Miltä näyttää 155cm ja 61kg
Sisältää kaupallisia linkkejä*
Törmäsin Piia Pajusen blogi postaukseen, missä otsikkona oli Miltä näyttää 156cm ja 61kg. Postauksen voit lukea TÄÄLTÄ Piian kanssa ollaan vanhoja tiimi kavereita ja tunnetaan toisemme ja sanoinkin että mun on pakko kirjoittaa samanlainen, mutta erilainen postaus.
No mitäs eroa sitten on vaparifitness ammattilaisen ja kolmen lapsen kotiäidin kropassa? Jos me seisottaisiin vierekkäin nilkaan asti ylettyvä takki päällä, niin äkkiseltään ei varmaan huomaisi eroa kun kasvoissa ;). Varmaan jokainen hiffas mikä tässä on kysymyksessä… kehonkoostumus. Turhan usein ihmiset vertaavat toisiaan painon perusteella ja se on aivan päätön tapa. Paino ei sinänsä kerro ihmisestä mitään. Jos me seistäisiin vierekkäin pelkät alusvaatteet päällä ero olis todellakin huomattava.
Moni asettaa usein itselleen jonkin tietyn tavoitepainon. Jos aloittaa esimerkiksi kovan treenaamisen, niin paino saattaakin äkkiseltään nousta. Kova ja rankka treeni yhdistettynä sitä tukevaan ruokavalioon ei todellakaan aina tarkoita laihtumista, tai painon pudottamista.
Toki siinä on vissi ero kuitenkin, mikä kaikilla on se lähtökohta. Rasvan polttaminen on huomattavasti helpompaa kun lihaksen hankkiminen. Joku viisas fitness ihminen sanoi mulle joskus, että nainen pystyy rehellisin keinoin hankkimaan n.1kg lihasta vuodessa. Jos sitä vertaa siihen kuinka monta kiloa rasvaa pystyy tiputtamaan vuodessa on luku huomattavasti korkeampi.
Olen aina ajtellut, että vartalosta näkee onko lapsuus vietetty urheilun parissa vai jossain muualla. Aloitin voimistelun 6 vuotiaana ja harrastin sitä kilpatasolla yli 10 vuotta. Sen jälkeen vietin monta vuotta kilpacheerleaderingin parissa ja vielä Vilin saatuani olin muutaman vuoden showtansissa. Aina kun aloitan kuntoilemisen/urheilun ja jos olen siinä tosissani mukana saan helposti tuloksia aikaiseksi. Tästä päästäänkin aasinsiltana aiheeseen fitness.
Uskon, että sen suurimpia ongelmia juurikin on sen kuvitteelinen helppous. Ihmiset kenellä ei ole minkäänlaista urheilutaustaa alkaa käymään salilla ja osallistuvat kilpailuihin ”elämän kunnossaan”. Ei siinä mitään pahaa ole mutta varmasti juurikin tästä syystä se tie saattaa tyssätä lyhyeen ja ongelmia alkaa ilmenemään. Keho ei ole tottunut kovaat treeniin ja joskus nopea painonpudotus ja äkkiseltään täysin muuttunut elämä on liikaa.
Silloin kun itse kilpailin oli treenaaminen minulle suht helppoa, jos niin voi sanoa. Mulle ei jäänyt siitä mitään pysyviä vaurioita. Mun kehoni oli tottunut voimisteluaikoina rankkoihin treeneihin ja siihen, että niitä saattoi olla parit päivässä. Lihasmuisti toimi hyvin ja sain tuloksia suht nopeasti. En tässä nyt kuitenkaan vertaa itseäni fitness ammattilaisiin ja esimerkiksi silloin kun kilpailin oli laji aivan lasten kengissä nykypäivään verrattuna. Se miltä näytin silloin ei olisi tämän päivän kärkeä nähnytkään.
Vielä silloin, mulle oli todella tärkeää miltä näytin. Olin silloin paljon epävarmempi ja nuorempi. Ehkä hain vielä sitä mitä haluan olla isona ja kuka oikeasti olen. Jos meitin esimerkiksi kuvia minkälaisia julkaisin silloin, en kuuna päivänä tekisi nyt vastaavaa, vaikka jossain bittiavaruudessa nekin kuvat on. Se on mennyttä, mutta en silti vaihtaisi sitä pois mistään hinnasta. Se mitä tällä postauksella haen on jurikin se, että sillä ei ole mitään väliä mikä on sinun tai kenekään muun paino. Pää asia, että voit omassa kehossasi hyvin.
Mun pitää syödä, että jaksan pyörittää tätä rumbaa, mutta taas esimerkiksi Piian kohdalla hänen tarvii syödä saadakseen itsestään sen optimaalisen vartalon esiin (kilpailuja varten) ja samalla vielä vetää raskas fyysinen esiintyminen lavalla ja tietenkin pyrkiä voimaan hyvin. Vapari fitness on ehdottomasti rankin fitnesslajeista ja se olikin silloin alkuun oma unelmani. Mulla ei olisi koskaan riittänyt lihasmassa siihen sarjaan, vaikka kaikenlaisia temppuja olisin varmasti pystynyt voimistelutaustaani huomioiden tekemään.
Edelleen olen aika notkea ja kun hieman saan lämpöä päälle, niin moni temppukin onnistuu. Tällä hetkellä kuitenkin keskitän ne asiat pienten tyttöjen valmennukseen. Saan sitä kautta sen saman onnistumisen fiiliksen minkä silloin itse kilpaillessani. Kaikki me olemme yksilöitä ja meillä toimii erilaiset asiat kehossamme. Olen aina diggailut Piian asenneta tohon hommaan. Se tekee touhua tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Piialla on myöskin pitkä urheilutausta voimistelun ja kilpacheerleaderingin parissa. Se että teet homma työksesi ei aina vaadi sitä kanaa ja parsaa.
Mulla on ollut jo pitkään tavoitteena saada isteäni parempaan fyysiseen kuntoon että jaksan, mutta nämä katkonaiset yöt verottavat aika paljon. Onneksi nyt viikonloppuna mulla on ollut mahdollisuus hieman levätä ja kerätä voimia.
Eilen piipahdettiin mun siskon kanssa Ähtärissä Unski pappaa katsomassa. Pappa oli yllättävän virkeä. Ikää on jo 89 vuotta ja huumori on edelleen tallella. Leikkasin papan hiukset samalla, koska hän on aina ollut tarkka omasta siisteydestään.
Kuvissa oleva takki Täältä* housut Täältä*
Edellinen postaus: Kun kodin valtaa ZEN
Mukavaa sunnuntaita kaikille <3
-Umppu
Molemmat naiset näyttää kyllä hyvältä, vaikka kropan koostumus onkin erilainen! 🙂 Tärkeintä on, että tuntee olonsa hyväksi omassa kropassaan.
<3