Pitkää odottelua ja turhautumista…
sisältää kaupallisia linkkejä*
Varmasti jokainen odottava äiti on loppuvaiheessa raskautta sillä fiiliksellä, että tulis jo.. Niin olen minäkin. Mulla ei muuten ole mitään ongelmaa, mutta tuntuu, että kantaisin keilapalloa haaravälissä, mikä painaa ikävällä tavalla joka paikkaan. Koitan joka päivä hieman järjestellä tavaroita, mutta liikkuminen alkaa olemaan jo luokkaa pingviini ja sohva on tullut jo ehkä vähän liian tutuksi.
Eilen oli neuvola ja oli ilo kuulla, että hemoglobiini oli noussut ihan itsestään jo yli sataan, eikä verenpaineessakaan ollut mitään. Päätin ottaa influenssa rokotteen ja varasin lapsillekkin saman rokotteen tälle viikolle. Painoa oli myös nyt tullut lisää ja 70kg raja on siis nyt ylitetty. Tuntuu hurjalta ajtella, että Vivianista paino oli tässä vaiheessa 10kg enemmän.
Vaikka tykkään olla kotona, niin alkaa olemaan jo aika voimaton olo ja energiat vähissä. Nyt on viikko 38 ja onneksi enää maksimissaan kuukausi aikaa. Sairaalakassi on valmiina pakattuna ja ainoastaan puuttuu se vauva.
Synnytys mua ei jännitä tai pelota, koska viimekerta oli ihan täydellinen. Vaikka synnytys jouduttiin käynnistämään niin kesti vain 3h ja 15 min ja koin etten joutunut mitenkään kärsimään. Kun kyseessä oli jo toinen kerta, niin tuntui, että se oli hallinnassa ja tiesin itse mitä tapahtuu ja osasin toivoa aina tiettyä lääkitystä ja puudutusta. Se fiilis vielä synnytyksen jälkeen, kun pääsin omin jaloin suihkuun ja kävelemään oli edelliseen verrattuna loistavaa.
Mulle on sanottu jo moneen kertaa, että synnytys on lähellä ja se on toisaalta toiveikasta, mutta taas toinen puoli siitä on, että tottakai se on lähellä kun aika menee kohta umpeen. Ei sinne kukaan asuun jää. Eli koitetaanko kommentilla lohduttaa vai ajatellaanko että toi on niin daiju että ei se tajua 🙂
Mua mietityttää, kuinka Vivian reagoi vauvaan. Hän on nyt niin mamman tyttö ja kiinni mussa kun perskärpänen. Vili on jo niin iso, että hänen kanssaan tuskin tulee mitään ongelmaa. Ainut huoli äitinä on, että ehdin antamaan kaikille lapsille tasapuolisesti aikaa ja rakkautta.
Huomaan myös, että välillä saataan ärähtää ihan turhasta, vaikka siihen ei ole lapsilla mitään tekemistä ja se harmittaa. Kun meillä oli yksi lapsi niin voin sanoa, että on aivan eri asia kun niitä on kaksi ja varmasti vielä aivan eri asia, kun niitä on kolme. On siinä tulevaisuudessa varmasti jaksamista. Vivian on niin touhukas, että vaatii muutakin kun kotona oloa ja siksi ainakin toistaiseksi pidämme hänellä tarhapaikan. Meillä on nyt se 15p/kk eli ei täyttä viikkoa. Jos tuntuu, että vauvan kanssa on haastavaa niin muutama päivä viikossa ei tee Vivianille pahaa olla hoidossa. Saan levätä ja touhuta vauvan kanssa ja voin hakea Vivianin pois päikystä päiväunien jälkeen.
Itse olin aiemmin hyvin kärkäs ihmettelemään äitejä, jotka vie lapsen tarhaan ja on itse ”kotona”. Nyt ajattelen asiaa hyvinkin eri näkökulmasta. Jos vaikka on niin, että vauva ei nuku öisin tai on jonkinlaista vaivaa, niin se äitikin tarvitsee sitä lepoa. Sitä en aina ymmärrä, että sielä päiväkodissa ollaan aamulla ensimäisenä ja haetaan viimeisenä jos äiti on kotona ja ollaan 5p viikossa, mutta toki näissäkin tapauksissa en tiedä tarinaa taustalla. Lapsetkin on hyvin erilaisia yksilöitä ja jos kotona on minkäänlaista ongelmaa tai esim päihteiden käyttöä, niin lapsella on todellakin parempi olla sielä päikyssä.
Nyt mikä mulla on erilaista, kun aiemmissa raskauksissa niin en ole etukäteen sopinut mitään töitä. Toki kun on oma yritys niin töitä on joka päivä jossain määrin ja ne on tehtävä, että ei tässä koko elämää ihan ranttaliks voi heittää. Tänään meillä on päiväkodissa vasu keskustelu ja on ihan kiva kuulla mitenkä Vivianilla on tarha lähtenyt käyntiin. Meidän mielestä hyvin ja aina se sinne reippaasti lähtee, eikä saa mitään raivareita, mutta emmehän me tiedä mitä itse sielä päiväkodissa tapahtuu. Kyllä nostan hattua jokaiselle lastentarhanopettajalle, sillä he tekevät todella arvokasta työtä.
Mää ajattelin, jos jaksan niin lähtisin käymään tänään Ikeassa etsimässä meidän vessaan uusia kalusteita. Meidän vessan lavuaari on niin pieni, että se ei oikein sovellu pyllyn pesuun ja muutenkaan sielä ei ole säilytystilaa tarpeeksi, mikä henkilökohtaisesti saa mun verenpaineen aina nousemaan. Syy siihen on se hetki, kun istut vessaan ja toinen tulee ja kiskoo kaikki tavarat yksitellen hyllystä lattialle ja vessa näyttää ihan pommilta kokoajan. Jopa Juuso on myöntänyt tämän ongelman ja on myötämielinen kalusteiden vaihdon kanssa.
Koitan täällä pikkuhiljaa fiilistellä joulua ja keitin eilen riisipuuroa. Se tietenkin paloi osittain pohjaan, kun neiti päätti vääntää hirveet joulutortut ja siinä vaiheessa kun vaihdoin vaippa kiehu se pitkin levyä ja oli pohjasta hieman ruskeaa :). Kynttilöidenkin kanss pitää olla aika varovainen, kun ei koskaan tiedä mikä täällä lentää ja minne 🙂 Lapset kun touhuaa niin on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Tässä muutama Joululahja idea: House of Brandonilla * nyt kaikki naisten ja miesten neuleet -20%
Koodilla KNTW20 saat -20% * alennusta neuleista (myös jo alennetut) voimassa 20.11 asti. shoppaile TÄÄLTÄ *
Muistakaa myös käydä katsomassa hajuvesi.fi *sivustolla lahjat pukinkonttiin. Tämä on esimerkiksi ihana talvituoksu, jos tykkää voimakkaista ja mausteisista tuoksuista. Löydät sen TÄÄLTÄ *
Täällä tuoksut ovat osittain lähes 50% edullisempia ja valikoimista löytyy sellaisia tuoksuja, mitä aina myymälöissä ei ole saatavilla. Jouluostoksille TÄÄLTÄ *
Nyt myös Biancanevellä on ihan huikeat ALET Kaikki yläosat ovat nimittäin -25%
Esim kuvan takki TÄÄLTÄ * mikä on kaunein urheiluvaate mitä olen nähnyt <3
Kaikki yläosat löydät TÄÄLTÄ*
-Umppu
Kiitos taas Umppu hauskasti kirjoitetusta blogistasi. ”Vivian väänsi joulutortut”…:)
Minulla on kolme lasta. Syntyneet todella lyhyellä ikäerolla, joten kokemusta on millaista on kahden, saati sitten kolmen pienen lapsen kanssa!
Sain loistavan ”ajatelman” purtavaksi taannoin, LAPSETTOMALTA, rakkaalta ystävättäreltäni . Taustaa sen verran, että minäkin (kuten ilmeisesti sinäkin) rakastaisin pitää kodin kauniina, siistinä ja järjestyksessä kaappeja myöten. Iltaisin tosi väsyneenä keräilin leluja paikoilleen, viikkailin pyykkejä, järjestelin levitettyjä esineitä paikoilleen jne. Hiukka marttyyrinä sitä sitten ystävälleni valittelin, niin hän sanoi: ”Mitä luulet, kummanko muiston haluat lapsillesi. Sen, että teidän kämppä on aina tip top, vai että meininki on rentoa, vaikka koti nyt aina ei ihan justiinsa mutta äiti hyväntuulinen?”
Jouduin oikeasti tekemään työtä, jotta lasten nukahdettua kaaduin miehen kainaloon sohvalle, enkä aloittanut kireähköä (heh) vaeltelua ympäri asuntoa kohentaen paikkoja.
Edelleen nautin kaikesta kauniista, ja kun paikat on järjestykssä pääkin tuntuu selkeämmältä…outoako?
Mutta osaan jo vähän höllätä.
Ihanaa odotusta sinulle ja oikein kivaa joulun aikaa perheellesi.
Koitman kans han samaa.. Sillai nyt koitan pitää järjestyksen, että olis edes hieman lattiapintaa missä kävellä, mutta pakko se on vaan höllätä. Vedän tätä konmaria kokoajan ja koitan saada ja löytää tavaroille paikat, niin helpompi pitää paikat siistinä ja koitan opettaa lapsillekkin, että veis aina tavarat paikoilleen..
Esim. Tokmannilla on ihan todella aidon näköisiä led-kynttilöitä. En tarkoita sellaisia tuikkuja, vaan isompia kynttilöitä. Ovat hyvin aidon näköiset, ja pystyy etukäteen ajastamaan päälle 🙂
Joo mulla on sellaisia, mutta ne ei jotenkaan sytytä 🙂