Hae
Prime Life by Umppu

Tänään on se The Day

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Nauti loppuraskaudesta on lause, milloinka tekis mieli motata… No tuskin sillä kukaan mitään pahaa tarkoittaa, mutta ainakin itselläni on hieman eri käsitys nautinnosta. Mää joskus toivoisin,  ihan vaan rumasti sanottuna ilkeyttäni että saisin siirrettyä tämän kehon ja nämä tuntemukset rakkaalle miehelleni ihan vaikka vaan päiväksi. Voisin samalla heitellä ”hyviä” läppiä, että kerääppäs noi lelut tosta lattiala ja haekko yläkerrasta mulle kotihousut.

Tietenkin siihen vielä lisättynä, että kävisitkö kaupassa lasten kanssa :). Mulla on taas sellainen olo että mulle olis vedetty jesarilla mikro tohon vyötärön ympärille ja sanottais ivallisesti, että koitas ny ämmä siinä lyllertää. Olo vaan pahenee päivä päivältä. Kun sanot, että mää oon niin kypsä tähän niin toinen sanoo, että niin määkin… Mun mielestä miehen työ tässä lasten hankinnassa on kuitenkin suht miellyttävä….. ja ihan turha sanoo, että mää tiedän miltä susta tuntuu… se vaan pahentaa tilannetta..
SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Ainut positiivinen asia tässä vatsassa on toki se sielä oleileva pieni nyytti ja se että vatsaa ei tarvi vetää koskaan sisään, mutta siinä ne positiiviset puolet sitten onkin haha. Sitä taas kuvittelin pienessä mielessäni, kuinka touhuan kotona ja teen kaikkea kivaa kun on vähän sitä omaa aikaa, niin karu totuus on että oot niin helvetin väsynyt että makaat sohvalla kamalissa kivuissa ja oksennus kurkussa, kun närästää. Jopa vessaan meno on urheilusuoritus.

Uskon että tähän vaikuttaa myös se että olen niin pirun lyhyt ja vatsalla ei ole tilaa. En ole saanut useaan kuukauteen hengitettyä kunnolla ja nenä on ollut tukossa kohta sen 6kk. Mitään lääkkeitähän et voi syödä, koska kaikki on kielleetyjä raskausaikana 🙂  Talkkia kuluu purkki tolkulla, kun joka paikkaa hiertää ja tulee jos jonkinlaisia nirhaumia.. No tähän vielä heittää vähän huumoria että salli mun nauraa 🙂
SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Fiilisten niitä odottaviä äitejä, ketkä liikkuu viimeiseen asti, sillä ei toivoakaan, että menisin vaikka salille. Kun nostan kilon käsipainot niin kusen varmaan samalla housuun :). Saati että hinaisin itseni jonnekkin jalkaprässiin. Sinne litistyis äiti sekä poika. Muutenkin tuntuu, että joku olisi laittanut kaikki Ikeasta ostamansa verhonipsut mun alapäähän ihan vaan piruuttansa. Jos jostain niin tästä raskaudesta kuuluisi saada valtion palkinto hahaha 🙂
SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Siitä puheenollen… eilen sain mun ensimmäisen äityspäivärahan vai onko se nyt vanhempainraha, kun ei niissäkään pysy enää perässä.. Kun menin nettipankkiin niin yllätys ei ollut kovinkaan positiivinen. Tähän voin vaan todeta, että on taas hienoa olla yrittäjä.. Ensiksi maksat itsesi aivan kipeäksi yel maksua (mikä on toki pakollinen) , mikä määrittää sun ”eläkkeen” mikä on silkkaa kusetusta ja rahat menevät tällä hetkellä eläkkeellä oleville yrittäjille eikä suinkaan sun omaan pottiin, niin kuin jotkut vielä epätoivoisesti kuvittelevat.  Se sama yel tulo määrittää sun äitiysrahat. Näistä on tehty ihan tutkimuksia ja laskelmia että ne eivät todellakaan kerrytä eläkettä samassa suhteessa kun esim tyel maksu.  Sitten saat päätöksen ja ajattelet että vihdoin saan jotain takaisin niin kato perkele kun summasta on pidätetty 1700e ennakonpidätyksiä. Sun äitiyspäivärahat lasketaan samaan pottiin sun ennakoveron alasiten tulojen kanssa ja kappas kehveliä, kun se veroprosentti on taas humpsahtanut näin loppuvuodeksi… On tää vaan yks vitsi koko järjestelmä.. Ensin maksat 5000e mätkyjä, alvit, tän vuoden ennakot ja sitten niistä sun viimeisistä roposista otetaan vielä kermat kakun päältä..
SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

No mutta hei.. kun sain tämän helkkarin positiivisen päivtyksen kirjoitettua niin voin vaan tähän todeta, että enää maksimissaan kaksi viikkoa haudontaa edessä. ja ehkä määkin saan uuden asenteen ja kaikki on taas sitä vauva huumaa, joka on nyt pahasti kadoksissa.. 🙂 Näihin kuviin ja tunnelmiin toivotan kaikille ihanaa viikonloppua <3

-Umppu

16 kommenttia

  1. Jenni kirjoitti:

    Kannattaa pyytää sosiaalietuutta varten tarkoitettu verokortti ja toimittaa se kelaan, jos olisi vaikutusta. 🙂

    • primebody kirjoitti:

      Ei oo kun henkilöyhtiö eli toiminimi…

      • Maaria kirjoitti:

        Onneksi voit laskettaa äitiyspäivärahan veroprosentin ensivuodelle uudestaan verotoimistossa, niin jää enemmän käteen (jos siis aikomus tehdä vähemmän töitä äisiysloman aikana) . Itse olen myös toiminimiyrittäjä ja jään äitiyslomalle viikon päästä. Tässä viimeiset 2kk tehty töitä sen eteen että saa kaikki maailman maksut maksettua ja voi jäädä odottelemaan 1,5kk päästä tulevaa ruhtinaalista äitiyspäivärahaa ?voin samaistua paremmin kuin hyvin kaikkiin noihin tuntemuksiisi olotilasta ja veroista.

  2. Jenni kirjoitti:

    Eikä, on tuo kyllä epäreilua. Toivotan sulle kuitenkin tsemppiä loppuraskauteen ja itse huipentumaan synnytykseen. 🙂

  3. Emilia kirjoitti:

    Voi ei… pakko kommentoida ensimmäistä kertaa ikinä, vaikka pitkään olenkin lueskellut blogiasi. Itse synnytin 1.11 ja muistan noi vikojen viikkojen fiilikset. Teksti on kuin itse kirjoittamani ja normaalisti olen ihan positiivinen mut sillon ei kyllä enää jaksanut olla. Äkkiä se kuitenkin unohtuu ku saa pienen nyytin syliinsä? Tsemppiä tähän loppuun ja synnytykseen!

  4. Riikkahannela kirjoitti:

    Hauska postaus, vaikkei fiilis olekkaan niin hauska… 😀 muistan niin noi fiilikset, meillä tyttö nyt 3kk, huh! 😀 Paljon tsemppiä viimeisiin hetkiin masun kanssa! 🙂

  5. Ida kirjoitti:

    Mä kun kävin keväällä viimesilläni neuvolassa itkemässä kuin kamala olo mulla on kun selkä oli ihan sohjona ja ovi aukoista ei todellakaan päässy sivuttain kulkeen ni tuokion päätteeksi pois lähtiessä neuvolatäti sanoi että : ” Noni, nautit nyt tästä loppueaskaidesta ja nähdää sit viikon päästä taas ”. OLITKO SÄ KUULLU SANAAKAAN MITÄ MÄ TÄS PUOLENTUNNIN AIKANA OO SANONU?? ?? I feel you! Tsempit!!

  6. amjk kirjoitti:

    No nyt on viimein pakko kommentoida. Olen tässä (ekan) raskauden myötä löytänyt tämän blogin ja viihtynyt suuresti. Toisekseen kuvittelin olevani ainoa uniikki lumihiutale, joka on olosuhteiden pakosta koittaa mahan ja myöhemmin vauvan ehdoilla jatkaa työntekoa suhteellisen normaalisti pakon edessä. Eilen laskeskelin mahdollista äitiysrahan anomista ja tulin siihen tulokseen, että taidan ottaa tasan äitiyspakkauksen ja nostan palkkaa normaalisti. Neuvolassa erehdyin kerran sanomaan, että en mä mitään äitiyslomaa sen varsinaisessa merkityksessä pysty pitämään. Neukkulan täti veti kunnon kierrokset, syyllistämiset ja likipitäen uhkaili ennakoivalla lasulla. Sen jälkeen en ole ulkopuolisille uskaltanut aiheesta puhua. Kyllähän nyt jeesus sentään oman lapsen hyvinvointi on se ykkönen ja tällä hössöttäjäluonteella tuskin on pelkoa vauvan laiminlyönnistä. Mutta taloudelliset realiteetit, etenkin kun työpanoksestani on kiinni muidenkin leipä, pakottaa taas toisessa päässä. Toisaalta tuskin sopeutuisin enää vieraan töihin, kun viimeiset kymmenen vuotta on saanut itse olla vetovastuussa.

    Pohdiskelin illalla mahani takana kiroillen ääneen, että onkohan tään loppuraskauden huippufiiliksen ainoa tehtävä poistaa kaikki synnytyspelko? Voin omalta kohdaltani todeta, että voisin lähteä laitokselle koska tahansa ja suorastaan odotan, että saan pojan ulos ja mahan edes puolet pienemmäksi. Bepanthenia ja talkkia on vuorotellen vähän joka poimussa, pöksyt märkänä puolet ajasta (eikä sillä eroottisella tavalla), nestettä kerää ja jalat on samaa pötköä reidestä nilkkaan. Ja selfietä ei ole hetkeen otettu, kun naama näyttää samalta kuin Vesa Keskisellä ennen katkaisua… Tähän kirsikkana kakussa neukkulan natsi-täti, joka moosestaa painonnoususta ja piirtää ruokaympyrää kerta toisensa jälkeen. Vakaa oletus tuntuu olevan, että tässä elellään pitsalla ja suklaalla, vaikka a) mahalaukkuun mahtuu tasan viilipurkki kerrallaan b) infernaalinen närästys määrittää ruokavalion erittäin miedoksi ja varmaan oikeasti kuolisin siihen pitsan palan jälkeiseen närästykseen ja c) jostain surullisesta syystä suklaa tulee heti takaisin ylös, yritin käydä jo korkkaamassa miehen suklaakalenterin..

    Mutta oikein hyvää loppuraskautta ja synnytystä. Ja kiitos tästä blogista.

  7. Elisa kirjoitti:

    Moro Umppu! Olen kans lukenut sun blogia reilun vuoden, kiitos rohkeasta ja suorasanaisesta kirjoitustyylistäsi! Tohon nenän tukkosuuteen halusin vaan vinkata et ite käytin viime keväänä loppuraskauden nenäsumutetta. Otrivinia se tais olla, apteekkari sano et sitä saa käyttää raskauden aikana. Mulla oli kans ihan samat oireet kun sulla loppuraskaudesta(närästys,hengitysongelmat.). Maha oli myös niin valtava et pahaa teki. Tsemppiä hirmusesti viimeisiin päiviin/viikkoihin! Sun blogista ainakin itse olen saanut paljon vertaistukea sillon kun itse olin raskaana,kiitos siitä!

  8. Jenni kirjoitti:

    Voi että… voin kyllä hyvin samaistua tähän postaukseen! Tää loppuaika on ihan kamalaa suoraa sanottuna, odotan jo niin paljon että saa nyytin vierelle! Nähtäväksi jää ollaanko samaan aikaan Tayssissa ?
    Tsempit viimeisille viikoille! ??

  9. Heidi kirjoitti:

    Täällä tänään rv 36 ja täysin samat fiilikset! Toinen ärsyttävä lause on muuten: nauti nyt siitä mahasta, sitä tulee ikävä. Joo ei kyllä nyt tällä hetkellä tunnu siltä että tätä tulis ikävä.

  10. Teresa kirjoitti:

    Tekstisi oli nyt kyllä ihan kuin minun suusta.. huh..terveisin toinen loppuraskauteen kypsynyt

  11. taika kirjoitti:

    Ei vitsi, kiitos nauruista! Voin niin samaistua fiiliksiisi! Vaik ite oon vasta vkolla 30 niin olo on kyllä niin tuhti ja kaamee ja kusettaa ihan koko ajan. Ja tiedän et tää on vasta alkusoittoo…

    Ja todellaki, voiku vois siirtää tän olotilan miehelle ku se ei yhtään tajua mitä tää on ku ei meinaa päästä sängystäkään ylös ilman Pekka Niskaa!

  12. Memmu kirjoitti:

    Kyllä minä ainakin sain ihan lääkärin luvalla käyttää raskausaikana allergialääkkeitä ympärivuotiseen nuhaan. Hän jopa suositteli sitä minun tapauksessani.
    Mutta joo, tutun kuullosta hommaa tuo loppuraskaudden aika..

  13. Jansku kirjoitti:

    Mulla kyllä tuli mahaa ikävä kun vauva oli muutaman viikon ikäinen 🙂 Ei siis tietenkään ikävä sitä loppuraskauden kammottavaa oloa, vaan jollain kummallisella tavalla kaihoisa ikävä sitä, että vauva oli koko ajan mukana ja kiinni minussa. En silti halua enää koskaan olla raskaana.

    Tsemppiä! Ajattele jos olisit lestadiolainen, sinulla olisi edessä vielä ainakin tuplamäärä raskauksia 😉

  14. Anette kirjoitti:

    Ihana Umppu! Kiitos jälleen rehellisestä postauksesta. Sun blogia on kiva aina lukea kun täällä näkyy aito ja eletty elämä eikä aina vaan pelkkää pintaa. Tsemppiä loppuraskauteen toivottavasti pieni tulee pian ulos teitä ilahduttamaan!?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *