Kuka tätä aina jaksaa?
Sunnuntai aamuna mua katseli näin suloinen vauva <3. Oli Viken nimiäispäivä ja itse juhlakalu oli herännyt aamulla jo 6 aikaan. Kun ensimäiset vieraat saapuivat oltiinkin jo päiväunilla. Niinkuin sanoin en paljon jaksanut juhlista stressata ja Viken pukukin oli hukassa. Se on isoveljen perintöä, mutta takki on edelleen jossain ja se ei ehtinyt mukaan kemuihin. Viken toinen kummitädeistä oli edellisenä päivänä auttamassa mua leipomisessa, kun kaikki varmaan muistaa, että se ei oo mun vahvinta osaamista. Meillä tosiaan oli nimiäis brunssi, mikä oli itseasiassa oikein mukava. Kaikki sai vatsan täyteen herkkuja ja lapsillekkin maistui.
En jaksanut nähdä kovinkaan suurta vaivaa koristeluissa ja tällä kertaa riitti pari bonbonia ja viirit. Itse pidän sellaisista rennoista juhlista enemmän ja meidän perheessä nyt ei muutenkaan ole ollut tapana kamalasti pönöttää. Meidän näpsäkkä heräs aamulla jo viideltä… Olin jo juhlien alkaessa valmis menemään päiväunille. Olin mielessäni kuvitellut, kuinka hienosti laitan hiukseni kiharalle, mutta lopputulos oli avattu pökälenuttura ja likaiset hiukset :). Taas tuli kiire ja siinä kun laitat pöydän koreaksi ja puet kaksi lasta ja vaihdat kaikille vaatteet ja ja ja niin ei siinä kovinkaan paljon jää aikaa itselle.
No se nyt on pikkujuttu, koska juhlat ei keskittynyt muhun vaan vauvaan. Toistan nykyään usein itseäni, mutta hitto mää oon väsynyt. Hiihtoloma edessä ja kaikki lapset kotona aamusta iltaan ja vielä autokin huollossa. Eilen lähdin jo aikaisin lasten kanssa pulkkamäkeen. Kun siinä hikipiskot persvaossa valuen puet viimeistä ja mietit samalla, että tästä se urheilu vasta alkaa.
Onneks meillä on lähellä mäki, minne ei ole pitkä matka. Tuplat ja pulkka mukana. Kun päästään perille ja saan hinattua Vivianin mäen päälle ja se on laskenut sen kerran alkaa se ihanaa ihanampi EI. Lasketaanko vielä mäkeä EI. Vetääkö äiti sua pulkassa EI. Mennäänkö takas kotiin EI ja hirveet raivarit siihen perään.
No Vivian pulkkaan ja puistoon…. Mulla on itsellä ollut vähän lämpöä, mutta pihalle on mentävä tai täällä ei kestä edes se ERKKI. Ollaan puistossa ja lasketaan kerran mäki ja sama kaava toistuu EI EI EI EI ja raivarit… Nappasin likan ja laitoin sen rattaisiin ja päätin, että lähdetään kotiin. Vili jäi vielä mäkeen ja niinhän sinä kävi, että pari minuttia niin molemissa yksiköissä vaunuissa nukuttiin. Ajattelin mielessäni, että voiko olla näin, että saisin nukuttua itse päiväunet… Se fillis oli yhtä odottava kun lapsilla joulupukki. Pääsen kotiin ja keräilen leluja lattialta ja ajattelen, että mää tässä oikaisen. Just kun oon nukahtanut niin hirvee kolina ja Vili juoksee kotiin,,,, oli kiire vessaan… sen seurauksena Vivian herää ja kun sen saan riisuttua ja syötettyä, niin vauva herää.
Totesin itselleni, että olis jo jumalauta se kesä ja älä edes pienessä mielessäkään kuvittele niitä päiväunia, koska silloin et ainakaan saa niitä ainakaan nukuttua.
Kello on kakstoista ja me ollaan jo ”meikattu” leikitty nukeilla, tehty palikoita, oltu kahvikutsuilla, luettu sata kirjaa, kuunneltu lastenlauluja tanssittu, syöty jo kahteen otteeseen ja mietin, että eihän tässä oo kun vasta eka lomapäivä meneillään ja 5 tuntia aikaa kun Juuso tulee kotiin…
Itseppähän oon oman soppani keittänyt… kun tässä on itse sairastellut enemmän ja vähemmän, kohta puolivuotta putkeen niin mua ahdistaa se jylläävä Noro. Mietin et olisin voinut tainnuttaa noi lapset esim Leos leikkimaassa, mutta vähän liian usein porukka vie sinne sairaita lapsia ja se noro muistaakseni elää 2 viikkoa pinnoilla. Jos tekisin tän kaiken vielä norossa niin olisinkin jo lepäämässä ens viikolla vaaleansinisessä huoneessa.
Vivian on sellainen aktiivi lapsi, kuka ei väsy koskaan. Se paahtaa meneen koko sen hereilläolo ajan samalla vauhdilla. Tahto on kova ja tänään onkin lentänyt viinirypäleet ja banaanit pitkin lattioita, kun oli väärä haarukka tai lusikka ja kun yritettiin syödä banaania kuorineen ja se ei sopinut äidille.
Kotona meillä on paljon kaikenlaista touhuttavaa, mutta jossain vaiheessa se energia vaan loppuu (multa). Onneks mun porukat asuu meidän lähellä ja laitoinkin äidille anelevan viestin jos he haluaisivat ihanan lapsenlapsen kylään vaikka pariksi tunniksi. Onneks se sopi niille ja pääsin hetkeks hengähtään.
Onneks on paljon ihmisiä lähellä auttamassa ja en kyllä vastustele kun joku tulee lapset hetkeks nappaan lainaan. On lapsillekkin kivaa vaihtelua siihen normaaliin arkeen. Onneks me päästään pian reissuun ja mun ei tarvi ajatella kotitöitä kokonaiseen viikkoon. Joku muu siivoo mun sotkut. Herätyskello ei soi kertaakaan aamulla ja vierellä on kokoajan toinen aikuinen kenenkä kanssa jakaa vastuu. Lapset on maailman ihanimpia, mutta kipenä ja järkyttävissä univeloissa tää arjen pyörittäminen on todella raskasta.
Kokoajan suunnittelen vaan uutta lomareissua ja fiiilistelen mielessäni sitä aurinkoa ja sitä, että lapsia ei tarvi pukea. No onneks tässä nyt ei oo hetkeen tulossa mitään juhlia tai muutakaan järjestettävää. Vauvalle saa alkaa kohta antaan ruokaa ja toivottavasti se alkaisi nukkumaan yöt läpi. Vivianille on puhjennut kaikki hampaat kerralla ja sen vuoksi ne hänen yöt on ollut itkuisia. Toissa yönä Vivian ei herännyt kertaakaan ja Juusokin on muuttanut mun kanssa takas samaan sänkyyn. Jotain valoa siis tunnelin päässä…. tai no ei sittenkään. Viime yön kyhnötin taas sielä jalkopäässä, kun kaikki muut paitsi Vili oli meidän sängyssä. Itse en ole todellakaan mikään perhe peti ihminen, mutta tuntuu että sitä se väkisinkin on aina välillä.
Mua nauratti kun yhdellä tutulla oli face päivitys liikeideasta, missä äidit vois mennä kasvohoitoon ja sen jälkeen kahdeks tunniks pimeeseen huoneeseen.. Musta sais heti asiakkaan. Vieläkun sais lapset jonnekkin hoitoon siks aikaa 🙂
Neiti näpsäkkä on itse stailannut itsensä juhlia varten….
edellinen postaus: opettele valehtelemaan kauniisti
-Umppu
Moi!
Olisko sulla ketään tuttua nuorta joka haluaisi vaikka muutaman euron? Minä olin paljon tuossa teini-iässä hoitamassa tuttujen lapsia, oli se kiva saada edes 10 € 2-3 tunnista, koska musta se oli hauskaa leikkiä niiden kanssa ja vanhemmat pääsi vaikka salille. 🙂 Meinaan jos joku lähtis just vaikka Vivianin kanssa ulos ja sä saisit olla kotona vauvan kanssa.
Joo oon miettinyt asiaa, mutta on aika vaikeaa saada ketään päivällä hoitamaan..
Mulla on itsellä teini-ikäinen tyttö 17v, joka tekee lasten hoitokeikkoja. Musta toi sun ehdottoma palkka on lähinnä naurettava ellei suorastaan laitoin. Kyllä nykyään maksetaan vähintään 7-8 euroa tunnilta varsinkin jos lapsia on useampi. Ja usein vielä pyöristetään se kokonaispalkka ylöspän. Ei useamman pienen lapsen hoito ole mitään lasten leikkiä!
Voi ei, tuo Vivianin kuva lopussa <3!
Meillä on Vivianin kaltainen lapsukainen kotona, ihan vähän vanhempi. Energiaa riittää aamusta iltaan ja heti herätessä ollaan valmiita uusiin seikkailuihin eikä illalla malttaisi nukahtaa kun edelleen ne seikkailut kiinnostaa enemmän kuin uni. Voi kun saisi tuon energian itselleen! Ajattelenkin joskus itse todella väsyneenä niitä hyviä puolia hakiessani, että hienoa jos lapsemme kykenee olemaan yhtä energinen läpi elämänsä :). Aikuisena se on kova juttu!
Ja kai se liittyy tähän vauhdikkaaseen elämään, se voimakas temperamentti! Näin meilläkin kun on, että jos jokin ei miellytä se myös näkyy ja KUULUU. Mutta tässäkin aina mietin, että eipä jää sitten aikuisenakaan muiden jalkoihin ja uskaltaa ilmaista mielipiteensä… Toki toivon, että aikuisena tekee helpommin myös tarvittaessa kompromisseja kuin tässä iässä, heh!
Sitten onkin hassua nähdä näistä voimapakkauksista aina joskus tuollaisia hetkiä/kuvia, kuin Viviankin tuossa viimeisessä kuvassa. Yhtäkkiä ne kiukuttelevat, koko ajan pelleilevät höppänät ovat niin haavoittuvaisen näköisiä, meidän pikkuisia lapsukaisia. Vaikka ensin on väännetty kaikkien hermo kireällä siitä ettei sitä banaania syödä kuorineen eikä roskista tyhjennetä lattialle, niin tällaisen sekunnin ajan tekee heti mieli napata se kiukkuinen energiapakkaus syliin ja pitää siinä tiukassa halissa <3.
Niin rakkaita nuo lapsukaiset!
Tsemppiä arjen pyöritykseen! Olisi kiva lukea sinun ajatuksia ”vauvakuumeesta” kun täällä kärsitään juuri sellaisesta ja tuntuu olevan pahansorttista ? Järjellä yrittää itselle sanoa että ei ihan vielä ku just on alkanu tuon reilu 1 vuotiaan kanssa elämä ja yöt helpottamaan ja töihinki olen palannut… baan ei näissä asioissa tunnu järki auttavan ku se tunne ja kaipuu on niin vahva ❤
Mä tykkään lukea sun realistista blogia vaikka lapseton olenkin. Ja ei millään pahalla, mutta tämä toimii kyllä hyvänä ehkäisynä… ?
Kuulostaa niin tutulta tuo teidän meno. Meillä tosin on kolme muksua kokoajan kotihoidossa (4,5v, 2v ja 4kk). Mies on viikossa töissä n. 50-56h. Välillä on kyllä aika kaikkensa antanut olo, varsinkin neiti 2v. on vielä niin toiminnan nainen. Eivät nuku edes päiväunia enää. Tsemppiä ja jaksamista! Kiitos hyvästä blogista ?
Äitiys”loma” 😉
http://westendmum.fi
On varmasti rankkaa kun on kaks alle kouluikäistä lasta ja yksi kouluikäinen siihen päälle, ja varmasti jos toinen pienemmistä on aktiivisempi tapaus, mutta mua ehkä vähän kuitenkin ärsyttää toi ainainen valitus ym. Mää en sitä itse ehkä ite vielä ihan ymmärrä kun ei oo omia lapsia. Mutta tässä kohtaa mun pitää sanoo, että kyllä mun respektit menee täs kohtaa enemmän yksinhuoltajille. Mun oma äiti on ollut yh, ja kasvattanut kolme (3), vuoden välein syntynyttä muksua, yksin. Eikä ole valittanut kertaakaan väsymystä tms.
Niin sehän siinä on kun et todellakaan voi tietää miltä tuntuu valvoa useita kuukausia haluamattaan, hoitaa koti, pyörittää kahta firmaa samaan aikaan, , tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, viedä harrastuksiin, hoitaa lapsen koulut/tarhat, imettää, ulkoilla, leikkiä, siivota yms… Mulle on sinänsä se ja sama kenelle sun respktit menee 🙂 Toki saat tulla tänne kokeileen pariks päiväs jos haluut ja katsotaan muuttuuko mieli 😉 Jollain voi olla yhdenkin lapsen kanssa todella haastavaa. Kunnioitan todellakin myös yksinhuoltajia he tekevät aivan mieletöntä työtä ja mielestäni kirjoitinkin että hieman toistan itseäni, mutta kirjoittelen niitä omia fiiliksiä tänne blogiin on ne sitten hyviä tai huonoja iloisia/surullisia. Te lukijoina teette sen valinnan mitä luette 🙂
Yhn lapsi: no kaikki ei edes välttämättä ole kovin väsyneitä ja sit on niitä, jotka selviävät järjissään ja ihan ok kunnossa 5h yöunilla. Itse olen aina ollut se, joka vaatii melko paljonkin unta, joten vähät unet näkyvät välittömästi ja todennäköisesti enemmän kuin vähemmillä unilla pärjäävillä. Että minusta on täysin järjetöntä alkaa tästäkin jotain kilpailua vääntämään, että kuka on väsynein ja kuka ei! Ja toisekseen, toisia on niin helppo arvostella kun ei joudu heidän kengissään ja kropassaan kulkemaan. Itse oon omat rajani tienny ja siksi onkin vaan yksi lapsi ja yhteen sen tajusin jäävän viimeistään kun se pari vuotta ekan syntymästä oli kulunut. Mm. mun omat illat on tosi lyhyitä, koska en voi jäädä valvomaan lapsen mentyä nukkumaan tai muuten oon itse väsynyt ja sitä myötä ihan hirviö. Töistä kun tulee niin se aika kaikelle on siis täällä tosi lyhyt. Kyllä moni kukkuu 23 jopa puolille öin vaikka on lapsia, mä olisin varmaan moisesta aikataulusta jo hullujen huoneella. Kello on nyt kasi ja voisin olla itsekin nukkumassa. Eikä sitä unta silti ylettömästi tule vaan ihan sopivasti.
Suomalaiset nyt muutenkin valittaa paljon, että antaa mennä vaan 😉
Moikka,
ihan aluksi haluan sanoa, että tykkään lukea sun blogia, se on realistinen ja elämänmakuinen.
Oon itse 3-kymppinen ja lapseton eikä vielä tällä hetkellä ole lapsia-asiat suunnitelmissa, vaikka meillä vakaa ja hyvä parisuhde onkin.
Jotenkin, kun näitä blogeja täällä lukee, niin tulee itselle kyllä sellainen olo, että haluanko lapsia ollenkaan tai ainakaan lyhyellä ikäerolla. Kuulostaa nimittäin melkoisen raskaalta tuo arki, vaikka varmasti siinä hyviä puolia onkin. Kuitenkin tuo väsymys, uhma, ei juurikaan omaa aikaa jne, kuulostaa raskaalta.
Mutta tämä oli vain tälläistä omaa ajatuksenvirtaa, enkä tarkoita että asioita pitäisi kaunistella tänne blogiin. Välillä vaan laittaa mietityttämään nämä lapsia-asiat, kun en itsekään enää niin nuori ole. Mutta tosiaan en tiedä olisinko (vielä) valmis luopumaan tästä ”helposta” arjesta.
Sulla on kyllä suloiset lapset <3
itsellä kaksi lasta, 3 ja 2 vuotiaat. Olen lähipiirissä kuullut kommentteja ”sitä se pikkulapsiaika on” ja ”minulla sentään oli 5,älä valita” kun olen valitellut omaa jaksamista. edelleen olen hoitovapaalla ja psykiatrilta tuli palaute että äkkiä töihin ja lapset hoitoon 😀 Tekis niin vetää kuonoon kaikkia ”ei saa valittaa kun itse olet itsesi tilanteeseen laittanut”-tyyppejä…pitkiä hermoja Umppu,sun blogis on paras <3
Pakko kommentoida, oot ihan huippu ja super äiti!! Tiedän todellakin mitä on tuo väsymys! Itsellä on kolme lasta, 3v, 2v ja 4kk vauva ja kaikki pitää kyllä ihan hulluna ku on tämmönen kombo eli kaikki ihan pieniä vielä ja vielä kolme lasta… Mutta vaikka on rankkaa ni tottakai lapseni ovat parasta maailmassa. Valita vaikka joka päivä tänne blogiin, minä luen mielelläni koska se on ihanaa rankan päivän jälkeen että tietää ettei ole yksin tämmösen väsymys kaaoksen kanssa tässä maailmassa… muutenkin blogisi on tosi kiva, saa paljon vaate ideoita esimerkiksi 🙂 oot supermutsi kyllä koska jaksat vielä noita firmoja yms pyörittää kaiken lisäksi…ja raahaudut sinne pulkkamäkeen vaikka kuinka paska olo olisi.. tsemppiä Umppu!! ja kiitos blogistasi!
Mä ainakin lukijana arvostan suuresti rehellisyyttäsi arjestanne, etkä pyri tekemään kaikesta niin ruusuista ja ihanaa,.. pidän erityisen paljon blogistasi juurikin asioiden kaunistelemattomuuksien takia. Lisäksi saan itse kotiäitinä vertaistukea ja jaksamista omaan arkeeni, vaikkakin meidän perheen meno on rauhallisempaa. Mutta jatka samaan malliin!!