Hae
Prime Life by Umppu

Haastan kaikki kotimammat liikkumaan!

Sisältää kaupallisia linkkejä*

 

Vaikka kuinka mua väsyttää, niin olen vihdoin löytänyt sen jo hieman kadoksissa olleen liikunnan tuoman hyväolon. Meillä edelleen yöt menee miten menee (valvoessa). Olen nukkunut vauvan kanssa jonkin verran alakerrassa, mikä on niin mulle, vauvalle ja muulle pareheelle parempi ratkaisu. Kaikki saa olla rauhassa omissa sopukoissa. Koitan käydä melkein joka päivä lenkillä vaunujen kanssa ja siihen saa mukavasti pientä vastusta kun kyydissä on kaksi lasta. Tiedän, että varmasti jokaisen lapsiperheen äiti on väsynyt ja välillä valvottujen öiden jälkeen olo on kun rekan alle jäänyt. Toiset jaksaa paremmin, kuin toiset,  mutta voin väittää että valvominen ei ole kenellekkään hyväksi. On myös välillä todella turhauttavaa, kun sitä ei juuri kukaan ymmärrä. Sattuu unohduksia jatkuvasti, mutta en vain voi sille mitään..

img_8072

 

Muistan sen ensimäisen vaunulenkin, joka tuntui aivan ylitsepääsemättömältä tai oikeastaan se lähtö sinne, mutta olo sen jälkeen oli aivan mahtava. Ja kyllä puhun nyt ihan pelkästä kävelystä raittiissa ilmassa en sen kummemmasta. Haluankin haastaa nyt kaikki blogini lukijat ja nimenomaan ne kotimammat liikkumaan ja ajttelin, että viikonloppuisin suunnittelisin mitä liikkuntaa aina seuraavalla viikolla aion toteuttaa ja olisi huippua saada teidät mukaan. Kaikki on tarkoitus toteuttaa lasten kanssa, eli tähän ei tarvi sen kummempia salikortteja, lapsiparkkeja tai miettiä, että mitenkä saan sen toteutettua.

Mulla tulee synnytyksestä tänään kuukausi ja en todellakaan aio vetää mitään jäätäviä treenejä vaan liikkun sen tuoman hyvänolon takia ja kevyesti. Yksi mikä auttaa usein liikkumiseen (jos se tuntuu aivan ylivoimaiselta) on saada joku kaveri mukaan esim lenkille. Kun se on etukäteen sovittu niin sitä ei kehtaa peruuttaa laiskuuden vuoksi.

Tällä viikolla aion toteuttaa vähintään 3-4 pitkää lenkkiä, venytellä, tehdä oman kehonpainolla kevyitä harjoituksia ja hieman herätellä jossain tuola löllyrän alla olevia lihaksia. Tällä hetkellähän tilanne on se, että kun heilautan jalkaa niin minutin päästä heiluu allit 🙂 Koko vartalo on vähän kun pullataikinaa ja haluan ehdottomasti koko kehoa kiinteämmäksi. Haluan myös käyttää ensi kesänä shortseja ja saada jaloista kaikki sellarit pois. Mielessä ei siinnä bikinifitness lavat vaan parempi olo ja hyvinvointi.

Kuka lähtee mukaan?

Lisäksi olen jo jonkin aikaa oikein keskittynyt siihen mitä syön ja koitan jakaa myös teille helppoja ja terveellisiä ruokia ja ohjeita. Ei mitään turhia hifistelyjä vaan ihan sellaisia mikä onnistuu näppärästi ja helposti. Kyse omalla kohdallani ei ole nyt mistään dieetistä, vaan ihan pitkäaikaisesta elämäntapamuutoksesta ja siitä, että liikunta tulee taas olemaan osa arkeani ja elämäntapa.

Tänään on maanantai ja kohta vedän ne verkkarit jalkaan ja lähden tarpoon. Juuso on vielä pari päivää lomalla, mikä helpottaa mun uni velkaa koska voin nukkua myös päivällä.

img_8075 img_8077

 

Oltiin eilen koko porukalla Ideaparkissa kattoon Mimiä ja Kukua….. Ei ehkä mun ”piis of keik” mutta lapset tykkäs. Vili sai vanhemman serkkunsa kanssa metsästää sen aikaa pokemoneja. Aattelin, että oltaisiin käyty sielä syömässä ja säästytty edes yhtenä päivänä ruoanlaitolta, mutta ….. En tiedä mitenkä yleensä ravintolan henkilökuntaa koulutetaan. Menin nimeltä mainitsemattomaan ravintolaan ja silmilläni jo söin ohi kulkevia annoksia :). Seisoin ravintolan ”aulassa” lähes 10min. Mun ohi meni 5 eri tarjoilijaa jokainen useita kertoja. Kukaan ei sanonut sanaakaan. En tiennyt mennäänkö sielä itse istumaan vai odotetaanko niinkuin yleensä on tapana. Kaikki tarjoilijat oli aivan pihalla. Yksi heistä meni kysymään vieressä olevasta pöydästä tarviitteko listoja, johon he tokas, että ollaan tilattu jo aikaa sitten ja tässä odotellaan ruokia..  Kun siinä kotvasen katsoin heidän toimintaa, niin päätin, että mennään vaan kotiin syömään. Mun mielestä ihan asiakaspalveluun kuuluu ensinnäkin tervehtiä ja sanoa se perus: syömään tulossa, mutta ei. Ensivaikutelma on aina se kaikkein tärkein ja nyt se oli täysi nolla…

No mutta Juuso oli eilen tehnyt nyhtöpossua, joka oli jo valmiina, minkä olin täysin unohtanut jotenka saimme ruokaa onneksi nopeasti ja vatsan täyteen.

 

Muistakaa käydä kurkkaamassa Biancaneven Talvi ALEEN. Esim tämä takki nyt 169e (ovh 269) takki TÄÄLTÄ* Huikeita alennuksia <3

IMG_3225

Nyt lähden lenkille MOI!

-Umppu

3 kommenttia

  1. SP kirjoitti:

    Moi Umppu! Kiitos kivasta blogista. Mulla on melkein Vivianin ikäinen tyttö, ja jo odotusaikana aloin lueskella blogiasi. Haluaisin vinkata sulle ja muille lukijoille liikkumiseen liittyen kahvakuulasta. En ole näin hoitovapaalaisena enää käynyt hetkeen maksullisissa jumppakeskuksissa, mutta pari kertaa viikossa käyn omineni lähipuistossa heiluttamassa kuulaa. Kesällä toteutin jumpan välillä leikkipuistossa tytön leikkiessä hiekkalaatikolla. Kuulalla saa tosi hyvän reenin tehtyä jo parissakymmenessä minuutissa, kun rivakasti tekee. Liikunnaniloa sinulle ja muille lukijoille! 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Moikka. Ihan tuttu kapistus. Muutama vuosi sitten kävin kahvakuula ohjaajakoulutuksen mutta se sitten jotenkin jäi sen heiluttaminen. On todella tehokas ja saa hyvän treenin

  2. paula kirjoitti:

    Hei! Kiva kuulla, että ruokavinkkejä tulossa. Sellaisia just, mitkä sopii koko perheelle ja on suht helppoja ja nopeita toteuttaa, kun itselläniki on kaksivuotias ja vauva kainalossa, niin ei kovin kauaa pysty kyökin puolella hääriä.
    Halusin vielä sanoa, kun aiemmin harmittelit sitä, että tuntuu kuin tyttö olisi muuttunut yhdessä yössä kun vauva syntyi, niin ihan samoja tunteita oli täälläkin. Oma kiltti prinsessa muuttui ihan eri ihmiseksi sillä välin, kun olin sairaalassa. Sai ihan hulluja kirkumiskohtauksia ja ihme kiukuttelua. Mustasukkaisuus oli aluksi just sellaista tihutyötä ja kaikenlaista draamaa aina kun vauvaa hoidin. Olin jo ihan epätoivoinen, että minne se minun ihana tyttöni katosi, mutta nyt kun vauva on 5kk, on pahin mustasukkaisuus jo laantunut ja ihana pikku hassuttelija tullut takaisin. Tietty hän yhä testaa omaa asemaansa vauvan rinnalla, mutta sellaisiahan ne sisaruussuhteet ovatkin. 🙂
    Kiitos kivasta blogista, joka tuo kaivattua kepeyttä ja iloa omaan aikaani! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *