Hae
Prime Life by Umppu

Onko lapsien oppiminen ja kasvatus päiväkodeilla ja kouluilla?

 

Luin Hesarin artikkelin, missä OAJ haluaa häirikköoppilaat kolmeksi päiväksi sivuun luokanopetuksesta. Luin myös paljon siihen tulleita kommentteja ja en voi käsittää kuinka ihmiset ajattelevat niin eri tavalla asioista. Kirjoitan myös tähän alkuun, että kirjoitan mitenkä itse ajattelen asiasta. En ole edelleenkään mikään tietäjä tässä asiassa enkä väitä että minun hekilökohtainen mielipiteeni on millään tapaa fakta, jolla toivon että kommenttiboxi säilyy asiallisena, eikä minua henkilökohtaisesti syytetä kenenkään lapsen oppimisvaikeuksista 🙂

Moni vanhempi omasta mielestäni ajattelee, että on koulun tai päiväkodin vastuulla hoitaa kaikki ja se on omasta mielestäni täysin harha kuvitelmaa. Päivähoito on meille maksullinen ja ainakin itse olen todella tyytyväinen, että meillä on edes mahdollisuus saada lapsemme työpäivän ajaksi hoitoon. Mulla ei ole koskaan ollut päiväkodin kanssa mitään ongelmaa ja ainakin itse kokoajan tarkkailen mitenkä lapseni sielä  käyttäytyy muiden lasten kanssa. Tiedän hänen vahvuudet ja heikkoudet ja jos niistä minulle esimerkiksi sanotaan niin en ota niitä koskaan itseeni, jos ne on jotain negatiivista vaan koitan parhaani mukaan kotoa käsin puuttua niihin ja saada asian korjattua. Toki esimerkiksi nuorimman kohdalla jotkin asiat on hieman vaikeita, koska vielä ei tule puhetta ja et voi olla todellakaan varma meneekö asia perille, muta jatkan seuraamista.

On totta, että päiväkodeissa ja kouluissa ryhmät ovat suurentuneet, mille ei voi vain yksinkertaisesti mitään. Päiväkodeissakin siihen olisi varmasti mahdollisuus vaikuttaa enemmän, jos kaikki maksaisivat päivähoidosta ja silloin varoja olisi enemmän. Pienempiin ryhmäkokoihin ei vaan yksinkertaisesti ole varaa ja siitä on turha valittaa..

SAMSUNG CAMERA PICTURES

 

Tuntuu, että nykyään lasten käytös ja keskittymishäiriöt on kasvanut räjähdysmäisesti ja toki syynä on varmasti myös se, että niitä tutkitaan enemmän kuin ennen. Ainakin kun itse olin pieni niin opettajilla oli paljon enemmän ”valtaa” ja heitä kunnioitettiin ihan eri tavalla. Nykyään on niin kummallisia kasvatusmenetelmiä, että joku vanhempi vielä ihan tosissaan antaa ohjeet päiväkotiin tai kouluun, että meidän lasta ei saa kieltää… Mitä vit….ua? On jos jonkinlaisia ohjeita ja määräyksiä mitenkä juuri heidän lastaan kasvatetaan ja omasta mielestäni kaikilla on oltava samat säännöt. Eihän siitä muuten mitään tuu. Jotenkin liian moni kuvittelee, että se oma mukula on jotenkin muiden lapsia arvokkaampi ja hänelle pitäisi antaa erityiskohtelua… Silloin varmaan kannattaa palkata lastenhoitaja kotiin..

Varmasti koulussa erilaiset häiriökäyttäytymiset huomataan paremmin ja omasta mielestäni ei ole kenekään etu, että joku tai jotkut häiritsevät tunnilla. Osa hölöttää eikä anna muille työrauhaa. Toinen hyppii pulpetilla ja joku huutelle opettajalle haista ämmä vittu… En osaa todellakaan sanoa, mikä on tai olisi se oikea tapa tähän asiaan, mutta jokaisella oppilaalla tulisi olla mahdollisuus opiskella rauhallisessa luokassa. Jos opettajan kaikki aika menee näiden häiriöiden hoitoon, niin siitä kärsii koko luokka, eikä kukaan opi.

En myöskään ymmärrä ajattelutapaa ”se on opettajan vastuulla” kun nykyään et saa tuskin edes heittää luokasta ulos kun sut haastetaan suunnilleen oikeuteen saati korottaa ääntä. Vanhempien ihmisten kunnioitus mielestäni opetetaan jo KOTONA  ja saman asian pitäisi päteä koulussa. Jos kotona haistatellaan vanhemmille niin onko yllätys, että se toistuu koulussa? Liian usein näkee niitä vanhempia jotka eivät usko että se oma lapsi voi olla juuri se mikä vaikuttaa koko luokan oppimiseen. Vähätellään opettajaa ja valitetaan, etteikö hän saa mitään kuria. Musta nämä asiat on juurikin niitä missä vanhemmilla pitää soida kellot heti. Kun koulu ei maksa mitään ja päiväkodista maksetaan niin olisiko esimerkiksi minulta paha tilanteen vaatiessa karsia vaikka omista menoistani ja sijoittaa niitä oman lapseeni oppimiseen ja siihen, että tilanteeseen saataisiin muutosta? Haluan ainakin itse, että omalla/omilla lapsillani on mahdollisuus oppia, mutta myös jos omani aiheiuttaa jonkinlaista häiröö luokassa niin ei se saa olla muiden opetuksesta pois.

SAMSUNG CAMERA PICTURES

Seuraan kokoajan lapseni koulunkäyntiä ja teemme usein yhdessä läksyjä, missä näkee hyvin missä mennään.Onko jonkun asian kanssa vaikeaa ja jos onniin sitten sitä treenataan yhdessä. Kyselen paljon mitä koulussa tapahtuu ja mitenkä menee ja onko jokin vaikeaa tai jokin asia helppoa. Kuuntelen ja seuraan mitenkä kavereiden kanssa menee ja jos huomaan jotain esim kiusaamista tms niin puutun siihen heti. Pojat mielestäni pärjää paremmin porukalla, kun taas tytöillä on usein se yksi paras kaveri.

Pahinta tässä varmaan on se, että ongelmia ei myönnetä eikä niihin esimerkiksi kotona puututa tarpeeksi hanakasti. Itse siis olen sitä mieltä että lopullinen vastuu on sielä vanhemmilla ja kotona. Aina ei voi syyttää muita oman lapsen käytöksestä. Ainakaan itse en kuvittele, että lastentarhanopettaja tai opettaja on vastuussa lapseni kasvatuksesta vaan minä itse. Tottakai he ovat siinä todella isona apuna ja tukena ja sielä oppii erilaisia asioita kuin kotona, mutta edelleen ajattelen että vastuu on minulla ja lasten isällä.

Onko ratkaisu siis se, että koulusta poistetaan kolmeksi päiväksi? En tiedä, mutta ehkä se saataisi edes joillan toimia jonkinlaisena herätyksenä. Jollekkin lapselle se voisi tehdä ihan hyvää, että sielä kotona olisi äiti tai isä sen kolme päivää opettamassa samat asiat kuin koulussa ja se voisi olla jopa täynnä hyviä havaintoja molemmin puolin. Kaikki opimme erilailla ja olisikin hienoa löytää jokaisen se paras mahdollinen oppimistapa. Se ei kuitenkaan voi suuressa luokassa olla muita häiritsevä, koska joku vaatii täyden hiljaisuuden oppimiseen.

Minulle on ainakin tuottanut aina suuria vaikeuksia kuunnella metelissä. Mut on joskus poistettu luokasta kun olen sitä myös itse aiheuttanut. Olen ollut jälki-istunnossa ja joskus jopa puhuttelussa. Mua kiinnosti yläasteella enemmän pojat kuin oppiminen, enkä ymmärtänyt kinka se vaikuttaa mun omaan tulevaisuuteen. Onneksi vanhempani olivat kokoajan hereillä ja saivat mut ymmärtämään, että itseni vuoksi sitä koulua käyn ja onneksi pääsin jatko-opintoihin parturi-kampaaja kouluun mistä olen saanut myös ammatin.  Olen kuitenkin aina ajtellut että sain ansioni mukaan ja mua on hävettänyt ja uskon, että olen siitä jotain oppinut. Ja hitto että mua pelotti kertoa kotona tekemistäni töppäyksistä.

Varmasti meillä olisi täällä Suomessa pienempiä luokkia ja ”laadukkampaa” opetusta mutta rahat eivät yksinkertaisesti riitä. Suurimmassa osassa maailmaa koulu on maksullinen ja jos se vaikka muuttuisi täällä maksulliseksi niin jumaliste mikä sota siitä syntyisi.

Herää myös kysymys mitenkä ihmiset jaksaa narista päivä toisensa jälkeen kaikesta ILMAISESTA mitä heille annetaan.  Jotenkin ajattelen, että ei  tässä valtiossa voi kaikkea sysätä yhteiskunnan armoille ja olla vaan vaatimassa kokoajan jotain jos oma panostus on täysi 0..

-Umppu

 

 

3 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta Umppu.
    En ole itse tuota hesarin juttua vielä lukenut, mutta samaa mieltä sun kanssa. Lasten kasvatusvastuu on ihan ehdottomasti vanhemmilla ja koulun pitää tai PITÄISI voida puuttua lasten häiriökäyttäytymiseen. Se, että yksittäiset tapaukset vievät muilta oppimisrauhan ja vaativat opettajan kaiken huomion, on ihan helvetin väärin. Ja oon myös sitä mieltä, että tottakai näitä häiriköitäkin pitää auttaa. Ja heillä on myös oikeus ja velvollisuus oppimiseen. Mutta se tietenkin edellyttää, että ongelmiin pitää voida puuttua.
    Oon itse päiväkodissa töissä ja minulla on luokanopettaja ystäviä, niin on aika hyvä käsitys siitä missä mennään. Lapset on entistä levottomampia ja haastavampia, ja isot ryhmäkööt ei helpota tilannetta yhtään.
    Aika moni vanhempi voisi ottaa isompaa vastuuta ja roolia oman lapsen kasvatuksesta ja oppimisesta.
    Koulu ja päivähoito on kasvatuskumppani eikä mikään huoltaja joka tekee kaiken työn vanhempien puolesta. Kaikki vanhemmat varmasti haluavat oman lapsen parasta, niin toivon että he ottaisivat sitten se vastuun. Ja onneksi moni vanhempi tekeekin näin. 🙂 Tärkeintähän on, että jokainen lapsi saisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat kasvulle ja kehitykselle.

  2. Emmi kirjoitti:

    Olipas ihanaa lukea ajatuksiasi. Olen itse luokanopettajana ja voin vain todeta, että haastavia lapsia on kouluissa paljon. Se itsessään ei ole mielestäni suurin ongelma. Tärkeintä on se minkälaista tukea vanhemmat ja koulu yhteistyössä tarjoavat. Se miten näiden lasten tulevaisuus muovautuu ja minkälaista kehitystä heidän koulunkäynnissään tapahtuu on pitkälti kiinni koulun ja kodin yhteistyöstä. Jos vanhemmat eivät halua uskoa koulun näkökulmaa, eivätkä suostu koulun tarjoamiin tukitoimiin, lapsen käytöksessä eikä oppimisessa usein tapahdu mitään muutosta. Näin koulussa joudutaan liian usein vain pärjäämään tilanteen kanssa. Tilanteesta kärsivät kaikki osapuolet sekä oppilaat, että opettajat mutta myös tilanteen kieltävät vanhemmat, kun joutuvat jatkuvasti kuulemaan palautetta lapsestaan. Unohtamatta haastavaa oppilasta itseään, joka yleensä kärsii ja oireilee tilanteessa entistä enemmän. Yhteistyökykyisten vanhempien haastavillakin lapsilla näkyy puolestaan selkeästi kehitystä ja näin ollen myös koulun palaute on luonnollisesti positiivisempaa ja kannustavampaa. Ennen kun olin itse toiminut opettajana saatoin itsekkin arvostella kasvatusalan ihmisiä. Koulu on tavallaan kaikille helppo arvostelun kohde, koska kaikki ovat sitä tavalla tai toisella käyneet ja näin ollen kaikki tietävät siitä jotain jonka pohjalta kokevat olevansa alan asiantuntijoita. Opettajan työhön sisältyy paljon sellaista mitä ei pulpetin toiselta puolelta tule ajatelleeksi. Itse ajattelen nykyään, että jokaisen kasvatusalan ammattilaisen tavoite on sama kuin toivottavasti jokaisen vanhemmankin eli lapsen hyvinvointi ja etu. Tottakai mätiä omenia löytyy jokaisesta ammatista niin kuin vanhemmistakin. Kiitos hienosta pohdinnastasi ja kannustavista sanoista meitä opettajia kohtaan. Odotan itse esikoistani ja toivon, että voin suhtautua itse kasvatukseen yhtä hienolla asenteella kuin sinä. 🙂

  3. maimain kirjoitti:

    Pohdinnassasi on myös minun mielestäni itua!
    Käytösongelmien kasvun syynä on usein joko vanhempien välinpitämättömyys tai vastuun sysääminen muille ja oman lapsensa katselu sinisin silmin.
    Ilmaiselta koululta osataan kyllä vaatia ja odottaa, mutta siltä omalta lapselta ei odoteta mitään. Ei käytöstä, eikä kouluun panostamista.
    En tosiaan toivo maksullista koulutusta, mutta pakko todeta, että vaatisivatko vanhemmat enemmän lapsiltaan, jos he maksaisivat siitä, että lapsi pääsee osallistumaan sinne tunnille.
    Kun opettajaa ei kunnioiteta, kädet on sidottu ja vastuun määrä kasvaa luokkakokojen mukana. Kun lapsella on auktoriteetiongelma, voi vanhempi katsoa peiliin ja miettiä, mitä MINÄ tein väärin, ei opettaja. Missä on vanhempien vastuu, kysyisin myös minä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *