Hae
Prime Life by Umppu

Elämä pohjautuu illuusioon

Mää mietin joka päivä samaa asiaa, että mitenkä kaukana ihmiset on oikeasti todellisuudesta? Sosiaalinenmedia luo meille ihan epätodellisen kuvan tästä maailmasta, ihmisistä ja elämästä ylipäänsä. Mä aattelinkin repästä ja laittaa kuvia ihan siitä real life meiningistä. Nää on kuvia mitä yleensä lähetän kavereille what´s upissa. Normi arjessa kuljen kotona aina melkein yöpuku päällä. Jos on ns. valvomiskausi meneillään  (lue aina) niin pahimmassa tapauksessa näytän tältä samalta sen 3 päivää putkeen. Vaihdan vaatteet kun ne on täynnä erinäisiä eritteitä kunten esimerkiksi lasteni oksennusta, räkää tai ihan sitä  savea itseensä. Vaikka itsekkin tykkään katsella kauniita ja ihania ja kuvia ja saada niistä inpiraatioo, niin ymmärrän kuitenkin sen todellisuuden sielä takana, mikä ei aina niin koristeellista ole.

Moni blogia/instaa pelkäksi työkseen tekevät saattavat aamulla meikata itsensä, laittaa hiuksensa, pukeutua ja etsiä kaunista kuvauspaikkaa, jossa sitten kuvaillaan ja siitä tehdään postaus tai julkaistaan materiaalia sosiaaliseen mediaan.  Mua aina itseeni naurattaa ne kuvat ”katso kun mun salaatti nauraa mulle” unohtamatta sitä ”vatkaan tässä kermaa mun vohveleihin ihanassa pikku silkkitakissa”… Jumalauta kun mää leivon niin sitä taikinaa on katossa asti ja koko kämppä haisee ihan palaneelle. Mikrossa räjähtelee ja loppupeleissä kaikki menee roskiin. Se ei ole todellakaan se todellisuus siitä arjesta. Tai jos olette joskus kiinniitänyt huomiota niihin täydessä meikissä oleviin ”makaan tässä raanalla kun aallot hivelevät öljyttyä vartaloani” kuviin ja mun pikku pyllyn lehtiin on ihanasti tarttunut vähän rantahiekkaa, niin kuinka moni oikeesti näyttää rannalla siltä? Kun painat tonne kanarian rannalle niin suurin osa on karrelle palaneita  punavalkoisia turisteja, jotka voi kauniisti pidellä vatsan päällä olut tuopia. Heillä ei ole niitä kauniita drinkkejä käsissään, eikä orkidea koristamassa lasin reunaa. Ei viimeisintä huutoa pedikyyriä vaan vihertävänkeltaiset liian pitkät varpaankynnet.

Mutsi painaa naamioo. Kampaus: kuivunut voikukka

Koskisen kans sohvalla

Koitan nukuttaa lapsiani vaikka eniten unta tarvis äiti

Me haluamme luoda itsestämme jonkin tietynlaisen kuvan ja omasta elämästämme, mutta juuri se on ehkä syy miksi en itse niin arvosta tätä nykypäivän pinnalista maailmaa. Moni kadehetii julkkiksia ja ajattelee, että heidän elämän on jotenkin todella hienoa.  Matkustelua täydellisissä maisemissa.. Toiset heistä juoksee karkuun paparatseja ja toiset matkustaa pettääkseen puolisoaan (ei vaan). Antti Tuiskun uus biisi missä lauletaan ”elämä on julmaa,,,,, mun on pakko twerkkaa että saisin fyrkkaa kuvaa niin järettömän hyvin tätä maailmaa.

Mun mielestä myös yhdellä mun  suosikkki radiojuontajalla (Jaajolla) oli aivan loistava ig päivitys missä luki: ”Kohta ei enää riitä punaisella matolla tai muotinäytöksissä, että näkyy tissi, kun lompakko on nähty ja ihminen riisuttu alasti, niin millä sitä voidaan enää kilpailla huomiosta?…. Aivan rektumiin työnnetyillä esineillä.”

Mulle joku antoi palautetta, että nyt olet käsitellyt kuvaasi (olin meikannut), vaikka en edes ollut ja se oli musta huvittavaa. En edelleenkään koe siihen tarvetta. Tästä voidaankin mennä aasinsiltana siihen, että tiesittekö että maailman luokan julkimoilla on omat ihomeikkajat? KYLLÄ heidän  nappi ja jalatkin meikataan ja varsinkin kun käytetään niitä naked dress tyyppisiä vaatteita. Koko look on niin viimeisen päälle mietitty/stailattu ja suurinta osaa kuvista on käsitelty ja ihmiset ei sitä aina ihan hiffaa. Kun sain kommenttia omasta naamastani, niin mietinkin sitä itse kommentoijaa ja ylipäänsä, että kuvitellanko me että osa meistä on aina kun filtterin läpi muokattuja. Ei sellaisia ihmisiä ole olemassakaan. Meillä on kaikilla omat virheemme ja miksi meidän pitäisi niitä jatkuvasti peitellä?

Mun mielestä aito kuva on paljon kauniimpi kun sellainen, mistä huomaa kuinka sitä on työstetty erilaisilla muokkaustyökaluilla. Iho on siloteltu niin että ainuttakaan ihokuokosta ei näy, eikä malleilla ole rypyn ryppyä. Värejä on korosteltu ja koko kuva muutettu aivan toiseksi. Jos joku on hyvässä kunnossa ja näyttää hyvältä ei sitä kuitenkaan suinkaan tarvi häpeillä ja pukeutua säkkiin, mutta on myös ihan ok olla myös ihan tavallinen.

Me ollaan ihmisinä erilaisia. Joku arvostaa luomuruokaa ja joku merkkilaukkuja ;). Mä vaan toivon, että voitaisiin pikkuhiljaa mennä hieman takaisinpäin vaikka sinne omaan nuoruuteeni, missä ei todellakaan ollut tälläisiä ulkonäköpaineita ja muokkauksia olemassakaan.

Seuraa blogiani myös TÄÄLTÄ

Loppukevennys… yrjöt kauhtuneella villasukalla

perus arkee

Edellinen postaus: Auttakaa meitä äitejä… älkää arvostelko

-Umppu

 

 

14 kommenttia

  1. Jenni kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus ! Oon ite 22v ja munki lapsuus oli aivan erilainen ku vertaa nykypäivää. Mun mielestä surullista toisaalta. Välillä tekis mieli vaan poistaa koko some, kaikki ig:t sun muut. Mutta ihailen sun kaltaista ihmistä, oisimpa itekki noin upea sit joskus äitinä 🙂 mukavaa kevättä

  2. Emilia Tuukkanen kirjoitti:

    Aivan huikee postaus! 😀

  3. Tiina kirjoitti:

    Voi Umppu, tää kirjoitus oli ihan paras. Itsellänikin on pieni tyttö enkä missään nimessä toivo hänen elävän kovien ulkonäköpaineiden keskellä. Kunpa voitaisiin mennä takaisin siihen aikaan kun oltiin nuoria.

    Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi ❤️

  4. K kirjoitti:

    En ole Umppu vielä koskaan kommentoinut sinulle mitään, vaikka blogiasi olen jo muutaman vuoden lukenut. Haluan sanoa että arvostan rehellisyyttäsi ja itsetuntoasi! Kiitos, että puhut mm. imetyksestä, arjesta kaikkine vivahteineen ja otat kantaa sellaisiin asioihin, mistä moni ei uskalla puhua. En ole aina kanssasi samaa mieltä, mutta se ei haittaa mitään. Kiitos siitä, että olet oma itsesi, etkä ole lähtenyt mukaan kiiltokuvamaailmaan, arkesi seuraaminen onkin mielestäni blogissasi parasta senkin vuoksi, että sinuun voi samaistua. Teillä on ihanat, suloiset lapset! Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

  5. Manduca kirjoitti:

    Heh he, olin revetä tuolle kerman vatkaus silkkitakissa jutulle, kun mietin itseäni leipomassa suklaamuffineja reseptillä mitä en koskaan ole ennen kokeillut pienellä tilalla pöydänkulmaa, mikä pöytä muuten on täynnä vauvan leluja ja sitteri valtaa suurimman osan pöydän pinta-alasta pienellä riskillä, että vauva alkaa heräilemään ja huutamaan tissiä vaunuista. :’D

  6. Minna kirjoitti:

    Aijai… puhut taas niin asiaa!

  7. Niina kirjoitti:

    Hei.
    Muakin ihmetyttää muutama tosi suosittu bloggaaja kun aina kaikki on ihan sairaan hyvin ( myös monta lasta perheessä). Ikinä ei kirjoiteta mitään negatiivistä ja kommentit aina myös positiivisia. En tiedä sitten hyväksyykö vain positiiviset.
    Ei oikeasti kenelläkään voi aina kaikki sujua hyvin. Olenkin kyllästynyt lukemaan niitä jossa aina kaikki niin pirun hyvin.
    Toisaalta kyllä sitten niitäkin missä kyllä lukijana näyttää että elämä kunnossa ja kaikki niin pirun hienoo ja sitten taas romahdetaan, en jaksa oikein niitäkään kun ne ei jotenkin aitoja.
    Sinä Umppu kyllä kerrot asiat just kun ne on sun mielestä ja et esitä mitään, jos menee hyvin kerrot sen ja jos ei niin sekin tulee selväksi eikä ole sellaista esittämistä se touhu.

  8. Karkki kirjoitti:

    Juurikin mietin tätä samaa asiaa instagramia selaillessa. Kuvat ovat kaikki täydellisiä (käsiteltyjä) ja elämä on täydellistä. Miksi tarvitsee esittää kun kaikkihan kyllä loppupeleissä tietää, että ei se elämä aina niin ruusuista ole. Lisäksi tuommoinen on mun mielestä tosi tylsää pidemmän päälle. Kyllä se vaan niin on, että pessimisti ei pety. 🙂

  9. Vuorotyöläisen Vaimo kirjoitti:

    Tärkeästä teemasta kirjoitit. Ja kuvat on kuin suoraan omasta arjesta. Varsinkin viimeisen kuvan puklut villasukalla! 😀 😀
    http://vuorotyolaisenvaimo.blogspot.fi/

  10. Maija kirjoitti:

    Ihanaa! On ollut vähän häpeilevä fiilis, kun painan yöpuvussa tai jossain verkkareissa päivästä toiseen, mutta onneksi en ole ainoa 🙂 Ihanan aito juttu kuvineen päivineen !
    Mukavaa kevään odotusta!
    Terveisin äiti yöpuvussa

  11. Jaaana kirjoitti:

    Ahaahhaah kampaus: kuivunut voikukka! 😀 😀 😀 Aaaaaivan mahtava postaus, jatkuvaa naurunhihitystä tätä lukiessa! 😀 <3 Oot kyllä ihan huippu! Ja samaa mieltä postauksen ydinajatuksesta – mä en myöskään lakkaa ihmettelemästä tätä nykypäivän uskomattoman pinnalliseksi ja todellisuudesta vieraantuneeksi mennyttä touhua :O

  12. Taikaa kirjoitti:

    Ainut blogi mitä enää luen, muut ällöttävät teennäisyydellään. Arvostan sitä mitä teet!
    🙂

  13. Miia kirjoitti:

    Parasta! Tää teksti oli niin loistava! Ja nuo kuvat ihan parhaita sekä aitoja. Varsinkin tuo missä yrität nukuttaa lapsia 🙂 Tsemppiä arkeen! T: kolmen lapsen äiti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *