Nyt jo takaisin töihin!
sisältää mainoslinkkejä*
Moni pitää mua varmaan hulluna, mutta menen jo tänään takaisin töihin.. Vivianin kanssa kesti 3 päivää ja nyt on kohta mennyt ainakin 3 viikkoa. No mutta käyn siis tekemässä yhden asiakkaan ja se onkin sitten siinä. Tilanne oli viime kerralla täysin toinen, kun nyt ja en voisi kuvitellakkaan tekeväni täysinäistä työpäivää, koska se ei olisi mitenkään mahdollista. Ehkä voin jossain vaiheessa palata sunnuntai töihin, mutta nyt haluan vain olla kotona. Tekee varmasti ihan hyvää päästä vähän ihmisten ilmoille, mutta töihinpaluun aika ei ole vielä. Ajattelen tässä asiassa itsekkäästi, että mulla on siihen äitiyslomaan ihan samanlainen oikeus, kun kaikilla muillakin ja aion siitä todellakin nauttia. Juuso on koko viikon lomalla mikä tekee edes mahdolliseksi käydä töissä pari tuntia. Sekin pitää mennä vauvan ehdoilla.
Vaikka palautuminen on sujunut todella hyvin, niin en tiedä mitä nämä hormonaaliset muutokset oikein on.. Tämä hikoilun määrä on aivan uskomaton ja vaatteita tarvii kokoajan olla vaihtamassa.
Mua oikein ääneen nauratti, kun tossa yks päivä ehdotin, että mennään koko porukka yhdessä saunaan.. Olin mielessäni kuvitellut sellaisen onnea huhkuvan perhe hetken, kun lapset istuu silkassa sovussa ammeessa leikkien ja itse istun siinä vieressä ja Juuso istuu saunassa.. Jumalauta mikä perhe helvetti oli tämä kyseinen tapahtuma. Lähes kaikki huuttaa ja yks saa hirveet raivarit ja heittelee kaikki lelunsa pitkin pesuhuonetta ja ja ja…. Tajusin taas itsekseni, että ei kannata turhaan kuvitella oikeastaan yhtään mitään. Kaks ei oo sama asia kun kolme 😉
Valehtelisin jos väittäisin ettei meidän pikku prinsessa koettele jatkuvasti mun hermoja. Tuntuu, että koko persoona muuttui vauvan myötä ja elättelen vielä toiveita, että se vielä palaa ennalleen. Sitä heittäytymisen määrää päivässä…. Saa olla kokoajan silmät joka paikassa, koska häntä ja vauvaa ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Vivian on kun ihmisen mieli niin kauan , kun vauva nukkuu ja ei ole sen näköpiirissä, mutta sitten se alkaa. Meillä ei ole Vilillä ollut koskaan mitään tai minkäänlaista uhmaa, jotenka nää kaikki raivarit ja heittäytymiset on mulle ihan uusia juttuja, joihin taas pitää opetella suhtautumaan iisisti. Vilille ei ole tarvinnut koskaan kun sanoa hieman korotetulla äänellä NYT niin kiukuttelu on loppunut siihen.
On ollut pari tilannetta, missä on tehnyt ite mieli heittäytyä siihen lattialle ja viskoo kaikki käden ulottuvilla olevat tavarat pitkin seiniä ja huutaa niin lujaa kun lähtee :).
Vaikka se niin typerältä kuulostaa niin on tää kotona oleminen silti myös ihanaa ja se kun saa olla lasten kanssa. Välillä väkisinkin pariseuhde on pikku koetuksella ja mua ainakin itseäni ottaa päähän, että saatan väsyneenä tiuskia. On myös vaikea selittää toiselle mikä vaivaa, koska unettomuus on se pahin ja toinen ei sitä oikein ymmärrä. Myöskin se, että et vaan voi nukkua kun siltä tuntuu vaan sitä arkea on siinä pyöritettävä kokoajan. Juuso tossa tänä aamuna heitti vielä ässän hihasta ja tokas, että nukuimpa sikeesti viime yön.. olisin (vitsi) voinut tuikata sitä samalla sekunilla haarukalla reiteen 🙂
Mulle tässä arjessa on ehdottomasti haastavinta jatkuva kaaos, mikä kotona vallitsee. Vaikka kuinka siivoat niin 5 minuuttia ja koti on kuin pommi. En tiedä tuunko olemaan asian kanssa koskaan sinut. Musta olis ihanaa jos lapset keräsivät lelut aina illalla oikeille paikoilleen ja aamulla olisi taas tilaa aloittaa uudet leikit, mutta lähes joka ilta on jokin tilanne päällä ja ne lelut jää mun kerättäväksi, mitä en vaan aina jaksa tehdä. Koitan tästä aina Juusollekkin ystävällisesti vinkata, mutta häntä asia ei tunnu niin haittaavan. Mun henkilökohtainen pelastus on se, että Vivian on päiväkodissa sen maksimissaan 15p per kuukausi. Muuten multa lähtis taju ja järki. Saan silloin edes hetken levätä (nukkua)
Mietin päivittäin, kuinka sitä on ennen selvitty vai onko se arki ollut silloin jotenkin helpompaa.. Hattua nostan ihan jokaiselle äidille tässä maailmassa.
Nyt joulun alla olisi ollut paljonkin erilaisia juhlia, mutta oon tietoisesti passannut kaikki. Kyllä niitä juhlia ehtii sitten myöhemminkin juhlia, jos on tarvis.
Nyt kannattaa suunnata Biancaneven sivuille sillä sielä alkoi huima TALVIALE osa tuotteista on jopa -60%. Esim tämä takki on -37%. Voit ostaa sen TÄÄLTÄ. Nämä alet on ainutkertaisia, jotenka kannattaa olla nopea, jos haluaa todella laadukkaita treenivaatteita edullisesti <3
-Umppu
Eikös vilin ja vivianin ikäero ole vähän eri kun tämän uuden vauvan..taaperoikäänhän nuo kuuluu ja sen ikäsen on aika vaikea käsittää uuden vauvan tulo perheeseen kun vertaa …eli ymmärrystä myös taaperon suuntaan ja paljon,hänkin on vielä tosi pieni.ja lelujen keräyskään ei kyllä hänen vastuulleen vielä sovi eli isä hommiin vaan? tsemppiä,univelka on pidemmän päälle kyllä ihan järkyttävää,tässäkin kohti isä voisi ottaa yhden yön hoitaakseen kun kerran lomailee..pulloa kehiin ja äidille lepoa.
Joo kyllä ymmärrystä löytyy ja tää nyt on sellaista toive ajattelua. Pullorumbaan en toistaiseksi halua lähteä ollenkaan valvon vaikka mielummin 🙂
Tästä sun blogista saa niin paljon vertaistukea eli kiitos näistä rehellisistä vauva arki postauksista!! ?? täällä myös jatkuva kaaos kodissa ja se pitää vaan yrittää niellä. Mulla myös aiemmat lapset pienellä ikäerolla ja näin jälkikäteen en muista siitä juuri mitään. Lapsen isällä ei ollut silloin edes mahdollisuutta isyyslomaan ollenkaan ja hengissä ollaan. Tsemppiä!! ?
nojoo tuli tosta siivouksesta mieleen miten me tehtiin et juu sai ne lelut jäädä yönkin yli tai siiskun ne heti kun ol isiivonnut ni jo oli heti lattialla taas sitten oli joku sääntö joak ei aina pitänyt paikkaansa et viidessätoista minuutissa kun sai ne lelut pois ni sillä ajatuksella meni menipä sotkuseks lapsen musa ryhmää jsut varailin 🙂
mä voisin näin sanoo et ota kaikki liikenevä aika omille unilles et oot virkein lasten kaa sitten ja unohda ne pikku siivoukset ei kukaan jaksa kaikkee ainiin sanoi jotain silmäpusseist ni kyl nuo jo vetää vertoi sille omille komiat on noi pikku pussukat tossa nyt nainen nukkumaan ja kunnolla yks yö tekee ihmeitä aikaan et ei tarvis olla vastuussa. mielenterveys järkkyy usko pois 13kk yhtä huutoa öisin ei ollu kiva
mun neuvo on mahdollismman paljon lepoo ja lasten kaa oloo muista jutuista sitten karsii et noi ois kaikkein parhaas balanssissa nojoo uslla kolme skidii itellä yks ni en voi tietää sitä taakkaa paitsi ku frendillä oli neljä ni kaikki oli kiskomassa et kato tänne ja tonne ni oli koth jo pää pyörällä ku tasapuolisesti pitäisi jakaa huomioo kaikille ei ollu helppoo ku kaks silmää vaan ja jokanen halus touhuta omiaan uimarannalla 😀
opiskelioita saa palkattua muutensiivomaan kohtuu hinalla ja jos oikei nväsyny ni sellanen nannykin varmaan kerran olin tsadissa uimaranalla ja kelaa siellä oli joku espanialainen nainen varmaankin lähettilään vaimo ja sillä oli oikeesti nanny ja sit viellä sellanen hovimestari mukana siinä joka pönötti ja oli pukeutunut :D. mut se on varmaan joa aika kallista mut nuita siivojia voi saada jotain 15-20e hintaan elä stressaa joka lelusta huomennahan ne on taas kuitenkin levällään?
Sun blogissa on niin parasta tuo aitous ja se, että noihin sun kuvailemiin tilanteisiin voi hyvin eläytyä. Taas nauroin ääneen, kun kuvittelin tuota saunakohtausta. Tiedän kyllä, että teitä ei varmaan siellä saunassa naurattanut.
Itselläni lapset ovat jo melkein aikuisia, mutta muistan elävästi yhden lauantai-illan. Olimme viettäneet päivää perheen kesken kotona ja illalla olimme menossa saunaan. Ajattelin, että en jaksa mitään leluja kerätä, koska niitä oli IHAN JOKA PAIKASSA. Siis oikeasti ihan koko kämppä täynnä.
Muu poppoo oli jo saunassa, kun ovikello soi. Mieheni kaveri tuli yllättäen käymään. Lapseton poikamies meinasi saada halvauksen, kun näki meidän olohuoneen. Ei pystynyt salaamaan kauhistumistaan. Tokaisi vain, että tämä se on sit vissiin sitä lapsiperheen arkea.
Ou jee.
Toinen muisto on yhdeltä kesältä, kun istutimme rajapuskia pihaamme. Nuorempi ipanoista karkaili, eikä istuttamisesta meinannut tulla mitään. Mieheni tokaisi ”lohduttavasti”: Viiden vuoden päästä on taatusti helpompaa. Ajattelin mielessäni, että viiden vuoden päästä mä oon hullujenhuoneella.
Kaikesta kuitenkin selvittiin, vaikka oli se välillä rankkaa.
Muistakaa äidit pitää itsestänne huolta.
Nauroin ääneen ja kiitin samalla….kuulitko?
Meillä lasten ikähaarukka iso ja kaikilla joku uhma:). Vanhin poika 20v, keskimmäinen poika 17v ja nuorin tyttö 6v, poikien kans ollu aika helppoa tähän saakka…. Ja nyt tyttö päättänyt kokeilla ihan kympillä kans, ja kaikki lapset tietenkin kokeilee äitinsä pinnaa ja ihanaa joo. Rakkaudesta ja luottamuksesta se kielii… Mutta, oikeesti.. Välillä vois kans tökkiä reiteen yhtä ja toista…:).
Kiitos tästä…
Mira
Umppu, ihana, hauska ja niin rehellinen!
Tajuatkohan edes miten piristävää ja suorastaan vertaistukea on lukea näitä sinun kirjoituksiasi.
Itse myös kolmen lapsen äitinä samaistun täysin ylä- ja almäkiin joita arjessasi kuvaat.
Välillä on ihanaa ja välillä…no, ei niin ihanaa.
Nauroin ääneen kun kerroit kuvitelmistasi saunareissusta koko perheen kanssa. Noin se just menee!
Minäkin olen monta moinituista kertaa etukäteen suunnitellut, kuvitellut tilannetta, jossa perheemme olisi kuin muromainoksissa, mutta aina joku kohta prakaa 🙂
Sitten kun antaa vaan mennä, niin yhtä-äkkiä havahtuu, että hei: kaikkihan on nyt ok.
Meillä esim. ulkoilut tapahtuu niin, että ulos mennään huudon kanssa ja sisälle tullaan huutaen.
Yksi lapsista ei halua ulos, eikä ainakaan pukea päälle ja kun pitää lähteä sisälle, niin joku kolmesta ei missään nimessä ole vielä valmis lähtemään ; leikit kesken, ei yhtään nälkä, ei päiväunille jne.
Tsemppiä sinulle, ja pidä ihmeessä tyylisi:)
Kiiltokuva blogeja on riittämiin.
Meillä vaan 2 lasta pienellä ikäerolla, mutta kanssa meno aivan päätöntä välillä..eli I feel you..todellakin.. Mut tulee hyvälle mielelle, kun lukee että näinhän se on muillakin! Tsemppiä sinne siis pikkulapsiperhehelvettiin! 🙂
Jep, juuri tuollaistahan se on – mullakin on kolme lasta, tosin ne on jo 11, 7 ja 4 vee eikä meillä oo ollut tuota samaa kuin Vivianilla noin pahana. Mustasukkaisuuttahan se on, kun pitääkin jakaa äiti vauvan kanssa, eli tsemppiä ja hermoja ?
Toi saunakohtaus on niin just kuin meiltä ? meidän neiti 11v luulee, että meidän sauna on joku kylpylän kauneushoitola-osasto, ja sitten se marisee kun hänen luonnonjugurtti-kurkkunaamionsa ja hunajahauteensa menee pieleen kun pojat räiskii vettä ympäriinsä. Toinen pojista vihaa saunaa ja peseytymistä yli kaiken (johtuu siitä, kun oli loppukesällä 6 viikkoa kipsi kädessä ja sen jälkeen siihen kertynyttä likaa jouduttiin jynssäämään aika hartaasti), eli se marisee ja kiukkuaa _ihan_koko_ajan_. Toinen poika taas rakastaa saunomista, vedellä lutraamista, oikeasti pesee onnesta soikeana koko saunan aina sinne päästessään, mutta kun ollaan koko perheellä niin suurin huvi on tietysti yrittää pestä se jugurttinaamioinen sisko ja peseytymistä vihaava veli. Riitahan siitä tulee…