Hae
Prime Life by Umppu

Lopettakaa vanhemmat somessa itkeminen ja olkaa lastenne kanssa!

 

Onko se välinpitämättömyys väkivaltaa? Mitä mieltä olette? Musta on todella huolestuttavaa että lapsia joudutaan laittaan   puheterapiaan, koska heille ei kotona puhuta mitään ja usein syy on vanhempien somessa roikkuminen. Haluan heti sanoa, että en tarkoita tällä erityslapsia tai muita kenellä on jotain poikkeavaa kehityksessä. Allekirjoitan täysin kyseisen aiheen asiat. Jos ollaan rehellisiä, niin mitä sielä somessa on tärkeämpää, kun se  oma lapsi on?

IMG_4996Some on nykyään ajantappo väline. Toiset on siihen koukussa enemmän, kuin toiset. Me käydään tästä kotona lähes viikottain keskustelua ja mua itseäni raivostuttaa se puhelimella räpläily, vaikka itsekkin teen sitä välillä. Siitä tulee jopa usein vihaiseksi jos olette kinnittänyt huoniota?  Käytän puhelinta useita kertoja päivässä, koska hoidan sillä myös kaikki työhön liittyvät asiat. Vastaan s-posteihin, teen tilauksia, hoidan asioita ja KYLLÄ sometan välillä. Olen pyrkinyt siihen, että se olisi  silti maksimissaan muutama minutti kerralla.

Koitan kokoajan opetella pitämään puhelinta kotona jossain musta kaukana, että olisin kokoajan läsnä lapsien tekemisissä. Tää on todella tärkeä aihe mihinkä ihan jokaisen vanhemman pitää puuttua. Siinä vaiheessa kun lapsi menee kouluun usein nykypäivänä hankitaan lapsille puhelin. Meillä kotona sen käyttöön kysytään lupa ja sitä käytetään viestintä välineenä. Toki joskus jos on pidempää automatkaa yms niin silloin saa olla luvalla pädillä tai puhelimella, mutta en halua mennä siihen, että lapseni elää verkossa. En halua myöskään siihen itse.

Huomaan usein juhlissa tai vaikka ihan töissä, että esim nuoret räpläävät luuria kokoajan. On tallennettava jokainen ilme ja tilanne snäppiin ja se on toisaalta hirveen surullista. Mietin aina välillä mitä se antaa ja musta tuntuu, että se ottaa enemmän, kuin antaa. Lapsilla on todettu lisääntyvän ”kyömyniska” ja niska ongelmia juurikin sen vuoksi, kun kokoajan roikutaan puhelimella.

Toki pitää myös ymmärtää se että, kun netti on käden ulottuvilla hankitaan sieltä kaikki mahdollinen tieto nykyään. Sielä luetaan usein päivän lehdet, hoidetaan tavallisia arki asioita esim kouluun ja päiväkotiin liittyen.

Surullista on myös joskus katsoa, kun perhe tai vaikka ihan pariskunta on ravintolassa, eikä puhu keskenään mitään vaan molemmat somettaa. Lähes joka kerta kun avaan jonkun sosiaalisen median kanavan mua alkaa jokin asia sielä ottaa päähän, mutta silti sinne on aina jossain vaiheessa päivää kurkattava… MIKSI? Me teemme itse itsellemme riippuvuuden. Leikkipuistoissa näkee äitejä ja isiä ketkä antavat lapselle keinussa vauhtia ja toisessa kädessä on puhelin. Se on todella surullista.IMG_4977

Meistä jokainen on tähän syyllinen ja se syyllinen tuijottaa sieltä peilistä kun sinne katsoo. Ne lapset oppii kaiken vanhemmilta ihmisiltä ja on naurettavaa sanoa lapselle, että laita puhelin pois jos itsellä on se puhelin kourassa. Vaikka mää kuinka inhoon erilaisia pelejä niin se onni mikä esimerkiksi Vilin kasvoilla on kun me pelataan jotain lautapeliä yhdessä on jotain ihan muuta, kun se kun että se olisi tuijottanut ruutua monta tuntia.

Pleikkarin vielä jotenkin hyväksyn (tietyssä määrin), koska pojat juttelee kokoajan keskenään pelatessaan ja kommunikoi keskenään. Itsekkin joudun välillä kantamaan korteni kekoon ”änärin” merkeissä vaikka oon siinä ihan paska, mutta teen sen lapseni vuoksi.

Lapsille on todella tärkeää kysyä kuinka päivä on mennyt ja mitä oli koulussa. Kysellä ja muutenkin seurata mitä koulussa ja päiväkodissa tapahtuu. Joskus lapset ovat arkoja kertomaan jos joku painaa mieltä, mutta jos puhuminen on ihan tavallista arkea niin silloin asiat on lasten näkökulmasta helpompi kertoa ja tuoda esille.

Tässä kamppanjassa, mistä otsikkokin on otettu on ””terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joka kymmenes lapsi on laiminlyönnin tai henkisen kaltoinkohtelun uhri. Se on paljon. Tämä tarkoittaa esimerkiksi emotionaalisten, sosiaalisten ja kongnitiivisten tarpeiden laiminlyöntiä. Laiminlyöty lapsi ottaisi mielummin silloin tällöin pienen tukistuksen kun jäisi vaille vanhempiensa läsnäoloa ja rakkautta.

Kuuluksi tuleminen on merkittävimpiä asioita, jotka muovaavat lasten turvallisuuden tunnetta ja kokemusta rakastetuksi tulemista. Kun some tunkeutuu jokaiseen hetkeen niin monessa perheessä se on oikeasti ongelma, varsinkin sellaisissa perheissä joissa vanhemmat tuppaavat muutenkin unohtamaan perheensä. ””

IMG_3569

Mua itseäni henkilökohtaisesti ärsyttää viestinnän paljous. Mulle tulee päivittäin lähes 50-80 s-postia joista suurinosa on täysin turhia. Sinne sekaan tulee kuitenkin kaikki lasten harrastus, koulu, päiväkoti, kerho yms viestit. Mää oon aina niin onnellinen niistä monisteista mitkä on tarhan lokerossa ja reissuvihkoviesteistä. Mitä vähemmän asiat on sähköisinä sen parempi. Itse haluaisin palata näissä asioissa hieman ajassa taaksepäin, koska kaikki mitkä on verkossa lissä sitä meidän ”SOME” aikaa ja näpräystä joko koneella tai puhelimella.

Mua myös suunnattomasti ärsyttää se, että oletaan ihmisten olevan jatkuvasti tavoitettavissa. Sen ei kuuluisi olla niin. Itse en henkilökohtaisesti pidä siitä, että multa esimerkiksi kysellään vapaita kampaaja aikoja sunnuntai iltana/yönä…. Nettiajanvaraus on käytössä juuri siksi, että se palvelee 24/7 :). Moni tekee kyselyt ihan tahattomasti, mutta monet ei, eivätkä ymmärä jos vastaan että palaan työaikana asiaan.

Mun yhteenveto tässä asiassa on että olemme jokainen tähän jossain määrin syyllisiä ja jokaisen meistä olis todellakin syytä katsoa sinne peiliin ja tehdä asialle jotain. Kaikkien pitää ottaa asia vakavasti. Toivoisinkin jonkun apin puhelimeen, mikä mittaisi aikaa kauanko sielä roikkuu päivittäin ja vaihtoehtoisesti jonkun estolaitteen, että se antaa mahdollisuuden esim 15-30 min maksimissaan per päivä some aikaa…Ihmiset saattaisi herätä todellisuuteen.  Kuulen mielelläni tähän asiaan liittyen asiallisia kommentteja mitenkä muut vanhemmat tämän kokee ja onko joukossa kenties niitä ketä asia ei vaivaa ollenkaa ja kaikki on ihan fine asian suhteen.

-Umppu

37 kommenttia

  1. Suski kirjoitti:

    Ainakin play kaupasta löytyy mm. Qualitytime appi, joka rekiteröi puhelimen käytön ja ilmeisesti ilmoittaa vielä senkin, minä aikoina puhelinta käyttää… Taidan kokeilla 🙂

  2. Minttu kirjoitti:

    Itse olen vasta 18-vuotias (lapseton) lukiolainen, mutta olen useampaan kertaan tulistunut kavereille jotka tuijottavat niitä kännyköitään koko ajan ja appajee jos poikaystävä toiselta paikkakunnalta ei vastaa viestiin vartin sisällä… Kaikkein eniten kuitenkin harmittaa juuri tuo joidenkin vanhempien käytös. Kerrankin olin kummitytön kanssa leikkikentällä ja katselin vierestä, kun n. 3-vee tyttö joutui pyytämään äitiään katsomaan jotain temppua ainakin viisi kertaa, koska tämä selaili puhelintaan. Melkein jo menin suuni avaamaan, kun äiti sitten vihdoin nopeasti vilkaisi tytärtään. Todellakin täytyy myöntää, että itselläkin vierähtää somessa tunti jos toinenkin vähän liian helposti, mutta en ikinä asettaisi puhelinta lasten edelle. Mihin tämä maailma on menossa?

  3. Ä kirjoitti:

    Ihan totta, kaikki ihmiset elää liikaa puhelimet kädessä kiinni. Mutta silti minua vähän myös ärsyttää. Ihanko oikeesti pitäs olla kotona koko ajan tosi läsnä (ellei nuku tai tee kotitöitä)? Kyllä mä ihan tietosesti haluan myös lasteni läsnä ollessa olla henkisesti vähän muualla. Miks pitäs niin henkeen ja vereen elää hetkessä, kiva välillä karata haaveisiinsa. Että on tää edelleen munkin elämä eikä vaan mun lasten ja minä siinä assarina. Tai ehkä nämä ajatukseni vain tarkoittavat, ettei minun olisi pitänyt tehdä lapsia;)

  4. kata kirjoitti:

    Screen time on appi jolla pystyy rajoittamaan esim.lapsen netinkäytön tiettyyn aikamäärään ja/tai kellonaikoihin.
    Mutta täysin samaa mieltä, tää on ruutujen tuijottelu on ihan sairasta! Ja tosiaan jo pakollisten asioiden hoito koneella vie joka päivä jonkun tovin vaikka kuinka yrittäisi niputtaa hoidettavia asioita.
    Kampanja oli mielestäni aiheellinen, toki väkivalta-sanan käyttö on aika äärimmäistä tässä yhteydessä. Mutta uskon että
    moni vähättelee omaa
    ruutuaikaansa ja siitä aiheutuvia suoria ja välillisiä ongelmia. Lasten lisäksi moni parisuhdekin pelastuisi kun tultaisiin pois ruudun takaa.

  5. Reetta kirjoitti:

    Loistava kirjoitus. Paras ja asiallisin lukemani blogikirjoitus piiitkään aikaan.
    Myös itselläni olisi aihetta vähentää facen selailua… Se on vaan pinttynyt (ja koukuttava) tapa, mutta kuten sanoit — saa usein aikaan vain huonon fiiliksen. Yritän kuitenkin rajoittaa puhelimen pläräämisen ajankohtaan, jolloin lapsi on päivä-/yöunillaan. Silti siellä vierähtää helposti ihan liikaa aikaa.. Todella pelottava ajatus on, mikäli joku oikeasti ajattelee, ettei lapsen läsnäollessa somettamisella tms. ole ”mitään väliä”. 🙁

  6. Lily kirjoitti:

    Itse en someta enää missään. Tää muutaman blogien selailu on varmaan ”pahinta” mitä teen.
    En ota töissä puhelinta tauolle ja olen se, joka huomauttaa kavereista lähtien muille luurin käytöstä, jos on esim. ravintoladinneri menossa.
    Itseäni ainakin vituttaa, että koko ajan pitäisi olla joku ruutu nenän edessä jossain auki, etenkin kotona.

    Rakastan keskustella ja olla aidosti läsnä. Olla vain ja kuunnella vaikka musiikkia. Pidän yhteyttä ihmisten kanssa, joita oikeasti kiinnostaa sen verran kuulumiset, että ne vaihdetaan ilman somea ihan puhelun tai normiviestien kautta. Tai nähdään jopa kasvotusten!

    Jotenkin mun mielestä alkoi olla säälittävää roikkua jossain Facebookissa ja odottaa että kai joku nyt huomaa tän uusimman tilapäivityksen + stalkkaat ihmisten elämää, joiden elämä ei oikeasti kiinnosta. Kateutta, huomionhakua ja toisaalta ”pakollista” turhanpäiväistä, aikaa vievää keskustelua ei-niin-lempparihmisten kanssa. Siinä vaiheessa, kun ajattelin pitäväni ”sometaukoa” muutaman päivän tai viikon, poistin kaikki tilit enkä ole takaisin haikaillut. Olo oli sen jälkeen vapaa ?

    • primebody kirjoitti:

      Itseäni raivostuttaa puhua vaikka jollekkin kaverille, kuka vastailee mitä sattuu ja viiveellä eikä kuuntele kun naama on kiinni ruudussa..

  7. sanna kirjoitti:

    Mulla ei oo itellä lapsia, mutta tää asia on häirinny muissakin ihmissuhteissa. Musta se on surullista kun alat puhumaan kaverille tai puolisolle, joka on naama kii luurissa eikä reagoi sun puheeseen mitenkään. Onneks tää ei oo omalla kohdalla mitenkää koko aikanen ongelma mut silti sen verta että pässy ärsyttämään. Oon myös kiinnittäny huomiota tilanteisiin jossa äiti on lapsi rattaissa liikenteessä ja lapsi koittaa saada kontaktia äitiinsä mutta vastausta ei kuulu koska SOME!

    • primebody kirjoitti:

      joo tämä ei koske vain lapsi aikuis suhdetta vaan myös ihan parisuhteita…

  8. Ipa kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus! Itselläni ei ole lapsia mutta olen hoitanut paljon lapsia (myös useita päiviä putkeen ei vain muutama tunti), eikä silloin tulisi mieleenkään että ottaisi puhelimen käteen ja keskittyisi siihen. Itseä kummastuttaa kun tästä aiheesta ollut paljon kommentteja tyylillä ”minulla on oikeus viettää aikaa somessa” kun itse ajattelen että lapsen oikeus saada vanhempaansa kontakti olisi hieman tärkeämpi… Ymmärrän kyllä, että välillä kaipaa omaa aikaa, mutta olisiko se mahdollista ajoittaa sellaiseen hetkeen kun lapsi ei kaipaa sinun aikaa esim. päiväunilla?

    • primebody kirjoitti:

      Joo onhan sitä aikaa sometella kun lapsi nukkuu, josta olen ihan samaa mieltä.. En myöskään ymmärrä tota ”mulla on oikeus” onko joku for real niin….

  9. konna kirjoitti:

    Vai että kun lapsi joutuu puheterapiaan, niin kyse on joko kehityshäiriöstä tai ettei vanhemmat puhu lapselle. En oo moista aivopierua koskaan kuullukkaan 😀

    Muuten olen kyllä samaa mieltä, että ihmiset roikkuu joka välissä puhelimilla ja pahimmassa tapauksessa myös pienet lapset vieressä. Puistoissa näkee äitejä jotka somettaa ja lapset leikkii vieressä, siitä on kuitenkaan turha tuomita. Se voi olla sen äidin ainut hetki jutella ystävien kanssa/ lukea mitä heille kuuluu esim fbstä yms.

    • primebody kirjoitti:

      Voin väittää, että nykyään kuulee todella harvoin että vanhemmat puhuu lapsilleen.. Mua ihmetytti kun neuvolan yhteydessä missä käyn on terveyskeskus. Siinä yks mummeli sanoi mulle, että täytyy nostaa hatuua sulle kun puhut lapsellesi. Olen tässä jo tovin istunut ja olet ensimäinen äiti kuka tulee neuvolasta joka puhuu.. Tämä nyt vain on esimerkki. Ja sen verran voi vanhempien ”sometusta” tuomita, että jos lapsi joutuu useaan otteeseen pyytämään vanhemman huomiota vain siksi että äiti on facessa niin se on jo mielestäni väärin… Kyllä saatan itsekkin kaivaa puhelimen joskus puistossa, mutta seuraan lastani kokoajan ja se puhelin ei ole se pääasia mikä varmasti onkin se pointti. Lasten puheterapia asiaa on tutkittu ja se pitää paikkansa ja tällä nyt ei tarkoiteta mitään pelkkää ärrä-vikaa vaan sitä että lapset ei puhu..

      • Virpi kirjoitti:

        Siitä, että on paljon lapsia tänä päivänä joiden puheen tuotanto on viivästynyt ja sanavarasto heikko, on ollut jo ihan yleisestikin juttua lehdissä. Meidän perheen lapsille on puhuttu paljon ihan vauvaiästä lähtien, on laulettu ja luettu. Kumpikin lapsistamme on pärjännyt koulussa tekstin ja puheen tuotossa erittäin hyvin. Pitävät lukemisesta edelleenkin vaikka ovat jo päälle parikymppisiä. Poika kirjoittaa runoja ja tyttö kirjoittaa päiväkirjaa. Ja ihan kynällä =D
        Tosin silloin kun meidän muksut oli pieniä niin kännykät ja tietokoneet olivat vasta aloittamassa buuminsa. Tietokonettakaan meille ei hommattu kuin vasta sitten kun menivät lukioon ja sitä oikeasti alettiin tarvita opiskeluissa.
        Itse huokaisen tässä vaiheessa helpotuksesta, että onneksi siihen aikaan kun omat lapset olivat pieniä ei vielä ollut älypuhelimia eikä pädejä.

  10. Meillä ei someteta lasten ainana kirjoitti:

    Aika kovaa kärjistämistä vetää vanhempien puhelimen käyttö syyksi jos lapsella on puheenviistymä. Itselläni 2,5v poika joka puhuu vasta pikkuhiljaa kahden sanan lauseita ja kyllä, joudumme puheterapiaan, eikä lapseni silti ole erityislapsi/vammainen eikä hänen älyllisessä kehityksessä ole mitään vialla. Syy ei myöskään ole meidän vanhempien somettaminen! Aika rankkaa provosointia ja syyllistämistä taas, kannattaa joskus vähän ajatella kauemmas kuin 5cm päähän omasta navasta. Mutta ihanaahan se on jos jonkun lapset kehittyy neuvolakäsikirjan mukaan ja muutenkin ovat itse täydelliset vanhemmat.

    • primebody kirjoitti:

      Ehkä käsitit asian hieman väärin? Tiedän itsekkin lapsia jotka eivät puhu kunnolla 2,5 vuotiaina ja syy ei aina todellakaan ole vanhempien sometuksessa eikä siinä että lapsi olisi erityislapsi tai vammainen. Tämä nyt on vaan havaittu muutos mikä on uutta ja lisääntynyttä. Tästä ei kannata suuttua koska itse tiedät miten teillä toimitaan, eikä kannata itse provosoitua. Tämän tarkoitus on että vanhemmat kiinnittää huomioo omaan puhelimen käyttöön ja miettii sen syitä ja seurauksia.

      • joo kirjoitti:

        Sometus on aika tuore ilmiö vasta ja puheterapiassa lapset on käyneet ennen sitäkin aikaa. Itse en allekirjoita siis tuota lausetta millään tasolla. Sama kun sanoisi, että lapsi on joko kehityshäiriöinen tai aliravittu jos ei kasva neuvolakäyrien mukaan. Samalla tavalla jokainen lapsi on yksilö puheenkehitykssäkin.

        • primebody kirjoitti:

          Niin onkin tuore ja siksi havainnot tehdään nyt! Vaikka kuka on mitä mieltä tahansa niin tämä on asia mikä pitää ottaa tosissaan eikä vähätellä sitä

          • joo kirjoitti:

            jep mutta tämä on nyt ihan sun oma ”tutkimustulos” että älypuhelimien takia lapset käyvät puheterapiassa.

          • primebody kirjoitti:

            Öö anteeksi? Etkö ole sattunut huomaamaan tätä kamppanjaa mikä pyörii sielä somessa. En ole mikään puheterapeutti ja nimenomaan he ovat tehneet tämän huomion.. en minä

    • Jenni kirjoitti:

      Heips sinulle nimimerkillä ”Meillä ei someteta lasten aikana”.

      Tässä alla muutama linkki luettavaksi koskien lasten puheenkehityksen hidastumista, jotka on julkaistu vuonna 2015.

      http://yle.fi/uutiset/3-8356936

      http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/324813-3-vuotias-osaa-vain-pari-sanaa-yle-uusi-ilmio-huolettaa-lapsiperheissa

      http://www.iltalehti.fi/perhe/2015100620476139_pr.shtml

      En laita näitä linkkejä sinulle siksi, että haluaisin pahoittaa mieltäsi lisää, vaan että saisit asiasta lisää näkökulmaa 🙂 Ilmiö on tuore, mutta ei hatusta heitetty. Ei ole myöskään blogaajalta väärin ottaa näinkin ajankohtaista ja tärkeää asiaa puheeksi. Jokaisen lapsen puheenkehitys tai sen puute ei liity vanhempien somen käyttöön, tietenkään, mutta tulevaisuudessa tutkimusten mukaan on mahdollista että puheenkehitys osalla lapsilla hidastuu tai vaikeutuu koska vanhemmat eivät puhu lapsilleen tarpeeksi juuri somen takia.

      • Pusu kirjoitti:

        Hei.
        Sen verran nyt pitäisi ymmärtää lukemiensa uutisten sisältöä, että kyse on oikeasti vain yhdestä (Ylen) artikkelista, jota on siteerattu muissa lehdissä. Tämä on siis yksi juttu, olisi riittänyt sen linkkaaminen.
        Kyseessä ei myöskään ole tutkimustulos, vaan yhden puheterapeutin (ja hänen kollegoidensa kanssa käymiin keskusteluihin) perustuva arvio, sekä erityisopettajan näkemys asiasta. Ei tutkimustulos. En vähättele ammattilaisten mielipiteitä, mutta kuten artikkelissakin todetaan, se on yksi (mahdollinen) syy. Muita syitä voivat olla esimerkiksi se, että neuvoloissa nykyään asiaan puututaan varhemmin, kaksikielisten perheiden määrän kasvu yms.
        Ilmiö voi siis olla aivan todellinen, mutta toistaiseksi siitä ei ole mitään muuta tietoa kun yksittäisen puheterapeutin arvio, jota nyt levitetään suurena totuutena.

        • primebody kirjoitti:

          Silti tämä on aihe mihin jokainen voi omalla käytöksellään vaikuttaa. Kenellekkään ei ole tervettä roikkua somessa jatkuvasti 🙂 Olit äiti tai et

          • Pusu kirjoitti:

            Se, onko somessa roikkuminen hyvää käytöstä, tervettä tai toimivaa vuorovaikutusta on oma keskustelunsa, josta varmasti suurin osa on samaa mieltä. Ongelmakäyttöäkin on.
            Kuitenkin sellaiset puheenviivästymät, joiden takia joudutaan puheterapiaan, liittyvät usein dysfasiaan tai dyspraksiaan tai neurokirjon häiriöihin, joiden diagnosoiminen on kehittynyt huimasti 2000-luvulla. Näihin diagnooseihin ei vanhemman sometus vaikuta, vaikka luonnollisesti kaikki kommunikointi, lukeminen ja lapsen kanssa touhuaminen tekee lapselle hyvää.
            On todella ikävää, että tässä blogissa usein kommentoidaan varsin vahvalla mutu-pohjalla monia asioita, oli ne sitten työttömyyttä tai nyt vaikka lasten puheen viivästymiä, ilman tarkkaa tietoa. On ihan okei että on voimakkaat mielipiteet ja voi jopa osua oikeaankin, mutta niin kuin itsekin toteat olet oppinut esimerkiksi ymmärtämään äitejä, jotka vievät isosisaren hoitoon vauvan syntyessä. Joskus kannattaa kokeilla hieman hillitympää lähestymistapaa asiaan, joka on monille vaikea ja josta väärää tai vahvasti värittynyttä tietoa levittämällä saattaa vaikuttaa varsin myrkylliseltä viestiltä. Niin paljon kuin olenkin samaa mieltä somessa roikkumisesta.

          • primebody kirjoitti:

            Kirjoitan aina tunnepohjalta tekstini. En koskaan sano että olen sen kummemmin mikään tohtori tai tutkija ja nämä on ainoastaan mun omia mielipiteitä. Tämä on aihe mikä on vellonut lehdissä ja somessa ja otin siihen kantaa. Tämä on tyylini, enkä ole ajatellut aloittaa jokaista blogikirjoitusta pyydän anteeksi etukäteen kaikilta mielensäpahoittajilta, koska muuten tässä maassa ei voisi edes kirjoittaa kun joku suuttuu aina jostain. Joskus ne tekstit osuu ja uppoaa joihinkin. Tämä ei suinkaan ollut minun aloittama kirjoitus vaan otin siihen kantaa omalla tyylillä ja yllätys että nyt se kaatuu taas,,,, tiedät varmaan mitä tarkoitan.

          • Pusu kirjoitti:

            Ai se on mielensäpahoittamista, että ne ihmiset, keiden tilanteesta tai ongelmista kirjoitat liioittellusti tai vääristellysti yrittävät oikoa näitä ”totuuksiasi”, niin kuin vaikka avoimien työpaikkojen määrä? No, jos empatiakykyä ja luetunymmärtämistä on lusikalla annettu, ei sitä kai voi kauhalla vaatia. Tulee mieleen yks toinen verkkojulkaisu, jossa faktalla ei ole niin väliä vaan halutaan kirjoittaa räväkästi ”niin kuin nämä asiat nyt koetaan”.

          • primebody kirjoitti:

            Kai nyt jokainen ymmärsi että tämä on ”mahdollisesti yksi syy lapsien puheterapian tarpeeseen… Ja mitä avoimiin työpaikkoihin tulee niin niitä on edelleen tuhansia avoimena joihin kukaan ei tartu kun ei halua tehdä ”paska duunia” mitä en voi vaan yksinkertaisesti ymärtää… Olen hyvin empaattinen ihminen, josta taas sinä et ehkä tiedä mitään, koska et tunne mua henkilökohtaisesti :). Olenhan useaan otteeseen kirjoittanut että kirjoitan fiilispohjalta ja aina joku siitä suuttuu, koska se herättää tunteita. Kukaan ei kuitenkaan pakota lukemaan näitä kirjoituksiani, jotenka mukavaa viikonloppua sinulle ja koita se viettää muualla kun täällä väijymässä <3

  11. nimppe kirjoitti:

    Osui ja upposi! Olen ihan liikaa somessa, kun olen lapseni kanssa hän joutuu jakamaan huomion sosiaalisen median kanssa ja kun näin kampanjan ensimmäisen kerran niin tunsin piston sydämessä. Enkä usko olevani ainoa joka käyttää liikaa älylaitteita! 🙁 No, nyt on Qualitytime ja Screen time ladattu puhelimeen ja lupaan, että puhelimen ja sosiaalisen median käyttö tässä perheessä vähenee!
    Tunnustan syyllisyyteni täällä http://www.vauva.fi/blogit/be-mom/taalla-yksi-some-riippuvainen-aiti-johon-helsingin-kaupungin-kampanja-kolahti

  12. Minttu kirjoitti:

    Nämä puheen ongelmat pystytään nykyään myös löytämään aiemmin kuin ennen. Mä olin 20v sitten jo koulussa, kun pistettiin puheterapiaan ässän takia, omia lapsiani oon jo ennen eskaria vienyt puheterapeutille metsästämään kadonneita kirjaimia. Ehkä tässäkin on syy sille, että puheen ongelmien määrä on lisääntynyt?

    Nykypäivän vanhemmat on oikeasti enemmän kuin ikinä ennen läsnä lastensa elämässä. Mä teen töitä lasten ja nuorten parissa, ja alan historiaankin tutustuneena on oikeasti pakko sanoa, että suomalaisilla ipanoilla ei ole koskaan ollut näin hyvin asiat kuin ne nykyään on, eikä täällä ole oikeasti mitään susilapsia joille/joiden kuullen ei kukaan koskaan puhu. Edes ne otsikoihin joutuneet Eerikat yms. lapset eivät eläneet missään aikuistyhjässä umpiossa, vaan ympärillä oli useampiakin huolestuneita ja välittäviä aikuisia, ja lähes jokainen tässä maassa asuva lapsi käy päivähoidossa, kerhossa tai vastaavissa pienestä asti. En silti väitä, etteikö älylaitteet veisi liikaa aikaa – koska kaikki on verkossa.

    Tällaiset kampanjat on silti pahempaa paskaa kuin Serlan keltainen darraripulin aikaan. Tämä on puhdasta syyllistämistä, eikä auta juuri ketään. Sen sijaan esim. mä, Jyväskylässä asuva äiti, sain jo yhden naapurihaukan niskaani, kun vastasin puhelimeen ollessani pienimmän kanssa pihalla. 4,5v poika rakensi lumiukkoa, 7v poika soitti ja ilmoitti lähtevänsä kävelemään kaverin luota kotiin päin (niinkuin olin pyytänyt), vastasin ja totesin että hyvä juttu, nähään kohta sitten. Poika langan päässä ei ehtinyt edes sanoa moi, kun naapurin kotka kiljui jo että te nykyäidit ootte just tollasia, aina soitellaan tai näpytellään sitä puhelinta vaikka pitäisi olla sen lapsen kanssa. Totesin että sori, ton lapsen isoveli soitti ja se kyllä hätääntyy jos äiti ei vastaa puhelimeen.

    Laiminlyömistä ja huomiotta jättämistä kyllä tapahtuu, ja itse asiassa sitä käytetään myös kasvatuksellisena keinona. Kun se yks pirkka-karoliina ei millään usko, että se sama kohta vesirännin alla pihalla on jäinen, vaikka siitä aina sanotaan, annetaan sen kerran tai kaksi liukastua siinä. Sattuuhan se perkeleesti, mutta sitten se oppii väistämään. On se tylyä, mutta elämä opettaa jos ei teoriasta opi. Tätä samaa tapahtuu kyllä myös tietoisesti, välinpitämättömyydestä, milloin mistäkin syystä. Lapsi jää huomiotta kun vanhemmat juo tai vetää kamaa, somettaa tai tekee töitä vuorokauden ympäri. Se on henkistä väkivaltaa. Niin on sekin, että annetaan kelle tahansa lupa arvostella puistossa tai kassajonossa somea lukevaa äitiä, koska totuus on, ettei kukaan tuntematon tiedä, onko se äiti vilkaissut somensa viisi minuuttia sitten viimeksi vai ehkä jopa toissa päivänä. Voi olla, että se some on ollut ainoa yhteys sukulaisiin ja ystäviin, ehkä jopa ulkomaailmaan kodin ulkopuolella (mulle oli vuosia sitten keskustelupalstat ja fb ainoa kontakti kodin seinien ulkopuolelle, kun sairaan vauvan kanssa ei menty kuin sairaalaan). Ja nyt se on demonisoitu kaikilta äideiltä. Nimenomaan äideiltä, isiltä ei oo niin justiinsa, koska ”isät ovat lähtökohtaisesti vähemmän aikaa lastensa kanssa”, lainaus kampanjan kehittäjältä vastauksena kysymykseen siitä, miksei isiä näy kampanjassa. Koko päivän poissa ollut isä, tai lapsia vain joka toinen viikonloppu tapaava isä saa siis ihan rauhassa somettaa koko senkin ajan kun lapset on läsnä eikä se oikeastaan haittaa.

    Joo, olen avautunut, nimimerkillä lapsena ihan oikean väkivallan kohteeksi joutunut äiti-ihminen. Mun mutsi hylkäsi mut kokonaan, kun mut otettiin huostaan (pitkään jatkuneen juomisen ja fyysisesti väkivaltaisen ympäristön takia), ja SE oli henkistä väkivaltaa. Se, että äiti kattoo sähköpostit kauppajonossa ja käskee lapsen odottaa hetken että äiti pystyy kuuntelemaan, ei ole väkivaltaa missään muodossa. Ei edes laiminlyöntiä.

  13. Laura kirjoitti:

    Jee, vihdoin joku löysi tosta kampanjasta sen pointin!
    Tuntuu, että kaikki vaan kilahti Helsingin kaupungille siitä et rahat on laitettu ihan väärään paikkaan. Tuohan oli loppujen lopuks hyvä kampanja, koska sai ihmisten tunteet pintaan ja näinollen puhumaan asiasta. Kyllä aika monella on peiliin katsomisen paikka tässä someasiassa. Se älähtää johon kalikka kalahtaa…

  14. S kirjoitti:

    Oot kyllä Umppu niin huippu. Olen aivan koukussa sun blogiin ja tykkään siitä, miten saat teksteissäsi esiin sen, että olet aito oma itsesi ja ihanan suorasukainen. Blogiasi lukiessani olen kokenut niin paljon kaikkia tunteita ja ajatuksia – katkeamattomasta naurusta kovaan närkästymiseen. Viimeiset tietenkin silloin, kun olet vahvasti kirjoittanut omia näkemyksiäsi, joita itse en kuitenkaan ole pystynyt allekirjoittamaan.

    Mutta se onkin kirjoittajan vahvuus, kun pystyy herättämään tunteita. Mua kiinnostaisi se, luetko paljon lehtiä tai muuten seuraatko uutisia ja mediaa, koska onnistut aina hyvin nopeasti tarttumaan ajankohtaisiin puhuttaviin asioihin? Itse yleensä havahdun näihin vasta, kun keskustelu on vellonut jo useita päiviä, vaikka puhelin kädessä itsekin olen aivan liian paljon.

    Luin lisäksi juuri tuoreen lehtijutun sinusta. Se oli tosi hyvä haastattelu ja kuvasi sinua juuri sillä tavalla, minkälaisen kuvan kirjoitustesi perusteella olen sinusta saanut. Kaikke hyvää loppuodotukseesi!

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos ihanasta kommentista <3 Luen lehtiä paljon ja seuraan mitä mediassa tapahtuu 🙂

  15. Miima kirjoitti:

    Kun luin blogitekstin ha kommentit, ei lasten puheongelmat nouse ykköshuoleksi. Enemmän ahdistun tästä järkyttävän huonosta kielestä ja olemattomasta kirjoitustaidosta, jota ei lukihäiriö selitä.

    • primebody kirjoitti:

      Kiitos kommentista 🙂 Toivottavasti sait siitä hyvän mielen. Huomasin btw myös kommentissasi kirjoitusvirheen 😉

  16. Ek3 kirjoitti:

    Hyvä teksti, ymmärrän kyllä täysin mitä haet takaa! Kampanjaan en juuri ole tutustunut, suunnilleen tiedän mistä on kyse.
    Samaa mieltä olen tuosta puheenkehitysasiasta. Tottahan se on, että lapsille puhutaan nykyään vähemmän, koska mielenkiintoa vievät nykyään niin paljon somet ynnä muut. Lapsi oppii puhumaan vain seuraamalla muiden puhetta ja kommunikointia, ja harjoittelemalla itse. Huomaan valitettavasti samaa itsestäni aina välillä, että sille someen uppoutuu liian helposti. Saa olla onnellinen, kun omaan lapsuuteen ei ole älypuhelin kuulunut. Ei vanhemmilla eikä itsellä.

    Blogin mielensäpahoittajalukijoille sen verran ajateltavaa, että kaikkea lukemaansa ei välttämättä tarvitse tulkita niin täysin sanasta sanaan! Vaikka itse en ole perehtynyt tämän tekstin pohjalla olevaan kampanjaan, ei tekstistä todellakaan tullut sellaista kuvaa, että Umpun tai jonkun muun mielestä puheterapiaan joutuvat vain somettajien lapset tai kehityshäiriöiset. Nykyään vain tuntuu olevan trendi, että kun jotakuta halutaan kritisoida, tartutaan juuri siihen yksittäiseen sanaan ja lauseeseen, ja tehdään mitä ihmeellisimpiä tulkintoja, jotta päästään nettikiusaamaan. Voihan se olla lukijan sivistymättömyyttäkin tosin, jos ei jonkun kirjoitusta osaa hahmottaa osana laajempaa kokonaisuutta.

  17. Viivi kirjoitti:

    Moikka Umppu!
    Mulla ei oo lapsia, enkä roiku somessa tapaamisissa. Mut oon huomannu tän saman ilmiön, että ihmiset keskittyy ihan liikaa virtuaalimaailmaan sen oikean elämän sijaan. Niin surullista, etenkin lasten näkökulmasta katsottuna. Sydäntä särki kaupassa katsoessani, kun pieni poika halusi näyttää lempileipiänsä äidilleen, joka näpräsi vain puhelintaan eikä kolmannellakaan pyynnöllä vilkaissut lempparisämpylöitä. Kävin sanomassa lapselle, että nam, noi on kyllä munkin herkkuja! Se hymy. Mikä vois olla tässä elämässä tärkeempää kuin oikea läsnäolo? Tärkeä aihe. Hyvä kirjoitus! Ps oltte ihanan näköinen ja oloinen perhe, kaikkea hyvää teille ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *