Hae
Prime Life by Umppu

Rakastaa vai ei rakastaa

 

Kaikilla on varmasti lapsiperheessä omat haasteensa. Usein se on se parisuhde mikä jää vailla huomioo ja sitten havahdutaan vuosien jälkeen, että mikä parisuhde ja erotaan. Keskustelu on mun mielestä se kaikkein tärkein asia mitä pitää tehdä joka päivä. Pitää kuunnella toista ja tietysti taas vaihtoehtoisesti toisen pitää olla korvana.

Varmasti moni vahempi on väsynyt tai ainkin itse olen, mutta tilannetta ei koskaan paranna se, että sitä väsymys kiukkua purkaa toiseen. Meidän perheessä väsymys on siis sallittua, mutta sitä pitää muistaa kertoa toiselle. Saatan laittaa joskus Juusolle vietin, että oon aivan sairaan väsynyt ja silloin se tietää, että koittaa mahdollisimman pitkälle hoitaa kotihommat yms. Ainahan toki tää ei toimi 🙂 mutta yritys kuitenkin.

Nyt on raskausviikko 32 meneillään ja olo muuttuu kokoajan. En tiedä voiko sanoa huonompaan suuntaan, mutta väsyneemmäksi.

14434920_10154149683714118_3241931382067513346_o

Valokuvaus: Piritta Lipiäinen

 

Mulla oli eilen neuvoja veriarvot on taas todella huonot. Hemoglobiini oli taas siinä reilussa 90 ja verenpaine oli todella alhainen. Joudun nyt labraan pieneen verenkuvan ja arvoja aletaan seuraamaan.  Mulla on usein ongelmaa veren kanssa ja se aiheuttaa väsymystä ja uupumusta, mikä nyt on tässä vaiheessa raskautta muutenkin jo suht normaalia. Se mikä oli kiva kuulla että paino oli edelleen siinä 69 kilossa, mikä tarkoittaa sitä, että sitä ei ihan kamalasti ole tullut, eikä mun mielestä tarvi tullakkaan. Lähtöpaino oli siinä 58kg.

Vauva liikkuu jo paljon vatsassa ja liikkeet tuntuu jopa hieman kivuliailta. Pää on jo valmiina ja sekin tekee tietynlaisen paineen tunteen.

Koitan kokoajan saada jotain aikaan ja seuraava juttu olisikin pestä vauvan vaatteet ja laittaa ne valmiiksi. Jotenkaan en nyt saa itsestäni sitä asiaa irti. Isäni tulee auttamaan tänne viikonlopuksi, että saadaan remppa mahdollisimman valmiiksi ja voisin keskittyä muihin asioihin.

14500237_10154152200584118_6679831843443953465_o

Valokuvaaja Piritta Lipiäinen

 

 

14434975_10154152200589118_3089443818570453960_o

Valokuvaus: Piritta Lipiäinen

14445002_10154152244454118_8614384109851970370_o

Valokuvaus: Piritta Lipiäinen

 

Me käytiin hetki sitten ottamassa Vivianin 1-v kuvat Piritta Lipiäisellä Lempäälässä. Mun molemmat siskot on käyttänyt tätä kuvaajaa ja mulla iski paniikki, että jos en nyt varaa jotain niin koko kuvaus jää toteuttamatta. Paikka on vanha tehdasmiljöö ja sielä on jos jonkinlaista rekvisiittaa. Vivian ei ollut ihan yhteistyökykyinen ja häntä kiinnosti enemmän kuvaajan rusinat, kun itse kuvaus. Niin paljon oli kaikkea mielenkiintoista ympärillä, että itse olin (kuumeessa) aivan hiestä märkä, kun juoksin perässä. 

Meillä oli sen verran aikaa, että ehdittiin hyvin ottamaan myös muutama perhekuva ja Vilistä muutama kuva. Kuvat oli mun mielestä kaikki todella ihania ja vaikka tilanne itsessään meni miten meni niin kaikki otokset on onnistuneita. Sanoinkin, että ainut mikä mua kuvissa harmitti ole se, että mun vatsa ei oikein näy kunnolla. Mulla on sukkahousut jalassa, mitkä painaa vatsaa vielä entisestään.

14500564_10154152200459118_7253924384618350100_o

Valokuvaus: Piritta Lipiäinen

14468618_10154152244449118_2264137924671971525_o

Valokuvaus Piritta Lipiäinen

 

Se mikä on tärkeää parisuhteessa on kunnioittaa sitä toista. Jos mietit asioita: sää et koskaan, niin silloin pitää myös miettiä, että teenkö itse koskaan. Toinen voi kokea asiat ihan samalla tavalla, mutta sitä ei vaan itse ymmärrä. Musta jokaisen parin pitäisi käydä pariterapiassa, vaikkei mitään ongelmia olisikaan. Se että olet tietyn hetken täysin läsnä kuuntelemassa toista on jo paljon. Ainakin meille aukesi tosi monta asiaa sitä kautta.

Tiedän, että en ole todellakaan puoliso sieltä helpoimmasta päästä, mutta onneksi Juuso on aivan eri luonteinen ja se ymmärtää mua. Siksi meillä onkin vahva parisuhde, vaikka joskus riidelläänkin. Itse suutun ja lepyn yhtä nopeasti ja Juuso on mököttäjä. Juuso on kuitenkin niin ihana ja auttavainen aviomies ja mun paras kaveri, että helpolla en siitä luovu. Ei se ruoho ole vihreämpää sielä aidan toisella puolella, vaikka moni niin kuvittelee.

Joskus on hyväkin riidellä, koska sen jälkeen asiat on ainakin meillä aina paremmin ja saadaan solmuja auki. Toisen kunnioittaminen on todella tärkeää ja sitä ei pidä unohtaa koskaan

-Umppu

 

 

12 kommenttia

  1. Annukka kirjoitti:

    Off topic, mutta olisiko mahdollista jos oikolukisit tekstisi ennen julkaisua, ne kun vilisevät kirjoitusvirheitä. Kirjaimia puuttuu, yhdyssanat on kirjoitettu erikseen jne jne. Lukijana olisi miellyttävämpi keskittyä postauksen sisältöön, kun kieliasu olisi kunnossa.

    • primebody kirjoitti:

      Moneskohan kerta kun saan tän saman kommentin 🙂 En jaksa enää selitellä 🙂

      • Annukka kirjoitti:

        Jos selitys on joku lukihäiriö tms, niin voisitko oikoluettaa tekstisi jollakin muulla ennen julkaisua?

        • primebody kirjoitti:

          Luen itse tekstin useaan otteeseen, enkä valitettavasti näe virheitä. Blogi on mulle päiväkirja minne puran ajatuksia. Jos kirjoitan sen illalla esim 11 maissa, niin kenelle lähetän sen oikoluettavaksi? Suurinta osaa lukijoistani se ei haittaa ja valitettavasti se on osa mua. Kaikilla on puutteita ja tämä oikeinkirjoitus on se mun. Mitä enemmän kirjoitan ja luen kirjoja opin paremmin kirjoittamaan. Uskon kuitenkin, että asiani tulee teksteistä selville, että virheet eivät oleniin suuria, vaikka tiedän että niitä paljon onkin. Mulla tulee aina näistä kommenteista mieleen, että ihan sama kun sanoisin itse vaikka jollekkin, että sulla on muuten todella ruma ja iso nenä….. voisitko leikata sen. Jos nenä ei häiritse sen kantajaa, niin eikö silloin asia ole ihan ok? 🙂

    • Laura kirjoitti:

      No huhhuh! Mä en käsitä miten jotkut keskittyy aina siihen miten mikäkin sana kirjoitetaan. Itse keskityn lukemiseen ja osaan kyllä skipata tuollaiset pienet, täysin merkityksettömät, virheet, enkä jää niitä vatvomaan.
      Harvoin kommentteja kirjoittelen, mutta nyt oli pakko.
      Umppu mun mielestä sun blogi on ihanan aito ja noi kirjotusvirheet vaan tekee siitä vieläkin aidomman. Silloin todellakin kirjoitat juuri siitä mistä haluat etkä mieti jokaista sanaa tai sanarakennetta. ❤️

  2. Ellen kirjoitti:

    Ihana postaus tärkeästä aiheesta! Ihailen sun elämänasennetta ihan todella paljon 🙂
    Jos saa esittää toivepostaus ehdotuksia, niin olis kiva saada vinkkejä hiusten hoitoon ja niiden pitämiseen kunnossa.
    Mukavaa syksyn jatkoa teille <3

  3. Vilimis kirjoitti:

    Sun juttuja on niin mukava lukee ja aina ilahduttaa, kun uus blogiteksti ilmestyy! Ja ihania kuvia teiän perheestä. 🙂

  4. Nanna kirjoitti:

    Aivan ihania ja herkkiä kuvia,todella onnistuneita!
    Niin samoilla linjoilla olen sun kanssasi että puhuminen on se kaiken a ja o.Oma,16v kestänyt parisuhteeni ei kestänyt miehen puhumattomuutta ja taisi hänellä olla jonkinlainen kosketuskammokin. 5v jaksoin taistella loppuvaiheessa,sitten en enää jaksanut.
    Nyt olen onnellinen ja toki ottanut opikseni itsekin tuosta pitkästä parisuhteesta ja avioliitosta! Jaksuja sinne sinulle! Hurjan alhainen on hb,ei kyllä ihme että väsyttää:/.

  5. Minna kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta! Sitä aina eksyy itse ajattelemaan, että muilla ihmisillä olisi asiat paljon paremmin ja että oma parisuhde on jotenkin erityisen viallinen kun välillä riidellään. Vaikka tottahan se on että riidat välillä puhdistaa ilmaa. Arvasin, että joku mainitsee taas kirjoitusvirheistä, en usko että kommentoija tarkoitti pahoittaa mieltäsi, mutta oli vain ajattelematon. Itselleni kielioppi ja oikeinkirjoitus on tosi tärkeää esimerkiksi lehdissä, mutta ihmisten henkilökohtaisia blogeja lukiessa sysään sisäisen kielinatsini syrjään, eikä tulisi mieleenkään valittaa niistä kirjoittajalle.
    Pidän blogistasi ja lue joka postauksen vaikka harvemmin tulee kommentoitua.

  6. Janette kirjoitti:

    Olette kyllä niin näyttävän näköinen perhe! Vau 🙂

  7. Vilma kirjoitti:

    Olen jo hetken aikaa blogiasi seuraillut ja nyt on pakko tulla kommentoimaan! Ensinnäkin teidän poika on uskomattoman suloinen ja joka kuvassa hymyssä suin, niin ihanan näköistä. Tykkään kun kirjoitat aina niin aidosti ja rehellisesti, etkä yritä luoda kuvaa täydellisestä arjesta. Tekstisi ovat myös todella viihdyttäviä välillä! Toivottavasti jatkat samaan malliin vaikka niin kovasti saatkin arvostelua ja kritiikkiä. Ja ehdottomasti hatunnosto siitä että jaksat vilkasta arkeanne pyörittää, näin puolison kanssa kahdestaan elävälle näyttää hurjalle 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *