Vasta se alkoi ja nyt se jo loppuu
Musta tää viikko on ollut ihana, kun koko perhe on ollut kotona, jos ei huomioida Juuson koulua. On ollut jotenkin helppoa toimia, kun molemmat on arjessa mukana, mutta tähän päivään se sitten loppuu ja saan pärjätä yksin. Juuso piti nyt viikon isyyslomaa ja onhan meillä sitten tossa yhteistä aikaa joulun alla niin, että koko perhe on kotona.
Me lähdettiin eilen nuorempien kanssa Prismaan katsomaan Malttia ja Valttia. Vivian tykkää katsoa sitä Netlixistä.. Naureskelinkin, että mitä sitä muutakaan olis Lauantaina tehnyt 😉
Vivianin tuttinauha TÄÄLTÄ*
Oli aika totista hommaa, mutta onneks Haribo nalle tuli ennen keikkaa vastaan ja tarjos pienen namipussin. Vivian ei olis jaksanut varttia kauempaa olla paikoillaan, joten lähdettiin sitä sitten kauppaan ostoksille.
Me olla kotona leivottu paljon. Oon siinä ollut aina todella huono ja ajattelin, että ehkä sekin on taito, mikä vaan pitää opetella. Vili tykkää myös olla mukana leipomassa ja onkin kiva, että se jaksaa mun kanssa vielä edes jotain touhuta. Tehtiin yks ilta joulutorttuja ja sitten leivottiin tiikerikakku. Se olikin yllättävän helppo tehdä ja hitto, kun siitä tuli hyvää.
Mun mummonin on karjalasta se teki aina kamalasti kuivakakkuja, niin jos mussa onkin salaa piilenyt joku kyky noihin kuivakakkuihin, kun ne tavalliset ei koskaan onnistu. Tästä on ihan hyvä jatkaa leivonnaisten parissa. Seuraava juhla onkin sitten nimenantojuhla. Meillä ei ole ristiäisiä, kun emme kuulu kirkkoon. jokainen lapsi saa sitten itse valita haluaako siihen liittyä myöhemmin.
On tää äitiys vaan sellaista huumaa, että. En malttaisi olla vauvasta erossa hetkeäkään. Kokoajan kaiholla mietin, että tämä nyt on se viimeinen ja siksi koitan ottaa tästä kaiken irti. Vauva on tähän asti ollut kuin unelma. Se vaan nukkuu, syö ja kakkii. Ei juurikaan ole hereillä, mikä on toisaalta tosi jees esimerkiksi Vivianin kannalta, että se saa rauhassa tottua vauvaan ja itse kasvaa kokoajan samalla. Kova se on edelleenkin tökkimään ja kun silmä vältää se on vauvan kimpussa.
Viime yö oli jotenkin kummaalinen, koska Vivian heräsi 3.00 yöllä ja oli pirteä kuin peipponen. Itse olin juuri imetys hommissa. Juuso hakin sen meidän väliin, mutta voitte kuvitella, kuinka paljon sitä nukutti.. Kaikkki temput mitä hän ikinä osaa piti esittää ja päätin, että siirrytään alakertaan. Siinä sitten 7:ään asti killiteltiin, kunnes hain Juuson vuoron vaihtoon, että pääsin itse nukkuun.
Mää oon niin onnellinen siitä, että imetys on vihdoin lähtenyt sujuun tosi hyvin ja maitoa tulee oikein kunnolla. Jotenkin se fiilis on mahtava, kun voi kaikkien koettujen vaikeuksien jälkeen jopa tietyllä tapaa nauttia siitä imetyksestä. Läheisyys vauvan kanssa imettäessä on jotain sellaista mitä ei muuten saa. En koskaan kuvitellut nauttivani sitä, kunnes nyt kolmannen lapsen kohdalla. Ainut mikä nyt on hieman haastava on rinnat, mitkä kestää suunnilleen sen pari tuntia, kunnes ne alkaa sykkimään 🙂 🙂 Kotoa poistuminen pitää siis miettiä tarkaan ja valmiiksi paikat, missä mahdollisesti voin syöttää. Itse en kuulu niihin ”julki” imettäjiin, kuka kaivaa tissin esille missä huvittaa. Se on mulle itselleni asia minkä haluan tehdä rauhassa, enkä ihmisten päälistellessä. Mulle myöskään se virtsalle haiseva yleinen vessa ei ole se paikka missä istun imettämässä vessanpöntön päällä:)
Onneksi mulla on paljon bolero tyyyppisiävaatteita, mitä voi hyvin hyödyntää esim kauppakeskuksessa imettäessä. Paidan saa suojaksi niin vauvalle, kun rinnalle. Vielä kun imetys on niin alussa, niin pelkään kokoajan, että rinnat saa kylmää ja tulee tulehdus mikä on jotain niin kammottavaa, että. Myös se maidon suihkuaminen on ehkä se mitän en halua kernaasti esitellä 🙂
Tänään olisi tarkoitus piipahtaa Idea Parkissa katsomassa Joulupukkia, jos jaksetaan. Toisaalta on vaan ihan kiva olla kotonakin. Ens viikolla mulla on päiviä kun oon koko revohkan kanssa kotona yksin niin ajattelin näin julkisesti kirjoittaa, että nyt saa tulla kylään 🙂 kun moni ei aina kehtaa kysyä, mutta me ollan kotiuduttu niin hyvin ja kaikki sujuu muuten hyvin niin tänne vaan. Tekee itsellekkin hyvää välillä hieman aikuisempi seura ja ettei keskustelu pyöri vaan niiden kakkavaippojen ympärillä.
-Umppu
Hei,
Onnea uusimmasta tulokkaasta ?Saanko kysyä mitä Juuso opiskelee ja milloin hän valmistuu?
Aikuispuolella rakennusinsinööriks ja vielä varmaan 3-v jäljellä
Tässähän alkaa vauvakuume melkein tulla 🙂 esikoista imettäessä muistan vaan vieläkin ne tiheäb imun kaudet,kun oikeasti jumitettiin sohvalla tuntikausia ja meinas hermo mennä äidiltä,että tätäkö tää nyt on! Mut lopulta ajatellen, se oli vaan pieni hetki ja nyt jo kaipaa sellasia,kun eihän taapero tuntikausia viihdy sylissä mitenkään,hyvä jos edes minuutin :D. Nauti ”täysin rinnoin” siis vauva-ajesta <3 😉
Mä olin pienen vauvan kanssa paljon liikkeessä ja imetyshuivi nimeltään Söpö tuli kyllä käyttöön..ei tarvinnu harsojen kanssa pelata ja pelkää et kohta vilahtaa..Vauva rauhottu syömään hyvin huivin alle ja usein jengi ei ees tajunnu et imetin ??Vauvan saa hyvin suojaan ja itsellä säilyy katsekontakti pieneen..ja tällä pystyy imettää vaikka ruuhkabussissa ? Suosittelen ?https://www.lastenturva.fi/tuote/sopo-imetyssuoja/5144479855/
https://m.youtube.com/watch?v=YtVnNKgAARs
Moi! Voisitko katsoa tämän lyhyen dokkarin syrjäytyneistä nuorista? Haluaisin valottaa sinulle, miltä joidenkin työttömien elämä näyttää. En sen takia, että ”olet tyhmä ja et ymmärrä” joten älä vastaa heti niin, vaan ihan sen takia, että se saattaisi ehkä avartaa näkökantaasi. Että tietäisit, millaisia ihmisiä jatkuvasti haukut…
Kyse on usein vain mun mielipiteestä. Moni asia vaikuttaa moneen enkä ole kertaakaan osoittanut suoraan ketään sormella. Asia mitä en hyväksy on lause: mun ei kannata mennä töihin kun saan enemmän rahaa kun oon kotona! Blogin tekstiin on vaikea saada esimerkiksi sitä omaa fiilistä ja kaikki lukee ja ymmärtää sen haluamallaan tavalla. Moni mieltää että vihaan työttömiä mikä ei pidä millään tapaa paikkaansa. En vaan hyväksy ”pummina” olemista ja sitä että ei edes kiinnosta yrittää. Suomessa on moni asia todella huonosti ja mun mielestä asioista pitää puhua ääneen. Myös niiden ketkä ei ole töissä pitää ymmärtää mistä rahat heidän elämiseen tulee ja ymmärtää että ne ei enää kauaa riitä. Mun mielestä se Einolle oikein että ne ketkä yrittää ja tekee kaikkensa ansaitakseen joutuu aina maksumieheksi. Autan mielelläni apua tarvitsevia mutta en hyväksikäyttäjiä.