Hae
Prime Life by Umppu

Mitä meidän perheelle tapahtuu?

perhe

Kuvaaja Piritta Lipiäinen

 

Kohta ollaan jännä äärellä. Laskin aivan itse, että mulla on jäljellä 15 työpäivää ennen äitiyslomaa. Tunne on tietyllä tapaa hyvin vapauttava ja helpottava. Nyt alkaa luomi toden teolla painaa ja lepoa kaipaa enemmän.  Viime yönä heräsin aivan julmettuun kramppiin, mikä oli aivan kamala. Jalkaan saatui niin helvetisti, että sängystä oli noustava ja pelkäsin, ettei se lopu koskaan. Nämäkin on kuulemma ”yleisiä” raskaana, mutta mulla ei ole tullut koskaan vastaan. Suihkutin jalkaan suihkutettavaa magnesiumia, jos se auttais. Jalka oli aamullakin edelleen todella kipeä. Toivottavasti kukaan ei kärsi näistä koko raskautta, sillä itse ihan pelästyin, että mitä tapahtuu.

Mietin nyt kokoajan, että mitä meidän perheelle tapahtuu, kun väkiluku kasvaa entisestään. Mun pikku vauvasta tuleekin jo isosisko <3. Toivotaan, että uusin tulokas on sisariensa mukaan rauhallinen ja nukkuu hyvin. Kaikkeen pitää silti kuitenkin varautua.

perhe-3

Valokuvaaja Piritta Lipiäinen

 

En tiedä olenko aiemmin kirjoittanut siitä, että aion pitää Vivianin tarhapaikan. Syitä siihen on monia ja kun mistään ei voi tietää etukäteen.  Tiedän myös, että tämä on viimeinen äitiyslomani ja oikeasti jos tällä kertaa saisin kirjaimellisesti myös nauttia siitä..

Lapsiperheen arki on v’älillä yhtä kaaosta. On Vilmaa ja Hilmaa ja reissuvihkoo ja kasvunkansioo ja toivonkin, että pystyn keskittymään niihinkin hieman paremmin jatkossa. En pidä itse henkilökohtaisesti siitä, että kaikki tapahtuu verkossa. Mulle kelpaisi vanhanliiton laput, jotka saa näkyville jääkaapinoveen.

Toivon hartaasti, että saadaan meidän remontti valmiiksi asap, että saan mielenrauhan näistä helvetin työkaluista, mitkä on levällään ympäri asuntoa..

vivian-2

Valokuvaaja Piritta Lipiäinen

vivian-5

Valokuvaaja Piritta Lipiäinen

 

En tiedä millaista arki on kahden pienen kanssa ja se hieman jännittää etukäteen. Vili on jo niin iso, että siitä on paljon apua kotona. Mulla on vielä täysin kokematta sisarusten riitely, joka ilmeisemmin kuuluu perus arkeen. Meteli tulee myös varmasti lisääntymään aika rajusti ja se on taas itselleni yksi asia mihinkä tarvii taas totutella.

Olen ajatellut (huon ajtellut), että tulokas olisi mulla paljon kantoliinassa. Hankin itselleni samaa sarjaa, kun meillä oleva kantoreppu, mikä on Manduca merkkinen. Niitä on saatavilla raskauskeijusta. Kuvittelen, että jos totutan vauvan alusta asti olemaan kantoliinassa, niin oma arkeni on helpompaa, kun kädet on käytössä. Vivianin kohdalla sitä en voinut edes harkita, koska meillä oli lonkka luksaation vuoksi alkuun ne valjaat.

Kantoliinan löydät TÄÄLTÄ

Kantorepun löydät TÄÄLTÄ

561c2451b36f04595b6d1fce76587fc4_prpage

 

Eilen oli tärkeä päivä ja sellainen päivä, mikä oli täynnä muistoja. Meidän Vili täytti jo 8-vuotta. En voi uskoa, että siitä on niin kauan aikaa. On maailman hienointa seurata vierestä oman lapsen kasvua ja kehitystä. Olen niin ylpeä omasta pojastani ja siitä, kuinka ainakin toistaiseksi olen saanut hänestä kasvatettua kelpo pojan. Äidin pikku rakas on jo nyt iso mies.

Paljon on uusia juttuja tulossa ja tapahtumassa meidän perheelle ja odotan niitä innoissani, mutta myös hieman varpaillani. Yksi lapsi ei todellakaan ole sama, kuin kaksi ja tiedän, että kolme ei ole todellakaan sama kuin kaksi. Kuulen mielelläni teidän lukijoiden hyviä vinkkejä ja kertomuksia, kuinka kolmas lapsi muutti arkea vai muuttiko ollenkaan.

-Umppu

 

 

21 kommenttia

  1. Maria kirjoitti:

    Täällä 2 ensimmäistä lasta pienellä ikäerolla. Täys kaaos, unettomia öitä, yrittäjyys (itselläni on myös ollut kampaamo monia vuosia, aijemmin :)) ja moni muukin asia johti lopulta eroon. Kummankin kanssa lyhyeet äitiyslomat ym.

    Nyt, uuden parisuhteen myötä, pikku kolmonen on 6 kk vanha ja ai että mä nautin! <3 Isommat on eskarissa ja koulussa, ja itse olen jo muutaman vuoden ollut palkkatöissä joten äitiyslomalla on aikaa keskittyä vauvaan.

    Joskus tunnen piston siitä millainen kaaos oli esikoisen ja keskimmäisen vauva-aika mutta nyt korvaan sitäkin aikaa heille olemalla läsnä.

    Lupasin itselleni toisen rankan vauvavuoden jälkeen että ei enään ikinä. Nyt kun kolmatta vauvavuotta on mennyt jo puolet.. En ainakaan sano ettei koskaan enään! 😀

    Monelle tuntuu olevan rankin vaihe nimenomaan toisen lapsen syntymä!

    Ihanaa odotusta ja viimeisiä hetkiä <3

  2. Kolmen äiti kirjoitti:

    Ihanaa että äitiyslomasi kohta alkaa! Miten arki muuttui kahdesta kolmeen vai muuttuiko: oma kokemukseni on että muuttui ja paljonkin.. itse koin että kaksi lasta oli mulle helpompi kuin yksi. Ensimmäinen oli tosi vilkas ja sai tekemistä kun toinen syntyi. Tosin ikäeroa 1v 5kk ja vauva oli sitten maailman tyytyväisin.
    Sitten syntyi kolmas. Kun eka oli pikkusen reilu 3 ja toinen vajaa 2. Koin ekan kerran et kädet ei riittäny. Ja vauva oliki sitten sellainen haastavampi (heräili 10x yössä ja kärsi refluksista). No mutta kaikkeen tottuu ja rutiinit löytyi ja on se vaa silti ihanaa ku talossa elämää ja seurata miten tärkeitä noi ipanat on toisilleen. Kaksi vanhinta tappelee kyllä mutta leikkivät kyllä paljon enemmän keskenään sovussa ihanasti. Eikä oo tylsää lapsilla. Ja kai sekin kertoo jotai että onnellisesti odotellaan neljättä <3

  3. Lovisa kirjoitti:

    Meillä on kolme lasta kahden vuoden ikäeroilla, ja sanoisin, että toinen lapsi muutti enemmän arkea kuin kolmas lapsi. Kaikki meni loppujen lopuksi oikein hyvin. Mutta meillä keskimmäinen lapsi ei milään muotoa tottunut kantoliinaan. Mutta oli onneksi muuten rauhallinen ja viihtyi sitten sitterissä keittiön pöydällä. Neuvo on: ei kannata jännittää liikoja etukäteen, ja turha suunnitella mitään kovin paljon etukäteen ettei tule pettymyksiä. Ihanaa äitiyslomaa!

    • primebody kirjoitti:

      Joo oon koittanutkin, etten suunnittele toki kantoreppu asiaa olen ajatellut. Koitan myös olla jännittämättä 🙂

  4. Heidi Räsänen kirjoitti:

    Mä kuvittelin että meidän kohta 1v neiti nukkuis metelissä ja pitkiä unia,mutta sainkin vauvan joka synnyttyään huusi iltaan asti(syntyi klo 10.33 ja kirjaimellisesti huusi ilta kahdeksaan asti) jos ei saanut olla rinnalla koko aikaa. Nyt hieman jo nukkuu pitempiä pätkiä. Mutta koko pienen elämänsä on halunnut olla sylissäni ja nukkua vieressä. Ei ole tykännyt koskaan olla makuuasennossa ,ei autossa…..Kaiken aikaa huusi niin kauan kuin otin syliin. On arka ja vierastaminen alkoi jo 4kk ja sitä jatkuu vieläkin….. Nyt kaikki alkaa helpottamaan ja nyt on jo mukavampi liikkua paikasta toiseen. Mutta alkujaan mun pelastus oli manduca ja käytän sitä vieläkin. Ja tämän hetkinen pelastus on kävelyvaunu. Siihen voin lykätä vauvan kun tarvii vaikka ruokaa tehdä.Mutta haastavaa on edelleen neidin nukkuminen joka on pisimmillään edelleen max 1h joskus 1h 30min :). Olen silti osannut nauttia viimeisestä vauvastani ja olen osannut ottaa rennommin. Puoli vuotta olen jo yksin pyörittänyt koko palettia.

  5. sipe kirjoitti:

    Tuo manducan rintareppu on tosi hyvä!! meillä vaikka vauva itkis, niin kun siihen laittaa ni silmät menee kii ja uni maistuu;) Kolmas lapsi jota siinä pidän, niin sisällä kuin ulkona.

  6. H kirjoitti:

    Omg, kuinka ihania kuvia teistä! ?

  7. Ella kirjoitti:

    Aivan ihana kuva Vivianista tuo viimeinen, missä upeat ruusut takana! Illan piristys 🙂 Tuostahan voisitte melkein teettää jonkun taulunkin, on sen verran mahtava otos, voi että. <3

  8. memmu kirjoitti:

    Vivian on niin suloinen neiti 🙂

  9. Riikka kirjoitti:

    Mulla joka raskaudessa pahat pohjekrampit öisin mutta kolmannessa raskaudessa ne oli pahimmat. Niin kovaa sattui että oli ihan pakko huutaa ja mies heräs paniikissa että nytkö synnytät. Niitä vähensi paitsi magnesiumin syönti, myös kalsium. Join usein lasin maitoa ennen nukkumaanmenoa. Ja jos vaan voit nukkua sukat jalassa, kokeile sitäkin.

    • primebody kirjoitti:

      Illalla oikein pelotti, jos taas tulee, mutta sivelin kintut magnesiumilla ja selvisin ilman kramppeja 🙂 Nukun muuten aina sukat jalassa en tiedä miksi 🙂

  10. Hilppa kirjoitti:

    Kantoliina on hyvä juttu, suosittelen. Siinä pystyy imettämäänkin menossa kun vähän harjoittelee vaan!
    Pidän susta enkä halua olla ilkeä mutta kun kerrot olevasi perhekeskeinen niin hiukan tuntuu pahalta että laitat pienen 1-vuotiaan ”sivuun” vauvan tieltä hoitoon..varmasti arki on niin sinulle helpompaa mutta lapselle sisaruksen syntymä on muutenkin kriisi jossa tarvii extrahuomiota myös Äidiltään. Itselläni on myös 3 lasta joista 2 pienellä ikäerolla eli tiedän ettei homma ole suinkaan helpoimmasta päästä. Olet kuitenkin rohkea kun kerrot näistä päätöksistä julkisesti, teidän asiahan se lopulta on miten arkenne rakennatte.
    Mukavaa loppuodotusta!

    • primebody kirjoitti:

      Musta aika rumasti sanottu että laitan lapsen ”sivuun” tai en edes tiedä voiko sitä kauniisti sanoa. Kuten olen kirjoittanut niin kukaan ei tiedä kenenkään perheen tilannetta ja silloin sitä ei aina kannata lähteä arvostelemaan. Vaikka olisin kuinka äitiyslomalla niin mulla on yritys mitä mun on hoidettava. Tätä asiaa ei tunnu koskaan kukaan ymmärtävän. Mun on tehtävä niitä töitä halusin tai en. Mun on sovittava tapaamisia, soitettava puheluita, käytävä töissä ja edelleen halusin tai en. Tämä vaan ei ole mahdollista kahden alle kaks vuotiaan kanssa. Tää on asia mihin mulla ei ole kaikkia vaihtoehtoja käytettävissä ja siksi mua rehellisesti sanottuna ketuttaa joka kerta kun joku siitä asiasta mainitsee. Kukaan ei kuitenkaan tiedä minkälaista mun elämä on. Onhan niitäkin äitejä, jotka on kotona ja vie 3 lasta päiväkotiin… Ja heillä ei ole ”mitään syytä” miksei vois hoitaa lapsia kotiin. Jos nyt aion viedä Vivianin 2 kertaa viikossa 6:ksi tunniksi hoitoon niin en pidä sitä mitenkään ”laitat sivuun” meiningiksi. Haluan myös itse voida hyvin ja jaksaa. Mikään ei ole lapselle pahempaa, kun riutunut yli väsynyt äiti kuka vain huutaa ja itkee. Sekin pitää muistaa. Kiitos kommentista kuitenkin 🙂

      • Cecilia kirjoitti:

        Pakko kommentoida päiväkoti tädin näkökulmasta, joskus voi olla niinkin että päivähoito tuo myös lapselle mahdollisuuden toteuttaa itseään ja olla kavereiden kanssa ja kun saapuu hoitopäivän jälkeen kotiin on varmasti äidilläkin voimia eritavalla viettää aikaa vanhempien sisarusten kanssa. Lapsellekkin voi olla stressaava olla kotona jos esimerkiksi vauva itkee paljon tai äiti on väsynyt. Muutama päivä hoitoa viikossa on varmasti vaan hyväksi. Paljon tsemppiä tuleviin koitoksiin ja rentoudu ja nauti!

  11. Wirvee kirjoitti:

    Aivan ihania kuvia Vivianista ja teidän perheestä! Tsemppiä tulevaan 🙂

  12. emilia kirjoitti:

    Aivan mieletön tuo viimeinen kuva Vivianista! (:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *