antamaan vertaistukea monessakin asiassa. Uskon että vaikka nyt vaan hyörin sielä Hotellissa niin osaan huomioida montakin asiaa oman kilpailukokemukseni vuoksi. Olin todella onnellinen monen kilpailussa menestyneen puolesta, vaikka myös mietin joistain kilpailijoista että mitenkä ihmeessä joku sijottui niin korkealle. Tavallaan kun ymmärtää pelin hengen niin kaikki on selkeämpää.

Kyllä mää niin silti tykkään niitä kilpailijoita tehdä, että varattiin jo huoneet karsintoihin sekä Expoille. Oli muuten huvittava tilanne viikonloppuna kun yövyttiin Crowne Plaza hotellissa… Meille tuli sunnuntaina hotellin henkilökunnasta yksi (hieman elämäänsä kyllästynyt) nainen valittamaan kuinka meistä on valitettu kun ollaan kuulemme metelöity koko yö…. Kaksi yliväsynyttä kotiäitiä on painanut liikkumatta unta palloon koko yön.. Tietenkin vaadittiin siihen selitystä. No kävi ilmi että kyseessä oli edellinen yö ja metelöinti oli siis tarkoittanut sitä, että meidän hotellihuoneen ovi oli avattu ja suljettu 4 kertaa 4.30-6.00 välillä.. Toki joku kuka tulee nukkumaan klo 2.00 yöllä ja on ajatellut nukkua siihen klo 11 asti on saattanut herätä kun ovi oven omalla meganismillä minkä hotelli on siihen aivan itse asentanut on mennyt kiinni. Musta aivan naurettavaa touhua ja sillä he varmistivat että ensi kerralla yövymme naapurissa. Palautteen voi antaa asiallisesti tai sitten epäasiallisesti ja hänen äänensävy ja hapan naama oli jo sitä luokkaa että pisti ärsyttämään. Kaikki kilpailijat ketä laitettiin oli vielä kaiken lisäks lähes hiljaa koko laiton ajan… No näitä sattuu…

Fitness on hyena laji tietyillä osa-alueilla ja siinä on paljon hyvää. Pysyttelen silti lavalta kaukana ja keskityn siihen mitä osaan 🙂

Lue edellinen postaus: fitness Classic 2017

t. Umppu

 

 

2 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *