Kanttorin poika se viulua vingutti
Meidän olohuoneeseen istahti mies nimeltä Haapaniemen Jussi. Juuso ja Jussi ovat ennestään tuttuja. Häntä ei voi kutsua vähäsanaiseksi mieheksi ja saimme kuulla mielenkiintoisen tarinan. Sitä ennen kerron kuka on Jussi Haapaniemi? Hän on 36-vuotias muusikko Tampereelta. Kun Jussi tupsahti maailmaan syntyi hän keskelle musiikkia musiikki perheeseen. Äiti on aina ollut musikaalinen, mutta isä taas ei titteleillä häpeile. Isä on muusikko, kanttori, musiikinopettaja ja säveltäjä. Oli siis selvä, että musiikki tulee kuulumaan Jussin elämään halusi hän tai ei.
Jo pienestä asti soittimet on tullut tutuiksi, sillä lapsena hän oli musiikkileikkikoulussa ja toki kotona musiikki oli läsnä päivittäin. Kattiloista ja ämpäreistä tehtiin rumpuja ja niitä hakattiin kovaa tahtia jo lapsena. Jo pienenä Jussi alkoi ottamaan viulutunteja, josta syntyi yli kymmenen vuoden viha/rakkaus suhde kyseiseen instrumenttiin. Välillä oli kiva soitella, mutta taas välillä teki mieli tempaista viulu seinään. Jussi miettikin, että hän sai pienenä itse valita harrastuksen ja silloin valinta oli viulunsoitto, mutta nyt mietti että oltiinko hänet mahdollisesti ylipuhuttu tai johdateltu sen pariin…ken tietää.
Jussi on ollut koko elämänsä tekemisissä musiikin pariissa. Viulu nyt tietenkin on näytellyt suurta roolia, mutta on myös ollut erilaista laulukeikkaa, bändi touhuja ja tietenkään vanhaa kunnon suomi räppiä unohtamatta. Jussin unelma on jo ala-asteelta ollut muusikko ja salaa on tullut haaveiltua siitä, jos sillä omalla intohimoisella tekemisellä olisi joskus tulevaisuudessa mahdollisuus jopa elättää itsensä ja elää artistin elämää.
Näihin vuosiin mahtuu paljon tarinaa. Välillä kokeiltiin siipiä koriksen parissa ja sitä pelattiin ihan sm-tasolla asti, mutta urheiluvammat ylty niin pahaksi että se oli pakko jättää taakse. Musiikki oli silloin pienellä tauolla, mutta aina pienenä muistina takaraivossa.
Vaikka Jussi oli monessa projektissa mukana, niin silti tunti että jotain puuttui. Vaikka viulusooloja oli tullut esitettyä vieralijana muiden biiseissä niin se oma juttu ei vaan jotenkaan jostain syystä auennut. Työkseen hän teki lastensuojelutyötä ja siinä ohella hän päätti perustaa oman mainostoimiston. Työ tuntui todella miellekäältä, koska hyvänä äijänä tunnettu Jussi oli tutustunut vuosien varrella paljon ihmisiin ja sai tehdä töitä hyvien ystäviensä kanssa. Ehkä tämä oli syy siihen mitenkä musiikki aukesi ihan uudella tavalla elämässä hieman vaikeiden vuosien jälkeen ja löytyi oikea tapa soittaa sitä omaa instrumenttia johon syntyi aivan erilainen suhde. Viulu löysi tiensä taas Jussin luo. Biisejä oli tullut jo kirjoiteltua säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta oli vaan tartuttava toimeen. Hankittiin kunnon kamat ja ehkä yksi vaikuttavimmista tekijöistä tässä oli muiden usko tähän juttuun. Myös siitä syntyi Habio jolla oli ensimäinen live keikka v. 2015.
Habio on sooloartisti mutta keikkaillessa mukana on bändi, joka pitää pitää sisällään solistin eli sohvallamme istuvan miehen, joka välillä soittelee biiseissä myös viulua. Lisäksi siinä on mukana dj (Jam-A-Holics), Kosketinsoittaja (Iina Souru), kitaristi (Matthau Mikojan). Homma ei suinkaan vaan mee niin, että keikalle mennään ja vedetään jotain, vaan se vaatii aivan uskomattoman määrän harjoitusta ja treeniä. Ensimäinen albumi Urbaani Iskelmä julkaistiin juuri äsken ja sen takana on lähes 50 biisiä, joista levylle valittiin vain 10. Luovuus on ollut kokoajan läsnä tässä projektissa ja tätä on tehty tunteella sekä sydämellä.
Biisejä on tehty auton perässä. Niitä on sanoitettu liikennevaloissa ja vaikka sun missä. Kun luovuus iskee niin se taltioidaan kirjoittamalla tai vaikka laulamalla sanelukoneelle tulevaa käyttöä varten. Joskus joku todellakin vanha idea on jäänyt vuosiksi muhimaan, mistä sitten saatetaan ammentaa myöhemmin jokin toimiva biisi.
Habion musiikki ei ole eurodancee eikä biisejä ole tehty sen mukaan mikä juuri nyt on trendikästä. Ei olla haluttu lähteä tekemään jotain tiettyä linjaa vaan musiikki on juuri sellaista mitä se on ja mikä tuntuu hyvältä itsestä. Takana Habiolla on todella monipuolinen musiikkihistoria. Oma musiikkimaku on myös ollut hyvin rönsyilevä ja radiossa on soinut niin Sorsakoski, kun Badding..
Habion musiikissa tärkeintä on melodisuus ja melodinen kieli. Musiikin takana on porukka kenellä musiikkimaku kohtaa, jolloinka homma toimii. Vaikka kaupallisuus on tämän hetken trendi eikä siinä ole mitään vikaa, mutta tällä ensimäisellä albumilla ei ole lähdetty varsinaisesti sitä hakemaan. Albumille on purettu paljon omassa elämässä käsiteltyjä asioita. Asioiden käsittelyn myötä tapahtuikin tietynlainen valaistuminen ja se oli musiikki. Albumia on työstetty ja työstetty ilman painetta ja sen vuoksi se tuli ulos vasta nyt vaikka musiikkia on ollut läpi koko elämän. Tähän ikään asti kesti löytää se oma juttu. Nyt hän voi vihdoin seistä oman musiikin takana sataprosenttisesti, eikä tarvitse tuntea minkäänlaista epävarmuutta vaikkei kaikki siitä diggaakaan..
Nyt on kova kiima omaan tekemiseen ja musiikki vie kaiken ajan. Habion biisit ei ehkä ole suunnattu lapsille tai ihan niille perheen nuorimmille. Biiseissä on paljon itsetutkiskelua. Musiikki toimii terapiana ja usein niistä omista ajatuksista syntyy ne biisit. Varmaan jokainen kokee jossain vaiheessa elämäänsä yksinäisyyttä ainakin jossain määrin. Jollei päivittäin niin ainakin tilapäisesti tai satunnaisesti. Tässä musiikissa on tarkoitus että yksinäisyys kohtaisi yksinäisyyden ja tällä musiikilla halutaan taistella yksinäisyyttä vastaan.
Kaikessa tässä on ollut ripaus tuuria mukana. Ensimäinen albumi Urbaani iskelmä on nyt ulkona ja uutta on alettu jo työstämään. On ihailtavaa kuunnella ihmistä, kuka tekee jotain asiaa täydellä sydämellä ja uskoo siihen omaan juttuun. Vaikka usein sitä jotuu näkemään vaivaa sen oman unelman eteen ja sen toteuttamiseen niin ainakin omalla kohdallani voin todeta, että kaikki on sen arvoista. Omien unelmien toteutus avaa usein uusia ovia ja saattaa synnyttää uusia unelmia.
Albumille on tuotu oman sydämen ääniä omalla tyylillä.
Lue edellinen postaus: Milloin oravannahasta tuli maksullista
-Umppu