Hae
Prime Life by Umppu

Kun kodin valtaa ZEN

sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Siis koko otsikkohan on ihan läppä… Voin haaveilla tosta Zenistä siinä 20 vuoden jälkeen..Mulle koti on aina ollut se tärkein paikka. Se on paikka missä oon turvassa ja saan olla aina mitä haluan. Rakastan laittaa kotia ja olen aina tykännyt sisustamisesta. Sisustaminen sinänsä on vaan hieman liian kallis harrastus, mutta pienillä asioilla saa aina kaikkea kivaa piristystä. Tässä tilanteessa tarviin sitä piristystä, kun pää meinaa räjähtää…  Kun aloimme Juuson kanssa seurustelemaan kysyin häneltä: onko jokin asia mitä inhoat sisustamisessa.. Ja vastaus oli tuoksukynttilät hahah…. väärä vastaus, koska itsehän olen ”the tuoksukynttilä”. Mulla on jokaiseen tilanteeseen aina oma tuoksu. Oon ollut jo monta vuotta hulluna tuoksutikkuihin ja niitä meiltä löytyy varmaan joka huoneesta.. Olen testannut eri merkkejä ja eri tuoksuja ja vielä en ole löytänyt sitä juuri oikeaa. Nyt testissä on Elloksen* valokoimista Himla* sarjaa. Visuaalisesti pullo on kaunis ja kevyt ja tuoksuna mulla on cotton.

Vaikka mielessä onkin haaveena harmoninen siisti koti, vessa ja kylpyhuone, niin valitettavasti sen toistaiseksi täyttää erilaiset lelut, kylpyammeet, kylpylelut, potat yms. Oon hiillostanut Koskista edelleen vessaremonttiin ja tuntuu, että se ei tapahdu ennenkuin itse haen ne kalusteet, hoidan tarvittavat työmiehet ja varmaan asennan ne saakelin kalusteet. . . Onko kellää muulla samoja fiiliksiä, että aina kaiken tarvii tehdä itse? Miten toisilla asioihin ruhtyminen kestää aivan tuhottoman kauan? Tälläisenä kaikki mulle tänne heti nyt tyyppinä se odottaminen on aika ajoin vaikeaa.

 

 

Kaipaan aina kevättä kohdin jotain uutta kotiin.

Kun oon vetänyt tätä konmaria, niin oon viskannut paljon tavaraa pois ja antanut kierrätykseen. Meillä tuntui olevan miljoona eripari pyyhettä. Oli lahjaksi saatuja kamalia mainospyyhkeitä ja kaiken maailman sarjakuvilla ja ilman… ne on nyt jatkanut elämäänsä jossain toisaalla ja mun kaapissa on tällä hetkellä ihanan pehmeitä uusia pyyhkeitä. Kuvan harmaat pyyhkeet löydät täältä* Nykyään tuntuu, että suihkussa käynti on jotain harvinaista herkkua ja otan siitä todellakin kaiken irti. Se on sitä mun omaa aikaa.. Muutenkin tällä hetkellä kodissa toimii rauhoittavat mustavalkoiset värit ja harmaan eri sävyt. Punainen tehosteseinä sais mut varmaan hulluks tai keltaiset verthot.. Ei sillä etteikö ne jollekkin sopisi, mutta just nyt ei mun elämääni.

 

Mustaan ja valkoiseen voi yhdistää melkein mitä vaan.  Bongasin nämä aivan mielettömät kullitetut vessan pienkalusteet. Vili nämä nähdessään sanoi, että Äiti….nyt meni kyllä toi sun sisustus vähän överiks.. Musta nää oli aivan ihanat ja sopii sinne tulevaan vessan täydellisesti. Monen mielestä nää saattaa olla kamalat, mutta itse sytyin. Harkitsen edelleen vakavasti sitä siivoojan palkkaamista. Täällä pitäis olla rätti kourassa kokoajan. Lattia on täynnä tarhroja, kun kokoajan joltain läikkyy jotain. Pölyjä sais olla pyyhkimässä, imuroimista unohtamatta. Viiden ihmisen pyykkimäärä on jotain aivan käsittämätöntä ja harkitsen syvästi myös kuivausrummun hankintaa kotiin. Vaikka vaatteita vähennän kokoajan niin lapsilla niitä sotkeentuu jopa useat päivässä. Lisäksi lakanat, pyyhkeet, päiväpeitto yms.

Roskis*   Saippua*

 

Mää oon välillä niin tuskissani täällä kotona tän kamalan väsymyksen kanssa. (En haluais jatkuvasti samasta asiasta valittaa, mutta tää on paikka minne voin rehellisesti purkaa niitä tunteita). Eilen räjähdin Juusolle aivan totaalisesti ja Vilin sanoin ragesin. Se tunne kun oot aivan kuollut, niin joskus se  ei tarvi olla kun yksi sana tai väärässä paikassa oleva lippis, mikä saa sut räjähtämään. Mua ottaa päähän, että aikuinen ihminen ei saa omia tavaroitaan paikoilleen. Eihän mua tavallaan haittaa ne itse jättämäni tavarat (tietenkään), koska siivoan ne joka tapauksessa, mutta ne toisen. Mun on kaikista vaikein hyväksyä tätä välillä olevaa kaaosta kotona. Lattia on niin täynnä leluja, että väkisinkin astut jonkun päälle. Vaikka kuinka koitan työstää tätä asiaa, niin en vain siinä onnistu. Auttakaa mua, kun musta tuntuu, että oon aivan umpikujassa…. Meillä onkin tässä meneillään pieni perheen aikataulujen järjestelyt yritys, että saisin viikossa edes muutaman tunnin sitä omaa aikaa, niin että voin käydä esim sielä hierojalla ilman lasta.. Kun Juuso on tietty päivät töissä ja joka toinen viikonloppu sillä on koulua ja sitten on Vilin harrastukset yms, niin ei siinä hirveesti jää aikaa. Mulle riittäis vaikka 1 päivä kuussa ja voisin vaan ravata paikasta a paikkaan b ja huoltaa näitä kaikkia vikoja ja vaivoja..

Mun on edelleen tosi vaikee pyytää apua. Mun kaveri haki lapset niille viikonlopuks yöks, että saisin ehkä mahdollisesti nukuttua enemmän yön aikana. Ei tarvi ainakaan meittiä Viviania yöllä ja todellakin häädän Juuson toiseen huoneeseen kuorsaan. On ihanaa, että ihmiset auttaa. Mää huomaan jo itsessäni ja kropassa aika hälyttäviä merkkejä. Mulla on tullut useana iltana koko kehon nokkosihottuma. Koko kroppa on tulipunainen ja syyhyää niin perkeleesti. Oon ollut kipeä joulukuusta asti enemmän tai vähemmän. Unohtelen asioita, enkä halua nyt ottaa mitään vastuuta vaativaa tekemistä. En pysty enää kunnolla nukahtamaan. Suussa on aivan kamala maku kokoajan, kun valvoo ja tuntuu, että  ikenet on jatkuvasti tulehtuneet. Saatan saada ihan mistä vaan allergisen reaktion (vaikka normaalisti en oo allerginen oikeastaan kun kissoille ja koirille).. Kun saan nukuttua edes 4h putkeen, niin olen aivan hiestä märkä. Kun nukahdan en meinaa päästä enää ylös sängystä… Kaikki normaalit asiat tuntuu aivan älyttömän haastavilta..

 

 

Mulle veratistuki on tässä tilanteessa ollut aivan äärimmäisen tärkeää ja on ihana lukea teidän lukijoiden kommentteja, jotka on samassa tilanteessa. Ne usein pelastaa mun päivä, vaikka en aina jaksa vastata kaikkiin kommentteihin. Blogini on mun oma terapeutti, kenelle voin kirjoittaa tuntemuksiani oli ne positiivia tai negatiivisia. Kirjoittaminen pitää mut edes jotenkin järjissään. Koitan silti kaikesta huolimatta nauttia näistä hetkistä. Koitan repiä edes jotain positiivsta niistä lapsten raivareista.. se hetki, kun itkuinen lapsi tulee syliin ja halaa on jotain aivan ihanaa.. Vain hetken ne on pieniä ja koitan sillä ajatuksella jaksaa kaikesta huolimatta <3

Ellokselle* on tullut ihania keväisiä sisustusjuttuja. Mun ehdottomasti uusin suosikki merkki on Bloomingville* . Klassissia juttuja, mutta mielenkiintoisissa väreissä. Meiltä löytyy kotoa myös esimerkikis viinilasit* tätä sarjaa. Lisäksi sielä ALE* jatkuu vielä ja osasta tuotteista jopa -70% alennusta

Edellinen postaus: Voi Sirpa kun päästit sammakon suusta

-Umppu

21 kommenttia

  1. Heidi kirjoitti:

    Tosi hyvä, että oot saanut apuja viikonlopuksi! Koeta nyt myös rentoutua
    Älä tunge niitä pyykkejä pesukoneeseen ja potki ne lelut vaikka yhteen pinoon etkä ala järjestää niitä. Ota ensin aikaa itsellesi sen, mitä vauvanhoidosta irtoaa ja sit hoidat pakolliset kuviot.

    Se, että on myös se isompi lapsi, joka pystyy tarvittaessa auttamaan ja jota ei enää hirveästi tarvitse paappoa on kyl tosi iso helpotus. Mutta koska makkaralla on aina kaksi päätä niin sit on alkanut toi treeneihin roudaaminen. Kun niitä pitää sumplia. Kuka vie, kenen kyydissä tänään pääsee, lähdetkö itse viemään, mitä teet sen aikaa pikkulasten kanssa, syötät koko poppoon ennen lähtöä ja toivot ettei kenelläkään iske nälkä tai paska vaippaan.

    Sä niin elät ruuhkavuosia. Muista olla itsellesi myös armollinen kun siihen on tilaisuus.
    Tsemppiä!

  2. Sanna kirjoitti:

    Repesin tolle ”rageemiselle” lol, meidän 7-vuotias on antanut mulle lisänimen ”ragemummo” ? et sitä on vissiin liikkeellä!

  3. A kirjoitti:

    Yöksi hotelliin, toiselle paikkakunnalle ja vauva mukaan. Ihan kahdestaan vauvan kanssa pieni irtiotto 🙂

  4. Krista kirjoitti:

    Saisiko toivoa pientä tai hieman suurempaa kotipostausta☺ olisi kiva jos esittelisit huoneita ja vaikka parasta paikkaa ja aikaa jumppaamiselle/treenamiselle. Lapsukaiset kuitenki pörrää jaloissa jonkunverran samalla.
    -krista

  5. Sari kirjoitti:

    Itellä helpotti himpun verran jatkuvan kaaoksen sietokyky sillä, kun noteerasin että ei helvetti mun tarviikaan saada yhdessä päivässä esim. koko kevätsiivousta valmiiksi. Nykyään mä teen aina, kun huvittaa (lue kun tarpeeks paskat leväällään vituttaa) ja ehdin. Esim. Olin jo monta viikkoa kattellu, että täytyis sitten kevätsuursiivouksen yhteydessä toikin lamppu pyyhkiä ja toi vielä varastoon ja toi juttu jne..ja sit päätinkin että helvetti otankin sen ajan nyt heti ja teen välittömästi! Niin tavallaan pikkuhiljaa se koko suursiivous onkin tehty. Lattialle kerääntyvät lelut pistän 2 veen siivoomaan ite aina, kun ne alkaa mua häirittee. Mutta puklut, maidot ynnä muut ällöt lattioille sitten jääkin aina useemmaks viikoks, kun en ymmärrä, mikä siinäkin on itellä niin vaikeeta tarttua siihen moppiin ja vaan sutasta ne tahrat joskus veke! ? Mut suosittelen suurella lämmöllä kuivausrummun hankintaa! Jää edes se ripusteluvaihe pois ja siis lakanoitahan nyt ei muuten saakaan helposti kuivatettua kun sillä. Mäkin käytin ennen vaan just pyyhkeille ja lakanoille, mutta nykyään todellakin kaikki heitän sinne! Joskus (eli aina) onkin sitten 4 kuivausrummullista odottamassa viikkaajaa.. ?

    Ja upeathan noi sun vessan ”pikkukalusteet” on!!! En vaan ikipäivänä raaskis laittaa tommosia summia roskikseen! Mutta jos raaskisin, niin tommoset olis ihanat…

    Tsemppiä taas sinne!

    • primebody kirjoitti:

      Joo meillä lakanat kuivuu kätsysti yläkerran kaiteelta, jolloin ne ei näy alakertaan… Pitää vaan siis himmentöö valoja, niin näyttää puhtaammalta ahaha

  6. Aer kirjoitti:

    Kultaseni, se on ”kullattu” tai ”kullanvärinen”, ei ”kullitettu” 😉

    • primebody kirjoitti:

      Toi olikin ihan mun omaa sanastoa ja tarkoituksella noin kirjoitettu 🙂

  7. Minttu kirjoitti:

    Mä taas rakastan kirkkaita värejä ? mulla on keittiössä astiahyllyn virkaa toimittamassa hyllykkö, jonka aikoinaan maalasin valkoisesta värillä, jonka nimi on signaalinpunainen, ja esim. eteiseen hankin kuramaton punaisena. Olohuoneen värimaailma taas on kirkas oranssi, löytyy verhot, sohvatyynyt ja pari pikkumattoa, ja yhdistävä yksityiskohtaväri kaikissa huoneissa on limenvihreä ? en tosin oo mikään sisustamisen ihmelapsi, en jaksa vaihdella joulu-, talvi- ja kesäverhoja vaan pidän aina samat, kun kerran on hyvät ni mitä niitä räpläämään vähän väliä. Jos päätän jotain sisustaa, se menee sit yhdellä kertaa, esim. vessan kun remppasin niin kaikki mä samalla kertaa laitoin. Ja kyllä, tein sen rempan itse, koska mieheni on lapamato jolta on turha olettaa tikkuakaan ristiin ellei huuda keittiöstä että ”ois pitsaa!”

    Tuolla olikin joku jo sanonut, ettei sitä valvomista ja väsymystä ymmärrä, jos ei ole joutunut valvomaan. Mä ymmärrän, koska ekan lapsen kanssa valvoin 4,5 vuotta. Toinen nukkui hyvin, eli heräsi vain 2-4 kertaa yössä ekat 2 vuotta, kolmas taas valvotti kolme vuotta. Lapset on olleet aina unihäiriöisiä, ovat vieläkin 11-, 8- ja 5-vuotiaina, ja esim. sairastamiset näkyy vielä viikkoja parantumisen jälkeenkin painajaisina, yöllisinä kauhukohtauksina, unihumalakohtauksina ja unissakävelynä. Kyllä, mulla on jaksaminen välillä koetuksella 3-5 tunnin yöunien jäljiltä, kun sitä voi olla viikkokausia. Pahinta on se, että ihmiset vähättelee ja sanoo, ettei se kuulemma enää niin pahaa ole kun on näin isoja lapset… Sopii kokeilla, jännästi ei oo vapaaehtoisia kyllä ollu kokeilemaan tätä lajia.

  8. Pinja kirjoitti:

    Ootko tutustunut millefiorin huonetuoksuihin? Uskomattoman pehmeän ja hyväntuoksusia! Ja säilyvät mielettömän pitkään. Suosittelen kovasti kun kerrot olevasi huonetuoksujen suurkuluttaja. Orange tean tuoksuinen on henk. Koht lempparini. 🙂

  9. Niina kirjoitti:

    Ihan ehdottomasti kannattaa hankkia kuivausrumpu! Säästää niin paljon aikaa ja tilaa, itse en jaksais enää yhtään katsella mitään täysiä pyykkitelineita. Olin pitkään vastaan kuivausrumpua ku ajattelin sen pilaavan vaatteet. En edelleenkään omia parempia siellä kuivaa, mutta lasten vaatteet kyllä järjestään lähes kaikki, enkä ole mitään kulumista niissä huomannut! ?

  10. Mervi kirjoitti:

    Mulle sanoi neuvolassa lapsen lääkärintarkastuksen yhteydessä tämä aivan ihana vanhempi naislääkäri: ”kuule kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Soitat siivoojan tekemään vaikka kevätsiivouksen tai pesemään ikkunat. Lähdet itse siksi aikaa vauvan kanssa vaunulenkille nauttimaan keväästä” Tuli itelle sellainen olo, että hitto tuossa on ajatusta. Ei minun tarviikkaan kaikkea tehdä ite. Varsinkin joku ikkunoiden pesu pienen vauvan (12/16) kanssa. Kiitos ei.
    Siivoojan palkkaaminen päiväksi ei tätä taloutta konkurssiin vie, ja siinähän työllistää ihmisen/ihmisiä. Win-win tilanne.

    Ja toi sun kuvailema toisten tavaroiden ja vaatteiden keräily ja siitä ”rageeminen” on kuin oisit ollu tän huushollin katossa seuraamassa meitä ? Mullakin menee muutaman kerran päivässä hermot siihen, etenkin kun asiasta on MUUTAMAN kerran mainittu. Enkä kyllä oo vielä keksinyt tähän ratkaisua. Ehkä sit joskus juu ne tavarat raivataan ilman eri käskyä. Meillä tosiaan asustellaan uusioperheessä, jossa mun, vauvan ja miehen lisäksi vuoro viikoin miehen edellisestä suhteesta 11v., 4v. ja 3v lapsukaiset. Jos joku ajattelee, että vanhemmat lapset on vaan joka toinen viikko meillä, että se vapaa viikko on pelkkää lepoo, niin en jaksa edes alkaa selittää, kuinka asian oikea laita on. Täällä sitä vaan maataan ja syljeskellään kattoon juu vauvan kanssa kilpaa ?

    Tää oli mun ensimmäinen kommentti sun blogiin ja haluun kiittää sua rehesellisestä ja aidosta blogista. Täältä löytyy vertaistukea, jos joskus tuntuu että nyt ei jaksa. Tietää, että ei ole väsymyksen kanssa yksin. Ja tosiaan kuitenkin niin täällä kuin omassakin elämässä ne pienet, arkiset ja hyvät asiat voittaa ne huonot vibat.
    Eli siis: kiitos Umppu ?

  11. Viiden äiti kirjoitti:

    Meillä on toiminut parhaiten unijärjestelyyn että mies huolehtii taaperon yöllä ja ite valvoi ja heräili vauvan kanssa. Silloin molemmat sai jotenkuten nukuttua ja mies oppi heräilemään kun tietää että on yksin vastuussa taaperosta. Meillä vanhin oli vajaa 5v kun meidän 5 lapsi syntyi. Ja vauvat on valvottanut koliikilla ja korvakierteillä jne. Tiedän niin miltä tuntuu kun on niin väsynyt että ei enää kykene nukahtamaan.
    Ja minäkin suosittelen lämpimästi avun ottamista vastaan ja kyselemistä lähipiiriltä. Olen myös luonteeltani se joka selviytyy kaikesta itse ja ei pyydä apua muilta.
    Ja toinen mieletön apu arkeen on ollut kuntosali missä on toimiva lapsiparkki. Se 1,5h omaa aikaa päivässä vaikka kevyttä treeniä tehdessä sekä siihen päälle rauhassa sauna ja suihku oli ihan huikee juttu 🙂
    Voimia sinne, kyllä se ajan kanssa helpottaa!! <3

  12. Tuikku kirjoitti:

    Älä stressaa kylppäriremppaa jos on muutenkin aivan kaaos meneillään, väsymystä ja räjähtämisiä miehelle. Kuulostaa tosi hurjalta jos tilanne on muutenkin äärimmäisen stressaava.
    Jos kärsit nokkosihottumasta niin apteekista kantsii hommata Benadryl-kapseleita. Tehoaa 10minuutissa ja oireet häviää heti.

  13. Jouluntähti kirjoitti:

    Moikka! Jos siivoojaa tosissas mietit, suosittelen yritystä nimellä Stella! 🙂 Heillä on maaliskuuhun asti tarjouksena uusien sopimusasiakkaiden kanssa ensimmäiset 2 kuukautta -20% hinnoista.:)

  14. Mari kirjoitti:

    Onpas kiva että joku bloggaaja on myös rehellinen eikä lisää sitä omaa huonoa omaatuntoa entisestään kirjoittamalla täydellisen siististä kodista ja muka aina ihanasta arjesta ja riidattomasta parisuhteesta 😀

    pystyin niin samaistumaan tohon tavaroiden jättämisestä raivoamiseen. Itseä henk.koht häiritsee että aikuiselle miehelle on sanottava 300 kertaa että olis kiva jos voisit laittaa takin eteiseen naulakkoon niinkuin kaikki muutkin etkä jättää lojumaan olohuoneen tuolille tms.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *