Hae
Prime Life by Umppu

Äiti lähtee baariin ja lapsi jää kotiin nukkumaan

sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Huh mitä taas luinkaan lehdestä. Äiti oli lähtenyt baariin ryyppäämään ja jättänyt 2 vuotiaan lapsensa kotiin nukkumaan. Tämä ei kuitenkaan täyttänyt heitteellejätön kriteereitä (koska äiti myönsi heitteellejätön) ja äiti selvisi syytteitä… Mitä ootte mieltä? Mun mielestä aivan järkyttävää. Jos se viinan himo on niin kova, että lapsi pitää jättää yksin kotiin niin ehkä ei ole elämässä ollut vielä oikea aika hankkia niitä. Lapsen perusturva kehittyy niiden ensimäisen parin vuoden aikana ja juuri silloin se aikuisen luottamus, läsnäolo, hellyys,rakkaus ja oikeastaan kaikki oikeastaan noihin liittyvä on kaikkein tärkeintä. Multa on joskus joku kysynyt, että miksi raahaat lapsiasi (esim ulkomaille) mukaan, koska ei ne siitä mitään muista… Joo onhan tossakin lauseessa osa totta, että ei esimerkiksi Vivian muista olleensa Miamissa 8kk iässä, mutta se muistaa ne läsnäolleet vanhemmat. Se muistaa sen turvan, hellyyden, rakkauden jne. Ei siis koskaan kannata ajtella, että ei se kuitenkaan muista..

Ne ensimäiset elinvuodet on ne tärkeimmät ja se pitäisi jokaisen vanhemman tietää. Tämä kyseinen baarimuija ei ehkä tiennyt sitä. Toivon sydämeni pohjasta, että se lapsi on nukkunut sikeästi, eikä ole herännyt yöllä ja oikeasti ymmärtänyt, että on kotona yksin.

 

Lapsia ei saa koskaan aliarvoida, sillä ne ei ole tyhmiä. Kun tässä seuraa vierestä eri ikäisten lasten touhua niin sen ymmärtää. Ne ketkä seuraa mua instagramissa saattoi nähdä videon, missä Vivian hoitaa Vikkeä. Vivian ei ole vielä edes kahta ja homma hoitui kuin aikuiselta. Lapset oppii ja kehittyy hirveetä vauhtia. Tälläinen baari ilta, vaikka se olisi sen yhden kerran saattaa tehdä vaikka mitä tuhoja ja jättää jälkiä.. Mun mielestä olisi ollut todellakin aiheellista saada syyte lapsen heitteellejätöstä, koska jos sitä ei nyt tullut niin mikä estää häntä tekemästä niin uudestaan.

Jos ajatellaan vaikka, että lapsi olisi ollut hereillä kun äiti tuli kotiin, niin lapsen ei tulisi koskaan tulla nähdä humalaista aikuista. Se henkilö kuka on arjen perusturva käyttäytyykin äkkiä oudosti ja saattaa sammua eteisen lattialle. Mun mielestä Suomessa on muutenkin lapsiin kohdistuvat teot aivan liian vähän rangaistavia tekoja. Esimerkiksi lapsen seksuaalinenhyväksikäyttö saattaa pilata hänen elämänsä ja tekijä selviää  ehdonalaisella… Kun taas teet veropetoksen, missä et vahingoita kun Suomen valitoo 😉 niin istut siitä koko loppuelämäsi.

 

Tässä nähdään usein se elämän kiertokulku… Nämä ihmiset ketkä tekevät näitä aivan järjettömän pimeitä tekoja saattaa hyvinkin olla sellaisia ihmisiä, ketkä on mahdollisesti omassa lapsuudessaan kokenut jotain vastaavaa. Heillä ei ole ollut sitä perusturvaa tai mahdollisesti he ovat kokeneet jotain muuta draumaattista…Yksi mikä on myös todella jäljet jättävää on henkinenväkivalta. Siihen ei tarvita kun toinen vanhempi. Samalla hyvät sanat menettää merkityksensä. Ne sanat ei vät unohdu koskaan.  Jos lapsuudessa on kokenut jotain draumaatista niin ne saattavat näkyä aikuisiällä esimerkiksi ahdistunesuutena, masennuksena tai huonona itsetuntona. Me vanhemmat voimme koittaa kaikin mahdollisin keinoin ehkäistä näitä tuleviä ”hulluja” kasvattamalla omat lapsemme viisaasti. Se ei tarvitse rahaa, hienoa kotia, autoa vaan rakkautta ja välittämistä ja tervettä maalaisjärkeä.

Jos tuntuu että olet täysin hukassa lapsen kasvatuksessa niin ei ole häpeä pyytää apua. Kirjoja on valtavasti mitä voi lukea ja ihan vaikka keskustelu lastentarhanopettajan kanssa saattaa avata silmiä. Se jatkuva EI sanan huutaminen ei ole aina se paras keino, jonka jälkeen ihmetellään miksei lapsi tottele.. Lapsilla pitää olla eri kehitysvaiheisiin liittyvää tekemistä ja heidän tarpeitaan on huomioitava. ”meidän lapsi ei nukella leiki” on lause minkä usein kuulee misten suusta. Monilla pienellä lapsilla on hoivavietti ja heidän pitää saada sitä toteuttaa.

 

 

Meillä opetellaan nyt itse pukemista ja koko eteinen on aivan kun pommin jäljiltä kokoajan, kun ties mitkä kengät on jalassa ja mikä pipo päässä…..toppatakkia unohtamatta. Jotenkin ihmettelen nykypäivän menoa ja sitä kuinka vaan hupsista keikkaa tullaan raskaaksi, kun ei suojauduta seksissä. Lapsi pidetään, mutta ei mietitä loppuun asti, että se on siinä sun koko elämän ja sun on huolehdittava siitä. Ja voin kertoa, että se on yks paskan hailee vaikka imettäisit sitä lastasi 5 vuotta jos kaikki muu on päin persettä. Kantakaa se vastuu, sillä ei ne lapset ole mitään leluja vaan ihmisiä… Jaksan väittää, että monen lapsen ongelmat johtuu nimenomaan siitä lapsuudesta.. Mitä silloin on tapahtunut? Onko vanhemmat mahdollisesti eronnut? Onko lapsi joutunut kuuntelemaan jatkuvaa riitelyä? Onko lasta haukuttu kotona ”et sää kuitenkaan mitään osaa”? Onko lapsi jotunut katselemaan humalaisia/ aineissa olevia vanhempia? Onko hän jäänyt ilman rakkautta? Onko häntä mahdollisesti lyöty kotona? Tulee oikein oksettava olo itselle kun noita asioita kirjoittaa ja miettii, että kamala jos joku on joutunut noin kokemaan..

Haastan jokaisen vanhemman miettimään omaa kasvatustaan ja katsomaan peiliin ja kysymään teenkö itse mahdollisesti jotain väärin……

 

 

Jotta koko teksti ei olisi niin synkkää niin onneks mulla on uus ihanan pirtee takki, jota todellakin aion ulkoiluttaa tänään. Kevät on jo osittain aika pitkällä ja lumi sulaa vauhdilla. Kiitos siitä, koska noi muutaman tunnin yöunet ei oo mun suokkari juttu…  House of Brandonilla* on nyt ystävämyynnit* meneillään. Paljon uusiakin tuotteita jopa -70%. Nyt kannattaa siis päivittää kevään uudet trendit. Mä teen taas kohta vaatekaappiin inventaarion ja pistän kaiken ei sopivan pois. Pääsin jo kaikista raskausvaatteista kerralla eroon. Niitäkin oli uskomattoman paljon. Mikään ei o niin coolia kun siisti vaatekaappi ja mun konmari, minkä ansiosta nään kaikki vaattet kerralla.

Mun takki löytyy   Valkoisena*   Kengät TÄÄLTÄ*

Edellinen postaus: Hullu konmarittaja

-Umppu

 

 

23 kommenttia

  1. Jenni kirjoitti:

    Kylläpä sopii sulle hyvin tuo pirteän punainen takki, wau! 🙂

  2. Monna kirjoitti:

    Ihan kamalaa. 🙁 Tulee ihan tosi hirveä olo, kun edes miettii sen pienen hätää jos se on herännyt yksin kotoa keskellä yötä, kun äiti on ollu viinanhimoissaan baarissa. 🙁 Ihan hirveetä!! Kyllä tollasesta pitäis jotain noottia saada! Edes sitten jotkut tuntuvat sakot heitteillejätöstä. Äh! Suututtaa.

  3. Minttu kirjoitti:

    Mä oon yksi noista lapsista. Mun varhaisimmat muistikuvat lapsuudesta on viinanhuuruisia huutotappeluja, joiden jälkeen kotona käy ambulanssi tsekkaamassa tajuttomaksi hakatun ja humalaisen äidin voinnin. Poliisit ovella, suihkun lattialle sammunut äiti, se kun kierrettiin pikkusiskon kanssa niitä baareja, joissa tiedettiin että isä saattaa olla. Se miten mä istun yöllä kolmelta keittiön pöydän ääressä odottamassa, kun äiti lähti iltakuuden aikaan ”hakemaan maitoa”. Mä tiesin, että siinä kaupan vieressä on baari ja että äiti oli siellä, mutten voinut lähteä hakemaan sitä, koska mun 6- ja 2-vuotiaat pikkusiskot sekä 1-vuotias pikkuveli nukkui lastenhuoneessa enkä mä voinut jättää niitä yksin. Mä olin itse vasta 8-vuotias. Aamulla mä keitin kahvia että jaksoin tehdä aamupalat, viedä pienet naapuriin hoitoon ja olla koko päivän koulussa.

    11-vuotiaana mut huostaanotettiin. Mä oon vieläkin niin vihanen äidilleni, että sytytän kynttilän sen kuolinpäivänä jotta se tietäisi, etten mä ole unohtanut. Äiti joi itsensä hengiltä 55-vuotiaana, eikä koskaan tavannut lapsenlapsiaan. Kukaan sen viidestä lapsesta ei edes tiedä mihin se haudattiin, koska ei me hoidettu hänen hautajaisiaan tai edes oltu siellä.

    Mä oon niin raivona aina näistä otsikoista, että tää on tällaista vieläkin :/

    • Nini kirjoitti:

      Pysäyttävä teksti… 🙁 kenenkään lapsen ei pitäisi kokea sitä, mitä te saitte kokea. 🙁 toivon että aikuisvuotesi ovat olleet sitäkin onnellisempia sulla ja sisaruksillasi <3

  4. Essi kirjoitti:

    Tuo pienen lapsen ulkomaille raahaaminen on kyllä pelkästään oman egon pönkitystä, ei mitään muuta. ”Tästähän saa loistavan instagramkuvan tai blogipostauksen! Katsokaa miten onnistunut ja kaunis perhe olemme.”

    • Em kirjoitti:

      Nyt on pakko ulkopuolisena kommentoida tähän kommenttiin (varsinaisen asian ulkopuolella)..

      ”Tuo pienen lapsen ulkomaille raahaaminen on kyllä pelkästään oman egon pönkitystä, ei mitään muuta. ”Tästähän saa loistavan instagramkuvan tai blogipostauksen! Katsokaa miten onnistunut ja kaunis perhe olemme.”

      Anteeksi mitä? Kateus on kyllä kamala tauti. Päivän naurut tästä sai jos ei muuta… ehkä hei sinäkin vielä joskus pääset ulkomaille 😉

    • primebody kirjoitti:

      Ei tsiisus mikä kommentti. Mää keksin kyllä halvempiakin tapoja jos haluan pönkittää omaa egoani, kun matkustaa ulkomaille. . .

  5. Mangusti kirjoitti:

    Oletko sitä mieltä, ettei vanhemmat saisi erota?

    • primebody kirjoitti:

      Kenenkään ero ei kuulu mulle, mutta se saattaa vaikuttaa lapseen. Se oli mun pointti!

  6. Katrin kirjoitti:

    Se on muuten ”traumaattinen” ei ”draumaattinen”

  7. tuulia kirjoitti:

    Hei,

    Kiitos kivoista postauksista.Monesti nuo suorapuheiset kommentit pistää hymyilemään, joskin nyt oli vakavampi aihe.Mistähän on eilisen Konmari-jutun kuvien pilkullinen pallopaitis?Kivan näköinen sekin.

  8. Hanna kirjoitti:

    Ihan kauheeta tommonen, kuinka joku edes voi jättää yksin 2-vuotiaan. Mutta nyt kun ajattelen omaa lapsuuttani niin itse olin 4-5 vuotias ja siskoni vuoden vanhempi, kun oma äitini alkoi käymään baarissa ja kaikki se lähti käyntiin vanhempieni erosta ja siitä kun äiti löysi uudet huonot ystävät. Omalla kohdalla kaikki muuttui kun muutettiin äitini vanhaan kotikaupunkiin jossa hänellä oli sukulaisia, jolloin hän ryhdistäytyi. Emme keskustele ollenkaan tästä ajasta ja itse en edes oikein muista, mutta siskoni on sanonut minulle et se oli hän joka huolehti että nousen taksiin, joka vie mut kouluun. Alotin siis koulun jo 4-vuotiaana dysfasian takia. Kokemukseni lapsena on varmaan muovannut tulevaisuuteni sillai että itse en juo melkeinpä ollenkaan ja käyn harvoin edes ulkona. Ja tulee varmasti vielä harvenemaan kun oma esikoinen syntyy huhtikuussa ja jos lähen ulos niin en ikinä jättäis lastani yksin.

    Kun vanhemmat eroaa lapsen ollessa pieni, niin sitä ei koskaan tiedä miten se vaikuttaa lapseen. Sen takia jollei ole muuta vaihtoehtoa kuin ero niin se pitäisi tehdä mahdollisimman hienovaraisesti/helposti lapsen takia ja sillai että siitä ei koituisi mitään.

  9. Ninatar kirjoitti:

    Kai sä nyt tajuat, että ko. tapaus on ääritapaus eikä tällaisen paasauksen tai taivastelun arvoinen? Noita on aina joukossamme, eikä ne tyypit lue mitään kasvatusoppaita.

    • primebody kirjoitti:

      Täällä on ihan tarpeeksi vanhempia kenellä on vanhemmuus hukassa. Jos voin tällä ”paaksauksella” pelastaa edes yhden lapsen niin se on todella sen arvoinen.

  10. jm kirjoitti:

    Ohi varsinaisen aiheen pakko kommentoida että hiton hyvin sulle sopii nää huulipunat mitä nyt on viimeisissä postauksissa ollut!! Mikä sävy tämä tässä postauksessa on? Muutenkin tuo tumma tukka, oon tykännyt alusta asti siitä, kun värjäsit. Mulla on pienet lapset, käsittääkseni samalla ikäerolla kun sun nuorimmaiset. (1,5v? Väliä) ja mun täytyy kyllä myöntää että mää kateellisena käyn kattomassa miten jaksat panostaa siihen että oot huolitellun näköinen. Et toki varmasti aina arkena kotona, mutta kuitenkin.

  11. Elli kirjoitti:

    Järkyttäviä tapauksia nuo mainitsemasi ja yksikin on liikaa.

    Enemmän olen silti huolissani somemaailmasta jossa vanhemmat ovat pahimmillaan 24/7 ja lapsirievut yrittävät kaikin keinoin saada huomiota, jota eivät saa. Tätä tapahtuu lähes jokaisessa lapsiperheessä. Fyysinen läsnäolo ei riitä, jos ajatukset ovat kokonaan muualla ja tämä voi lapsen näkövinkkelistä pitkällä tähtäimellä olla todella tuhoavaa.

    Tästä ajattelemisen aihetta jokaiselle: http://yle.fi/uutiset/3-8356936

  12. Miira Marttinen kirjoitti:

    Allekirjoitan kirjoituksesi lähes täysin. Yhteen asiaan minun oli pakko puuttua, joten siteeraan seuraavaa kohtaa, ”Mitä silloin on tapahtunut? ——-Onko vanhemmat mahdollisesti eronnut?——– Onko lapsi joutunut kuuntelemaan jatkuvaa riitelyä? Onko lasta haukuttu kotona ”et sää kuitenkaan mitään osaa”? Onko lapsi jotunut katselemaan humalaisia/ aineissa olevia vanhempia? Onko hän jäänyt ilman rakkautta? Onko häntä mahdollisesti lyöty kotona?”.

    En ymmärrä miten vanhempien eroaminen on millään tavalla rinnastettavissa lapsen heitteille jättöön saati perheväkivaltaan. Itse ns. eroperheen lapsena laittaisin suurimmassa osissa tapauksista vanhempien eroamisen positiivisten asioiden listalle. Miksikö? Eroaminen ei tarkoita lapsen perusturvan järkkymistä, eikä sitä, että lapsi menettäisi jomman kumman vanhemmista eroamisen myötä. Eroaminen tarkoittaa parhaimmassa tapauksessa sitä, että lapsen ei tarvitse enää kuunnella riitelyä tai elää jännittyneessä ilmapiirissä – vaikka vanhemmat eivät sanoisi mitään, lapsi ei ole tyhmä kuten sanoit. He aistivat ilmapiirin sekä parisuhteessa ylläpidettävän kulissin, jos niikseen on. Terveellisempi vaihtoehto kaikille on, että vanhemmat mahdollisesti erotessaan selittävät tilanteen lapselle, joka ei välttämättä sisäistä asiaa heti, sillä parisuhteet ja niiden koukerot ovat vielä kaukana lapsen omasta kokemusmaailmasta ja näin ollen itselle abstrakteja asioita on vaikea käsitellä ja tiedostaa. Kuitenkin ajan kuluessa ja kasvun myötä lapsi ymmärtää ja huomaa, että molemmilla vanhemmilla on varmasti parempi olla uuden kumppanin kanssa ja saa mallin hyvästä ja turvallisesta parisuhteesta. Vanhemmat ovat kuitenkin vielä lapsen elämässä, eivät he erotessaan mihinkään katoa. Parempi opettaa, minkälainen on onnellinen suhde kuin sitä, että onnettomassa suhteessa on pakko olla.

    Terveisin, onnellisen eroperheen lapsi

    • primebody kirjoitti:

      Joillain se voi tarkoittaa juurikin sitä perusturvan järkkymistä vaikka ei sinun kohdalla. Me jokainen olemme yksilöitä ja reagoimme eri tavalla. Toisille vanhempien ero ei tee mitään ja osa jopa toivoo että he eroavat. Jollekkin se voi kuitenkin olla iso pala ja jättää pysyvät jäljet. Myös eron seurauksina saattaa olla näitä muita mainittuja asioita… ei kaikilla, mutta jossain perheessä kyllä.

    • Susanna kirjoitti:

      Mun vanhemmat erosi, kun olin 8-9v. Nyt oon 21v ja se vaikuttaa muhun edelleen.
      Todellakin ihmiset on erilaisia!

      Pus!

  13. JK kirjoitti:

    Joku sanoi, että tämä on ääritapaus. Varmasti. Suomessa vaan liian monelle alkoholi on arkea ja sitä juodaan kotona liian paljon siihen nähden, että ollaan neljän seinän sisällä ja vastuussa lapsista sillä hetkellä. Enkä hetkeäkään usko, että edes kovin vähän, sen verran iso ongelma alkoholi on monelle. Enkä tarkoita rappioalkoholisteja vaan ihan tavallisia kunnollisia perheenäitejä ja isiä, jotka tissuttelevat iltaisin kotona eikä välttämättä kukaan huomaa. Ja jos huomaakin, niin menee pitkä aika ennen kuin puututaan vaikka jotkut niitä lastensuojeluilmoituksiakin tekee tietysti. Mutta sitten joku osa siitä näkyy jo ulospäin. Jos kotona juo eikä poistu ennen kuin aamulla töihin niin ei sitä humalatilaa kukaan näe. Kyllähän alkoholi ja sen haitat on iso ongelma työelämässäkin.

    Myös itse sen verran keskustellut aiheesta, että joka kerta hämmästelen sitä miten moni on sitä mieltä miten monta isoa tölkkiä voi kaljaa ottaa vaikka lapsi/lapset on kotona! Ei ei ja EI!!!! Meilläkään ei alkoholia piilotella, ei se mikään tabukaan saa olla mutta yhden saunasiiderin voin ottaa jos muksu paikalla. Harvemmin sitäkään jaksaa/muistaa. Muut ”otot” hoidetaan sitten kun jälkikasvu on muualla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *