Hae
Prime Life by Umppu

Kun pelko jatkaa mukana elämässä

sisältää kaupallisia linkkejä*

Harvat ihmiset selviää tästä elämästä ilmaan mitään vastoinkäymisiä. Usein jokin suuri menetys saattaa muutta sen kokenutta ihmistä pysyvästi. On se sitten kuolema tai jokin vastaava suuri asia elämässä. Kuolemaa ja materialin menetystä ei voi missään tapauksessa verrata. Haluan omasta kokemuksesta kertoa, kuinka pelko saattaa seurata mukana. Vaikka kuinka haluaisi ajatella toisin, niin aina se palaa mieleen halusi tai ei.

 

Mulle viimevuosi oli kamala. Kaikki liittyi omaan työhöni ja liikkeeseeni. Oma liike on ollut mun unelma jo siitä asti kun aloitin koulun 90-luvulla. Olin pitkään töissä toisessa kampaamossa, ennen oman liikkeen perustamista. Olen paiskinut töitä unelmani eteen tuhansia tunteja ja vihdoin, kun kuvittelin elämän kulkevan omalla painolla tapahtui ne kaikki mitä olin pelännyt. Vuosi alkoi sillä, että liikkeeseni murtauduttiin. Vaikka varkaiden saalit oli vain rahaa (mikä oli meidän hyväntekeväisyys rahasto) niin se tunne, mikä siitä jäi oli kamala. Se teki mut todella säikyksi, enkä ole vieläkään päässyt siitä kokonaan yli. Aina kun menen liikkeeni ohi, niin näen sen tilantee, kun ikkuna makaa pirstaleina lumessa.

Ajattelin, että ei kampaamossa voi tapahtua mitään ihmeellistä, mutta ei mennyt kauaakaan, kun  sielä sattui kamala vesivahinko mikä tuhosi koko liikkeeni. Se että jouduimme sulkemaan liikkeen 2:ksi kuukaudeksi, remontoimaan, hankkimaan itsellemme uuden työpaikan ei edes ollut se pahin, vaan se pelko. Mitä jos taas?

Olin silloin äitiyslomalla ja näin jälkeenpäin en muista siitä ajasta juuri mitään. Tappelu vakuutusyhtiötä vastaan, joka ei loppupeleissä korvannut euroakaan oli henkisesti niin uuvuttava, että olin aivan loppuunpalamis pisteessä. Mun hiukset lähti, enkä saanut nukuttua koska stressi oli niin valtava. En ollut silloin hyvä äiti, rakastava vaimo enkä mitään muutakaan. Olin vain varjo entisestä. Se työ minkä olet oman firman eteen tehnyt oli yön aikana tuhoutunut täysin. Kaikki oli käyttökelvotonta. Vaikka sitä kuinka koittaa säästää, niin en ollut kuvitellutkaan, että ne mun säästöt joutuisin käyttämään näin. Meillä oli tulossa perheen kanssa reissu Miamiin ja olin jo päättänyt että se perutaan. Olin yli vuoden säästänyt siihen rahaa ja sekin oli myös mun unelma.

Lattian täytyi kuivua ja käytännössä en olisi voinut tehdä asialle yhtään mitään. Mun ystävät sanoi, että lähde matkalle ja koita saada muuta ajateltavaa. Se oli oikea ratkaisi sillä olisin varmaan seonnut täällä. Se tilanne kun olet yksin vastuussa kaikesta oli hirveää.  Olet myös vastuussa muiden ihmisten työpaikasta ja heidän perheen elannosta.. Kun palasimme lomalta sairastuimme koko perhe norovirukseen. Pakko oli silti painaa hommia. Se tunne kun oli vaan pakko, vaikka et olisi millään jaksanut oli sekin kamala. Olin oksentanut koko yön ja lähdin aamulla kantamaan reilu 800kg seinäkiviä, koska mun oli vaan pakko. Olin monta kertaa niin lähellä luovuttaa, mutta se unelma oli se, mikä auttoi jaksamaan ja ystävät ja perhe.

Jos ajattelen koko asiaa nyt on siinä paljon  hyvääkin. Teimme suuren remontin ja sain tavallaan ihan uuden työpaikan. Remontti olisi ollut kuitenkin aiheellinen suht pian. Huomasin myös sinä aikana kuinka ihmiset oikeasti välittää ja auttaa. Kiitos aivan jokaiselle, kuka osallistui näihin talkoisiin. Kiitos asiakkaille ymmärryksestä <3 ja mahtaville työkavereille.

Mutta se tunne ja pelko seuraa mua edelleen elämässä mukana, vaikka olen koittanut asian käsitellä mielessäni varmaan tuhat kertaa. Sitä tunnetta mitä tunnen ei tiedä kukaan muu kuin minä itse. Se menettämisen pelko, vaikka se olikin vain materiaa niin se oli mun unelma, mikä katos kun pieru saharaan yhdessä yössä.

Se asia tuskin koskaan katoaa mun mielestä, mutta joka päivä on aina parempi. Se tekee silti myös sen, että on välillä vaikeaa osata nauttia ja elää hetkessä (liittyen töihin) kun pelkaa aina pahinta. Toisen menetystä ei voi kukaan oikeen ymmärtää tunnetasolla ja kaikki käsiteelevät ne erilailla. Muistakaa tukea niitä ihmisiä lähellänne, jotka ovat kokeneet menetyksen. Siitä ei hetkessä parane. Tärkeintä on että välittää ja kuuntelee kun toinen sitä kaipaa. Pahinta on se, että ajatellaan, että nyt se tarvitsee omaa aikaa.. tai ainakin omalla kohdallani se oli niin.

Mää sain rakennettua mun unelman uudelleen, mutta tiedän että kaikki ei saa. Jotkut ei koskaan pääse niiden asioiden yli. Osa saattaa pitää mun asiaa mitättömänä, mutta mulle se oli todella suuri asia. Kaikki me käsitellään eri asiat erilailla tunnetasolla. Mulle on itselleni ollut aina helpoin tapa puhua, mutta osa hautoo kaiken sisällään. Jos asiaa ei saa käsiteltyä se saattaa kalvata pitkään ja lopulta tehdä suuriakin tuhoja.

Koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Luulin että oma unelmani oli turvattu vakuutuksella, mutta niin ei todellakaan käynyt. Mutta tässä sitä ollaan nyt ja toivotaan, että tämä vuosi on parempi. Elämä välillä potkii, mutta ainakin omalla kohdallani ne vastoinkäymiset on vahvistanut mua ihmisenä ja olen sitä kautta oppinut arvostamaan asioita, mitä pidin ennen mitättöminä.

 

Kannatta piipahtaa Elloksen sivuille. Sielä on paljon tuotteita, jopa -70% ALE*

Myös verhot on nyt -20% ALESSA*

Kevät tulee ja kotia on kiva laittaa vähän freesimpään kuntoon ja nyt viimeistään on aika ottaa ne joulusälät pois 🙂

Mukavaa viikonloppua… p.s huomenna blogissa hieman meikkipostausta ja mahtava alekoodi 😉

-Umppu

 

 

Yksi kommentti

  1. Nanna kirjoitti:

    Ihanat hiukset 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *